No. 200 TORSTAINA, ELOK. 26 P.—THURSDAY. AUGUST 26 selvitettävää hänen kanssaan. Te m atta sisään. Hiljaa menin ulos ja voitte todistaa, että hän on tehnyt me jatkoimme matkaamme vartijan senjälkeen. kun vietimhne häitä hä­ nen tyttärensä Lucyn kanssa, joka itsensä syypääksi valtiopetokseen ja katsellessa minua koko ajan jonkun oli surrut minua kuolleena. nyt minä tahdon nähdä hänet teidän verran epäillen. • (KirJ. Vilho Rurik.) paikallanne. — Missä on tulisoihtu, kysyi hän On Juhannusilta. Istun järven ran- Olisin hyökännyt hänen kimppuun­ V A LK O -V E N Ä JÄ N VAPAUTUS konrakentajlen iloinen nauru tekevät äkkiä, jätinhän sen sinne sisään? Balia tuuheaoksalsen koivun*alla kir­ Olihan rakastam am m e työväenliike sa. ellei hän olisi pitänyt minulle m inut entistään surullisemmaksi. — Sammutin sen vangin pyynnös­ ja polvillani Ja mandoliini nojaten saanut kestää ankaran koettelem uk­ niin kallisarvoista pergam enttia soih­ tä. vastasin. Tällä otsakkeella klrjottaa Isves- Mieleeni m uistuu Juhannus ennen sen ajan! rteressänl sijaisevaan kiveen. Olen dun vaarallisessa läheisyydessä. Sik­ kansalaissotaa. Silloin olin minäkin — M erkillistä! Mikä teidän ni­ tija m m .: Koko Neuvosto-Venäjän näkymättömissä kaikilta, ainoastaan si minun täytyi ryhtyä vain keskus­ uupumaton Järjestäminen Kun toiminta jälleen alkoi, otim ­ menne olikaan. Isä AJphonce Clary, voiton öinen. Minulla oli koti. Hyvä ko- telemaan hänen kanssaan. meren aava ulappa. Jolla m ainingit kommunistisen puolueen johdolla, vastasin. Mies otti toisen soihdun i t s o ? ? 11'. Ja Valkka m,nun täytyikin me siihen kaikki innolla osaa. Mut­ hiljaa näyvät. näkee minut. K atsee­ — Kun te tiedätte niin paljon, Ja sytytti sen. Jostakin syystä hän samoin paikallisen väestön myötä­ ättä a Itseäni raskaalla työllä, niin ta pian kohdistettiin meihin jälleen miksi sitten tulette minun luokseni? näytti epäilevän, ettei kaikki ollut tuntoinen suhde meihin varasi hei- ni liitää yli tuon ulapan. Jolla liu- uusi isku. Ohrana alkoi ahdistella olin sentään onnellinen, sillä äitini, jpjn venheitä toinen toisensa jälkeen, — Siitä yksinkertaisesta syystä niinkuin olisi pitänyt. Aloin pelätä ! nakuun hyökkäyksen menestyksen. veljeni ja siskoni olivat vapauttara- siskoani. T ätä hän el kestänyt, vaan että jos näyttäytyisin, tunnettaisiln taas. vieden iloista nuorisojoukkoa saa­ kastavia A alko-Venäjän kohtalo on ratkaistu. Tyttö, johon olin mielis­ lopetti päivänsä. Äiti kuoli surusta, ristoon nauttim aan kesän kauneu- [ minut ja saisin jakaa hänen kohta­ Valko-Venäjästä on tullut neuvosto- tynyt, oli sam allainen proletaari kuin ja minä jäin yksin. — Odottakaa hetkinen, kahsahdan lonsa. Mutta me tuhlaamme aikaa. de*ta maa. Valko-Venäjän omat työläiset Nyt on kohta vuosi kulunut tuosta vähäsen vankia. minäkin, osasi antaa arvoa työväen Kuulkaa ehtoni. A ntakaa minulle ja talonpojat tulevat m äärittelem ään Läheiseltä kalliolta kuuluu kok- j pyrinnöille, ollen niissä Itsekin mu- onnettomuuden päivästä. Mitä sillä Ja hän jä tti minut pimeään. Mitä kirjallinen sitoumus, että luovutatte I neuvostokokouksessa vapautetun ho» rukentavien lasten Iloinen hali- j ’■•‘tna minkä voi ja aikaa riitti. aikaa olen saanut kokea, on minun oli tehtävä? Portin etsiminen oli minulle Sir H arryn ja 20,000 puntaa, Valko Venäjän