Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, December 26, 1922, Page 8, Image 8

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    Ttana Joulukuun 26 p— Tuesday December 26
LASTEN OSASTO
KORKETON MAN CAN
Tiialla ei ole S S- osastoa nyt
svystit kun ei kyetä maksamaan ja
seiiveroja tiiliä kertaa mutta toivom
me että ajat muuttuvat Osaston jä
senet perustivat kehitysklubin le
- riistävä kokous oli Koff alien asun
nolla kolmas päivä tätä kuuta Jä
senmaksua peritään viisi senttiä kuu
kaudessa 14 vuotta tilyttancllta Ke
hitysklubin toimesta oli ohjelma-ilta-mat"
jouluaattiltana Paul Johnsonin
asunnolla Siksi illaksi kiiruhdin ti
laamaan jo Lasten Joulun et-ta sai
sin harjoitella ohjelmanumeron
Helen Husa
Kun lapsuus lakkaa
Joulukertomus Mukaelma
Tikku Hans on neljiin vuollen ikui
nen ja Peter täyttää pian kahdeksan
vuotta Heidiin äitinsä kuoli joku
„„: sitten loton lie ovaL nyi
melkein orpoja Isä on maalari -Vanhempi
poika käy kansakoulussa ja
pienempi lasten tarhassa jossa he
syövät päivällä voileipänsä Ulalla
odottelevat he kotona isäänsä tahi
leikkivät he kadulla tahi autiona
olevalla aukiolla jossa ei vielii ole
katua
Peter muistaa vielii hyvin uitinsa
Kotiin tuoduista kaukaista hän oli
valmistanut (kaulanauhoja erilliseen
suureen liikkeeseen Toisinaan oli
mustaa " kangasta toisinaan tulipu
nasta josta aina jäi joku palanen
ylitse Peterille joka oli sanomatto
man iloinen saadessaan tuollaisen til
kun' Silloin tällöin äiti lepäsi työn
sä lomassa ja hyväili lapsiansa sil
loin mielellään Jos he olivat
likaisia pesi hiin heidät naureskel
len kampasi heidän tukkansa suuteli
' heidän puhtaita kasvojansa Usein
hän suki omankin tukkansa huolel-
i„ tiTimtnpn vallattomat kiha-
ransa taaksepäin jolloin hiin oli niin
kaunis' Silloin oli Peter ylpeä
ikäänkuin hiin ei olisi ollutkaan köy
hä lapsi
Tiedettiin kyllä että äiti oli sai
rasteleva mutta kun hiin uina oli
ollut sellainen niin arveltiin sen
kuuluvan hänen olemukseensa Mutta
nyt hiin on kuollut Pikku Peter
ajattelee vielä tuota kuolemaa kuin
jotain suurta äänetöntä tapahtumaa
isää parhaimmissa vaatteissaan sa
moin heitä itseäänkin ja kaikkia
niitä ihmisiä jotka olivat tulleet
Oli kuin juhlan mutta rumaa juhlaa
Peter ei voinut käsittää mitä oi
keastaan merkitsi äidin kuolema
Hiin tiesi ainoastaan sen että äiti
oli poissa ja nyt hiin huomaa että
hän tuleekin pysymään poissa
t:i ™ heillä iällellä Hioin tulee
hiin laittaa kömpelösti niukan illal
lisen tahi tuo jotain mukanaan joka
jo on valmista Hänellä on tietysti
huolensa mutta nuo huolet ilmene
vät huonona mielentilana jota lasten
on kestettävä Joskus hän onkii ha
luaisi olla hyvä heille mutta silloin
hiin aina pysytteleiksi kauempana
heistä sillä lapsia on kohdeltava
poikina jonka vuoksi hän heidän
karkaisemiksensa kohtelee heitä tar
peettomalla ankaruudella
Pikku Hans ja Peter elävät näin
ollen yksiksensii Peter näkee jo
elämän sillä ei ole ketään joka hS
heiltä sitä peitteleisi Pikku Hansilla
on Peterinsii jolla on kokemusta ja
joka tekee häneen kunnioittavan vai
kutuksen Heillä on oma salainen
nurkkansa kadun päässä erään-puun
ja katulyhdyn viilillä Siellä he is
tuvat ja puhelevat Ja kun heillä
on yksi ilo johon he voivat tarttua
