No 14 TIISTAINA HUHTIKUUN 4 P — TUESDAY A PR 11 4TH
Ihnänen YLÖS HELVETISTÄ
sen jäntevää kättä vastaan — ja hä- custa silmiin — ja sitten kuiskasi hii
rien äänessään kuvastui rajaton antau- jaa:
tuniinen haltioituminen: — Nvt tiedän mitä tarkoitat! fiilä
Ovelta kuului hiljainen koputus _ Marcus sano minulle minä kun hän sanoi että meistä alkaa uuai
Kehoitan sisään KIRI KONRAD LEHTIMÄKI en ymmärrä Minä tahdon tehdä Jo- elämä nltnkö Marcus?
Huoneeseen astuu arkaillen työ- (Jatk edell num) tain sinun tähtesi! Käske minun teh- — Niin pieni rakastettuni sitä
läisvaimo jääden ovipieleen seiso- — — — — dä jotakin vaarallista jossa saatan minä tarkoitin!
maan Hän on keski-ikäinen hyvin — Entä Julius ? kuolla että käsittäisit miten Tuli pitkä äänettömyys Julia le-
heikon ja sairaan näköinen Kasvois- _ Hän voi oikein hyvin! — huti- Marcus tunsi että hento käsi tart- päsi edelleen Marcuksen sylissä Hä
sa pistävät poskiluut terävinä esiin dahti Marcus iloisesti — Kävin nyt tul hänen silmiä peittävään käteensä nen kasvonsa punastuivat yhä hela
keltaisen nahan alta Silmät tuijotta- viimeiseksi siellä Ehkä sinä huomen- — ja suuteli sitä kiihkoisasti kammiksi niillä kuvastui ihmettely
vat tylsinä ja avuttomina syvistä na menet häntä katsomaan? — Oi Marcus minä jumaloin si- salaperäinen hurmus ja innostus
"toTlZZeetTaet ~ Menen tietysti ! Mutta nyt sinä ua ~ "lina e" Sinä Vihdoin hän puhui hiljaa haaveksi
01 Tuo ruu °let ka' näliBSäsl - ehkä menemme °let ~ f1"1"11 J'"a'a pi iy sna vasti
riippuivat velttoina sivulla Tuo ruu- u n „ T hymyilet — Ja mina olen snta niin on- — Ou niin kummallista ajatella sU
miillistunut kurjuus tekee kammotta- nellinen! — Muistatko Marcus että (ä Tuntuu aivan uskomattomalta
va vaikutuksen aivan kuin kuollut Marcus hämmästyi nähdessään ku- nyt on meiuan hääiltamme ? että me sinä Marcus ja minä
olisi siinä tuijottavin silmin kiila koristetun poydan Ja kun Julia Ajvankuin huumaantuneena tempa- — Niin Julia me molemmat! —
Vaimo esittää asiansa Pyytää "köy- selitti mitä täällä on tehty kuiskasi si Marcus Julian syliinsä ja suuteli kuiskasi Marcus tulisesti — Kun vain
hän apua" Kertoo olevansa Saaren Marcus liikutettuna: häntä kiihkeän hellyyden ja liikutuk- 9inä tahdot rakkaani
tulitikkutehtaalta — On niin omituista ajatella että sen valtaamana: Julia katsoi taas hellästi Marcusta
Kysyin kuinka hän on tänne joutu- kalkki pitävät meistä — koko kaupun- _ Rakas minun mieleeni lennän- silmiin ja sitten kuului hänen huulil
nut ja saan synkän vastauksen: "Siel- gin asukkaat! ti liian pa)jon asUe„ mutta nyt en taan vieno ääni joka hiukan värisi:
lä kuolee nälkään jumalan ja ihmis- — Niin he pitävät meistä Binun enaä MuUa erään sanan tahdon —Minä olen sinun
ten tietämättä" tähtesi — lisäsi Julia tulisesti muistaa kuolemaani asti: sen jonka
Pyynnöstäni kertoo hän elämästään He olivat jo aterioineet ja nyt Istui- kuiskasit tänään siellä siellä
Oli ollut työssä mainitulla tehtaal- vat salissa matalan kahvipöydän ää- Miten Be enaia tull mieieesi? " ONNEA MATKALLE '
la monet vuodet Elämä oli aina ollut ressä toisiaan vastapäätä Pormestarin puhe onnittelut
yhtämittaista puutetta ja kieltäyty- Kaikkialla oli hiljaista ja äänetöntä _ kaikki oli niin omituista — iin- Tuhannet silmät tuijottivat liikku
mista mutta eli juuri kun yhdessä— hekin olivat äänettömiä He katsoi- ku'in 0ilsi ollllt mejdän hääpäiväni- niattomina kun lentokonesnojuksen
miehensä kanssa kävivät työssä Lap- vat toisiansa loistavin silmin me leveät ovet avautuivat Sieltä alkoi
sia oli ollut neljä _ Tiedatkö Marcus — puhui Julia —Sinä olet siis minun pieni vaimo- kuulua omituista hyrinää ja hetken
