veruutta nurkankin takana sillä mei
-dän luokkamme taistelu vaatii erit
täin eheän rintaman Sitä emme saa
vuta luokittelemalla joukkoamme ja
yliarvioimalla omaa tietoisuuttamme
Tietoisuutta olemme kaikin vailla Il
man sitä olemme kuin lumihiutaleet
joita tuuli lennättää sinne ja tänne
Tietoisuustasomme voimme parhaiten
kohottaa yhteistyöllä ja toisiamme
arvossa pitämällä A H
Kuule hetkinen
Nälkä! Miten pahalta soinnahtaa
tuo sana korvissamme Onnellinen on
se työläinen joka ei kertaakaan elä
mässään ole joutunut tuon kammotta
van vieraan kouristuksiin Venäjällä
riehuu tämä julma hirviö tappaa päi
vittäin tuhansittain ihmisiä miehiä
naisia ja lapsia Kaikellaiset taudit
raivoavat uälkinty!neiden dbmisten
keskuudessa Kauheaa kerrassaan
aivan uskomatonta ra1 aisnutta il
menee epätoivoisten ihmisten asuin
paikoilla Nälkä pakottaa kaikkeen
Mielipuolinen epätoivoinen ihminen ei
enää voi hallita itseään ei voi tietää
mitä tekee Oman lapsenkin liha
maistuit hyvältä Kuinka hirveää
se on jotain sellaista jota ei voi edes
täydellisesti mielessään kuvitella
Ja kuitenkin on paljon ihmisiä jot
ka eivät kuule hätääntyneitten huu
toa Jos 'heidän sydämessään olisi ol
lut hilustakaan säälintunnetta olisi
vat he jo ajoissa ryhtyneet auttamaan
onnettomuuteen joutunutta Volgan
väestöä
Venäjän työväenhallitus pyysi ulko
mailta apila mutta kapitalistiset hal
litukset eivät lainanneet huomiota
heidän avunpyynnölleen Kunhan hä
tääntyvät tottapahan "diktaattorit"
taipuvat On aika itsepintaiset
nöyryttää Mutta sitä eivät kapita
listit ole vielä pystyneet tekemään
eivätkä pystykään
Maailman työläiset riensivät tove
riensa apuun Kaikkein pienimmäs
täkin mökistä kaikkein köyhimmän
kin palkkaorjan kukkarosta on pen
nonen liiennyt Lapsetkin ovat o
sansa antaneet kaikki ovat muista
neet työläisveljiään ja siskojaan
Mutta viljamakasiinien ovet ovat
pysyneet kiinni Ja sitten kun niitä
vähän alettiin raottelemaan tuli se
apu myöhäisenä Monet sadattuhan
net ihmiset ovat ehtineet kuolla näl
kään Kenen on syy?
Todelliset rikolliset Istuvat lihapa
tojen ääressä mässäävät ja nauttivat
riemuitsevat sillä he "eivät ole vel
jensä vartijoita"
Maailmassa on paljon täyteläisiä
viljavarastoja mutta niitä ei kuluteta
ellei niisiä saa kapitalistit kyllin run
saasti voittoja Köyhtynyt ja sodan
uuvuttama Eurooppa ei voi ostaa
työläiset saavat kuolla kurjuuteen
Voivatko tämän maan työläiset mie
linmäärin hankkia ruoka- ja tarvela
varoita itselleen? — Eivät voi Tääl
läkin on huutava hätä Kaiken rik
kauden ja hyvinvoinnin keskellä on
sanomaton kurjuus Kymmenen mil
joonaa ihmisiä on työttömänä teh
taat seisovat kun el ole markkinoita
Ei voida tavaraa myydä minnekään
kun maat joissa tavaraa tarvittaisiin
ovat ostokyvyttömiä Amerikan työ
Hiidet näkevät nälkää siitä syystä
kun ovat tuottaneet liikaa
Hullu yhteiskunta Omituinen se
kasotku Ollaan umpikujassa mutta
millä tavalla siitä selviydytään?
