SIVU KAKSI Tiistaina kesäkuun 27 p:nä 1916 N:o 26 SIIRTOLAISTYTÖN PÄIVÄKIRJASTA (Jatkoa ensimälseltä sivulta) desta Sen kultaiset kutrit valah tivat meren läikkyvään s)'liin joka niitä hyväillen tuuditteli loistaen tuhansissa värivivahduk sissa Saaret joissa valkorunkoi set koivut hohtivat näyttivät uiskenteleville kukkalautöille ja niemien kärjissä kohosivat tum mat kuuset ja harmaat kalliot niin juhlallisen ja majesteettisen näköisenä kohti korkeutta Tui jotin niihin' kuin pelonalainen Minusta tuntui kuin olisivat ne tahtoneet puhua minulle kuin olisivat ne syyttäneet minua jos sakin Kuuntelin henkeä pidätel len ja aivan oikein tumma kuu sikko huminoi Se lähetti tuulen siivillä säveleensä luokseni soit taen minulle viimeisen terveh dyksensä se oli kuin itkevän nyyhkytystä niin kuin sen vai kerrusta joka tietää itseään hy Jittävän siksi ettei voi vaikka tahtoisikin antaa hyviä elämän ehtoja kurjuutta kärsiville lapsil leen Suljin silmäni ja sieluuni tul vahti kokonainen kaihojen koski Nyt niinä ikävöin ei ketään 3'ksi löä vaan koko sorronalaista syn tymämaatani ja sen puutteessa eläviä heimolaisiani Toukokuun 22 p — Olemme jo toista vuorokautta keinuneet Pohjanmeren vihaisilla vaahto päillä On myöhä ilta mutta elä mä laivassa ei ole vielä tauvon nut Miehet istuvat samentunein katsein olutlasiensa ääressä ää nekkäästi rähisten jotkut naisis takin ovat humaltuneet istuen miesten sylissä tupakoiden ja iljettävästi ilakoiden Kannelta ku uluu hanurin yksitoikkoinen ääni jonka tahdissa ne pyöräh televät jotka eivät viihdy hu maltuneiden parissa Minä vaan en voi ottaa osaa mihinkään O len näiden ihmisten keskellä niin vieras ja orpo Tällä hetkellä tunnen itseni niin tuskastuneeksi ja alakuloiseksi (Jatkoa) MITEN ALITALON ANTIS TA TULI SOSIALISTI (Jatkoa ensimälseltä sivulta) Antti poistui kamarista ja tuli tupaan niin aavemaisen näköise nä että Miina säikähti Toiset palvelijat olivat jo nukkumassa Miina riensi sulhastaan vastaan koettaen salata hämmästystään — Mitä uutisia sinä tuot kun näin kauvan viivyit? Istu vie reeni ja kerro Antti katsoi Miinaan ikään kuin olisi pelännyt puhua mitään Miina huomasi sen ja alkoi häntä rohkaista — Puhu pian olen kovin ute lias Antti vihdoin pääsi puheen al kuun ja kertoi ensiksi palkkajär jestelmän josta ei Miina ymmär tänyt seit enempää kuin Antti kaan mutta luotti siihen että kai isäntä tietää koska se on sen las kenut ja ehkäpä sillä toimeen tullaan — Syödään säästäen onhan sii hen totuttu sanoi Miina Kun Antti näki että Aliina sii hen tyytyi niin rauhoittui hän kin Sitten Antti ilmoitti mihin isäntä heille antoi asunnon Sil loin pääsi Miinalta huuto: — Vanhaan tupaan! Herra ju mala tuleeko siitä ihmisasuntoa enää jonka seinänraoista sonti aiset sisään lentävät! Muuri on luhistunut kokoon akkunoista on vaan reijät jälellä ja ovea ei ole ollenkaan Lattia on niin laho ettei kissan painoa kestä Voi ju mala! Täytyykö meidän syöiä leipäämme ja nukkua yömme tuollaisessa luolassa Antin valtasi taas epätoivo ja sen huomattuaan alkoi Miina taas lohduttaa : — Älä nyt noin happamen nä köinen ole Kyllä kaikki käy hy vin kun aikaa saadaan Oljen korsista varpusetkin pesänsä ra kentavat ja savesta pääskyset muuraavat Emmeköhän mekin voida tuosta harakanpesästä a suntoa laittaa kun yhdessä kan namme kortemme vaikka se nyt näyttääkin mahdottomalta Anttia rupesi 'Miinan vertauk set naurattamaan ja hän tunsi itsensä onnelliseksi kun saa omis taa sellaisen aarteen kuin Miina on joka on aina pelkkää päivän paistetta Toivorikkaana menivät he levolle ja olikin se jo keski yö Kun sunnuntaiaamu valkeni as tui isäntä väentupaan katsees saan jotain merkitsevää — Minä ja emäntä olemme so pineet e'ttä saatte mennä tänä pyhänä kirkkoon kaikin Tänään on sellainen saarna