Sivu 12
Tiistaina Lokakuun 24 p — Tueaday October 24th
No 43
eivilt edes ymmärtäneet mistii oli ky
symys eivilt he edes tienneet' sen
vallankumousyritystä olevan vain so
tilaita jotka menivät minne vietiin
mutta sittenkin he ihmettelivät sitii
rohkeutta ja kuoleinanhalveksumista
luilla harjaantumattomat joukot pi-
AI TI
KIRJ MAKSIM GORKlJ
Suom Hanna Kunnat
den opetella seljässänl kuinka ne "Kuka teillä on tiiiillll?" kysyt Via
pleksäiislviit toisia!" - sova vienosti
Siluiiinsit säihkyivät kylmää valoa "Poika ylioppilas" vastasi vanha
suositella loukkauksia En anna iiii- nainen lujalla äkkijyrkällä äänellä
hän kyyristyi taas kokoon ja jatkoi "Ja teillä?"
päättävämmiillä äänellä! "En saa an- "Poika myöskin työmies"
taa anteeksi mltllliii mikä OH pahaa "Mikä hänen nimensä on?"
tivät puoliaan Nyt hänen mielensä T h tarkoittavaa vaikkapa se el loukkai- "Ylasov: r
tekisi tulla uudestaan Suomeen el (Jatk) sikaan! En olo yksin maailmassa "En muista kuulleeni hänen nl-
viholliscnamme vaan ystävänämme Kyt tuli Andrei kotiin iloisena ja Jos snllin ltseitnl loukattavan tänään meiiän Kuinka kauan on hiin ollut
tutustumaan asioihin Ja mielellään reippaana Kun äiti kertoi hänelle ~ vaikkapa kykenisin niille naura- vankilassa?"
hiin tahtoisi oppia tuntemaan Suomen Rybinlsta tutiidahtl hän: "Menemiis- mnan- vaikkapa ne eivät pistiiisi ml- "Seitsemän viikkoa"
työläisnaista enemmän kuin mitähän 0nko an' Antaa hänen samota ma ollenkaan — mutta kun loukkaa- "Ja minun poikani on jo ollut kyin
Billoin näki Liikutettuna hiin lopetti kyilen llnluI Antaa hänen toitottaa Ja koettelee voimiansa minun selkä- menen kuukautta" virkkof vanha vai
kertomuksensa sanoen- "olin yhtä- totuutta Antaa hiilien herättää vä- Piissiln1' saattaa hän olla valmis rö- mo erityisellä ylpeyden väreellä M
kyytiä kolme vuotta rintamilla mut- kea Hänestä tuntuu tukalalta olla klttilmttiin jonkun muun huomenna! nessään jonka äiti kyllä huomasi
ta eivät mitkään joukot niin sisuk- tiiUllä meidän parissamme" Sentähden täytyy meidän erolttaa Keskustelu alkoi käydä yleisem-
kaasti pitäneet puoliaan kuin "tyttö- Hän puheli täällä johtajista On- tarkasti ihmiset pitää sydän tasa- miiksi ja vilkkaammaksi- Jokainen
pojat" aivan toivottomassa taistelussa ko gima mitään perää?" teirhän Panossa Ja luokitella jok'ainoa olen- kiiruhti selittilmiiän omia mielipitei-
Helsingin valloituksessa" hartaasti "Onko mahdollista että he to — "nma ovat minun väkeäni 1110 tiiilu elämästä mutta kaikki puhuivat
Sanoin alussa että näitä asioista haluavat 'teitä pettää'" ' ovat vieraita" - vaan puoliääneen ja äiti havaitsi
puhuttaessa tuntee itsensä vastuun- IO t { „ Tällaisia keskusteluja seurasi nyt kaikissa jonkinlaista vihollismleli-
alaiseksi paljosta Eikö totta toverit! 1 6V" 008 "! - ' Z'™ h tuhkatiheiliin vähilvenäläisen ja U syyttä joka oli hänelle uutta Koto
Olemmeko me todella esikuviksi kel- ko? ™hnenlilainen nauroi Oh äiti dln vimm Hilnet otettiin taas teh- na puhuivat he eri tavalla iilykkääm
paavia ulkolaisille tovereillemme? Jos !fVlr ? ? t T"" ™ taaseen Hän antoi kaikki työansion min yksinkertaisemmin ja äänck
mennyt jokainen panemme kJden sy- U S'" T"n °"SfV tTa kmtenk sa "ilitfnle ja äiti otti rahan häneltä käämmin
dämeile ja kysymme itseltämme olen- mä amilla 0ttakaamme esimerkik- A ymM kmsaisulla kuin
81 N'k0ai Iva""ft Hil" ?llsa tsee Pavelilta Joskus saattoi Andrei esit- ™va vartija jolla f puna „e„
