SIVU KAKSI
Tiistaina kesäkuun 27 p:nä 1916
N:o 26
SIIRTOLAISTYTÖN PÄIVÄKIRJASTA
(Jatkoa ensimälseltä sivulta)
desta Sen kultaiset kutrit valah
tivat meren läikkyvään s)'liin
joka niitä hyväillen tuuditteli
loistaen tuhansissa värivivahduk
sissa Saaret joissa valkorunkoi
set koivut hohtivat näyttivät
uiskenteleville kukkalautöille ja
niemien kärjissä kohosivat tum
mat kuuset ja harmaat kalliot
niin juhlallisen ja majesteettisen
näköisenä kohti korkeutta Tui
jotin niihin' kuin pelonalainen
Minusta tuntui kuin olisivat ne
tahtoneet puhua minulle kuin
olisivat ne syyttäneet minua jos
sakin Kuuntelin henkeä pidätel
len ja aivan oikein tumma kuu
sikko huminoi Se lähetti tuulen
siivillä säveleensä luokseni soit
taen minulle viimeisen terveh
dyksensä se oli kuin itkevän
nyyhkytystä niin kuin sen vai
kerrusta joka tietää itseään hy
Jittävän siksi ettei voi vaikka
tahtoisikin antaa hyviä elämän
ehtoja kurjuutta kärsiville lapsil
leen Suljin silmäni ja sieluuni tul
vahti kokonainen kaihojen koski
Nyt niinä ikävöin ei ketään 3'ksi
löä vaan koko sorronalaista syn
tymämaatani ja sen puutteessa
eläviä heimolaisiani
Toukokuun 22 p — Olemme
jo toista vuorokautta keinuneet
Pohjanmeren vihaisilla vaahto
päillä On myöhä ilta mutta elä
mä laivassa ei ole vielä tauvon
nut Miehet istuvat samentunein
katsein olutlasiensa ääressä ää
nekkäästi rähisten jotkut naisis
takin ovat humaltuneet istuen
miesten sylissä tupakoiden ja
iljettävästi ilakoiden Kannelta
ku uluu hanurin yksitoikkoinen
ääni jonka tahdissa ne pyöräh
televät jotka eivät viihdy hu
maltuneiden parissa Minä vaan
en voi ottaa osaa mihinkään O
len näiden ihmisten keskellä niin
vieras ja orpo Tällä hetkellä
tunnen itseni niin tuskastuneeksi
ja alakuloiseksi (Jatkoa)
MITEN ALITALON ANTIS
TA TULI SOSIALISTI
(Jatkoa ensimälseltä sivulta)
Antti poistui kamarista ja tuli
tupaan niin aavemaisen näköise
nä että Miina säikähti Toiset
palvelijat olivat jo nukkumassa
Miina riensi sulhastaan vastaan
koettaen salata hämmästystään
— Mitä uutisia sinä tuot kun
näin kauvan viivyit? Istu vie
reeni ja kerro
Antti katsoi Miinaan ikään
kuin olisi pelännyt puhua mitään
Miina huomasi sen ja alkoi häntä
rohkaista
— Puhu pian olen kovin ute
lias Antti vihdoin pääsi puheen al
kuun ja kertoi ensiksi palkkajär
jestelmän josta ei Miina ymmär
tänyt seit enempää kuin Antti
kaan mutta luotti siihen että kai
isäntä tietää koska se on sen las
kenut ja ehkäpä sillä toimeen
tullaan
— Syödään säästäen onhan sii
hen totuttu sanoi Miina
Kun Antti näki että Aliina sii
hen tyytyi niin rauhoittui hän
kin Sitten Antti ilmoitti mihin
isäntä heille antoi asunnon Sil
loin pääsi Miinalta huuto:
— Vanhaan tupaan! Herra ju
mala tuleeko siitä ihmisasuntoa
enää jonka seinänraoista sonti
aiset sisään lentävät! Muuri on
luhistunut kokoon akkunoista on
vaan reijät jälellä ja ovea ei ole