Kansalaissodan "jälkiselvityksessä" niijaa kuin uneksien — Minusta ni? — kuiskasi Marcus vapisevalla kuluttua vyöryi juhlallisen hitaasti e
murhasivat valkaiset miehen Vaimo tuntuu kuin olisl kaikki omituista iha- äänellä sil" "'"'va lentokone niinkuin tun-
jäi yksin pienten lapsiensa kanssa naa unta Ensin niin kauhistavaa _ Niill mlnä oIen sinun vaimosj temattomien mallmojen jättiläise-'
taistelemaan nälkää vastaan Ensi- ja siUen näin Banomaton onni Ko- _ Dääui' Ju "a h ltea IHkuteUuna läin laislana ja kUäitenä Wmyt
mäisenä kesänä kuoli heikoin lapsi ko entinen elämä ei ole mitään tämän MXmyili nnitta samallaer pot U'°S 'U0aataan
ta nälkään Aiti sairasteli mutta oh rinnalla £ £ muutin kyyneleltä Ja aivankuin elävä olento lukemat-
aina työssä kun vain pysyi pystyssä wl „„ Kllle neimina muutamia Kyyneiuiui uteliaiden viholliskatseiden
Nälkäkesän yli päästyä sai leipää Juo vieno äan värähti kun! kalliin Niinkuin lapsi lepäsi hän Marcuksen t0 iZnfeTlyX
kyllikseen mutta juuri muuhun eL viulun ääni - ikäänkuin unessa kat- sylissä katsoen häntä silmiin Ja han '"pag'™ VS Skl Uikku
palkka neljälle hengelle riittänytkään soi Marcus miten Julia nojatul hiu- akoi puhua yhtä luottavasti ja luon- ™ £™p£ Tkaava kukkuinen h
Kärsi kun oli kärsimään tottunut kan taaksepäin nojatuolissaan hy- nollisesti kuin lapsi äidillensä: kuuui
„ myillen autuaallisen näköisena — Ensin m nä luulin että nyt olisi
Mutta opu ta voimain yha helkontu ysl]loin Marcufl bU Xn ja onllellinen mila kun tar- Sei edessä oli noin 60 metriä leveä
TiÄrSri hänen mieleensä tUnkeutul SyyttäVa' "emmin ajattelin niin käsitin että e- kentän toiseen lataan ulottuva ku-
K tettyaan avusta kääntyy vaimo ahdigtava tunne _ ikaänkuln AnrellB 0„gi vje]a kailheampaa e!)ei yh- Ja kahden puolen Kujaa seisoi aa-
lahteakseen mutta ei jaksa avata hiu- olisl yksinai8ena ja hyljatty„ä itkenyt taa„ onneIlista „„„ Ja sitten netomana koko kupungm vaes to
kan raskasta lukkoa Avaan hänelle imeydeBBä mhmle „„ jokainen ken 1 ikkeel e r as 1 a
"Hänen mentyään tuee mieleeni tah- tunne kyllä poistu Mnen mni tä itä nyt sanon: katso minä pel- ™ -P nuorta
tomattani ajatus: Tuokin on ihmi- — S JK j~n ' "™
neu- kauhea totuus ja huomaamatta noia a siihen pormestari eraan toisen nne-
Jumal'auta tätä elämää! kosketti hän tolkuttomasti kaulaansa lal)'ä'elli8en naivi Duhe iarkyt en seurassa ja Marcus osoitti i heii-
Miten hirveät ovat ne kärsimykset hloaten kaheastl joka saattoi yhtä- '"7 mielen hä i e Paikkansa Stten han hypähti not
jotka olivat saaneet tuon naisen las- hyvi olla voinkaisu " kk°naan Marcuksen mielen nan keast a)aB_ ant]en vaUjoukkooii a-
ten äidin sielun masentumaan tuohon huL kalpeni a "sopersi pelästynee- LSÄ"£ vautuvaa kujannetta myöten erästä
toivottomuuteen! Kuvaamattomat o- nä puhtaan teeskentelemättömän lapsen auloa kohden
vat ne tuskat olleet jotka ovat elä- J_ Rakas mikä sinulle tuli rinna'la ' i& nau kaans kasvon9a Julia aalul nopeasti alas autosta
vän sielun noin turtaneet ja riistäneet minulla ' poispäin nähdesaän tulijan ja tämän tarttues-
ruumiin voimat Mittaamattomat ne Xrus koetti tyyntyä ja sanoi hil- Julia hatkalti & valke"( Pelasl" sa hänen käteensä kuiskasi levotto
öiden kauhut kun hän on kuunnellut ' nähdessään nuo rakkaat piirteet surul-
muudesta värisevällä äänellä:
pienten lastensa nälkäisinä unissaan ' _ M""In valn-nlitä kaikkia siellä Iislua" Han Punastui ja pulmi nope- - Marcus Älä nyt vaan mene
tuskailevan ja tiennyt seuraavan päi- M ' s v „ asti aivankuin suuri syyllinen: nijn iahee kaupunkia että sinut am-
vän valkenevan yhtä toivottomana Mua aIa sinä Julia vain Ei sl _ Raka8 Marcu _ _ oletko pah)U imltaan
tuskantäytelsenä JuliU kasvonla näkyi ensin epä- laBi' etä miä sinua _ Ea en Ole huoletta rukkaani!