jota teidän sietää mennä kuulemaan Rovas ti on ottanut tekstin helvetin tu lesta ja laiskoista aaseista Ja siel lä kuulette myöskin uutisia jos ta ette näy vielä mitään tietävän 'Mutta menkää aikaiseen työhön ne että ehditte tehdä työnne en ne lähtöänne muistutti isäntä lopuksi Isännän omatunto tuntui nyt niin somasti rauhalliselta sillä tekihän hän suuren uhrauksen palvelijoittensa hyväksi kun laski heidät kaikki kirkkoon Jaska huusi : — Hei pojat! Lähdetäänpä ri peään toimintaan että saadaan ruumiilliset työt tehtyä ja sitten joukolla kirkkoon kuulemaan kuinka se rovasti renkien sieluja helvetissä kärventää ja samalla nähdään nättiä likkoja Kaikki palvelijat seurasivat Jaskaa Miina kuiskasi Antille: — Ei puhuta mitään meidän asiasta koska eivät näy vielä tie tävän kyllähän kirkossa kuule vat Työ sujui kevyesti ja pian oli sunnuntaiaamun työt teh ty ja palvelusväki valmiina kirk koon lähtemään Antti ja Miina vaan olivat vielä työn touhussa Jaska nykäsi Anttia korvasta- ja sanoi : — Hei orja! Isäntä sanoi että kaikki kirkkoon tänään Eiköhän sillä tarkoitettu Miinaa ja sinu akin Tule nyt 'tai muuten jäät kuulematta miten sielusi heJve tissä kärvennetään Antti koetti salata lapsellista iloaan kun hän katsoi Jaskaan ja sanoi: — En jouda tulemaan eikä tule Miinakaan me teemme o maa työtämme 'kirkon ajalla sillä ei kai minun sieluni tänään ole polttoroviossa enemmän kuin toi sienkaan Tätä sanoessaan Antti hymyili niin että Jaskalta pääsi ihmetyk sen huuto: — Tulkaapas katsomaan kun Anttikin nauraa Se ennustaa jo takin ihmeellistä — Mitäpä Antti kirkossa tekee kyllä isäntä Antin sielusta huo len pitää sanoi Kustaa Eikä Aliina myy sieluaan eikä ruumis taan Alitaloon Hän kuuluu menevän- syksyllä Mattilaan Saisi vietellyksi Antinkin mukaansa niin ensi syksynä jäisi Alitalo au tioksi kuin halmepelto En usko että isäntä saa palvelijoita rahal lakaan ja tuommoista työhullua ei ole maassa eikä taivaasta an neta kuin Antti on Alutta nyt menemme ettei myöhästytä aa murukouksesta Aliina ja Antti menivät vanhaa tupaa paikkaamaan Antti laittoi lattiaa ja Aliina tilkitsi seinän lakoja Toisinaan Aliina nauraa heläytti ja puhui Antille: ' — 'Mitähän ihmettä toiset sa novat kun kuulevat meitä kuu lutettavan kristilliseen avioliit toon Minun piti mennä syksyllä Alattilaan olisin saanut puolta enemmän palkkaa kuin täällä ja saahan siellä ruokaakin tarpeek seen mutta nyt se jää kun otin sinulta pestin ja tässä sitä omaa pesää muurataan kuin pääsky set (Jatk) Viinirypäleen musta i ertfu Kirj Klaudie Parkkonen (Jatk) He' kulkivat keittiöstä pihamaalle ja rakennuksen seinän vierustaa kel larin ovelle Miller näytti niin levol liselta että kenraali unhoitti epäi lyksensä Olihan ovi lukittu eihän Marfa voinut siis pois olla Hän peitti vaakunakuvalla koristellulla ne näliinalla nenänsä sillä ilma mikä oli häntä nyt vastassa oli kerrassaan sietämätöntä hengittää "Täällä on pimeä kuin pirun luo lassa Hae kynttilä No kuinka on laitasi Marfa? Tulin katsomaan sinua Tämä on sinulle suuri kun nianosotus Minulla on nyt sinulle taas uusi ja hyvin tärkeä asia uskot tavana" Hän hapuili seiniä ja koitti kulkea eteenpäin ja hämärään tottunut sil mä pian huomasi vuoteentapaisen heinä- ja räsykasan olevan tyhjän "Ethän aikone taas minua hengil tä ottaa niinkuin silloin kerran?" Hän tarttui revolveriinsa ja oli näkevinään Martan villiytyneen kat seen Kenraali kulki takaperin ovelle sormi aseen liipasimella polki jal kaansa niin että kannukset helisten synnyttivät kammottavan kaijun kel larin kosteassa hiljaisuudessa "Jos liikahdat niin ammun heti!" huusi hän "Miller missä viivyt?" Vastausta ei kuulunut Miller saa tuaan käskyn hakea kynttilä poistui keittiön oven luo näki hioneen ole van tyhjän ja juosten pakeni viini tarhan