Työväenluokan yhdistyneillä voimil
la Kapitalistiluokka ei 'haluakaan
päästää ihmiskuntaa hädän painajai
sesta vaan hioo uudelleen kynsiään
uusien ja kauheimpien melskeiden va
ralle Vasta kun työnjättiläinen kylliksi
herää puistaa se hartioiltaan pois
taikki keinottelijat ja ihmisten onnel
Wl ja elämällä ratsastavat keljut
Kiireesti tekemään agitatsionia a
vaa naapurisi silmät näkemään asiat
oikeassa valossa Tee se pian muu
ten työväenluokan pelastus viipyy lil
an kauan
— Tunnollisuutesi säilyy ikuisesti
kun hankit Toverittarelle uuden tila
uksen — Ken valvojansa valittaa on vai
vojensa vanki ei oikeutta maassa saa
ken itse sit' ei hauki — Jaakko Ilkka
Tiistaina Maaliskuun 21
Punainen tyttö
On talviyö
Vinhasti vinkuvat vihaiset viimat
henkien huurretta vyöryen vallatto
mina kurjuuden kujilla kuni lauma
nälkäisiä petoja tunkeutuen lävitse
harvojen hökkelien joita laitakaupun
gilla tuhansittain sijaitsee
Siellä istuu kahlehdittu jättiläinen
Hapsiaan jäinen viima huurtaa Rin
nastaan kohoaa syvä 'huokaus ja kyy
nel silmissään kiiltää kun lapsiaan
katsoo
Kurja on täällä kesä Mutta sanoin
kuvaamaton on se kurjuus minkä tal
vi tullessaan tuo
Ei kaiu täällä soitto el laulu Vain
itkua valitusta ja kuolonkorahduk
sia kuulet (
Synkkänä noStaa jätti päätänsä
Kohti riemuitsevaa Babylonia kat
seensa luo Kiroten kalistaa hän kah
leitaan jotka yhä syvemmälle veri
siin nilkkoihin syöpyvät
Babylonin palatsien valot loistavat
Vihaiset viimat eivät siellä tunnu I
loiseen tirskuntaan ne hukkuvat Vir
tanaan vuotaa siellä viini kyynelien
asemasta
Mutta äkkiä taukoaa siellä nauru ja
tirskunta Kaameana kaikuu kadulta
ääni Niinkuin nuoli se sisälläolijain
sydämet lävistää Pikaria pitelevät
kädet vapisevat Posket kalpenevat
ihomaalin alU Nauru muuttuu itkuk
si Kuuluu kuisketta: Jätti nousee:
Katkoo kahleensa! Voi sinua Baby
lon! Ulkona katulyhdyn valossa tuijot
taa kohti pimeyttä nuori tyttö Vi
luissaan värjöttää orpo koditon Ei
ole -hänellä kotia siksi että Babylo
nin hyenat ovat sen repineet Risoina
roikkuvat hänen vaatteensa siksi että
orjat ovat valmistaneet vaatteita niin
paljon että itse alastomina kulkevat
Hiipii hämärässä harmaa haamu
Peto piilostaan esiin astuu Helvetilli
sesti loistavat silmänsä kun saaliln-
uKStnnmunmRtnttamtntnmtroatm}
YLÖS HELVETISTÄ
KIRJ KONRAD LEHTIMÄKI
(Jatk edell num)
Se on kohdalla se hiljentää vauh
tiansa Vainottu kääntyy taas ka
sarmin kohdalle — toinen Beuraa var
jona yläpuolella välittämättä räjäh
dyksistä ympärillään Päällikkö kar
juu uhkaa ampujia raivoisasti kiro
ten Mutta hän keskeytyy horjahtaa
taaksepäin pökertyen miltei tajutto
maksi näkymättömästä iskusta Hä
märästi hän vain tuntee toisenkin len
tokoneen tuleksi tuhoutuneen katso
en ylöspäin poispäin muuttuen y
hä pienemmäksi
Silloin hän huoahtaa helpotukses
ta hän tuntee taas elävänsä toivo
vansa — kohottaen nyrkkinsä kajah
taa hän sydämensä pohjasta raikkaan
kirouksen toisen
Mutta kolmas tarttuu kurkkuun hän
luulee verensä pysähtyvän Hän
tarttuu otsaansa tuntee kylmän hien
valuvan sitä myöten koko ruumista
myöten Hän el voi sanoa mitään
se on kääntynyt
