Tiistaina Joulukuun 26 p — Tuesday December 26
No 52
rutto heidät syö-
kiiiin !"
Väkijoukko purskahti nauruun
"Toisella puolen me näemme rans
kalaisia työmiehiä taturilaisia työ
miehiä ja kaikki he viettävät sumaa
koiran elämää kuin me venäläiset
työmiehet"
Enemmän ja enemmän yhtyi työ
miehiä ryhmään toinen toisensa jäl
keen pakkautuvat he sivukadulle hil
jaa kohoten varpailleen ju kurottuen
kaulojansa Andrei kohotti äänensä :
"Mukien maiden työmiehet ovat jo
oppineet liiniiin yksinkertaisen totuu
den ja tänäpiiivänä tänä kirkkaana
toukokuun ensi päiväuä voljeslyvät
vieraiden kansojen työmiehet toisten
sa kanssa Ho jättävät työnsä ja
menevät ulos kaduille katselemaan
ilseiinsii mittailemaan ääretöntä voi
maansa Tänä päivänä lyöpi kaik
kien työmiesten valtimo samalla ker
taa sillä kuikkien kansojen-sydämet
ovat valaistut työväen mahtavalla
voimalla : kaikki sydämet tykyttävät
veljeyttä ja jokainen heisiä on val
mis anlaumuii elämiinsä taistelunsa
kaikkien onnellisuudeksi kaikille va
pauden ja totuuden eteen — tove
rit!" 'Toliisi !" huusi yksi
Valtakadulta ilmestyi neljä ralsas-
tavaa poliisia ruoskat pystyssä rat
susi nen suoraan väkijoukkoon
"Hajotkaa !"
Kansa sadatteli väistyen vastaha
koisesti hevosten tieltä Väliäveuä
läinen jätettiin yksin keskelle katua
kaksi hevosta hätyytti häntä Hiin
väistyi syrjään ja samalla hetkellä
tart tui ii iti hänen käteensä vetäen
hänet syrjään ja toruen:
"Sinä lupasit seistä aina Pavelin
Mii kohdellessa
vierellä ja täällä sinä juosta lauk- päiden juhlapäivä!"
kuut terävää veistä vasten ypö yk- Väki vetäytyi lähemmä Pavel hei
sin" Intti lippua Se hulmusi ilmassa ja
" Tunnustan syyllisyyteni" virkkoi purjehti eteenpäin päinvastaisena
viiliävouäläinon hymyillen Pavelille hymyilevänä punaisena ja hehkuva
lle saapuivat neliön muotoiselle to- ua
rille jolla kirkko seisoi Kirkon ym- Äiti kulki Muxinin perässä hymy
piirillä aitauksen sisällä seisoi ja is- kuivilla h ulillansa ja katseli hänen
tusleli tiheä joukko nuorisoa Siellä
oli tiimikin viisi sataa iloista nuoru
kaista vilkasta naista jn lasta hy
pellen kuten perhoset Joukko huo
jui puolella toiselle Ihmiset kurotti
vat piillänsä ju katselivat kauaksi
useille suiAnille odotellen kärsimät-
tliiniisti Jotakin lennokasta näytti
oleviin ilmaperässu
Pilli puhalsi hiljentäen puheen so
rinan Väki säpsähti Jotka olivat
isltialla hätkähtivät pystyyn Kuole
miin hiljaisuus vallitsi hetkisen ai
kaa kaikki olivat jännittävässä odo
tuksessa ja moni poski kalpeni
"Toorit!" kuului Pavelin
ääni
sohii tivasi i ja varmasti
Kuiva polttava sumu kiehui äidin
silmis-ä ja yhdellä ponnistavalla
liikkeellä oli hän aivan poikansa ta
kana tuutien voimansa kasvavan
Kaikki kääntyivät Paveliin päin ja
velääntyivät häntii lähemmä kuten
rauta uingnetin vaikutuksesta
"Veljet! Hetki on tullut jolloin
meidän ou uhraaminen elämämme
tiimiin elämiin uhimudessa vihassa ja
pimeydessä tämän väkivaltaisen ja
vääriin elämiin tämän elämiin jos
S:i meillä ei ole sijaa jossa emuie
ole ihmisolentoja"
Hiin pysähtyi ja jokainen jäi ää
nettömäksi vetäytyen häntä lähem
mä Äiti kai su Iiii poikaansa Hiin
niili ainoastaan hänen silmiinsä ylpe
ät rohkeni palavat silmät
"Toverit! -Me olemme päättäneet
julistaii avonaisesti ketä me olem
me me kohoilimme lippumme tänään
piketiden totuuden ja vapauden li
pun! Nyt minä sen kohotan!"