vastaisen kohtalon — ni. Tuli sitten Suomen kansalaissota. mahdoton kuvata. Sen voin sanoa, turhaa hän huomaisi petoksen en­ niin saatte pergamentin. j onko se muodostuva itsenäiseksi Tuntuu siltä käin koko mailma I Se m uutti minun elämäni. Veli kaa­ etteivät kärsim ykset ole voineet jä r­ nenkuin olen ehtinyt puolitiehen. — Mutta jos kieltäydyn, sanolri ly­ i neuvosto tasavallaksi eli onko se ¡loitsisi. sillä Ilmojenkin laulajat Ju- tui valkoisten luodista. Minä jou­ kyttää uskoani sosialismin voittoon, Nopeasti seurasin miestä. Kuulin hyesti naurahtaen. paikallisena alueena liittyvä Neu­ hannuslaulujaan laulavat. duin siskoni kanssa vankileiriin. — vaan päinvastoin ovat ne lujentaneet hänen pysähtyvän kopin luona, au­ — Silloin kuolette klo 6. vosto-Venäjän kokoonpanoon. Ulko­ sitä. sillä osolttvathan ne kapitalis­ Tytöstäni en saanut m itään tietoa. kaisevan oven ja menevän koppiin. — Teidän ehtonne ovat varsin jä r­ Vieressäni viheriöivän koivun ok­ m aalaisten imperialistien Valko-Ve­ Vihdoin koitti minulle vapaus min elämän viimeisiä hetkiä ja käyt­ Äkkiä syöksyin esille, paukautin o- keviä, herra munkki, huudahdin kas­ salle on peippopari Istahtanut laula- [ näjän ryöstäm isestä on .tullut l<*p Aloin etsiä tyttöäni. Sain kuulla val­ tävän viimeisiä valttejaan pystyssä- ven kiinni, joka onneksi oli ulkopuo­ vavalla vihalla. Te tahdotte, että maan ja ikäänkuin lohduttam aan mi­ koisten m urhanneen hänet. Tämän pysymisekseen. pu: saksalaisista valiotta javiran- lella. Sitten syöksyin ulos käytävää syöksisln onnettomuuteen ainoat omaisista, jotka ryöstivät Valko-Ve­ nua Edessäni pitkin m eren pintaa tiedon vaikutusta on turhä y rittää kohti ja saavutin esteittä ulkoportin. Näissä m ietteissäni vietin juhan­ Englannissa olevat ystäväni ja antai­ näjän luonnonrikkauksia, eivät myös­ kiitää pääskyt leikkien ja hyttysiä kuvata. missä vahtisotamies tervehti minua nustani 1920 ja rinnastani kohosi ää­ sin lisäksi teille kaikki rahani. Ulos kään Puolan herrat halunneet jäädä pyydystäen. Minä en kum m inkaan ja toivotti hyvää yötä. Vastasin koh­ Elimme kolmisin, äiti, sisko ja mi­ Eläköön maail täältä. Ja jättäk ää kunnian mies takapajulle. Ulkomaisten lehtien tie ­ voi iloita, vaan lintujen laulu Ja ko- ■ nä. Suru palnol kaikkiin leimansa. netön huudahdus: teliaasti ja panin muutamia lantteja m anvallankum ous! rauhaan hänen eläm änsä viimeisinä tojen mukaan ovat puolalaiset myy­ hänen kouraansa. hetkinä. Ulos, sanon minä. neet Englannille Valko-Venäjän m et­ — Hevosenne odottaa ulkopuolella, — Elämänne on minun käsissäni, isä sanoi hän. siä kahden niiljaardin arvosta ja a r ­ irvistell hän. Ja mihinkä Lucy sit­ velivat täten voivansa osaksi lyhen Sydämeni löi äänekkäästi ilosta — ten joutuu ilman teitä? tää tsaarillisen Venäjän ulkomaisia se helpottaisi huom attavasti pakoani. lainoja. Raivostuneena viskasin tuolin hän­ Nostosillan toiselta puolen löysin tä kohti, m utta hän hypähti taita­ Jo neljättä vuorokautta kävelin K uitenkin tehtiin laskelma liman suuren, voimakkaan hevosen sidot­ Istahdin “Esplkaellä” eräälle pen­ pääkaupunkimme katuja. N eljättä kille. vedin vaistom aisesti repaleista m ät kuvitelm at, joita olin hautonut vasti sivulle, joten se el osunut. isäntää. Punaisen armeijan voipa tuna erääseen puuhun. Nousin sa­ tuota herrasm iestä seuratessani, ka­ —''A ntakaa minulle pergam entti, vuorokautta liinan ruokaa Ja miltei asettaa ristin vieraiden Imperial!