Tiistaina Heinäkuun 18 p— Tuesday July I8th No 29 volijunsa seuratessa jälessiliin kan taen kalliita kukkalaitteita Portin vartija avaa portin ja rouva palveli jansa kera astuu pyhiittöön Hiin ottaa esille hienon hajuvedes tä tuoksuavan nenäliinansa huokaa raskaasti istahtaa eriiiin kukkakum muii luona sijaitsevalle marmoriistui melie Palvelija laskee kukkaset kuui mulle ja hiipii sanaa sanomatta ulos tarhasta jättäen rouvansa yksin juh lalliseen hiljaisuuteen - Autossa onkin hauskempi siellä he ajurin kanssa puhelevat lasketellen sukkeluuksia Rouva pyyhkii kyyne leltä silmistään ja rukoilee hiljaa no jaten otsaansa kummulla seisovaa muistopatsasta vasten Rouva puhe lee yksikseen : "Sinä olit minun elämäni onni ja sulostnttnja Nyt lepäät sinä kylmän mullan povessa etkä koskaan katso minua uskollisesti silmiin Minun sy dämeni särkyy surusta" Rouva kat sahtaa ympärilleen "Kuinka paljon on surua maailmassa kuinka moni on tänne -rakkaimpansa haudannut Minun pikku 'Pomeroy' miksi sinä jätit minut" nyyhkii rouva Aidan takana kuuluu tutunomai nen rapsahdus Se oli valokuvauskoneen rapsah dus Rouva hätkähtää nousee pys tyyn Ja katso nivan hänen koh dallaan aidan toisella puolen seisoo valokuvaaja koneineen Rouvan su ru unhoittuu hetkeksi ja hän vihasta punehtunein kasvoin huutaa tunkei levalle häiritsijälle: "Kuinka te uskallatte? Te peto tulette häiritsemään pyhiin palkan juhlallisuutta Eikö edes sna- enää rauhassa viettiin hartnushetkeä rak kaimpansa haudalla ilman että' te tunkeilevat sanomalehtimiehet olette joka paikassa kuvakoneittenne kans sa" Rauhanhäiritsijä kumarsi kohte liaasti: — Olen pahoillani rouva Tämä kuuluu minun alaani Olin kuullut puhuttavan kauniista hautausmaasta Jossa rikkaiden perheiden kotieläimet kuoltunn haudutaan Kaunista täällä on todellakin lilan kaunista npinoi den ja koirien hautausmaaksi Kuin ka onnellisia olisivatkaan nuo lapset tuolla alnkanpungilla jos saisivat e des päiviinkään viettää tällaisessa pa ratiisissa! — Te olette julkea! Tännekö pääs täisimme ' likaisin meluavin lapsia? Tämä paikka on pyhitetty niiden muistolle jotka ovat olleet meidän parhaita elämiin ilostuttajiamme Mi nä vaadin ettil luovutatte valoku vnuskoneenne levytneen minulle töil lä ei ole oikeutta tällä tavoin tun keutua toisten pyhlmplin paikkoihin! — En millään muotoa rouva niitä 'en voi teille luovuttaa siihen ei ole minulla oikeutta! Hän kumarsi hy myillen ja katosi Rouva kääntyi kiihkeästi jn meni ulos hautausmaalta ajurin jn kamari neidin ihmetellen hänen pikaista pa luutaan sillä aina ennen oli heidän lystinsä kestänyt parisen tuntia sillä aikaa kun rouva istui sylikoiransa haudalla vuodattaen katkeria kai pauksen kyyneleitä Oo kuinka raakoja ovat Ihmiset! huokasi" rouva ajurin auttaessa häntä autoon Hän pyyhki vileil kerran kyyneleen silmänsä nurkasta ' aset tuen mukavaan lepoasentoon pehmeil lä istuinpatjoilla — En voi muuta ajatellakaan kuin pikku Pomeroy-parkaanl Miksi hä nen pitikin kuolla! Oli kuinka suuri n elämän suru Kamnrineltl lohdutteli rouvaa voin tinsa mukaan Ja muhkea anto kiisi nopeasti pois kalman kukkatarhan portilta— Hilja S Oletko tehnyt tehtäväsi? Oletko tänään muistanut tarjota Toveritar lehteä tuttavallesi tilattavaksi? "Kuninkaan ja maan" puolesta Kirj Emanuel Julius Patrick M'Crea vilkas nuori mies halusi niemiä johonkin Hän el vä littänyt siltii mihin menisi