Lipputanko ohut ju valkoinen vä
lähti ilmassa notkui aluspuin kuja
teu joukkoon Hetkiseksi upposi se
liäkyiniillöiuiiu sitte ylitse ylös kään
tj noiden kasvojen levisi työkansan
leveä lippu levittäen siipiänsä kuten
punainen lintu
Pavel kohotti kättänsä — lanko
huojui ja tusina kiisiii tarttui en
Äi
din kiisi oli niiden joukossa
"Kauan eläköön työkansa !" huusi
hän
Sadat äänet yhtyivät tähän kaiku
vaan huutoon
loukko lunnisi ja kiehui Xe jot
ka ymmärsivät lipun merkityksen
tuukeusivat aivan sen juurelle Max
in Samoiiov ja Gusevit seisoivat ai
van Pavelin kupeilla Nikolai raivasi
tiensä lipun luokse notkistetuin pii in
Joitakuita äidille tuntemattomia tuli
silmäisiä nuorukaisia tuuppi häntä
"Kauan eläköön työkansa kaikissa
maissa!" lintulahti Pavel
Ja yhä vaan kasvaen voimassa ja
innostuksessa vastasi tulmtääninen
kaiku raikuvasi i ja sieluja tompovus
ti tälliin oliikööiihuuloon
"Toverit'' soinnahli vähäveiiäläi
sen ääni hiljentäen melun täyteläi
sellä ja kauniilla äänellään '"Tove
rit ! Me olemme nyt alkaneet tiimiin
pyhiin kulkueen uuden jumalan ni
messä totuuden ja valistuksen ju
malan järjen ja hyvyyden jumalan
nimessä' Me marssimme tässä pyhi
tetyssä kulkueessa toverit pitkää ja
vaivaloista tietä myöten Päämaa
limme on kaukana hyvin kaukana ja
ohdakkeinen kruunu on lähellä ! Xe
jotka eivät usko totuuden voimaan
joilla ei ole rohkeutta nousta sen pun
Iestä vieläpä kuolemaan saakka jotka
eivät usko itseensä ja pelkäävät kär
simistä — sellaiset joukostamme väis
tykööt syrjään! Me vetoamme niihin
vaan jotka uskovat voittoomme Xe
jotka eivät kykene näkemään pää
maaliamnie älkööt ne marssiko kulis
siimme : 1 1 i i 1 1 o on tulevaisuudessa ai
noastaan kurjuutta tiedossa
Asettu-
k"
riveihin toverit! Kauan eläköön
ciisiniiiiiien päivä
toukokuuta va-
päänsii ylitse poikaansa ja lippua
Kaikkialla ympärillänsä näkyi sätei
leviä nuoria iloisia kasvoja ja moni
väristen silmien loistoa ja kaikkien
etunenässä — poikansa ja Andrei
Hän kuuli heidän laulavan ja And
rein pehmoisen äänen sekaantuvan
sepusnintuisnsli poikain
raskaan
työni ie-
hasso-iianen
"Xouskaa
het !
Taistoon
kanssa :
ylös herätkää
taistoon te Hiiliin kalva-
nmt !"
Miehet juoksivat punaista
lippua
kohti hurraata huutaen sitto yhty-
en toisiin marssivat he eteenpäin
huutonsa hukkuessa vallankumouksen
voimakkaaseen lauluun
Aili oli kuullut tiimiin laulun jo
ennen - Sitä oli monasti laulettu hil
lityillä äänillii ja vähävenäläinen
oli usein sitä vihellcllyt Multa nyt
näytti hänestä että liitu ensi kerran
kuuli tiimiin kutsun yhdistymään
taisteluun
"Me riennämme
pelottomin mielin
Kärsiviin veljiliinime yhtymään"
Laulu kaikui syleillen ja hyväil
len ihmisiä Jonkun peljästyneet jn
sumalla innostuneet kasvot liikkuivat
nivan äidin rinnalla ja vapiseva Hii
li i puhui nyyhkyttäen :
"Milii! Minne menet?"
Äiti sekaantui pysäyttämättä kul
kuaan :
"Antakaa hänen mennä! Älkää pel-
jätkö! Älkää tulko levottomaksi! Mi-
na itse olin ensin myös peloissani
Oma poika on etumaisena — hiin
joka kuulua lippua — hiin on minun
poikani"
Sizov ilmestyi hänen sivulleen Hiin
tempasi hatun käteensä ja heilutta-
en silii tahdin luukaan virkkoi: "He
marssivat julkisesti vai mitä iiiti?
Vieläpä laulun kanssa! Mikä laulu?"