Koko kaupungin asukkaat olivat
seuranneet tuota hirmuista taistelua
syvän äänettömyyden vallitessa El
kuulunut riemuhuutoja raadellusta
joukosta silloinkaan kun vihatut te
loittajat tuhoutuivat: näytelmä oli ol
lut liian tavaton hämmästyttävä
Mutta nähdessään sen kääntyvän
ja yhä jyrkemmin kohoten siirtyvän
palkkasoturien kasarmin kohdalle
näyttivät kaikki pidättävän hengitys
tään jotkut tarttuivat päällänsä
Siellä huimaavassa korkeudessa se
näytti hiljentävän vauhtiansa ja alkoi
kierrellä pienessä ympyrässä kasar
minkohdalla — niinkuin kotka joka
valmistautuu syöksymään saaliinsa
kimppuun
Äkkiä ihmiset sulkivat silmänsä
monet lysähtivät polvilleen
Ja kun hiukan tointuivat kun he
taas aukasivat silmänsä luulivat he
p— Tuesday March 21st
himoisena hyökkäykseen valmistau
tuu Niinkuin mehiläinen himoitsee ke
don kukkasen ihanalta tuoksuvaa met
tä niin himoitsee Babylonin palatsis
ta lähetetty peto työn tyttären suloa
Luokse tytön hän astuu Lupaa
pyytelee Lupauksia koteja kaunii
ta kultaa
Vihasta vapisee raatajatyttö Iskee
luinen uyrkki Salamana sanansa sin
koilevat: "Häpeä lurjus! Sulkeos kitasi ki
rottu! Ennemmin talven hankiin näl
käisenä vaivun kuin porttolan liejui
hin heittäydyn Vereni on punainen
mieleni on punainen! Ei polvistu pe
don edessä punainen tyttö el alistu
sen viettiä tyydyttämään"
Häveten katoaa hämmästynyt olen
to pimeyteen Mutta uljaana kohot
taa punainen tyttö päänsä Vilusta
ja vihasta hampaansa kalisevat Hur
ja huuto huuliltansa pääsee Laineit
ten lailla koskena kuohuen se kadul
le vyöryy:
"Toverit!
Vieläkö me kärsimme? Emmekö jo
väsy? Eikö kahleemme liiaksi paina?
Ne sanovat: Meillä on kaikkea kyl
liksi Emme tarvitse teitä enää
Hutta toverit! Me olemme nälkäi
siä Risoina vaatteemme roikkuvat
Verinen varvas kengistämme esiin
tunkeutuu Me tarvitsemme leipää
vaatetta ja työtä! Koko luokkamme
sitä tarvitsee Siksi taistoon käykääm
me Olemme kauan vuosituhansia
heidän tähtensä kärsineet —emmekä
hetkeä uskalla itsemme tähden kär
siä Ellemme uskalla emme myös
kään koskaan päivään pääse Meillä
on vain kaksi valittavaa: nälkäkuole
ma tai kunniakas kuolo taistelussa
luokkamme oikeuksien puolesta"
Uhmaten hän katsoi pimeyteen kat
se luotuna kohti huomispäivän aurin
koa jota vielä kärsimysten pilvet
peittivät
Palatsissa vallitsi pelko ja ahdistus
Kuuluneet olivat ne sanat jotka
lausui punainen tyttö
tKattmtantmiKmtmmKKa
niiJen pettävän: kasarmia tykkeineen
panssariautoineen vihattuine miehi
neen ei enää ollut olemassa paikal
laan: Sen ympäristökin koko laaja
kukkula oli yhtenä suitsuvana kivi
kasana Ja hävityksen lintu liiteli vieläkin
siellä korkeudessa pari kierrosta Ja
sitten katosi nopeasti etäisyyteen
Kun Marcus oli kiikarilla tarkasta
nut viimeisen- pomminsa vaikutusta
sattui hän katsahtamaan taakseen
ja hätkähti — ikäänkuin olisi unohta
nut Juliuksen kohtalon Nopeasti
sitoi hän ohjauslaitteen käski Julian
vielä pitää siitä kiinni ja meni Juli
uksen luokse Hän koetteli hänen
valtimoaan ja huudahti värisevällä ää
nellä: — Julia! Hän elää vielä!
Sitten hän hypähti ohjauslaitteelle
huutaen epätoivon kiihkolla:
— Lääkäriin! Lääkäriin!