Polttaisi helvetin tuli nuo kirotut m™£ZZ Ilme" mutta sitten '" MarcUkKen - Lähdetkö sinä nytkin niin kovaa
komerot jymisevien tehtaiden vierii- n giufi ku(n 0„si hau aarlmmai ka"a 3a Iisasi hiljaa vauhtia? - kyByi hän arastellen
lä! Niihin on kätketty niin monen ih- „„ ponnistuksIn sen haihduttanut Ja ~ Marf"s' "hL!?08 £tZ Marcug pl"')sti 1ljemmin huluu m'
misen kärsimystäytelnen elämä päi- -iTa„kllin aavistnen Marcuksen aja- llttaa' mita tantolsm-" Katso8 aan Ja kuiBkasi tulisesti:
västä päivään laahustava toivotte- Z "ZZTnL kaikki °" ti"aista ~ kakk'°' - liukas! Älä vain kiellä - nyt
muus tUkS6t ' niKuiuKsen vn niin kumnialiaen sekavaa ja mina- mjna taltoisjn mennä kaksi kertaa
Nuoren neidon rakkaushaaveet on- sa__ e on kamalaa — mutta si- kin olen palj°n muu""111- sinul nopeammin! Senkin tähden että eh-
nenunelmat ja kodinkaipuu painuvat ' „„„ M„rn„„ kmiip seurassasi muutun yhtämittaa — vaik lisin taas pian takaisin sinun luokse-
siellä ilkkuvan puutteen varjoon kät- £ " nu° "on kemme puhnisikaan Ja nyt minä a- Juia!
kevtyvät kuluneiden vaatteiden taa min ua 81na "™„ thL VHll0 jattelen siitäkin asiasta vallan toisin Marcus katsahti arasti väkijouk-
seinällä ja hiipivät rikkinäisten ken- kum ihminen Koskaan voi tenua n - sma kuinka minä sinua saattaisin Uoon mutta kaiki näyttivät niin sy-
kien alle ja ilkkuvat armottomien mennä slna ? mene 1 a kka peata dämellisiltä Ja muuan vanha nainen
laihasta tilipussista Akkunalla kuk- Palaat° enaa takaisin i=iko vajkenl ja Marcus kuiskasi lii- kuului hartaasti lausuvan:
kivan verenpisaran kukkien lomitse s" o'8' u"0ltaa o' nna kutettuna: — Jumala suokoon teille onnea lap-
ne koettavat hymyillä mutta niiden Marcus katsahti häneen Julian pos- _ _
kalpeus tuo vain kyyneleet silmiin ja kMe oli taas noussut punaa ja uo llienohipjaineni vari Marcu8 kiirehti taas koneeseen
kukkien yli näkyy tehtaan muuri niin loistava katse puhui enemmän Kuin kasvaral han0ll kaulalleen hän kun hän istahti ohjauspaikalle puh
painostavana saaat sanat _ solakan vartalon toainautuvan kesi väkijoukko huutamaan:
öisin värisyttää siellä ilmaa äitien Ennen tuntematon Jiikutus vatas tu njl s tuoksuvaa tukkaa - Onnea matkalle
kyyneleet ja lasten valitukset Marcuksen Kalkki ka"hukuvat syok V varlsevan vartalon lainpo _ Palatkaa terveinä
Vapauden ja rakkauden kaipuu te- syivat mieleeni salaperäisenä sähköaaltona - Tuokaa hyviä uutis
kee taas toisten elämän hiljaiset het- jaa n s a huolimatta elamaan ruumiiseensa oudol- - Onnea onnea!