"Tsaarin armeijaan sotilaita puuttuu
A"til!la k'k' iiIIu omilt Poikanne—"
He eivät näytä pelkääviin mitään"
pehmoiseen valkoiseen runkoon
virkkoi Sizov "Ja minun poikani le- sassa arvasi hiin ja ilkoI aukoa kyy
piiii haudassa Tehdas rusensi hänet niirpäitrensä avulla tietii nopeasti liipi
kuoliaaksi !" väkijoukon Uimiset alkoivat periiy-
Äidin sydän tykytti kiivaasti ja hiin tyä takaperin jotkut pää kuniitrruk
alkoi jättäytyä jiilemmii Hänet tyr- sessa ja silmäkulmat rypyssä toiset
kittiin pian syrjään aitaa vasten ja hymyille häiuillänsä toiset taas pil
tihoään sullottu 'vii k 1 virtasi hänen kaliisesti vihellellen Hiin huomasi
ohitsensa Iläu näki et lii kansaa oli surulla heidän kasvonsa silmiinsä hil-
kertynyt
tyväineii
lukuisasti ja hän oli tyy-
"Xouskaa ylös herätkää työmiehet
Taistoon taistoon te nälän
kalvamat !"
Xiiytti siltä kuin mahtava vaski
torvi olisi herättänyt väkeä ja hur
mannut sydämiä halukkaiksi taiste
loon : toisten sydämet taas riemuit
sivat epämääräistä onnea aavistaen
jotain tuitta joka pani heidät pala
illaan uteliaisuudesta olipa sellai
siakin joita kiillotti hädän sekainen
toivo ja uteliaisuus Laulu oli ainoas
taan luonnollinen seuraus pistävästä
katkeruudesta jota oli
vuosien varrella
Ihmiset katselivat punaiseen lip
puun päin joka -liehui ilmassa Kaik
ki puhuivat ja huusivat yhtäaikaa
mutta yksityiset äänet hukkuivat
mahtavaan huiluun — uuteen lauluun
josta vanha mietiskelevä surumieli
syys oli poissa Se ei ollut yksinäi
sen sielun vaikerrusta yksinäisellä
polulla toivollaniana ja neuvottoma
na se ei ollut sielun nääntymystä
saavuttamattomien toiveiden takia
pelon kuorma seljiissii yksilöllinen muislut!4 nyt mustaa lintua auki le
vapaus ryöstettynä ja elämä viirit- vitelyiu siivin viiruillansa lentoon
töiiiänii Se ei henkinyt huokauksia valmiina
voimasta ja tilaisuudesta se ei huu
dellut ärtyneen uhkainielisyyden lou-
kuttuja huutoja joka ou valmi
mu-
sertainaan sekä hyviin että pahan il
man erotusta Se ei esiintuonut eläi
mellisiä vaistoja vapaudesta vapau-
den lakia sinänsä eikä vääryyden muurista puhalsi kylmä tunne työ
tunnetta eli kostohalua sellaista joka miehiä kohtaan iskien äidin rintaan
ou valmis hävittämään kaikki ja on ja tunkeutuen hänen sydämeensä
voimaton mitään rakentamaan Tässä Hiin kiirehti parveen jossa inel
laulussa ei ollut mitään vanhasta kein kaikki olivat hänen tuttujansa
orjamaisesta maailmasta Se kaikui Ja 'ii ikäänkuin nojasi heiliin He
sunniini ja tasaisesti se julisti rau-
tuista miehuullisuutta ja
tyyntä uh
kausta yksinkertaisena ja selvä
nä pyyhkäisi se satalaiumit väkeä
loppumattomalle tielle joka johti kuu
kaiseeu tulevaisuuteen: ja se pulini
avonaisesti matkan vaikeuksista Sen
tulisessa lieskassa näytti palavan ja
sulaviin — kärsimykset jotka he oli
vat kestäneet jokapäiväisen elämiin
synkkä kuorma sekä pelkonsa tule
vaisuudesta "Kerettiläiset !" huudahti eräs mies
ärtyneellä äänellä eräästä ikkunasta
pudistaen nyrkkiään uhkaavasti
Haikea huuto sattui onnettomuu
deksi äidin korviin: "Kapinoit teko
keisaria hänen majesteettiansa tsaa
ria vastaan?"
"Emme !"
Tuolla kaukana hänestä oli punai
nen lippu — hiin näki poikansa kat
somatta hiilleen — hänen ruskea ot
sansa ja silmänsä palaen kirkasta
toivon tulta Nyt oli iiiti
joutunut
aivan joukkueen loppupäähän jossa
astvitiiu ilman kiirettä välinpitämät-
tömiinii katsellen eteenpäin kylmällä
uteliaisuudella tietäen jo etukäteen
miten kaikki oli loppuva
Äkkiä näytti kuin jos kulkueen
pää olisi törmännyt jolliin vastaan
sen ruumis heilahti taiipiiin pelok
kaalla huminalla Laulu värisi sitte
kaikui nopeammin ja äänekkäämmin
mutta taus näytti silta kuin jos etu
maiset ääniaallot olisivat epäröineet
tunkeutua eteenpäin Ääniä tippui
pois luullusta yksi kerrallaan Siellä
tiiiiilii kuului yrityksiä saattaa laulu
uskeiseen mahtiinsa työntää sitä e-
tcenpain:
"Xouskaa ylös herätkää työmie-
het !"