niinkauan kuin oli kysymys vain johonkin mene misestä Port Hurtin oli tullut ikä väksi painostaen hänen mieltänsä mi tä tlkeimmlii Ainoana lieventävänä seikkana oli se että se sijaitsi Grand Trunk rautatien varrella Junat — pikajunatkin — voivat kuljettaa hä net sieltä Torontoon Detrolttiin Chi cagoon Mutta pikajuna? vain ovat harmillisia sellaisille nuorukaisille jolla ei ole rahaa Mutta viimein voimatta enää pysyä tiiliä paikkakunnalla Patrick M'Crea eräänä iltana tarkkasi tilaisuutta ja lähti matkalle Oli syksy ja syysyöt CnuadHssa ovat erittäin lnmnanutta via niille henkilöille jotka haluavat itda vapaan kyydin mutta hiin puri hammastaan ja jatkoi matkaansa Torontossa aamupuolella hänet kek si rautatien salapoliisi joka vei hä net poliisiasemalle jossa niinet tuu pattiin koppiin siilieksi kun oikeuden istunto alkoi Poliisiasemalle men nessään hiin huomasi ilmoituksen jos sa olivat sanat : "Kuninkaan ja maan puolesta! Kir joittautukaa nyt!" Ilmoituksessa oli kuvattu mies — joka epäilemättä oli M'Crean ikäinen — sieviissä khakipuvussa ja ilmeises ti hyvin ruokittu — niin suuresti eri lainen kuin M'Crea Tällöin vasta hiin tuli ajatelleeksi sotilaselämän "iloja" Ruokaa vaatteita suojaa seuraa ja huvitusta — kaikkea tuota hiin ajatteli ilkeän näköisen salapo liisin häntä kuljettaessa Hän kyllä näki juoksuhautoja ja taisteluita run neltuja ruumiita ja avuttomia haa voittuneita mutta ne eivät näyttä neet niin todellisilta kun Canada oli niin kaukana Flanderista Ruokaa mieluummin kuin Flanderia hän ajat teli Tuomari Joka oli synkän ja tui man näköinen vanha kuvatus TYel lliiKtonin ' nikuisestl ajatteleva oli kuunnellut salapoliisin kertomuksen ollen valmis antamaan tuomionsa nuo rukaiselle "Ettekö te tiedä et'tä on väärin varkain matkustaa rautatien junis sa?" hiin kysyi lausuen tuon erittäin suurella juhlallisuudella "Kyllä herrani" vastasi Patrick "Miksikä siis teitte niin?" ' ' "Siksi että" — ja Pntrick keksi sii nä äkkiä — "siksi että minä halusin pä iistä Torontoon voidakseni ' liittyä armeijaan ja taistella maani puoles ta!" Hämmästys valtasi kuulijat Tuo mari pyyhkäisi kyyneleitään "Tarkoitatteko sanoa ettil tahdot te taistella kuninkaan ja maan puo lesta?" ' Patrick M'Crea nyökkäsi päällään jutellen samassa eikö olisi sittenkin viisaampaa istua kuukauden vankeu dessa kuin liittyä armeijaan "Te olette kunniaksi maallenne!" huudahti tuomari jolloin luinen ää nensä muuttui isänmaallisen juhlal liseksi "Rritanian valtakunnan tur vana ovat sellaiset nuorukaiset kuin te olette !" Pntrick M'Crea ällistyi "Teillä ei ole mltiiän tekemistä täs sä oikeudessa Te kuulutte rekryyt titoimistoon" selitti tuomari antaen määrityksen valvoa ettil M'Crea pitää sanansa Muuan sanomalehtimies sai tietoon sa tiimiin jutun Siitä kirjoitettiin iltalchdissä Tuomari salli mainita sanoneensa että "Canadan on oltava ylpeä tällai sista Patrick M'Oreaistaan jotka o vat valmiit kuolemaan kuninkaansa ja maansa puolesta" Kun MTrea poistui oikeudesta mu tisi hän itsekseen : "Kuninkaanko puolesta? Helvettiin hänet! Loiviin puolesta niinä vaan-" AI TI KIRJ MAKSIM GORKIJ Suom Hanna Kunnas (Jatk) Hiin el ollut aivan varma poikansa turvallisuudesta ja halusi kuulla päättäviin vastauksen häneltä itsel tään Mutta Pavel katsoi rauhalli sesti hiilien silmiinsä ja vakuutti päättävällä Hänellä: "Teoissamme ei ole mitään pahaa