ket lopi-imattomaksi kidutukseksi ja Ympärillä J uLn e a hehkulla: hän tunsi ensikerran et- Marcus nousi seisomaan ja huudah-
työn piinaavaksi orjuudeksi nella sanomaton onni? Hänen i sie Bylissaan oll nai„en - hänen ti kaikuvalla annella:
Armahtavan kuoleman saavuttua lussaan tunti kaikki järkähtävän : se ta T™? Hän tunsi - Kiitoksia toivotuksistanne rak-
kätkevät nuo komerot pnettömyy- o totta - han istuu tuossa J£™ " mnea katsellessaan kaat stävät! Me teemme voltavam-
teensä päättyneet kärsimykset äänensä värähti oudosti fculskates- ha eXaaf joka oli niin kaunis m' u „ „
Voiko tulla koskaan aika jolloin saan hiljaa kuin Itsekseen: rakastettuaan jokb _ o mn jstahti_ ja pa)k(aIla 8ylllyl
nurpimankomerot poltetaan tuhaksi _ Sinä todella rakastat? luonnollinen Jft Pdas Ja s616 kuolemanhiljaisuus Julia kuuli että
ja sijalle luodaan todellisia koteja?! Hänen ruumiinsa alkoi äkkiä omi- olento rakasti hanta! Hinta huumasi kajkbl mootlorJt kaymaall
Voiko tulla aika jolloin komerojen tuisesti vavahdella kuin äänettömistä „„„„ „„„ nvt tiiytta vauhtia-
asujanten elämä on vapaata suurta nyyhkytyksistä Mutta silloin hän Jän- - Ju 1 mins t e tta py Noi„ mjnuutin ajan 1B01 Uone pa -
j'a rikasta Jolloin kärsimykset eivät nitti ruumiinsa kiristi hampaitaan - vasta elan todellista elamaa kum kaUaan nnlitysti humi„ten ja lahel-
enää ole niin raskaita että ne kuo- ja kun han kumartui painaen kasvot kasi hän hiljaa la olevat näkivät sen kummallisesti
lettaisivat sielun vaan jalostaisivat käsiinsä oli hän todella liikkumaton - Sinäkin! - huudahti Julia ja vari8evan _ niinkuin hyppyyn val-
heidän ylöspäin pyrkivää henkeään aanetön Tukehtunut huokauksen- säsi värisevin aanin: mislautuva hirviö joka varisee veren-
Voiko mikään uhri olla meille nuo- tapainen henkäisy vain silloin tällöin - Tiedätkö rakas mina " e himosta
rille vallankumoustaistelijoille liian tunkelltul hanell rinnastaan tietänyt mitaan elämästä Nyt juu- Mutta Ben ahtoa el BOV verrata
kallis noiden kidutuskomerojen sijal- Jotaill suuremmoista ja pelottavaa rl tunnen sellaista etten koskaan en- minkaiin hilviön iahtöon! Ei tunne
le ja miljoonien ihmisten pelastami- t tuossa yoimassa jolla hän hil- nen niinkuin heräsin heräsin e- tun eikä -tuntemattonnen maadmo en
seksi elämälle? tsi rajun liikutuksensa - näytti sil- lämään Elämä tuntuu min kum- hirviot voi lahtaa nn kauhealla vauh
A S a kuinJhanen rintansa halkeisi mutta malliselta dilla kum lahti ihmisen kone h ik
hän näkoUi sittenkin tuon henkäisyn - Niin Julia vasta yhdessä me nlikääi ulvahdus kuulu nin pelotta-
Kapkaupunki maallsk 25 p - tastf Julta efollu koskaan näh- elämme täydellistä elämää Ja mu s- vala kuin tuo nopeasti etenevä voi
Edustajakamari on hylännyt lakieh- IZ ja se vaikutti tatko mitä vanha pormestari puivalla ahd„s
dotuksen äänioikeuden myöntämises- haneen järisyttävästi Kasvot lumi- sanoi meistä T k fTt '7 ne ttivät kasvonsa
tä naisille Lakiesitys tuli kumotuk- valkoisina heittäytyi hän polvilleen Julia kohos istualle en ja ka sui kijahfvat peittivät
si 55 äänellä 51 vastaan painaen vapisevat huulensa Marcuk- kiihkeän jännityksen vallassa Mar