SIVU KYMMENEN Tiistaina tammikuun 9 p 1917 N:o 2 # l " il I I _ lainen onneton raukka 'joskus — ROYnan UIKKU 5I5KU horjuva päätöskyvytön taynna # ' (Jatkoa viidenneltä sivulta) epäilyksiä pelkoa ja sairaloisen tunteellinen minä todellakin olen iloinen tietäessäni että sinä jonka päälle rakentaa erikoinen 0]et erilainen Sinä et ole aivan sisältö tässä erikoisessa kerto- kaikki tulta kuten Helena mut muksessa Mutta siinä pitäisi ta sjna olet päivänpaistetta — olla joku todellinen henkevä ja sinun päivänpaisteesi on läpi ajatteleva nainen hänelle vasta- tunkevaa ja antaa sinulle sel kohdaksi ja ei ainoastaan hä- Vemmän huomiokyvyn kuin mi- nelle vaan myöskin Missylle ja nu]ia on" niille toisille Mutta siinä ei ole _ OIl( mitä sinä hupsuttelet ainoatakaan Kertomus on koko- Minä iiuielli että jotkllt nojsta naan liian raskas liian rasitta- 1 epäilvksistä mistä mai va 'liiaksi täynnä hikoilemista nitsitj vaivaa sinua nytkjn( ja tuskaa hajoamisia ja miettimi- Kuule sano minulle mitä se on siä — ja kaiken kaikkiaan ei _ ole njin kihti" — ja hän ku rnitaan lopputulosta Samoin on martm Antoniin päin hvväile "Anna Kamiinassa" ja tuossa västi k„ten äiti kumartuu lap hirveässä "Kreutzer Sonatassa sensa plloieen — "kerro kaikki Tietysti Tolstoi on nero mutta se tekee sinulle hyvää'" KUitenKin minun mieiesiam na nen teoksissaan on himmeyttä Ja sitten Anton kertoi -hänelle L II L ta V II LI LLUtl UISi iva HlUJJMlil seivyyaenja reavyyucn puuci- k I]auen kertoessaan pa ta hänen kuvaamissaan luonteis- ken v„r Man Eljzabethin kas sa joka minua 'hermostuttaa „C11 ivkäksi kal "Anna Karennassa on kalpea aksj kuin 'luskasta pieni nainen joka rakasti Leoin - Amon katg() suoraan £ n keuhkotatitista veljeä - en kertoessaan kohtauksis muista hänen mmeaan mutta p„„„„ri„ ilicc hän todella micllvtti minua e- eikä nähnvt Marv Elizabethin nemp kuin makaan toiset Toi- fc R- -j fc stoin sluonteet Ja Venäjällä mukJnsa on niin jaloja naisia! Katso „ J J TT „ jr joten lian ei huomannut mitaan Turgenjevvm Helenaa Kas { Ar t- J tavatonta Marv Elizabethin kat- siina on luonne! Oli miten nan vetää sieluni puoleensa Minusta " 'a L ix„ x — Anton — hänen aanensa untuu että kenen hyvänsä tay- o] _ tyy hanta rakastaa Qta im mukaasj Mr§ Ray Han laski tyonsa helmalleen monciin kirkkoon ensi sunium ja nojasi päänsä tuolin taustaa taina Minä en oIe koskaan Oi vasten ja silmissään oh pehmeä ]ut sunressa kirkossa kuten tie syvä katse Anton katsoi hanta flät ja mina haluaisin kuulla lau tarkkaavasti hetken ja sitten ky- ]ua_" syi lempeästi: _ Ky]la vieil sinut snne 0- "Ja- miksi "Helena" vetää sie- Ien iloinen että tahdot Mutta luasi puoleensa niin voimakkaas- etkö sinä ole kiintynyt minun — ti?" minun — kertomukseeni?" Hän "Miksikö? Oh hänen aivonsa ei luullut että Mary Elizabeth toimivat pikaisesti ja päättäväs- olisi niin välinpitämätön ja hän ti Hänessä ei ole mitään heik- tunsi itsensä loukatuksi — ja koa tai epävarmaa silloin kun pettyneeksi hän päättää mitä hän tahtoo — "Kyllä minä olen kiinty Hän on terävä hän on kaikki nyt mutta — minä en tiedä tulta — ja hän tempaa lukijan juuri nyt mitä sinä voisit tehdä" mukaansa pakottaa silloinkin Antoniin koski syvästi hänen kun järki sanoo: 'älä mene!' näennäinen välinpitämättömyy Hänen loppunsa ci ole iloinen tensä Hän ei ollut kertoessaan sen myönnän Mutta ei ole pannut erityistä painoa siihen myöskään Anna Kareninan tai seikkaan että Mrs Raymond on