* tulaan, iskin kannuset siihen ja e- nuttuani kire*m m älle; se ei a u tta ­ nukkumatta. T orstaina olin tullut nut, värisin vilusta, käteni olivat tosivat. Jatkoin pääm äärätöntä kä­ läähätin minä. tien rosvoussuunnitelmille. Tästä teenpäin lähdimme huumaavaa vauh­ velyäni. — Suostutteko ehtoihini? kaupunkiin ja nyt oli sunnuntai. kylm ät kuin jääpalaset. tia. Parin tunnin kuluttua, ilmaa lähtien alkaa Valko-Venäjän kansa Ruokaa, Nyt jälestäpäin ajatellessani tuota — En, tuhat kertaa en. Roisto! Koko ajan olin kävellyt, aloin jo ruokaa ja — läm m intä!" Jokainen keskeytystä, saavuin pieneen rannik Itse m äärätä kohtalostaan; veljelli­ tuntea jokaisen kadunkulm an kau­ solu, jokainen atoomi ruum iissani mielentilaa, jossa silloin olin, tun­ Kuului ylpeä vastaukseni. Mutta te kokaupunkiin. Myin hevosen hyväs­ sessä yhteistyössä Venäjän työläis­ pungissa, tässä kirotussa kaupun­ huusi ruokaa ja lämpöä. Ruokaa ja tuu tuo sokea murhanhimo, joka ette lähde tästä huoneesta, ennen­ tä hinnasta, minkä jälkeen onnistuin ten ja talonpaikain kanssa tulee se gissa. jossa köyhä sai alituisesti lämpöä — ainoastaan niitä kaipasin. minussa silloin vallitsi järjettöm ältä, kuin olen saanut pergamentin. pääsemään eräällä aluksella Brestiln. itse oman onnensa sepäksi. jopa suorastaan inhottavalta, mutta- — Hyvä, huudahti hän pirullisesti taistella nälkäkuolemaa vastaan. Erään sattum an kautta tuli oletetun Jos niitä olisin saanut, olisin ollut silloin en sitä ajatellut. Tuo mie«, nauraen. K atsokaa sitten tänne, hy­ Syyspäivän aurinko paistoi lampi- kiitollinen. munkin konnam aisuui päivänvaloon jonka olin aikonut m urhata, sai kiit­ vä herra ja hän piti kallisarvoista nästi, niin lämpimästi kuin se ayys- Ja sain luvan palata Englantiin, jol­ Onko täm ä eläm ää?" kysyin it­ soihdun läheisyydessä. kuun puolivälissä voi palstaa, ja seltäni. “Ei. täm ä on h elvettiä!" tää eläm ästään vain raitiotievaunua. asiakirjaa loin tapasin ystäväni H arry Eieldin. Kenties tuo petomaisuus, joka mi­ Hypähdin esihi. m utta liian myö­ kuitenkin minua vaivasi vilu, oikein Pudistin nyrkkiä — en tiedä mille, Eikä kulunut pitkääkään aikaa puistatti, hampaani kalisivat, väri toistaen: “ H elvettiä! Helvetin hel­ nussa silloin esiintyi, oli atavismfa. hään. Liekit ahm asivat paperin ja Kenties se oli periytynyt joltakin, pian oli jälellä vain tuhkaa. Hetki sin Istuin Pitkänsillan kivipeit vettiä! H e l v e t t i ä ! ” Ei edes miljoonia vuosia sitten eläneeltä esi- sen seisoin lamautuneena. Yhtäkkiä kiilä. kivet tuntuivat kylm iltä, tä y ­ harvennettuna täm ä sana voi kuvata isältäni, joka oli syöpyt voitetun vi­ välähti aivoissani: Tämä roisto on tyi lähteä liikkeelle, en voinut Is­ sitä raivoa, jolla sen lausuin hollisensa, tyydyttääkseen nälkäänsä, ryöstänyt minulta sen, jonka piti lah­ tua. Oh. sitä. sitä kylm yyttä! Olin saanut jonkinlaisen raivohul­ tai kenties se oli vain nälän kii­ joittaa minulle pelastuksen hlrveäs Nälkä kalvoi. Tuntui kuin olisi luuden kohtauksen. Halusin rien ­ Sallisinko hänen käärme kiemurrellut kuivettuneessa tää kadulle, keskelle Hankinta ihm is­ hottam ien aivojeni mieletön tuote. tä kuolemasta. Olin saapunut Kaivokadulle. Sen