Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (March 14, 1916)
No 11 Tiistaina maalisk 14 p 1916 Sivu 9 leksi moittien puhuu meidän aurin koisesta tilavasta ja terveellisestä asunnostamme: Syö puoleksi niin hyvin kuin sinulla on varaa mutta asu kahta vertaa niin hyvin kuin varasi myöntävät sovellutetaan työ miesperheissä päinvastaisessa järjes tyksessä He eivät paranna lisätyllä palkallaan asuntojaan sillä jos he ottavat lisähuoneen ottavat he siihen myöskin asukkaan Sen sijaan os tavat he kalliimpaa ruokaa silloin kun työansiot ovat paremmat Kysy myksiini vastattiin kaikkialla samalla lailla Työlakkojen aikana syövät he leipää puuroja vellejä maitoa her neitä ja perunoita ja muuta juurek - sia Kun työansiot tulevat parem miksi syövät he lihaa maksaa ja mui ta sisälmyksiä jotka ovat kaikkein kurjimpia eläimellisiä ravintoaineita — epäterveellisimpiä ja ravintoaineis ta köyhimpiä Perunat vaihdetaan silloin usein muniin halvimpiin tie tysti s o vanhoihin säilytettyihin t- jotka ovat hyvin myrkyllisin Hedelmät ovat yleensä harvinaisia työmiesperheissä Mehuja ehkä jos kus käytetään mutta useimmiten tehtaissa valmistettuja siis epäter veellisiä Kahvia juodaan suuret määrät Työmiehet ovat oluttehtaiden parhaita ostajia ja tupakkatehtaat rikastuvat heidän kustannuksellaan Mutta lapset jotka kasvavat savun turmelemassa ilmassa ja syövät ym märtämättömästi valittua ravitsema tonta ruokaa joka huuhdotaan alas kahvilla kuihtuvat ja surkastuvat Kyyneleet nousivat silmiini katselles sani kaikkea tätä ja minulle valkeni elämäni tehtävä ja päätin kysyä teil tä isä saanko ruveta lääkäriksi?" — Saat kernaasti! Mutta päätök seesi ruveta lääkäriksi sisältyy var maan myös se että tahdot toimia yksinomaan varattoman väen kes kuudessa?" — Siihen voin vastata sekä myön tävästi että kieltävästi — Jos vastaisit myöntävästi mer kitsisi se sitä että olet valinnut ras kaan elämän tehtävän Köyhien lää käreillä on pienet tulot Hänen vaiku tustaan ei vastusta ainoastaan tietä mättömyyden vanroillisuus vaan myös se että potilailta puuttuu va roja itsensä hoitamiseen" — Se on totta isä mutta minä en olekaan aikonut antautua lääkärin toimeeni vanhalla tavallisella tavalla Paikkaaminen ja korjaaminen taudin -syiden ja suvun rappeutumis-aiheut-tajien yhä ollessa entisellään on toivotonta työtä Ei minä tahdon tulla parantajaksi terveyden uudista jaksi tahdon opettaa luonnollisia elintapoja niin hyvin köyhille kuin rikkaillekin ' — Hyväksyn aikomuksesi poikani ja toivotan niille sydämestäni me nestystä sanoi isä — Olet tänä iltana antanut kau niin joululahjan kanssaihmistesi hy väksi lisäsi äiti Ja molemmat puristivat liikutettui na poikansa käsiä Miten Alitalon Antista tuli sosialisti Kirj Miilia ('Jatk helmik 8 p mun) — Ei kaikki huutaa vasara mies Täällä on vasaran alla kuusi vuotias ori Ota sinä Ali talo se ilman Alitalon isäntä katsoo Anttiin ja virkkoo: Pieni on mutta ei inme Ei ole edes tarpeekseen saanut leipää Ne köyhät laitta vatkin noita vesoja meidän rik kaiden elätettäväksi Mutta o tan kun otankin tuon nulikan Jos poika on vanhempiinsa niin työtä se nytkin jo tekee sillä i sänsä oli oikein työjuhta Ja kyllä minä opetan oriin vakoansa kävelemään On siinä isossa ta lossa huutolaisellekin työtä ei kä huutolaisen suuhun herkku paloja pistetä eikä verkavaattei- ken kunnan herrain kanssa ja lähti # — Xo ori lähdepäs nyt juok semaan reen perässä Antti katsoi tallukoitaan virk koen: Xe on rikki Jos pitää kauaksi juosta niin tallukat