Maslovan Mutta hänestä saa rakastunut häneen mutta hän tyydytyksen kuitenkin että hän tunsi että Mary Elizabethin pi aina teki sen mitä hän kaikesta täisi ymmärtää — ja ottaa osaa sielustaan tahtoi tehdä ja otti Mutta nyt kun hän luuli että vastaan seuraukset filosofisesti tyttö ei välitä häntä hävetti ja Minä luulen ettei Toistoilla ole hän katui että oli kertonutkaan kovin ylevä ajatus naisesta Mi- Hän ehkä pitää häntä nyt rauk nä en usko että hän voisi luoda kana ja halveksii sentähden et tai edes jäljentää "Helenaa" tä on 'ottanut aineellista avus mistään hinnasta" tusta naiselta Hän tunsi itsensä — ' "Ehkä ei Ei — en luule kovin onnettomaksi ja meni pian että hän voisi Ja kuitenkin huoneeseensa sulkeutuen yksin minun mielestäni Tolstoi on suu- suruihinsa rin — tai ainakin yksi suurim- Illallisen jälkeen hän keskus mista kirjailijoista meidän päi- teli äitinsä kanssa puolankielel vinämme" lä ja Mary Elizabeth istui ää- — "Niinkö? Sitten me emme neti näyttäen suuresti kiinty ole yhtämieltä käsitteissämme neen työhönsä novellin kirjoittajista" Sunnuntai-aamu valkeni kirk- — "Ei me emme ole yhtä- kaana ja kauniina Mary Eliza mieltä siinä asiassa Mutta minä beth — tai "Beth" kuten An luulen että se on hyvä kuiten- ton häntä nimitti — pukeutui kin Se on vain luonteitten eroa- uuteen pukuunsa jonka hän oli vaisuutta enempi kuin mitään itse neulonut Hänen ainoa ylel muuta — ja niinä olen iloinen lisyystavaransa josta hän oli oi että luonteemme eroaa että si- keutetusti kyllä ylpeä Se oli nun luonteesi ei ole samanlainen vaatimattoman sievä hienosta kuin minun Minä olen sei- villakankaasta kerman kellertä vä koristettuna sini- ja kulta broderilla Hattunsa oli myös kin vaatimattoman sileä ja pu kuun sopiva Hänelä oli mustat kiiltävät kengät ja käsissä vaa leat hansikkaat Kaiken kaikki aan hän näytti kyllin kauniilta vaativintakin henkilöä seuraa maan aristokraatisimpaan seura paikkaan Ja hän näytti vieläkin kauniimniaita Hänen kellervä pukunsa ja keltainen tukkansa pehmeä puna- ja valkohipiänsä sai katsojan ihastumaan 'tyt töön ja katsomaan pukua vähä pätöisenä sivuasiana 'Anton katsoi häntä ja' svdä- messään ihaili häntä kauniimpa na olentona maailmassa — ja tunsi mielensä suruiseksi Mutta hänen synkkämielisyytensä 'ei kuitenkaan estänyt häntä pistäy tymästä kukkakaupassa osta massa kimpun tumman-kellerviä kukkia tytölle jotka vielä lisä sivät hänen täydellistä kauneut taan ja Antonin surua joka ker ta kun hän katsoi häneen Onnettomuudeksi oli kuoro parveke kirkon perässä joten Mary Elizabeth ei voinut nähdä laulajia Mutta hän tunsi An tonin äänen erilleen toisista Kuinka se ääni tunkeusi syvälle hänen sieluunsa! Hän ei ollut kuullut koskaan ennen sen niin sointuvan kuin nyt Oliko se niin ylevä niin puhdas ja ru koileva sentähden että — ja sanat hän sanoi ne niin kiihkeän hartaasti: "Tulkaa hänen luok sensa kaikki jotka työtä teette ja olette raskautetut ja hän tah too teitä virvoittaa Ottakaa hä nen ristinsä ja oppikaa hänestä sillä hän on nöyrä ja alhainen ja te lövdätte rauhan sieluillen ne" Tuntui kuin hän intohimoises ti etsisi sitä sielun rauhaa Oliko niin vaikeata- hänelle päättää' suhteitaan Mrs Raymondiin? Mary Elizabeth oli tullut kirk koon nähdäkseen tämän Mrs Raymondin ja hän toivoi että ei siinä toivossa pettyisi Anton oli kertonut että hän -on -kaunis — hyvin kaunis Pieni solakka ja — tumma Ja tietysti hän ra kasti Antonia sitä ei Mary Eli