Tiistaina Heinäkuun 18 p— Tuesday July I8th
No 29
volijunsa seuratessa jälessiliin kan
taen kalliita kukkalaitteita Portin
vartija avaa portin ja rouva palveli
jansa kera astuu pyhiittöön
Hiin ottaa esille hienon hajuvedes
tä tuoksuavan nenäliinansa huokaa
raskaasti istahtaa eriiiin kukkakum
muii luona sijaitsevalle marmoriistui
melie Palvelija laskee kukkaset kuui
mulle ja hiipii sanaa sanomatta ulos
tarhasta jättäen rouvansa yksin juh
lalliseen hiljaisuuteen -
Autossa onkin hauskempi siellä he
ajurin kanssa puhelevat lasketellen
sukkeluuksia Rouva pyyhkii kyyne
leltä silmistään ja rukoilee hiljaa no
jaten otsaansa kummulla seisovaa
muistopatsasta vasten Rouva puhe
lee yksikseen :
"Sinä olit minun elämäni onni ja
sulostnttnja Nyt lepäät sinä kylmän
mullan povessa etkä koskaan katso
minua uskollisesti silmiin Minun sy
dämeni särkyy surusta" Rouva kat
sahtaa ympärilleen "Kuinka paljon
on surua maailmassa kuinka moni
on tänne -rakkaimpansa haudannut
Minun pikku 'Pomeroy' miksi sinä
jätit minut" nyyhkii rouva
Aidan takana kuuluu tutunomai
nen rapsahdus
Se oli valokuvauskoneen rapsah
dus Rouva hätkähtää nousee pys
tyyn Ja katso nivan hänen koh
dallaan aidan toisella puolen seisoo
valokuvaaja koneineen Rouvan su
ru unhoittuu hetkeksi ja hän vihasta
punehtunein kasvoin huutaa tunkei
levalle häiritsijälle:
"Kuinka te uskallatte? Te peto
tulette häiritsemään pyhiin palkan
juhlallisuutta Eikö edes sna- enää
rauhassa viettiin hartnushetkeä rak
kaimpansa haudalla ilman että' te
tunkeilevat sanomalehtimiehet olette
joka paikassa kuvakoneittenne kans
sa" Rauhanhäiritsijä kumarsi kohte
liaasti: — Olen pahoillani rouva Tämä
kuuluu minun alaani Olin kuullut
puhuttavan kauniista hautausmaasta
Jossa rikkaiden perheiden kotieläimet
kuoltunn haudutaan Kaunista täällä
on todellakin lilan kaunista npinoi
den ja koirien hautausmaaksi Kuin
ka onnellisia olisivatkaan nuo lapset
tuolla alnkanpungilla jos saisivat e
des päiviinkään viettää tällaisessa pa
ratiisissa! — Te olette julkea! Tännekö pääs
täisimme ' likaisin meluavin lapsia?
Tämä paikka on pyhitetty niiden
muistolle jotka ovat olleet meidän
parhaita elämiin ilostuttajiamme Mi
nä vaadin ettil luovutatte valoku
vnuskoneenne levytneen minulle töil
lä ei ole oikeutta tällä tavoin tun
keutua toisten pyhlmplin paikkoihin!
— En millään muotoa rouva niitä
'en voi teille luovuttaa siihen ei ole
minulla oikeutta! Hän kumarsi hy
myillen ja katosi
Rouva kääntyi kiihkeästi jn meni
ulos hautausmaalta ajurin jn kamari
neidin ihmetellen hänen pikaista pa
luutaan sillä aina ennen oli heidän
lystinsä kestänyt parisen tuntia sillä
aikaa kun rouva istui sylikoiransa
haudalla vuodattaen katkeria kai
pauksen kyyneleitä
Oo kuinka raakoja ovat Ihmiset!
huokasi" rouva ajurin auttaessa häntä
autoon Hän pyyhki vileil kerran
kyyneleen silmänsä nurkasta ' aset
tuen mukavaan lepoasentoon pehmeil
lä istuinpatjoilla
— En voi muuta ajatellakaan kuin
pikku Pomeroy-parkaanl Miksi hä
nen pitikin kuolla! Oli kuinka suuri
n elämän suru
Kamnrineltl lohdutteli rouvaa voin
tinsa mukaan Ja muhkea anto kiisi
nopeasti pois kalman kukkatarhan
portilta— Hilja S
Oletko tehnyt
tehtäväsi?
Oletko tänään muistanut tarjota
Toveritar lehteä tuttavallesi tilattavaksi?