ollenkaan Lattia on niin laho
ettei kissan painoa kestä Voi ju
mala! Täytyykö meidän syöiä
leipäämme ja nukkua yömme
tuollaisessa luolassa
Antin valtasi taas epätoivo ja
sen huomattuaan alkoi Miina
taas lohduttaa :
— Älä nyt noin happamen nä
köinen ole Kyllä kaikki käy hy
vin kun aikaa saadaan Oljen
korsista varpusetkin pesänsä ra
kentavat ja savesta pääskyset
muuraavat Emmeköhän mekin
voida tuosta harakanpesästä a
suntoa laittaa kun yhdessä kan
namme kortemme vaikka se nyt
näyttääkin mahdottomalta
Anttia rupesi 'Miinan vertauk
set naurattamaan ja hän tunsi
itsensä onnelliseksi kun saa omis
taa sellaisen aarteen kuin Miina
on joka on aina pelkkää päivän
paistetta Toivorikkaana menivät
he levolle ja olikin se jo keski
yö Kun sunnuntaiaamu valkeni as
tui isäntä väentupaan katsees
saan jotain merkitsevää
— Minä ja emäntä olemme so
pineet e'ttä saatte mennä tänä
pyhänä kirkkoon kaikin Tänään
on sellainen saarna jota teidän
sietää mennä kuulemaan Rovas
ti on ottanut tekstin helvetin tu
lesta ja laiskoista aaseista Ja siel
lä kuulette myöskin uutisia jos
ta ette näy vielä mitään tietävän
'Mutta menkää aikaiseen työhön
ne että ehditte tehdä työnne en
ne lähtöänne muistutti isäntä
lopuksi
Isännän omatunto tuntui nyt
niin somasti rauhalliselta sillä
tekihän hän suuren uhrauksen
palvelijoittensa hyväksi kun laski
heidät kaikki kirkkoon
Jaska huusi :
— Hei pojat! Lähdetäänpä ri
peään toimintaan että saadaan
ruumiilliset työt tehtyä ja sitten
joukolla kirkkoon kuulemaan
kuinka se rovasti renkien sieluja
helvetissä kärventää ja samalla
nähdään nättiä likkoja
Kaikki palvelijat seurasivat
Jaskaa Miina kuiskasi Antille:
— Ei puhuta mitään meidän
asiasta koska eivät näy vielä tie
tävän kyllähän kirkossa kuule
vat Työ sujui kevyesti ja pian oli
sunnuntaiaamun työt teh
ty ja palvelusväki valmiina kirk
koon lähtemään Antti ja Miina
vaan olivat vielä työn touhussa
Jaska nykäsi Anttia korvasta- ja
sanoi :
— Hei orja! Isäntä sanoi että
kaikki kirkkoon tänään Eiköhän
sillä tarkoitettu Miinaa ja sinu
akin Tule nyt 'tai muuten jäät
kuulematta miten sielusi heJve
tissä kärvennetään
Antti koetti salata lapsellista
iloaan kun hän katsoi Jaskaan
ja sanoi:
— En jouda tulemaan eikä
tule Miinakaan me teemme o
maa työtämme 'kirkon ajalla sillä
ei kai minun sieluni tänään ole
polttoroviossa enemmän kuin toi
sienkaan
Tätä sanoessaan Antti hymyili
niin että Jaskalta pääsi ihmetyk
sen huuto:
— Tulkaapas katsomaan kun
Anttikin nauraa Se ennustaa jo
takin ihmeellistä
— Mitäpä Antti kirkossa tekee
kyllä isäntä Antin sielusta huo
len pitää sanoi Kustaa Eikä
Aliina myy sieluaan eikä ruumis
taan Alitaloon Hän kuuluu menevän-
syksyllä Mattilaan Saisi
vietellyksi Antinkin mukaansa
niin ensi syksynä jäisi Alitalo au
tioksi kuin halmepelto En usko
että isäntä saa palvelijoita rahal