eikä tule olemaan mutta kuitenkin odottaa vankeus mei tä Teidän on paras se tietää" Äidin kiidet vavahtelivat "Ken ties sallii jumala teille jonkun pako tien" virkkoi hiin painuneella äänellä "Ei" sanoi poika lempeästi mutta varmasti "En voi valehdella sinulle Me emme pääse pakenemaan" Hiin hymyili "Mene nyt levolle Olet vä synyt Hyvää yötä" Jäätyänsä yksin katsahti hän ulos ikkunasta Ulkona oli kylmää ja ar motonta Tuuli vonkui pyryyttäeu luuta altis pienten rakennusten ka- toilta joissa viiet olivat levolla su histen paiskautui se ' seinuksia vas ten pyörtäysi sitte maahan Ja ryöp sähytti valkoisia lumipilviä ylös li maan kadun toiselle puolen "Oi armias Kristus taivaassa ar mahda meitä!" rukoili äiti Kyy neleet alkoivat kokoontua niinen sil miinsä kuu pelko yhä uudelleen täyt ti liilnen sydämensä ja kuten koiper lion yön hämyssä luuli hiin näke viinsä poikansa valan jonka hän lau sui sellaisella käsityksellä ja vakuu tuksella Tarkastellessansa avautuu silmien sä eteen aava pehmoinen lumikenttä etempiinit jonka ylitse tuuli pyryyttä eu vonkuu Ja ulvoo Aavikon poikki liikkuu tytön vartalo tummana ja yk sinäisenä hoippuen sinne tänne Tuu li repii hänen hamettansa estää hä nen askeleltansa ja syytää lumihiuta leita hänen poskiinsa Astunta on tu kalaa jjienl jnlka tuupertuu syvälle lumeen Kylmänä ja pclokkana ku martuu hiin eteenpäin kuten ruohon terä tuulen hulmuavan käsissä : Oi kealla puolellansa seisoo tumma met siin seinä alastomat koivut ja haa vat värisevät ja rutisevat surullisella vaikerruksella Kauempana etäällä edessänsä kuultavat kaupungin valot himmeästi - ' "Armahda taivaan Herra !" mutisi äiiti uudelleen vavahdellen kylmästä ja epäselviin pelotu kauhusta HIRMUINEN SANA - Päivät vierivät tiehensä yksi toi sensa Jälkeen kuten helmet rukous nauhassa ja kasvoivat viikoiksi sekä kuukausiksi Joka lauantai kokoon tuivat Pavelin ystävät hänen asun toonsa ja joka kokous muodosti as teen pitkiiiin porraskäytävään joka johti jonnekin kaukaisuuteen kohot taen kansaa astcettaln korkeammalle ja yhä ylemmä Mutta sen loppupää jäi näkymättömäksi Uusin henkilöitä tuli alinomaan Vlasovln huone alkoi tuntua pieneltä Ja ahtaalta Natasha tuli joka lau-antal-llta kylmettyneenä ja väsynee nä mutta aina virkeänä jn vilkkaa na mieleltään' lakkaamatta hyvätiuili sena Äiti valmisti sukkia ja pani ne itse nolliin pikkuisiin jalkoihin Natasha nauroi ensin mutta muuttui sitte äkkiä totiseksi ja äänettömäksi ja virkkoi äidille matalalla äänellä : "Minulla on hoitajatar joka oli myös hyvin hyvä Kuinka omituista PelngeJa Nilovna Työväki eläisi sel laista kovaa kurjaa elämää ja kui tenkin on heissä enemmän sydäntä enemmän hyvyyttä kuin — noissa!" Ja hiin viittasi kädellään jonnekin kauas hyvin knuas itsestään "Katsokaas minkälainen te olette" vastasi vanhempi nainen "Olette jät täneet oman perheenne ja kaikki — " Hiilien oli mahdotonta lopettaa aja tustansa ja huoaten syvään katsoi hiin ääneti Natashan kasvoja kiitolli suuden tunteella tyttöä kohtaan tie tämättä miksi Hiin istui liiattiulla Nataahan edessä joka hymyili ja al koi kääntää kalkki leikiksi "Minäkö jättänyt perheeni?" toisti Natasha painaen päänsä alas "Mi tä joutavia Isäni oli tyhmäl raaka mies — samoin veljeni — ja juoppo sitä paitsi Vanhin sisareni — onne ton kurja olento — meni naimisiin itseään paljon vanhemman miehen kanssa joka oli rikas