halki metsään vannoen ei ikinä enää palaavansa takaisin tä män salaperäisen elämän keskelle Me muistamme Martan lähteneen Magdan ja Wladimirin kohtauspaikal le ja saatuaan nuoren upseerin kään tymään takaisin tapaamatta rakastet tuaan lähteneen pakenemaan pen saikon läpi Hän oli niin uuvuksissa että horjui ja vihdoin kaatui ja ken raalin lyönneistä aiheutuneesta haa vasta alkoi vuotaa verta Hän tunsi voimiensa olevan lopussa Kuolema tuo julma kolkko vieras seisoi hä nen selkänsä takana Mutta se tar josi hänen riutuvalle sydämelleen ja piestylle vaivaiselle ruumiilleen i kuista lepoa Silloin sammuisi ijäksi tuo omantunnon kalvava tuska Mutta Magdalle se tietäisi käänteen elä män synkälle rikokselliselle tielle — Ei vielä! Odota vielä kuolema jonkun aikaa -r- anna minun so vittaa se minkä vuosia sitten olen rikkonut luontoa ja omaatuntoani vastaan "Voi tuo veri tuo vuo to se tekee kuitenkin elämästäni lopun" Hän irrotti esiliinan ja tuk kesi sillä haavan Hän tunsi nyt velttoutta ja herpaisua jäsenissään ja vaipui hiljaiseen tuskattomaan u neen Puntoos juoksi kiireesti loika ten yli kumpujen ja mättäiden Eläi men tarkka vainu kertoi hänelle a sian ennen kun oli sen nähnyt Hän läähättäen ja pärskyen lähestyi ma kaavaa Haistoi verta tunki kuonon sa esiliinan alle ja nuoli haavaa Veri alkoi uudelleen vuotaa haavasta Puntoos näytti neuvottomalta Kal listellen päätään puoleen ja toiseen vingahti valittavasti raapasi käpäläl lään vaan kaikki jäi entiselleen Nyt hän alkoi juosta ympäri hais taen jälkiä Vihdoin löysi hän ne jäljet jotka kulkivat makaavan Mar tan ja äskeisen kohtauspaikan vä lillä Hän otti verisen esiliinan ja juoksi nopeasti ja kevyesti sen kans sa sinne missä Magda ja luutnantti olivat Sen tiedämme jo että täällä sai tuo viisas eläin kuolemansa luut nantin kädestä Kajahti revolverin laukaus ja Mar fa heräsi unesta Hän ei tuntenut missään mitään kipua vaan hervot tomuus ja väsymys estivät hänet nousemasta jaloilleen "Mitä onko lapsekas rakastaja ollut niin miele tön että on rakauden hurmeissaan pannut henkensä alttiiksi kuolemal le Minun lapseni minun kaunis ku koistava Magdaseni Silloin olet sinä onneton Silloin ei mikään estä si nua menemästä vaimoksi tuolle kiro tulle naisellisuuden häpäisijälle En nenpitkää tulee sinusta luutnantin vihitty puoliso Oih sinä luulet ole vasi hänen ensimäinen vaimonsa Mutta mutta henki ei ole vielä eronnut ruumiistani miksikä siis an taisin tämän tapahtua Ei niin kauan kun vereni on vielä lämmin En sitä varten imettänyt sinua itkien omalla rinnallani Voi kun ei tämä kulkuni edisty nopeammin" mumisi Marfa kontatessaan takaisin sinne päin niistä äsken tuli ja mistä nyt kuului laukaus Hän kauhistui Äsken niin epäselvät äänet alkoivat käydä yhä selvemmiksi Hän arvasi että joita kin henkilöitä lähestyi Ei ollut muuta neuvoa kui painautua maata vasten ja olla nukkuvinaan - (Jatk) MULLAN S S O OMPELU- SEURAN Kokoukset pidetään joka torstai Suoml Haalilla kello 8 j p p Kaikki tervetulleita O Huoml O ° New York'in Suom Naiiten O OSUUSKOTI 9 Ja paikanvälityttoimlito i 241 Lenox ave 122 tt Telef 813 Morning aide ° oooooooooooo a VVaukeganin III s s osaston vi ralliset kokoukset pidetään joka kuu kauden ensimäisenä ja kolmantena sunnuntaina alkaen klo 2 i p Osaston ompeluseuran kokoukset on joka kuukauden toisena torstaina alkaen klo 2 i p Kahvia kokouksen loputtua Hannan a s osaston ompeluseuran kokoukset pidetään Jokaisen viikon torstaina kello 8 j p p (Huom! Kahvia saatavana joka kokouksen loputtua) 0000000000000 & Sand Couleen Mont S S ° Osaston Ompeluseura pitää 0 ° kokouksensa joka toinen 0 ° torstai ilta kello 7 Terve0 0 tuloa kaikin I 0 0000000000 0 000 0 Tilatkaa TOVERITARTA Amerikan suomalaisten naisten äänenkannattaja $100 vuosikerta