"Kuninkaan ja maan"
puolesta
Kirj Emanuel Julius
Patrick M'Crea vilkas nuori mies
halusi niemiä johonkin Hän el vä
littänyt siltii mihin menisi niinkauan
kuin oli kysymys vain johonkin mene
misestä Port Hurtin oli tullut ikä
väksi painostaen hänen mieltänsä mi
tä tlkeimmlii Ainoana lieventävänä
seikkana oli se että se sijaitsi Grand
Trunk rautatien varrella Junat —
pikajunatkin — voivat kuljettaa hä
net sieltä Torontoon Detrolttiin Chi
cagoon Mutta pikajuna? vain ovat
harmillisia sellaisille nuorukaisille
jolla ei ole rahaa
Mutta viimein voimatta enää pysyä
tiiliä paikkakunnalla Patrick M'Crea
eräänä iltana tarkkasi tilaisuutta ja
lähti matkalle Oli syksy ja syysyöt
CnuadHssa ovat erittäin lnmnanutta
via niille henkilöille jotka haluavat
itda vapaan kyydin mutta hiin puri
hammastaan ja jatkoi matkaansa
Torontossa aamupuolella hänet kek
si rautatien salapoliisi joka vei hä
net poliisiasemalle jossa niinet tuu
pattiin koppiin siilieksi kun oikeuden
istunto alkoi Poliisiasemalle men
nessään hiin huomasi ilmoituksen jos
sa olivat sanat :
"Kuninkaan ja maan puolesta! Kir
joittautukaa nyt!"
Ilmoituksessa oli kuvattu mies —
joka epäilemättä oli M'Crean ikäinen
— sieviissä khakipuvussa ja ilmeises
ti hyvin ruokittu — niin suuresti eri
lainen kuin M'Crea Tällöin vasta
hiin tuli ajatelleeksi sotilaselämän
"iloja" Ruokaa vaatteita suojaa
seuraa ja huvitusta — kaikkea tuota
hiin ajatteli ilkeän näköisen salapo
liisin häntä kuljettaessa Hän kyllä
näki juoksuhautoja ja taisteluita run
neltuja ruumiita ja avuttomia haa
voittuneita mutta ne eivät näyttä
neet niin todellisilta kun Canada oli
niin kaukana Flanderista Ruokaa
mieluummin kuin Flanderia hän ajat
teli Tuomari Joka oli synkän ja tui
man näköinen vanha kuvatus TYel
lliiKtonin ' nikuisestl ajatteleva oli
kuunnellut salapoliisin kertomuksen
ollen valmis antamaan tuomionsa nuo
rukaiselle "Ettekö te tiedä et'tä on väärin
varkain matkustaa rautatien junis
sa?" hiin kysyi lausuen tuon erittäin
suurella juhlallisuudella
"Kyllä herrani" vastasi Patrick
"Miksikä siis teitte niin?" '
' "Siksi että" — ja Pntrick keksi sii
nä äkkiä — "siksi että minä halusin
pä iistä Torontoon voidakseni ' liittyä
armeijaan ja taistella maani puoles
ta!" Hämmästys valtasi kuulijat Tuo
mari pyyhkäisi kyyneleitään
"Tarkoitatteko sanoa ettil tahdot
te taistella kuninkaan ja maan puo
lesta?" ' Patrick M'Crea nyökkäsi päällään
jutellen samassa eikö olisi sittenkin
viisaampaa istua kuukauden vankeu
dessa kuin liittyä armeijaan
"Te olette kunniaksi maallenne!"
huudahti tuomari jolloin luinen ää
nensä muuttui isänmaallisen juhlal
liseksi "Rritanian valtakunnan tur
vana ovat sellaiset nuorukaiset kuin
te olette !"