lakaan ja tuommoista työhullua
ei ole maassa eikä taivaasta an
neta kuin Antti on Alutta nyt
menemme ettei myöhästytä aa
murukouksesta Aliina ja Antti menivät vanhaa
tupaa paikkaamaan Antti laittoi
lattiaa ja Aliina tilkitsi seinän
lakoja Toisinaan Aliina nauraa
heläytti ja puhui Antille:
' — 'Mitähän ihmettä toiset sa
novat kun kuulevat meitä kuu
lutettavan kristilliseen avioliit
toon Minun piti mennä syksyllä
Alattilaan olisin saanut puolta
enemmän palkkaa kuin täällä ja
saahan siellä ruokaakin tarpeek
seen mutta nyt se jää kun otin
sinulta pestin ja tässä sitä omaa
pesää muurataan kuin pääsky
set (Jatk)
Viinirypäleen musta i ertfu
Kirj Klaudie Parkkonen
(Jatk)
He' kulkivat keittiöstä pihamaalle
ja rakennuksen seinän vierustaa kel
larin ovelle Miller näytti niin levol
liselta että kenraali unhoitti epäi
lyksensä Olihan ovi lukittu eihän
Marfa voinut siis pois olla Hän
peitti vaakunakuvalla koristellulla ne
näliinalla nenänsä sillä ilma mikä
oli häntä nyt vastassa oli kerrassaan
sietämätöntä hengittää
"Täällä on pimeä kuin pirun luo
lassa Hae kynttilä No kuinka
on laitasi Marfa? Tulin katsomaan
sinua Tämä on sinulle suuri kun
nianosotus Minulla on nyt sinulle
taas uusi ja hyvin tärkeä asia uskot
tavana" Hän hapuili seiniä ja koitti kulkea
eteenpäin ja hämärään tottunut sil
mä pian huomasi vuoteentapaisen
heinä- ja räsykasan olevan tyhjän
"Ethän aikone taas minua hengil
tä ottaa niinkuin silloin kerran?"
Hän tarttui revolveriinsa ja oli
näkevinään Martan villiytyneen kat
seen Kenraali kulki takaperin ovelle
sormi aseen liipasimella polki jal
kaansa niin että kannukset helisten
synnyttivät kammottavan kaijun kel
larin kosteassa hiljaisuudessa
"Jos liikahdat niin ammun heti!"
huusi hän "Miller missä viivyt?"
Vastausta ei kuulunut Miller saa
tuaan käskyn hakea kynttilä poistui
keittiön oven luo näki hioneen ole
van tyhjän ja juosten pakeni viini
tarhan halki metsään vannoen ei
ikinä enää palaavansa takaisin tä
män salaperäisen elämän keskelle
Me muistamme Martan lähteneen
Magdan ja Wladimirin kohtauspaikal
le ja saatuaan nuoren upseerin kään
tymään takaisin tapaamatta rakastet
tuaan lähteneen pakenemaan pen
saikon läpi Hän oli niin uuvuksissa
että horjui ja vihdoin kaatui ja ken
raalin lyönneistä aiheutuneesta haa
vasta alkoi vuotaa verta Hän tunsi
voimiensa olevan lopussa Kuolema
tuo julma kolkko vieras seisoi hä
nen selkänsä takana Mutta se tar
josi hänen riutuvalle sydämelleen ja
piestylle vaivaiselle ruumiilleen i
kuista lepoa Silloin sammuisi ijäksi
tuo omantunnon kalvava tuska Mutta
Magdalle se tietäisi käänteen elä
män synkälle rikokselliselle tielle
— Ei vielä! Odota vielä kuolema
jonkun aikaa -r- anna minun so
vittaa se minkä vuosia sitten olen
rikkonut luontoa ja omaatuntoani
vastaan "Voi tuo veri tuo vuo
to se tekee kuitenkin elämästäni
lopun" Hän irrotti esiliinan ja tuk