eteeni i v ej OlÄ teZJ -eltoemllnlcymmentll viisi ruplaa kuu- välähtäessä somasti: f kulmainen parta mainits hänen
i iJ f f Sudessa ja hän antaa meille viisi- „ ' k „„„„ „H mHi„ nimensä katsahti häneen kiireestä
mmlSLJSaS- Ja niUkiiiSet yli0PP"aat 1UhettayiU Vähävenäläisen silmät tuijot- ™amaa" itseänsä astui pois keve
" y „ : slsiUKKaasuP1 meille toisinaan rahaa jonka he ko- „„ 0„ln asti Äiti seurasi häntä ja olisi ker
ta puollan hyökkääviä vihollisia koayat pemiiltu Ja mita joll 'at 1 f ' a a" "f "aati halunnut tuupata häntä jotta
vastaa jotka yrittävät horjuttaa tajim J tietystl eilaisia hti un- mm[u p„A
oiddn uskoamme ja vahingoittaa d „ jollkos aan Jotkut helstäl pettil to la: Jos sh d naun t m geisol
tastelukuntoamme Olenko minä vai- yU ja jotkut Jm ' äitinsä ojensi hän kätensä hänelle
mis joka hetki uhraamaan Itsekkäät mutta parallimmat Jjuitvat pysyya VUhaven I äinen l uomasi että Ui 1
pyytee yhteisen asian vuoksi? Enko Jlimme Ja J Usam- f° ™% „ h"f" ' ja löi silmää nopeasti kysyen lem-
mnä tapaa sotkeutua selvi telemään me jllll]apillvimmmo kohtl Hän ta- a f"'?" Z Z 1? J ° Pl: "Kuinka voit kuinka voit?"
pieniä henkilökohtaisia iht riitoja ( Ja vkkkoi ses a kujasta Ä ti kat oi ahia s -
SJnä kadota näkyvistinl pällnlääram P]iuä kiihkeiistiJ tolsiaan' Tasten ÄTi™?? kii™-
me sloin kun pitäisi lujittaa rin- „Mut(tt dvUt c(Jes kotkan htttaflM k elia HU arvasi e - „Kaikki
ta""a1mme? ta meitä tätä päivää näkemään ja tt uIt tutki tseksens kaikessa hil- hu „ml
Sillä hyvät toverit el lUokkataiste- jalsuudessa haii ymmärsi hänen no-
mHU"lu"BlB sen vuoksi me teemme pienen juhlal- : ! „ tähän jos siirtyisitte hieman kauem-
lua käydä vain kivääri kädessä Hei- f a- i loutensa eikä enää pyytänyt häntä T
j"coi ui usuu(jen Yapun päivänä Siitä tulee „ maksi toisistanne Laittakaa pieni lo
smgln valloituksessa vaan se jatkuu hk„ lukemaan kanssansa Vähän Jalkeetl ma vH]iinne
yhä Emme saa luulla tätä aikaa ' ' päin virkkoi äiti: "Silmäni alkavat „„„„„ !„„„„
miksikään aselevoksi Meillä on edel- Hanen sallttnsa Ja vilkkautensa tuntua lielkoltai Andrjusha Luulen "JJm "B"kotte11 Ullnpen-
lytyksiä olla se joukko joksi meitä PolsHvnt P°lon' Jonka lain Phe että tarvitsen laseja" PaVel kyseli äidiltä hänen terveyt-
luullaan Meillä on vaiherikas taiste- öli hiiucen lskenyt- Väliävenäläinen HyTa että virkoitte äiti Ensi tnsft ja asioita siellä kotona Xiii
lukokeinus jossa olemme karaistu- kiive11 edestakaisin huoneessa puhel- sunmlnraina vlen teidät kaupunkiin vajosi vielä multa kysymyksiä ha-
reet kun vaan pidämme huolta et- len' Jalko3clsa kopistessa laattlaan: mttkHrme joka on ystäväni ja te kl Poikansa silmistä' mutta löy-
temme piläse luisumaan alaspäin "Tiedättehän että toisinaan on ih- tulette saamaan silmälasit" matta Hiin oli tyyni kl ten taVal-
Hakkaat toverit Työvileiilehtien lu- meel"ncn tunne ihmissydämessä Teis- Usta vaikka kasvonsa olivat taVal-
kijatl Me jotka olemme jo edes näin t!l mtm' etttt mluMe klna mPnet- VankBiifless lista kalpeammat ja silmänsä näytti-
Pitkiiliil että tunnemme vhteenliltty- tuntuvat kaikki ihmiset veljiltä Vankeudessa m gmiremmilta
misen tarvetta ja tiimiin lehden kaut- kaikki palavat samaa tulta kaikki Xitt oli ollut jo kolme kertaa van- "Sasha lähetti sinulle terveisiä"
ta olla kosketuksissa keskenämme ovat 'k"8'8' kaikkl ovat llyvla- J1 k"a6sä käymässä milloin saisi puhu- sanol hän Pavelin silmälaudftt värl-
liiin että meitä voi hyvällä syyllä sa- man Bflnoja lle kaikkl tuntevat toi- tclla poikaansa mutta joka kerta siviit Painuivat alas Kasvonsa kä-