niin he jo kuukauden ajan puhuivat
joulujuhlasta Ile ajattelivat vielii
edellistä vuotta jolloin iiili eli ja
kuinka he lautaseltaan tapasivat jo
tain niin kaunista Peter — nuoralla
tanssitettavan ukon ja Hans— puuhevosen
"Mitä sinä haluaisit saada?" kysyy
vanhempi veli
Pienempi ei tiedii Hiin räpyttää
silmiään kykenemättä sanoa mitään
Hiin tahtoisi kaikkea Hän ajatte
lee ettii Jesus kyllä tietää joka
kuulee mitä kukin haluna vaikka
ei voikaan lausua ajatuksiaan Mutta
Hans on sittenkin rauhaton Hänen
mielessään pyörii suuri kysymys
mistä Jesus saa kaikki leikkikalut
joita hän jakaa lapsille Tekeekö
hiin ne paratiisissa mutta se suu
tuttaisi kauppiaita eikä niidenkään
tule jouluna olla pahoilla mielin
Luultavasti hän sen vuoksi ostattaa
kauppiailla kaiken minkä tarvitsee
Tahi sitten valmistetaan leikkikaluja
kuussa Molemmat lapset katselevat
kunta joka kirkkaana paistaa tuon
köyhiin esikaupungin ylitse ja heis
tä' näyttää niin uskottavalta ettii
ciairi luuri valmistetaan nuoralla
tanssitettavia nukkeja ja puuhevo
sia Näin odottelivat lie joulun tuloa
suurella jännitetyllä ja hiljaisella
odotuksella Näyteikkunat joita he
kaupoissa näkivät lujittivat heitä
ajatuksessaan että nyt alkaa uusi
maailma Tänään on joulunaatto
Naapurin vaimo joka säilytti hei
dän asuntonsa avainta avasi heille
oven Teter sytytti tulen lamppuun
ja alkoi kattamaan pöytää sillä hiin
osasi jo tehdä taloustöitä uima
isä viipyi tänään niin kauan Miten
suuresti he häntä tänään ikävöivöt!
Vihdoin isä tuli Lapset kuulivat
hänen raskaiden jalkineitcnsa ko
lahdusta jota ho Jiiukan arastelivat
Isä astui sisään Syvällä katkerqn
Peter huomasi heti ettei isä ota osaa
heidän iloonsa ettei hiin tullutkaan
iloisen näköisenä kuten he olivat
odotelleet Isälle oli tämä ilta sa
mallaineu kuin kaikki muutkin Hän
oli ostanut pienen palan kylmää li
haa ja istui äänettömänä lukien sa
nomalehteä Kuinka kauan siitii on
kaan kun hiin on ollut oikeana isä
nä! Joulua hiin nyt tuskin ajattelee
Illallisen jälkeen isä poistui Lap
set menivät pimeässä huoneessa vuo
teisiinsa jotka olivat keittiön vierel
lä olevassa huoneessa kuten isiinkin
vuode Pikku Hans ei ollut huo
mannut isiin mielen masennusta Hiin
oli vielii liian pieni ja liiaksi maas
sa kiinni Kiisuuduttuaan hiin hymyillen-
asetti pienen lautasen pöy
dälle Peter teki samoin jonka jäl
keen lie asettuivat levolle
Peter nukkui kohta multa pian
hän lieriisi sillä hänen sydämensä
löi niin kovin Hiin nousi istumaan
dli vö Mitähän kello lienee? Teter
ei sitii tiedii eikä hiin ihmettelisi
vaikka kello löisikin jo kaksitoista
Oli pimeätä ja tämä pimeys painosti
Peteriä Mutta nythän oli se ih
meellinen yö jouluyö Ja äkkiä hä
nelle selvisi mikä hänet oli valveille
herättänyt Illallista syödessä hiin
Jo aavisti ettei heidän lautasillensa
mitään ilmestyisi Mutta mitä sa
noisi pikku Hans joka nukkuu niin
suloisissa toiveissa ja joka luotti
häneen niin suuresti? Mutta ehkiipä
ne leikkikalut jo ovatkin tuolla lau
tasella? Teter ei jaksa pidättäytyä
vaan nousee vuoteestaan ja menee
katsomaan
Ennen lähtöänsä hän rukoilee yh
den noista liikuttavista ja kauniista
lapsen rukouksista Koko sielunsa
hiin viilua tälliin rukoukseen Epä
toivoisena hiin selittiiä Jesukselle et