kesi sillä haavan Hän tunsi nyt
velttoutta ja herpaisua jäsenissään
ja vaipui hiljaiseen tuskattomaan u
neen Puntoos juoksi kiireesti loika
ten yli kumpujen ja mättäiden Eläi
men tarkka vainu kertoi hänelle a
sian ennen kun oli sen nähnyt Hän
läähättäen ja pärskyen lähestyi ma
kaavaa Haistoi verta tunki kuonon
sa esiliinan alle ja nuoli haavaa Veri
alkoi uudelleen vuotaa haavasta
Puntoos näytti neuvottomalta Kal
listellen päätään puoleen ja toiseen
vingahti valittavasti raapasi käpäläl
lään vaan kaikki jäi entiselleen
Nyt hän alkoi juosta ympäri hais
taen jälkiä Vihdoin löysi hän ne
jäljet jotka kulkivat makaavan Mar
tan ja äskeisen kohtauspaikan vä
lillä Hän otti verisen esiliinan ja
juoksi nopeasti ja kevyesti sen kans
sa sinne missä Magda ja luutnantti
olivat Sen tiedämme jo että täällä
sai tuo viisas eläin kuolemansa luut
nantin kädestä
Kajahti revolverin laukaus ja Mar
fa heräsi unesta Hän ei tuntenut
missään mitään kipua vaan hervot
tomuus ja väsymys estivät hänet
nousemasta jaloilleen "Mitä onko
lapsekas rakastaja ollut niin miele
tön että on rakauden hurmeissaan
pannut henkensä alttiiksi kuolemal
le Minun lapseni minun kaunis ku
koistava Magdaseni Silloin olet sinä
onneton Silloin ei mikään estä si
nua menemästä vaimoksi tuolle kiro
tulle naisellisuuden häpäisijälle En
nenpitkää tulee sinusta luutnantin
vihitty puoliso Oih sinä luulet ole
vasi hänen ensimäinen vaimonsa
Mutta mutta henki ei ole vielä
eronnut ruumiistani miksikä siis an
taisin tämän tapahtua Ei niin kauan
kun vereni on vielä lämmin En sitä
varten imettänyt sinua itkien omalla
rinnallani Voi kun ei tämä kulkuni
edisty nopeammin" mumisi Marfa
kontatessaan takaisin sinne päin
niistä äsken tuli ja mistä nyt kuului
laukaus Hän kauhistui Äsken niin
epäselvät äänet alkoivat käydä yhä
selvemmiksi Hän arvasi että joita
kin henkilöitä lähestyi Ei ollut
muuta neuvoa kui painautua maata
vasten ja olla nukkuvinaan
- (Jatk)
MULLAN S S O OMPELU-
SEURAN
Kokoukset
pidetään joka torstai Suoml
Haalilla kello 8 j p p Kaikki
tervetulleita
O Huoml O
° New York'in Suom Naiiten
O OSUUSKOTI
9 Ja paikanvälityttoimlito i
241 Lenox ave 122 tt
Telef 813 Morning aide °
oooooooooooo a
VVaukeganin III s s osaston vi
ralliset kokoukset pidetään joka kuu
kauden ensimäisenä ja kolmantena
sunnuntaina alkaen klo 2 i p
Osaston ompeluseuran kokoukset
on joka kuukauden toisena torstaina
alkaen klo 2 i p Kahvia kokouksen
loputtua
Hannan a s osaston ompeluseuran
kokoukset pidetään Jokaisen viikon
torstaina kello 8 j p p (Huom!
Kahvia saatavana joka kokouksen
loputtua)
0000000000000
& Sand Couleen Mont S S
° Osaston Ompeluseura pitää 0
° kokouksensa joka toinen 0
° torstai ilta kello 7 Terve0
0 tuloa kaikin I 0
0000000000 0 000 0
Tilatkaa TOVERITARTA
Amerikan suomalaisten naisten
äänenkannattaja $100 vuosikerta