korkeassa ase massa oleva saituri Mutta äitiäni siiällttelen! Hiin oli vaatimaton nai nen pieksetty raukka pelästynyt o lento niin laiha aivan kuin hiiri — hiin juoksee niin nopeasti ja pelkää kaikkia ihmisiä Toisinaan haluaisin nähdä häntä niin mielelläni — omaa Iittiäni !" -"Lapsi raukkani!" virkkoi äiti su nillisesti päätään pudistaen Tyttö nosti äkkiä päänsä Ja huu dahti: "Oi ei! Usein tunnen suurta iloa suurta onnea !" Kasvonsa kalpenivat ja siniset sil mänsä säihkyivät Asettaen kätensä iiidin hartioille virkkoi hiin syvällä äänellä joka näytti kohoavan aivan sydämen pohjukasta tyynesti aivan kuin suuren ilon vallassa : "Jospa tie- " täisitte — jospa kiisittiiisltte mitä suurta ihastuttavaa työtä me teem me! Te tulette kerran sen tunte maan!" huudahti hän vakuutuksella Melkein kateuden sekainen tunne kosketti äidin sydäntä Nousten ylös lanttialta virkkoi hiin vaikeroiden: "Minä olen liian vanha siilien —type rä ja vanha" Tavel puheli useammin ja kauem min keskusteli ja väitteli yhä kii vaammin ja tulisemmin ja muuttui — laihemmaksi ja laihemmaksi Äi distä näytti ettil kun hiin puhui Na taslialle tahi katsoi häneen kävivät silmiinsä lempeiimmiksi äänensä soin tui pehmoisemmnlta jn koko käytök sensä muuttui yksinkertaisemmaksi "Taivas suokoon !" ajatteli hän ja kun hiin kuvaili Natnshaa poikansa vaimona hymyili hän mielessään' Milloin iklnit keskustelut kokouk sissa kiihtyivät liian kuumiksi ja myrskyisiksi nousi vähiiveniiliiinen y lös ja kiikuttaen itseiliin edestakai sin kuin kellon heiluri puhui kaiku valla sointuvalla äänellä yksinkertai sia ja hyviä sanoja jotka tyynnytti vät heidän kiiholtustaan ja muistut tivat heitit tarkoituksestaan Vye sovshchikov kiiruhti aina kaikkia Hilu sekä punatukkainen nuorukainen kutsuivat Samoilevia puolelleen kiis taa alkamaan Heidiin puolellansa o 11 aina Iivan Bnkln jolla oli pyöreä pää ja valkoiset silmäkulmat ja rip set joka niiytti "Siitit kuin olisi hiin ollut ripustettu ulos kuivamaan tai kuin jos hänet olisi pesty lipeällä ja kiharatukkainen mntalotsninen Fedia Maxin Vaatimaton Jacob Somovf ai na sileäksi kammattuna ja puhtaana puhui hän viillän ja lyhyeen hiljaisel la vakaalla äänellä ja piti aina Pa velin ja vifhäveniiläisen pnolta Toisinaan Natashan sijaan Alexei Ivanovitsh joka oli kotoisin jostakin kaukaisesta maakunnnsra tuli tänne kaupungista Hiin käytti silmälaseja partansa kiilsi ja hän puhui omitui sella laulavalla äänellä Hiin teki muukalaisen vaikutuksen joka on ko toisin jostakin kankaisesta maasta Hän puhut yksinkertaisia asioita — perlie-eliimiistii lapsista kaupasta po liiseista leivän hinnasta ja lihasta — kaikesta siitä mistä ihmiset elävät OäMto: kahdeksannella sivulla) JOS OLETTE KIPEÄ 0 Pyytäkää VAPAA LÄAKEKIRJA - Rllnä an Tll 23 miesten te naisten anti Klt tettynä Kuin myöskin täydellinen luettelo suo malaisista kotimiSkkeistll Mlit jokainen Toi tae TaUta sopivan Hakkeen taudilleen sama tel nyoskln lääkkeitten hinnat J m Lääkkeet eivät ols patenttiliiakkelti vaan tosi monialaisia Talmisteita Jolta Suomessa on käytetty monia kymmeniä vuosia Taman kirjan saatte vanaasi! ja pitäisi aen elia jokaisessa suomalaisessa koillssa silla ette tiedä koska sitfi tarvitsette vsokaa bumbuokl lääkkeitä ja hnmtMiukl-totitorelta — Ligneirin Apteekki on anarl n— —Suom ApteekklUike Yhdysvalloissa— P A LIGJVELL CO Superlor Wl APAA C l — No O