pu toavat jalastani — Xo saat sitte tilasi kuskin penkillä Antti ' piti kovasti siitä että sai olla hevosessa Ei muistanut sillä hetkellä hirveätä nälkäänsä eikä huomannut että oli kyl mästä kangistuneena Saavuttiin perille Renki Matti tuli riisu maan hevosta Antti hyppäsi pois reestä mutia jalat olivat niin jäykät ettei voinutkaan astua Antti kaatui lumeen Isäntä huusi : — Jos et nyt nouse niin piru siin pueteta Löytyy niitä loimen sunut peni kuunnellut keskus nyt vasta huomasi oli puhe ja Antin ori minä olen kiukkuisena kappaleita la narua tolia tuom moisen oriin verhoaa kerskui Alitalo — Otatko ilman? kysyy vasa ramies — En mutta kun kuusikym mentä markkaa putoaa kunnan kukkarosta niin oriilla lähde tään Antti oli telua mutta että hänestä sisu uctisi - Te olette Antti huusi hän — Taitaa tulla päälle kun noin hirnuu ivasi Alitalon isäntä mutta kyllä ruoska opettaa oriin aisoissa pysymään — Eikö kukaan ota ilman tai halvemmalla? kysyy vasaramies Ei kuulu mitään ja pian vasa ra paukahtaa: yks' kaks' kolme! Antti Antinpoika joutui Alita loon — Herra Jumala huokaa van hus nurkasta — Mitä puuttuu sanoo sielun paimen vanhuksen huokaukseen kyllä teitäkin muistetaan Alitalon isäntä keskusteli het- Antti pelästyi ja koetti nousta mutta kaatui uudestaan Xyt vimmastui isäntä potki ja-tuuppi kunnes vihdoin olivat portai den edessä Siinä isäntä tarttui Annia niskasta kiinni ja heitti eteiseen Emäntä kuuli kolinan lupaan ankasi oven ja kauhistu neena ärjäsi : — Helvetissäkö sinä tuon pi run penikan kävitkin hakemassa minun vaivoikseni Vie se si kaili syötäväksi ia vie joutuin ! Anttia kauhistutti kuulla että hänet aijotaan sikain syötäväksi jntaa ja hän ponnisti viimeiset voimansa koetiaen nousta ylös mutta vaipui tunnottomana lat tialle Isäntä potkasi ja huusi : — - -Nouse pirun sikiö tai muu ten syötän sinut sioille! Mutta Antti ei enään yrittä nytkään nousta Kylmän ja nä län näännyttämänä oli hän me nettänyt tajuntansa Isäntä suut tuneena heitti Antin tupaan että romahti ja sanoi: — Siinä on raato antakaa sulaa että sikain hampaat pystyy Emäntä veti Antin tukasta uu nin loukkoon ja pauhasi: — Kun tuokin noita köyhäin kakaroita Ei kukaan välittänyt Antista elipä hän tai kuoli Mutta talon lapset rientivät katsomaan että mitä isä toi ' — Sikain ruokaa se vain on sanoi isäntä kylmäverisesti Viimein alkoi Antti tulla tun toihinsa mutta ei hän muisti nut mitään Päätä huimaa ja vatsa on tyhjä Antti koettaa muista! mitä on tapahtunut vaan ei tah do muisti palata Antti huutaa: — Maija ja Tyyne älkää jät täkö minua ! Talon lapset kuulivat huudon nurkasta ja hiipivät taas katso maan ja kyselemään : Oletko si nä sikain ruokaa ? Antin muisti palaa nopeasti kuullessaan lasten äänen Antti oli tottunut' luottamaan toverei hinsa ja siksi tutisi itsensä tur valliseksi kun näki lapsia ympä rillään Rohkeasti hän vastasi lasten kysymyksiin : -— En minä ole sikain ruokaa niiiiä olen Antti Mutta jalkani ovat' kipeät etten pääse kävele mään ja minulla on hirveä näl kä Emäntä tuli tupaan ja kuuli lasten keskustelun Suuttunee na hän huusi : — Joko se laiska raato herää? Pieni kirkassilniäinen Hulda juoksee äidin luo ja voitonriemu äänessään virkkoo : — Äiti ei isä tuonut sikain ruokaa Se on Antti Talon nuorin lapsi nukkui keh dossa ja emäntä komensi : — Tule laiska raato kiikutta maan lasta ! — Tulisin mutta en pääse va litti Antti Silloin emännän voimakkaat kädet iskivät Antin tukkaan ja silmänräpäyksessä oli hän keh don vieressä