tei hiin tätä tee uteliaisuudesta eikä
myöskään itsensä tähden vaan pikku
veljensä vuoksi Tyliiisti ja suuresti
hiin lupaa ettii jos näkee kääröt me
nee hiin takaisin vuoteeseen tarkas
tamatta edes mitä niitä olisi Hä
mainitsee äitiänsä vitkouksossaan
Sen jälkeen hiin virittää tulen lamp
puun menee keittiöön jossa hiin nä
kee lautasten olevan tyhjiä
Teter pukeutui lähti ulos muista
matta edes ovea sulkea Miten tämä
kaikki tapahtui ei hiin Itsekään tie
dii Päättäväisen melkein villiinty
neen näköisenä kulki hiin eteenpiiin
Yksi ajatus oli vallannut hänet ko
konaan: Tikku Hansin lautasella pi
tää olla leikkikalu Mutta kuka sen
siilien panisi? Pikku Jesus ei sitä
tee eikä tee isäkään sitii Eikä olo
muita kuin ho kaksi veljestä Hii
lien täytyy siis toimia
Hiin tunsi kadun hyvin ja astui
yhä eteenpiiin Hiin atseli näyte
ikkunoita Kuinka kauniita ne ovat
Siiteilivinä suuren ikkunalasin taka
na ovat kaikki nuo leikkikalut niin
houkuttelevina että " varsin pyörryt
tää niitä katsellessa Peter ei voinut
ajatella ettei siitä mitään puuttuisi
Ne ovat kaikki myytävänä mutta
ehkä tuossa suuressa paljoudessa oli
si yksi liikaa jonka lie voisivat lah
joittaa hänelle ilman että nuo röyk
kiöt siitii pienentyisivät
Näissä ajatuksissa hiin kulki yh
den ikkunan luota toiseen Mutta
vihdoin hiin huomasi että ilta saat
taa päättyä ja että silloin on liian
myöhäistä tehdä mitään kauppaa
Nyt hiin meni kauppaan sisään Pe
ter hämmästyi melkeinpä pettyi sillä
hiin oli ajatellut ettii hiilien tulon
sa olisi aikaansaanut paheksumista
ettii kaikki olisivat häntä vastaan
Tliniiset tulivat ia menivät Peteriä
tuskin huomattiinkuan Peter oli yh
tä hämmästynyt kuin olisi hän särke
nyt ikkunaruudun ilman että lasisir
puleet olisivat kilisseet Hiin seisoi
siinä Ihmeissään erään ison nuken
vieressä kuin olisi se hänen sisaren
sa Muttta nyt se laukeaa Häntä pu
hutellaan Nyt se kauhea alkaa Iso
myyjä kumartui liiineen ja kysyi:
"Mitä sinä tahdot?"
"Olkaa hyvä lahjoittakaa minulle
joku leikkikalu! saa hiin vairoin sa
notukisi "Kuinka?"
"Lahjoittakaa minulle joku leikki
kalu '"
"Eikö sinulla ole rahaa?"
Ei rahna hänellä ei ollut ja Pe
terin silmät täyttyivät äkkiä kyyne
lillä Kaikki riippuu siis rahasta
Tu kun ne vielii luulevat ettii hiin
lmlinin sitii itseänsä varten Nyt hän
huomaa ettii hänen tekonsa on jäi
jetön Kunpahan antaisivat hänen
vain mennä Mutta myyjä puhui hä
nestä toiselle isolle myyjälle ja eri
toten eräälle rouvalle jonka ostoksia
tuo toinen kantoi:
"Hän haluaa leikkikalua mutta hä
neliä ei ole rahaa"
Tiom-ii kääntyi häneen päin ja ky
syi eikö hiinelliv ole rahaa ostaakseen
itselleen leikkikalua Peter oli pai
namit päänsä alas eikä missään ni
messit olisi sitii kohottanut
"Minä lahjoitan sinulle yhden leik
L-a-nlmi" sanoi nyt rouva!
Rouva lausui' nuo uskomattomat sa
nat kuten henkilö joka voi ne myös
täyttää - Teter kuuli ne mutta hiin
ri iuksnnut käsittää ' mitään enää
Sanat sattuivat hänen päähänsä kuin
tuliset kivet Ja kun rouva tieaus
tii minkä leikkikalun hiin haluai
si alkoi Peteriä vavistuttamnan Mi
ta hän nvt valitseisi?
"TmIhIoo lammastarhan" sanoi hän
„iitimi itsekseen että pitää saalia
sellainen leikkikalu josta molemmat
voisivat saada osansa
"Mitä?"