Muttu sävelistä puuttui ilomielisiä
vilkkautta ja sitä
luottamusta uiiki
siinä oli ollut ja pelon ja levotto
muuden värinää alkoi siihen jo se
kaantua Vaikkei äiti nähnyt mitään eikii
tiennyt mitä tapahtui paraikaa etuo-
jaisesti kysyessä ja rukoillessa sel
vitys! ii
"Toverit !"' kuului Pavelin ääni
"Sotilaat ovat samoja ihmisä kuin
mekin He eivät lyö meitii! Miksi
pelkäisivät he meitä? Senkölähden
että me kannatamme totuutta joka
on tarpeellinen meille kuikille' To
tuutemme on heille myös tarpeellinen
Juuri tiiliä hetkellä eivät he sitä
vielä käsitä mutta aika on lähes
tymässä jolloin he nousevat yhtenä
kanssamme jolloin he marssivat ei
ryövärien ja murhaajien lipun alla
vaan meidän vapautemme ju hyvyy
temme lipun alla! Meidän pitiiisi
kokoontunut mennä eteenpäin niin että ymmärtäi
sivät totuutemme mitä pikemmin E-
teenpiiin toverit! Aina eteenpäin!"
Pavelin ääni sointui lujalta ja sa
nat kaikuivat ilmaan sangen selväs
ti Multa tungos hajaantui yksi
toisensa jälkeen tipahti oikealle ja
vasemmalle mennen mitkä kotiansa
kohti mikä aitauksen vierustalle
Nyt oli väkijoukko muodostunut kii
lan kaltaiseksi jonka teräviin huip-
Pu 01 1llv
väen lippu
I jonka piian ylitse työ
paloi punasena Joukko
Kadun päiissä joka loppui torin
laitiinii näki iiiti matalan harmaan
vallin miehiä jokainen toistensa nä
köisiä vailla kasvoja Jokaisen olal
la hymyili keihäs olikaistn kylmää
hymyään ja tästä liikkumattomasta
seisoivat tipun lähellä hänelle tunte
mattomien keralla
Hiin nojautui lujasti erääseen pit
kään halvattuun mieheen jonka naa
ma oli sileäksi ajeltu Katseessan
sa äitiin täytyi hiineu kääntää pään
sä jäykästi
"Mitä te tahdotte? Kuka te olet
te?" kysyi hän
"Pavel Vlasovin äiti'' vastasi hiin
polviensa vavistessa ja alahuulensa
tarmottomana
"Toverit '" huusi Pavel "Eteen
päin elämiinne tähde Meille ei löy
dy muuta tietii! Laulakaamme!"
(Jatk)
Toveri Gyllingin sairaus
Karjalan Kommuuni kertoo marras
kuun 23 piihän numerossaan Gyllin
gin sairaudesta seuraavasti:
Kuten aikaisemmin olemme kerto
neet ou toveri Gylling sairaana Kun
hiin ei tuherkelien vaivaamalle ja-
hiileen saanut tarpeellista hoitoa tiiäl-
hl Petroskoissa sm-rottmi hänet joi-
tail päiviä sitten Pietariin saamaan
välttämätöntä spesialistihoitoa Pie-
turista saapuneet tiedot kertovat että
rakkaan johtajamme tila joka jo
näytti paremmalta on taus käynyt
vakavammaksi Petroskoissa jalkaan
tehdyt leikkaukset joita ensin pidet
tiin onnistuneina ovat nähtävästi
tuoneet mukanaan epämiellyttäviä
jälkiseurauksia joita Pietarissa on
yritetty poistaa uusilla leikkauksilla
Professori Itutheiiherifin lausunnon
mukaan olisi leikkaukset pitänyt toi-
mittaa jo kauan sitten Jos ei tuher-
kelien valtaa jalassa saada rajoite-
tuksi on sellainen mahdollisuus ole-
massa ettii jalka täytyy katkaista
jotta siten estettäisiin tuherkelien le-
veneminen muualle ruumiiseen
Koko Karjalan Työkansan Kom
muunin väestö seuruu jännityksellä
kalliin johtajiinsa tov Gyllingin
kamppailua tautivuoteella ja lähet
tää hänelle terveisensä toivoen että
hiin pian jälleen voisi ruveta jatka-
i