zabeth ensinkään epäillyt Kun jumalanpalvelus oli ohi löysi hän itsensä ihmistungok sessa tietämättä mitä tehdä sei soako siinä ja odottaa Antonia tai mennä ulos kadulle odotta maan häntä Mutta ihmiset tun kivat niin kiireessä ulospäin että hän päätti mennä joukon mu kana Hänen harvinainen kau neutensa komeassa puoleksi va laistussa kirkossa herätti huo miota ihmisjoukossa josta hän kuitenkin oli viattomasti tietä- mätön Hän oli juuri menossa o vesta ulos kun hän huomasi e rään miehen kiintyneesti katso van itseensä Tämä oli vanhah ko mies jolla oli harmahtavat viikset ja tukka ja yksinkertai set kasvot Hänen silmänsä näyt ti palavasti kiintyneen häneen ja hän tunsi kuuman punan nouse van poskilleen nähdessään mie hen Hän kiirehti eteiseen niin no peaan kuin voi ja odottaessaan siellä huomasi hän vastenmie lisyydellä että useat ihmiset tarkastivat häntä Hän arveli heidän katsovan häntä siksi että hän oli yksin Kaikilla muilla näytti olevan seuralaiset Hän toivoi että Anton tulisi pian sil lä se mips terävillä harmailla silmillä odotti myöskin eteises sä ja alituiseen katseli häntä Pian Anton tuli Mrs Ray mondin seurassa ja Mary Eliza bethin sydän sykki niin kiivaasti että hän toivoi olevansa kauka na sieltä — "Mrs Ra3rmond sallikaa ' minun esittää teidät ystävällem me — Mary Elizabeth TVardil le" Mary Elizabeth kumarsi kainosti ' jä puoleksf ojensi kä tensä mutta Mrs Raymond ai noaslan katsoi ällistyneenä Hä nen silmänsä olivat ihmeellisen suuret ja tumjnat Ja hän oli kaunis ja pukunsa oli loistava ja aistikas "Beth" tunsi itsensä kovin mitättömäksi ja yksinker taiseksi katsoessaan häntä Hä nestä alkoi tuntua tukalalta kun ei kukaan näyttänyt haluavan puhua mitään Samalla mies jol la oli harmajat silmät astui e siin ja otti hatun päästään — "Oh papa !" huudahti Mrs Raymond "Kuinka — miten se on sattunut että sinä olet tullut kirkkoon tänään?" — "Ettekö voi esittää 'minua kin ystävällenne?'" sanoi hän Antonille ottamatta huomioon vaimonsa huudahdusta Hän e siteltiin 'yksinkertaisesti Mr Raymondina Esittelyn jälkeen pyysi- hän Antonia tuomaan nuoren naisen mukanaan ja syömään päivällis tä heidän kanssaan Mrs Ray- mond löi pienet kätensä yhteen ja pyysi myöskin Mutta Mary Elizabethin silmiin ilmeni niin pelokas ilme tämän kutsun joh dosta että Anton pyysi jättää käynnin toiseen kertaan ja vei hänet pois — "Hän on — kaunis Hyvin kaunis" sanoi Mary Elizabeth kun he istuivat katuvaunussa — "Kuka — oh sinä tarkoi tat Mrs Raymondia? Niin hän on kaunis se on totta Mutta hänen kauneutensa ei ole sen laista joka minua miellyttää Hän on liian pieni ja liian — liian itsekäs Ei mikään maail massa ole minkään arvoista jos ei se ole olemassa häntä varten — häntä- miellyttämässä ja pal velemassa Hänen kauneutensa ei ole tarkoitettu tekemään toi sia ihmisiä onnelliseksi" Mary Elizabeth katsoi häneen ihmetellen "Oh Anton! Miten omituisesti sinä puhut Minä luu lin että sinä — minä luulin että hän on ollut hyvin hyvä sinulle Minä huilin eitä sinä olet su ruissasi kun et tiedä miten voi sit palkita hänelle Ja minä luu lin että sinä olet onneton sen tähden — että hän raakstaa si nua ja — että sinä rakastat häntä" Jatkoa 11 : Ilä sivulla) HANNAN S S O OMPELUSFTU RAN KOKOUKSET pidetään jokai sen viikon torstaina kello 8 jpp Huom! Kahvia saatavana joka ko kouksen loputtua SAND COULEEN M O NT S S O OMPELUSEURA pitää kokouksensa jok toinen torstai-ilta kello 7 Terve tuloa kaikin!