"Tiniimnstarlian!" toistaa poika
Tiimiin iiilkeen tapahtui kaikki u
ncssa Myyjä olijasi rouvan mub -sastolle
joissa näitä leikkikaluja oli
Peter kuuli rouvan kysyviin hintaa
Ensin näyttää reteristii ettii rouva
hinnan kuultuaan ostaakin tuon leik
kikalun hänelle mutta rouva alkoi
epäröimään ettei noin kallista sen
tään voisi ostaa sillä armeliaisuudel
lakin on rajansa Ja köyhille pitää
olla köyhien lahjoja Jonkun ajan
kuluttua pisti rouva hänen käteensä
halvemman lammastarhan kuin oli se
jota hän ensiksi kyseli Teter tarttui
kääröön ja lähti juoksemaan niin no-
No 52
peaan ettii rouva alkoi epäilemään
hänen petkuttaneen itseänsä jonka
vuoksi jo katui tekoansa
Teter palasi kotiin Hän juoksi
ylös rappuja ja avasi oven Isä ci ol
lut vielii kotana Peter oli taaskin
pimeässä- keittiössä Hiin odotteli
vieläkin että jonkun ihmeen kantta
lautaset olisivat täyttyneet Mutta
lautaset olivat tyhjiä Lapsi tunsi
miten välttämätöntä luinen tekonsa
oli Nyt hiin asetti saamansa lahjan
Hansin lautaselle ja osottaakseen sel
vemmin Hansille että lahja oli hä
nelle korjasi Peter oman tyhjiin lau
tasensa pois pöydältä Sen jälkeen
hiin jälleen meni vuoteeseensa ja nuk
kui raskaasti
Pikku Hans liikutteli itseään Oli
jo aamu Peter antoi hänen pukeutua
ja meinTii keittiöön josta äkkiä kuu
lui ilon huudahdus Teter oli yhä
vuoteessaan uänon teki mieli Itkeä
itkeä kaikesta ilosta sillä hän oli
niin iloinen ettii Hans saa lahjan
mutta siitäkin ettei hiin itse saanut
mitään ja ettii lian oli nmt yKsin
ikäänkuin hän ei olisi enää sama ih
minen Ilosta säteillen piteli pikku Hans
kitsissiiiin lampaita Vasta hetken
kuluttua hiin ihmetteli:
"Entä sinä?"
"Minä" vastasi veli karaisten it
sensä "minä en ole ollut kiltti
enkä sen vuoksi ole saanut mitään "
Puolueettomuutta
Isä: Jopa sinä olet kirjavan nä
köinen! Olitko sinä tappelemassa
Mikon ja Antin kanssa?
Toika: Ei en minä tapellut Minä
olin pnolueton ja sain selkääni kum-paiseltakiu
Kaukainen sukulainen
— Onko tuo henkilö sinun kaukai
nen sukulaisesi?
Kyllä sangen kaukainen Minä
olen ensimiiinen lapsi perheessämme
ja hiin on neljästoista
"Lasten Joulu" on parasta
joululukemista lapsillemme
I r
1 Si
Surulla ja kaipauksella ilmoi
tan ettii rakas imenein
JOHN H MACKIE
nukkui kuolon ikuiseen uneen
kotonaan Canmoressa Altierta
Canada joulukuun 10 p !-- H
sairastetttiaan 2 viikkoa 3 piu- M
vää-pahaa yskää joka viimein
muuttui keuhkokuumeeksi ai- M
a 1-jio essuni! u vuoooii
lltljl v
2 kuukauden ja 1 puivan ikäi
nen Lähinnä muita jaivat u
i„n„ ii kumauksella muistele
maan vaimo 7 lasta miniä 2
lastenlasta seka lukuisa joukko
sukulaisia ja tuttaua un-si
maassa ja Suomessa
Canmore Alta Canada
Hiin rakkaani tuonelassa
minä mvrskyissa maauman
muistot ' raastavat rinnassani
elämiini niin tyhjä- on
Nuku rauhassa haudas' ystäväni
siell' ei myrskyt pauhata voi
mutta luiksi oi miksi meidän
niH iiiiidil
sitii minii alati vaikeroin
Saima K Maekie
Oi tuoni miksi noin julma saa
toit olla
että rakkaan isämme ryöstit
pois ?
On kotimme nyt mm tylija
l-vlnlä
ci viihtyä siinä hetkeä voi
lapsei
Pyydän lausua sydämelliset
kiitokset kaikille jotka ottivat
osaa suruuni saattamalla mies
vainajaani viimeiseen lepoon
ja seppeleistä joita toitte ja
koristitte hänen hautansa