poistua voittajana. Hän kääntyi ko vatsassani. Tuntui kuin olisivat joukkoa. m urskata jotain. Halusin ja R autatientorin kulm assa oleva puttaakseen ovelle. Käytin tilaisuus- suoleni pala palalta kadonneet sen surm ata, nähdä verta! hedelm ämyymältä näytti mielestäni ta ja sammutin soihdun. Tartuin täyttymättömään kitaan. Ohitseni kulki eräs lihavahko paratiisilta, jonka ovelle oli pantu roistoa vyötäisiltä ja käyttäen kaiken THE READERS AND SUPPORTERS of the Yli kolmen vuorokauden yhtäm it­ mieshenkilö. Puristin veistä kouran kerubiinin sijasta viheliäinen “tori- voimani kiepautin häntä pari kertaa tainen. helvetillinen kärsim ys oli ta ­ «ani tahdoin nähdä, kuinka veri vir- TOVERI have decided to trade with only mutsi", estäm ään minua pääsem ästä ympäri ja viskasin hänet sitten voi­ kanani ja — mitä näin edessäni? taisl hänen paksua vatsaansa pit­ those businessmen who advertise in the TO ­ herkkuihin käsiksi. Mitään a jatte­ m akkaasti erääseen huoneen nurk­ Ainoastaan pitkällisen, kiduttavan kin..... le m a tta seisahduin kopperon eteen. kaan. Kuuntelin. Hän ei liikahta­ VERI now, or decide to do so in the future. nälkäkuoleman. Tuo ajatu s saattoi Kuljin hänen perässään m iettien Katselin edessäni olevia herkkuja nut, minkävuoksi varovaisesti lähe­ minut raivoon. Kuolla nälkään, kes vain tuota m urha-ajatusta, ja — niin Businessmen of Eureka, take notice of this! ahmivin silmäyksin. nin. Hänen vyötäröillään olleella kellä kaupunkia. Jossa asui useita lähellä on peto ihm isessä — halusin It you are afraid of illegal forces you can — Mitä saisi olla? tuo kysymys köydellä sidoin hänen kätensä ja satoja sivistyneiksi ja kristityiksi It­ syödä hänen lihaansa, juoda hänen sai minut “ hereille”. jalkansa otettuani Itselleni hänen advertise without text. We know all the seään nimittäviä ihmisiä. Kuolla vertansa. Se tuntunee uskom atto­ — Ei m itään, halusin vain — koe­ kaapunsa. Estääkseni häntä huuta­ nälkään kaupungissa, jossa paksu- malta. m utta kuitenkin minä oikein tin änkyttää. advertisers. masta, jos hän tulisi tuntoihinsa, tu ­ vatsaiset riistäjä ähkyivät yltäkyl­ hekum oitsin tuossa ajatuksessa. — Kenties näitä pöärynlä? Ne o- kin nenäliinan hänen suuhunsa. Ovi Readers and Owners of the Toveri, läisyydessä syödessään om aisuutta, Tahdoin imeä hänen verensä juuri vat tosiaankin maukkaita. — Ja i avattiin ja ymmärsin, että vartija jota minun kaltaisena nälkäiset työ­ silloin, kun se -pursuaisi ul,n käteni vereen. * ^ e,,ai’ iinko m inut? M utta el, Mf 1 toiveet olivat turhia. Tiesin. ¿•in oat ystäväni Lontoossa Sir E ields ja hänen tyttärensä. rakas Lucyni, olivat anoneet armoa, m utta anomus oli hyljätty. Eilen oli minulle sataa tuotu pieni paperilip- pu. joka ihm eellisellä tavalla oli va­ lanut minuun uutta toivoa. “Elä ole epätoivossa, -armoa on pyydetty ja vastausta odotetaan minä hetkenä hyvänsä.” Miten sydämeni olikaan lyönyt, tuntiessani Lucyn käsialan, peitin pienen paperilipun tulisilla suudelmilla ennenkuin revin sen tu ­ hansiksi palasiksi. • Ja nyt oli jo puoli yö. eikä m itään kuulunut. Kuu­ den tunnin kuluttua — ei, en tahto­ nut ajatella sitä. Epätoivossani heittäydyin kovalle vuoteelleni ja olin juuri vaipumai- siliani jonkinlaiseen horrostilaan kun kuulin käytävässä askeleita ja tuli­ soihdun punertava valo lepatti