Pntrick M'Crea ällistyi
"Teillä ei ole mltiiän tekemistä täs
sä oikeudessa Te kuulutte rekryyt
titoimistoon" selitti tuomari antaen
määrityksen valvoa ettil M'Crea pitää
sanansa
Muuan sanomalehtimies sai tietoon
sa tiimiin jutun Siitä kirjoitettiin
iltalchdissä
Tuomari salli mainita sanoneensa
että "Canadan on oltava ylpeä tällai
sista Patrick M'Oreaistaan jotka o
vat valmiit kuolemaan kuninkaansa
ja maansa puolesta"
Kun MTrea poistui oikeudesta mu
tisi hän itsekseen : "Kuninkaanko
puolesta? Helvettiin hänet! Loiviin
puolesta niinä vaan-"
AI TI
KIRJ MAKSIM GORKIJ
Suom Hanna Kunnas
(Jatk)
Hiin el ollut aivan varma poikansa
turvallisuudesta ja halusi kuulla
päättäviin vastauksen häneltä itsel
tään Mutta Pavel katsoi rauhalli
sesti hiilien silmiinsä ja vakuutti
päättävällä Hänellä: "Teoissamme ei
ole mitään pahaa eikä tule olemaan
mutta kuitenkin odottaa vankeus mei
tä Teidän on paras se tietää"
Äidin kiidet vavahtelivat "Ken
ties sallii jumala teille jonkun pako
tien" virkkoi hiin painuneella äänellä
"Ei" sanoi poika lempeästi mutta
varmasti "En voi valehdella sinulle
Me emme pääse pakenemaan" Hiin
hymyili "Mene nyt levolle Olet vä
synyt Hyvää yötä"
Jäätyänsä yksin katsahti hän ulos
ikkunasta Ulkona oli kylmää ja ar
motonta Tuuli vonkui pyryyttäeu
luuta altis pienten rakennusten ka-
toilta joissa viiet olivat levolla su
histen paiskautui se ' seinuksia vas
ten pyörtäysi sitte maahan Ja ryöp
sähytti valkoisia lumipilviä ylös li
maan kadun toiselle puolen
"Oi armias Kristus taivaassa ar
mahda meitä!" rukoili äiti Kyy
neleet alkoivat kokoontua niinen sil
miinsä kuu pelko yhä uudelleen täyt
ti liilnen sydämensä ja kuten koiper
lion yön hämyssä luuli hiin näke
viinsä poikansa valan jonka hän lau
sui sellaisella käsityksellä ja vakuu
tuksella Tarkastellessansa avautuu silmien
sä eteen aava pehmoinen lumikenttä
etempiinit jonka ylitse tuuli pyryyttä
eu vonkuu Ja ulvoo Aavikon poikki
liikkuu tytön vartalo tummana ja yk
sinäisenä hoippuen sinne tänne Tuu
li repii hänen hamettansa estää hä
nen askeleltansa ja syytää lumihiuta
leita hänen poskiinsa Astunta on tu
kalaa jjienl jnlka tuupertuu syvälle
lumeen Kylmänä ja pclokkana ku
martuu hiin eteenpäin kuten ruohon
terä tuulen hulmuavan käsissä : Oi
kealla puolellansa seisoo tumma met
siin seinä alastomat koivut ja haa
vat värisevät ja rutisevat surullisella
vaikerruksella Kauempana etäällä
edessänsä kuultavat kaupungin valot
himmeästi - '
"Armahda taivaan Herra !" mutisi
äiiti uudelleen vavahdellen kylmästä
ja epäselviin pelotu kauhusta
HIRMUINEN SANA
- Päivät vierivät tiehensä yksi toi
sensa Jälkeen kuten helmet rukous
nauhassa ja kasvoivat viikoiksi sekä
kuukausiksi Joka lauantai kokoon
tuivat Pavelin ystävät hänen asun
toonsa ja joka kokous muodosti as
teen pitkiiiin porraskäytävään joka
johti jonnekin kaukaisuuteen kohot
taen kansaa astcettaln korkeammalle
ja yhä ylemmä Mutta sen loppupää
jäi näkymättömäksi
Uusin henkilöitä tuli alinomaan
Vlasovln huone alkoi tuntua pieneltä
Ja ahtaalta Natasha tuli joka lau-antal-llta
kylmettyneenä ja väsynee
nä mutta aina virkeänä jn vilkkaa
na mieleltään' lakkaamatta hyvätiuili
sena Äiti valmisti sukkia ja pani
ne itse nolliin pikkuisiin jalkoihin
Natasha nauroi ensin mutta muuttui
sitte äkkiä totiseksi ja äänettömäksi
ja virkkoi äidille matalalla äänellä :
"Minulla on hoitajatar joka oli
myös hyvin hyvä Kuinka omituista
PelngeJa Nilovna Työväki eläisi sel
laista kovaa kurjaa elämää ja kui
tenkin on heissä enemmän sydäntä
enemmän hyvyyttä kuin — noissa!"
Ja hiin viittasi kädellään jonnekin
kauas hyvin knuas itsestään
"Katsokaas minkälainen te olette"
vastasi vanhempi nainen "Olette jät
täneet oman perheenne ja kaikki — "
Hiilien oli mahdotonta lopettaa aja
tustansa ja huoaten syvään katsoi
hiin ääneti Natashan kasvoja kiitolli
suuden tunteella tyttöä kohtaan tie
tämättä miksi Hiin istui liiattiulla
Nataahan edessä joka hymyili ja al
koi kääntää kalkki leikiksi
"Minäkö jättänyt perheeni?" toisti
Natasha painaen päänsä alas "Mi
tä joutavia Isäni oli tyhmäl raaka
mies — samoin veljeni — ja juoppo
sitä paitsi Vanhin sisareni — onne
ton kurja olento — meni naimisiin
itseään paljon vanhemman miehen
kanssa joka oli rikas korkeassa ase
massa oleva saituri Mutta äitiäni
siiällttelen! Hiin oli vaatimaton nai
nen pieksetty raukka pelästynyt o
lento niin laiha aivan kuin hiiri —
hiin juoksee niin nopeasti ja pelkää
kaikkia ihmisiä Toisinaan haluaisin
nähdä häntä niin mielelläni — omaa
Iittiäni !"