noa etuvartioiksi olemmeko ' mekään nen tolsensa eika kukaan halua häl- tyollsi hlnct pols lempeästi santarmi- vivllt pohmclimmiksi ja kirkastuivat
tehneet voitavamme? Meidän on lä- rieä taikka loukata toisiansa El ku- kenraall vanha harmaa herra jonka selkeään avonaiseen hymyyn Pistävä
hestyttävä kaikkia työläisnaisia ja kan tulme 8itä tarpeelliseksi Koko kagrot olivat punertavat ja jolla oli katkeruus hiipi äidin sydämeen
kutsuttava joukkoomme Ei vain pu- eliimil 011 yllt°istil mutta jokainen tavattoman Iso hehä "Päästävätkö he sinut pian pois?"
heillä ja julistuksilla vaan koko elä- Bydiin hfme0 omtta lauluansa Ja Noin vilkon piiastai ei ennc„( pi(3 kyseli hän äkkinäisellä loukkaantu-
mällämme Meidän on ulin lämpimäs- lalliut Paisuvat kuten purot yhdeksi nl mtigeni! Tästä päivästä riikon neella kiihkolla "Miksi ovat he pan-
ti antauduttava asiamme palveluk- vln'akBi' suureksi raikkaan riemun pUlstil mahdollisesti mutta nyt se neet fil""t vankeuteen? Nuo sanoma-
seen ettU heikot toverimmekin saa- virraksi vyöryen vapaana ja mahta- 011 aivaft mahdotonta!" leldet ia lentolchdet ovat taas limes-
vat siltä uskoa köyhälistön lopullt- ™"a Pilmaariia kohti Ja kun ajat- tyneet tehtaaseen"
seen voittoon Meidän on nostettava t(?lette että tilmil tuIee tapahtumaan Vihdoin viimein sai Vlasova luvan Pavelin silmät välähtivät ihastuk-
korkealle lenmmättömän luokkatais " etUl pmme Vo1 slta estaa- vaikka niihdä poikaansa ja eräänä suönun- gesta
teliin linmi Me emme saa netillä ui toivolsimmekln ! Silloin hämmästynyt taina istua kökötti hän vankilan vi- "Ovatko ne? Milloin? Montako nils-
komaalaisten tovereittemmo uskoä SyJlln sulaÄ llosta- Teita hftuttaa a8to"uo"ee8sa Jossa muutamia ttt?"
meihin Emmekä saa pettää niiden kea ~ te tllnette ltsenue onnclIi- ? V!eraf 'stulfotellf llPaa saa-- "On kielletty puhelemasta näistä
tovereittemmo luottamusta jotka mei- Sek8i"- £ 'f?? sku alf a'!sa J ystäviänsä asioista !" ilmoitti vartija laiskasti
liiu puolesta henkensä antaessaan us- "Ja kun '"itte" Jatkoi vähäve- He eivät olleet siellä ensikertaa sen Saatte puhella perheasioista"
koivat meUHn jatkavan tvöiä nämlncn painaen päänsä rintaansa lilkl helposti sillä he tunsivat toi- ja eikö tämä ole perheasia?" kli-
Me jatkamme! Me viemme sen vasten ja vaivuttaen käsivartensa vei- en toisensa ja kesM
voiUoon tostl alas pitkin sivujansa "ja kat- sa kanssa hiljaisella välinpltämatto- "En tiedä Tiedän ainoastaan että
KläkBÖn leppymätön luokkaviha! sottc mvMBeone näette kuinka miillä äänellä se on kiellettyä Voitte puhella hä-
Kläköön proletariaatin kansainväli- kaikki 00 kylmilil ja likaista Kalkki Silloin tällöin tuli vankeja huonee nen pesuvaatteistattu ja ruuasta mut-
syjs! Työläisnaisessa — Tamara Mat vas-vneet ja villaiset ihmiselä- seen harmaina ja kömpelöinä ja- ta ei mistään muusta" intti vartija
' " mä on kaikki kirnuttu sekaisin ku- loissansa raskaat saappaat He kip- puhuen kumminkin täydellisellä vä-
HIILENKAIVAJAN PSALMI ten muta paljon ajetulla maantiellä ristivät silmänsä astuessaan sisälle( linpitämättömyydellil
Kirj U K Janes ia poljettu jalkain alle!" Hän pysäh- ja erään vangin jaloissa kalisi rau- "Olkoon niin" virkkoi Pavel "Pysy
Kaivoksen omistaju on minun her- tyl alvan Hirtin eteen ja syvä suru dat Tyyneys ja hiljaisuus mikä heis- liiti kotiasioissa Mitä te teette ny
rani minä tunnen vain puutetta silmissänsä jatkoi hän päätänsä pu- sä koko tässä piirissä vallitsi teki kyisin?"