avai­ men reijästä. Avain natisi, ovi av at­ tiin ja muuan munkki astui sisälle. V artija, joka oli ärtynyt siitä, että häntä häirittiin keskellä yötä. pisti soihdun erääseen lattian syvennyk seen Ja sulki oven. — Mitä tahdotte, kysyin äkkinäi­ sen liikutuksen vallassa. — Tuota teille lohdutusta, poikani, vastasi p u n k k i m atalasti mumisten ja astui lähemmäksi. Mies heitti kaavun yltään, jolloin näkyivät hä­ nen tum m at kasvonsa ja joille leviä! Irvistys, kun hän huomasi häm m äs­ tyksen!. — Tuoda teille lohdutusta, kertasi hän nauraen. Ennenkuin kuolette, jos teidän täytyy kuolla. — Oletteko tullut puhumaan tän ­ ne arvoituksia, ärjäsin minä. Asiaan. — Haluan tietää nimenne. — Se ei käy päinsä. — Hyvä. Lionell Hereford — niinhän tässä on kirjoitettu. Hän veti esiin pergam enttirullan, jossa riippui sinetti. T eidän'nim enne, el­ len erehdy. — Niin, vastasin henkeä pidättäen. Mikä se on? — Teidän armahduksenne. H ä­ nen m ajesteettinsa allekirjoittam a ja hänen sinetillään varustettu. Syöksyin eteenpäin, m utta hän ve­ täytyi taaksepäin pitäen pergam ent­ tia selkänsä takana. — Miten olette saaneet tuon k ä­ siinne. kysyin minä. Varsin helposti, olette ehkä kuul­ lut. lisäsi hän. että Lontoon posti ryöstettiin eilen. Tämä, hän näytti pergam enttia, oli siinä mukana. — Mutta mikä on läsnäolonne ta r - ; koitua? Te ette ole munkki sen e neupää kuin minäkään. — Kuulkaa n y t Te olette H arry Eteläin ystävä ja minulla on vähän palattuaan ulkomailta val­ mistaa parhaita valokuvia (MAKSETTU TILA.) E N S IL U O K A N P U H T A U S . C a lifo rn ia St. ja W ab ash A v e . k u lm a. (E U R E K A , C A L IF . 2009% Flllmore St. SAN FRANCISCO, CAL. AINO RANTALA H. JOUTSEN A tto rn e y and C o u n aelo r at Law , Y L E IN E N S U O M A L A IN E N L A K I ­ M IE S C A L 1 F O R N IÄ S S Ä . T o im is to W est B erkeley P a n k k i- rakennuksessa. — A s u n to : 2 2 3 9 B ro w n in g St. P h o n e: B erk. 5 4 9 1 . W . B erk e ley , C a lif. Räätälit Häkkinen & Perälä V a lm is ta a p u k u ja n aisille ja m ie h ille , seka puhdistaa ja silittää van h o ja. ( U N IO N P A IK K A ) (L ä h e llä D w ig h t W a y ’ ta ) 2 5 4 9 S h a ttu ck A v e ., B erk e ley , C a lif. Työ h yvä. H in n a t k o h tu u llis et. Puhelin: Berk. 2881. THOMAS LOWELL, KELLOSEPPÄ 204 L N. VAN NUYS BLDG. Phone 64969 I. na, p e rja n ta in a ja la u va n ta in a k e l­ lo 2 :lta ilta p ä iv ä llä . — A n n a n h ie ­ ro n taa ja sairasvoim istelua m yöskin. Los Angeles, CaL P u h d istettu a ja p asteuriseerattua MAITOA JA KERMAA Sanitary Dairy Co. P u h elin 4 1 8 . 7 4 0 D k atti. Tarjoaa teille RUOKAA ja ASUNNON 202 3maa katu, EUREKA, CALIF. R. J. SANDERS ROMA BAKERY Hautaustoimisto P a rh a a t leivät, k e e k it, to rtu t, k o r ­ p ut ja k u iva t le iv ä t; valm istetaan jo k a p äivä . K a ik k i ehdottom asti tu o re ita . 621 EUREKA. Third Street, C A L IF . TEETÄ, KAHVIA, MAUSTEITA A. E. CHRISTENSEN Telef. 520. 3405 F St., Eureka, Cal. Uudistakaa tilauksenne ajoissa ettei lakkautus­ ta lehden lähettämises­ sä tule tapahtumaan! 603 California St. — Telef. 569 HIEROJA 1 M R S . S IIN A O JALA, k in n o n Helsingissä. •aira s vo im istelu ja suo rittan u t A n ta a ja tu t­ h ie ro n ta a, a lk o h o lik y lp y jä . 1823 California St., EUREKA. MAKSETTU TILA C A L IF .