täyttämässä ensi mäistä tehtäväänsä Ilta on tullut Kaikki talon palvelijat ovat kokoontuneet tu paan pitkän pöydän ääreen syö mään yksinkertaista illallistaan Kaikki olivat syöneet eikä ku kaan muistanut Anttia jota ai van pyörrytti kun näki toisten syövän sillä ei hän ollut mitään suuhunsa saanut 'koko päivänä Palvelija vei ruuan jäännökset pois pöydältä mutta samalla ren ki Matti huomauttaa: — Uusi tulokas on vielä ilman ja taitaa olla nälkäkin — On minulla kauhea nälkä todistaa Antti — Kuolisit pirun sikiö nälkään Ei sinusta vahinkoa olisi tiuska si emäntä joka juuri tuli tu paan Antin puhuessa — Ei sitä nälkään tapeta Kun ta maksaa ruokarahat huomautti Matti Matti oli ollut kauan Alitalos sa oli isännän sukulainen ja sik si uskalsi sanoa emännällekin a jatuksensa vaikka toisten palve lijain täytyi olla aina vaiti Pal velija Tilda seisoi lattialla lei päkori kädessä varroten mitä e mäntä sanoo — Poika tarvitsee ruokaa tois ti Matti Nyt suuttui emäntä sadatteli ja pauhasi että tupa tärisi Isän tä kuuli kamariin metelin ja tu li tupaan jolle emäntä ehätti it ku kurkussa selittämään miten rengit ja piiat vievät häneltä sil mätkin päästä tuon pirun pen nun tähden — Minun pitäisi se panna omi en lasteni kanssa syömään voita ja 'keiimaa Isäntä laski aika mölyn luva ten ajaa pois kaikki rengit ja piiat ja Antin syöttää sioille Renki-Matin sisu nousi — Ei sitä talosta niin vaan mennä Jos et1 nyt tuki suutasi niin ilmotan koko 'pitäjälle ja koko maailmalle 'mitä sinä olef miehiäsi ! Isäntä meni kiireesti kamariin ja emäntä luikki perässä ottaen lapsen kehdosta Matti katseli ivahymy huulillaan oveen jonka taa talon haltijat katosivat — Se oli kuin pyssyn pamaus tuumi liero — Xiin oli sanoi Matti Ei tässä talossa viitsi olla pirukaan mutta minä olen kiusalla Ei se uskalla isäntä oikein sisuaan pur kaa 'kun 'tietää että täällä aivo kopassa oir hieman tilaa muulle kin kuin nöyrille ajatuksille Ei Alitalossa huutolainen kauan kaan elä Mutta nyt ininä ru pean pitämään silmällä Pojan vanhemmat' olivat rehellisiä työ läisiä eikä lieidän poikaansa Anttia anneta niin vaan nälkään tappaa eikä ruoskalla kylvettää niinkauan kun minä elän — Mutta jos ajavat pois sa noi Tilda — Eivät uskalla sillä minä löisin ässä valttini ulos sanoi Matti Kaikki palvelijat ihmettelivät Matin puhetta — Iii hän ole ennen noin puhunut kuiskivat he toisilleen — mutta taisi suut tua kun emäntä niin häpeemät tömästi haukkui — Tilda tuo Antille ruokaa! komensi Matti niin että tupa kajahti Matti tiesi että halti jat olivat tarkasti kuunnelleet hänen puhettaan — Jos uskaltaa epäili Til da — Jos uskaltaa antaa leipää ja ruostuneita silakoita huutolai selle josta kunta maksaa ruoka rahan niin )o on ihme! sanoi Matti ja emäntä kyllä tietää ke nen suuhun voi ja kerma luistaa (Jatketaan) ORPO LAPSI Hepuleissa viluissansa orporukka kulkee joskus ovi avataan vaan useimpi sen sulkee Äidin silmän kuolo peitti isä viinan orja on — kylmään maailmaan lapsen heitti on orvon osa onneton t Usein elon ongelmoita lapsi hento miRtlii vain: paljon sill' on unelmolta niistä sydän lennon sai Miksi on näin olon kurja? mieleen raukan mietteet saa Mieron tie on eesä nurja niihin se mun johdattaa? To'sten lasten onnekkuutta knihos!'min katselen rinnastun on riemu poissa rnneioima astelen Muistan äidin armahani — Hän mna hellin hoivaili kunnes tirjnen kylmä käsi hänet poies koijasi Isästä on muisto kylmä hän kapakoista lohdun saa — Ei muista että lapsi häitä miernntietä vaeltaa A P