Hiin johtaa minut syvälle kaivok- distaen matalalla alakuloisella tiii- varsin vapaan vaikutuksen Näytti Äiti vastasi rohkeasti nuoruuden
seen jalon metnllikerrokseu I110J nellil! "Niin se loukkaa mutta tel- siltä kuin olisivat kaikki kasvaneet Innolla: "Minä kannan näitä kaikkia
Hiin cl ajattele minun sieluani öiin pitää — teidän pltllit epäillä ympäristöönsä Jotkut istuivat hiljaa tehtaaseen Hän pysähtyi ja jatkoi:
Vaarojen polkua hiin minua kuljettaa Hintistä j teidän pitää häntä peljiitä toiset kutselivat toimettomin katsein "Hapankaalia puuroa kaikkia Ma-
voiton saalistamisensa vuoksi vieläpä vihata häntä Ihminen 011 jolla viilin muutamat näyttivät pitä- rian ruokia ja muita tavaroita
Ja kun minä työstäni vaadin pa- Paloteitä elämä on leikannut hä- viin vieraittensa käyntiä rasituksena ' Pavel ymmärsi Kasvolihaksensa
reinpaa palkkaa silloin saan minä liet kahteen osaan Haluaisitte ai- Äidin sydän värisi kärsimättömyydes- värisivät pidätetystä naurusta Hiin
pelkkää kuristusta sillä aina on hän noastaan lempiä häntä mutta kuin- fä ja hän katseli hämillään kaikkia hiihti sormensa hiustensa lomitse ja
tykönäni ja hänen pyssyhurttnnsa ja ka se mahdollista?" Kuinka voitte an- Ihmeissään vaivaloisesta elämän yk- virkkoi herttaisella äänellä jommois-
vartijansa vartioivat askeleitani teeksi antaa miehelle jos hiin hyök- sinkertaisuudesta tiissä kolkossa maa- ta äiti ei ollut ikinä häneltä kuul-
Vihamiestenl silmien edessä valmis- kää kimppuunne kuten villieläin limassa lut: "Oma rakas äitini! Sepä hyvä!
telec hiin minulle sotaoikeuksia hän huomaamatta että teissä on elävä Lähinnä Vlasovaa istui pieni van- On hyvä että olet löytänyt jotain
ruoskii minun ruoskallansa ja kadul- siel" Ja potkii teitä kasvoihin? — ha ryppynaamainen vaimo Jonka gil- tekemistä siten el se tunnu sinusta
la virtaa minun vereni ihmiskasvoihin! Te ette saa antaa miit säteilivät nuoruutta Hän piti niin vaikealta Et suinkaan sinä ikä-
Totisesti kurjuus ja puute seuraa- anteeksi Se ei ole itsenne takia laihaa kaulaansa viistossa kuunnel- vysty yksin ettehän äiti?"
vat minua kaiken elämäni läpi saattaisin kärsiä kaikki loukkaukset Iäkseen keskustelun ja katseli joka "Kun lentolchdet ilmestyivät tar-
'jos minä edelleenkin sallin kaivanto- "iin pitkältä kuin ne koskevat itseä- puolelle omituisella huomion kiin- kastlvat he minutkin" virkkoi hiin
Jen pysyviin yksityisomaisuutena" nii mutta en tahdo rohkaista janolla jonkunmoisella ylpeydellä (Jatk)