-"Lapsi raukkani!" virkkoi äiti su
nillisesti päätään pudistaen
Tyttö nosti äkkiä päänsä Ja huu
dahti: "Oi ei! Usein tunnen suurta
iloa suurta onnea !"
Kasvonsa kalpenivat ja siniset sil
mänsä säihkyivät Asettaen kätensä
iiidin hartioille virkkoi hiin syvällä
äänellä joka näytti kohoavan aivan
sydämen pohjukasta tyynesti aivan
kuin suuren ilon vallassa : "Jospa tie- "
täisitte — jospa kiisittiiisltte mitä
suurta ihastuttavaa työtä me teem
me! Te tulette kerran sen tunte
maan!" huudahti hän vakuutuksella
Melkein kateuden sekainen tunne
kosketti äidin sydäntä Nousten ylös
lanttialta virkkoi hiin vaikeroiden:
"Minä olen liian vanha siilien —type
rä ja vanha"
Tavel puheli useammin ja kauem
min keskusteli ja väitteli yhä kii
vaammin ja tulisemmin ja muuttui
— laihemmaksi ja laihemmaksi Äi
distä näytti ettil kun hiin puhui Na
taslialle tahi katsoi häneen kävivät
silmiinsä lempeiimmiksi äänensä soin
tui pehmoisemmnlta jn koko käytök
sensä muuttui yksinkertaisemmaksi
"Taivas suokoon !" ajatteli hän ja
kun hiin kuvaili Natnshaa poikansa
vaimona hymyili hän mielessään'
Milloin iklnit keskustelut kokouk
sissa kiihtyivät liian kuumiksi ja
myrskyisiksi nousi vähiiveniiliiinen y
lös ja kiikuttaen itseiliin edestakai
sin kuin kellon heiluri puhui kaiku
valla sointuvalla äänellä yksinkertai
sia ja hyviä sanoja jotka tyynnytti
vät heidän kiiholtustaan ja muistut
tivat heitit tarkoituksestaan Vye
sovshchikov kiiruhti aina kaikkia
Hilu sekä punatukkainen nuorukainen
kutsuivat Samoilevia puolelleen kiis
taa alkamaan Heidiin puolellansa o
11 aina Iivan Bnkln jolla oli pyöreä
pää ja valkoiset silmäkulmat ja rip
set joka niiytti "Siitit kuin olisi hiin
ollut ripustettu ulos kuivamaan tai
kuin jos hänet olisi pesty lipeällä ja
kiharatukkainen mntalotsninen Fedia
Maxin Vaatimaton Jacob Somovf ai
na sileäksi kammattuna ja puhtaana
puhui hän viillän ja lyhyeen hiljaisel
la vakaalla äänellä ja piti aina Pa
velin ja vifhäveniiläisen pnolta
Toisinaan Natashan sijaan Alexei
Ivanovitsh joka oli kotoisin jostakin
kaukaisesta maakunnnsra tuli tänne
kaupungista Hiin käytti silmälaseja
partansa kiilsi ja hän puhui omitui
sella laulavalla äänellä Hiin teki
muukalaisen vaikutuksen joka on ko
toisin jostakin kankaisesta maasta
Hän puhut yksinkertaisia asioita —
perlie-eliimiistii lapsista kaupasta po
liiseista leivän hinnasta ja lihasta —
kaikesta siitä mistä ihmiset elävät
OäMto: kahdeksannella sivulla)
JOS OLETTE KIPEÄ
0 Pyytäkää VAPAA
LÄAKEKIRJA -
Rllnä an Tll 23 miesten te naisten anti Klt
tettynä Kuin myöskin täydellinen luettelo suo
malaisista kotimiSkkeistll Mlit jokainen Toi
tae TaUta sopivan Hakkeen taudilleen sama tel
nyoskln lääkkeitten hinnat J m
Lääkkeet eivät ols patenttiliiakkelti vaan tosi
monialaisia Talmisteita Jolta Suomessa on
käytetty monia kymmeniä vuosia
Taman kirjan saatte vanaasi! ja pitäisi aen
elia jokaisessa suomalaisessa koillssa silla ette
tiedä koska sitfi tarvitsette vsokaa bumbuokl
lääkkeitä ja hnmtMiukl-totitorelta
— Ligneirin Apteekki on anarl n—
—Suom ApteekklUike Yhdysvalloissa—
P A LIGJVELL CO Superlor Wl
APAA C
l — No O