Hän pani heti moottorit täyteen
vauhtiin ja heti sen jälkeen vauhdinli
sääjän Marcus silmäsi nopeusmittaria se
näytti vähän vaille 400 km tuntino
neutta Mutta Julia kuuli hänen tus
kallisesti mutisevan:
Kun pääsisi nopeammin nopeam
min Ja hetken kuluttua:
— Ahaa!
Sitten hän katsahti Juliaan ja sa
noi kiihkeästi:
— Rohkea pikku tyttöseni Et
hän pelkää jos menisimme kovem
paa ?
Tuon äänen ja katseen tähden olisi
Julia ollut valmis pudottautumaan
lentokoneesta hänen kanssaan jo3
hän olisi tahtonut
— En pelkää! — huudahti hän kuin
huumaantuneena ja hänen poskensa
sävähtivät punaisiksi
Silloin Marcus todella alkoi pudot
tautua alaspäin ensin loivempaan
sitten yhä jyrkemmin jyrkemmin
Julia nojautui taaksepäin sulkien
silmänsä ja tarttui tietämättään yhä
lujemmin Marcuksen käsivarteen Il
ma vonkui ja ulvoi puistattavasti
sen mukaan kuin vauhti kiihtyi muut
No 12
tui se yhä korkeammaksi ja läpltuo
kevammaksi Ja vauhti oli niin hir
vittävää että Juliaa alkoi pyörryttää
Hän taisteli vastaan kaikella tah
donvoimaillaan mutta lopulta alkoi
pimetä pyöriä — ja hän alkoi pyytää
Marcuksen hiljentämään
Mutta samassa kone hellahtikin ta
saisesti vaakasuoraan hän aukaisi
silmänsä ja näki että he olivatkin lä
hellä maata Ja aivan lähellä edes
säpäin pieni kaupunki!
Marcus huomasi hänen kysyvän
katseensa ja sanoi:
— Y:n kaupunki joka on vallan
kumouksellisten hallussa
Ihmeekseen näki hän lentokentällä
suuren väkijoukon joka hajautui ai
vankuin taikavoimalla sivulle Ja sit
ten alkoivat valkeat liinat liehua kuin
tanssivat lumihiutaleet kohdalle tul
tuaan pysähdytti hän moottorin ja
nyt kuului joukon taukoamaton huu
to Hän tunsi kentän ja laskeutui mah
dollisimman nopeasti
Heti kun koneen pyörät sattuivat
maahan juoksi suuri ihmisjoukko
hattujaan heiluttaen heitä kohden
näkyi kiihtyneitä kasvoja loistavia
silmiä ja kun kone pysähtyi eroitti
tuosta huumaavasta pauhusta joltakin
yksityisiä innostuneita ja riemukkai
ta huutoja:
— Te olette pelastanut kymmenien
tuhansien elämän!
— Vihdoinkin petojen pesä hajol
tettu! — Te olette pelastanut meidänkin
henkemme!
— - Jumala teitä siunatkoon!
— Emme teitä koskaan unhoita!
— Eläköön eläköön!
Marcus nousi seisomaato heilutti
kättään ja kun melu hiljeni huusi
hän läpitunkevasta
— Kansalaiset! Ystäväni on am
muttu — hän kuolee! Lääkäri! Paa
rit! Pian
Tänään olivat miljoonat kuolleet
ja tässä oli kysymys vain yhdestä
kuolevasta mutta se oli hänen äänen
sä hänen tuskalliset kasvonsa hänen
joka oli pelastanut ehkä heidän elä
mänsä — sentähden se vaikutti jär
kyttävästi joukkoon
Jokainen olisi tahtonut tehdä jotain
hänen hyväkseen he alkoivat hääriä
neuvottomina jji kaikkialta kuului
kiihtyneitä huutoja:
— Täällä on!
— Täällä on lääkäri!
— Hakekaa paarit!
(Jatk)
Köyhän tunne
Tuumaten tuota jo lapsena
eloa mittailin miettein:
Miksi on toisilla puutetta
toiset kun kylpevät onnessa
helmassa riemun ja viettein?
Vuosien varrella mietteen!
tietojen summaksi varttui
lujaksi uupunut uskoni
kasvoi ja henkeni heräsi
vihaa mun rintaani karttui
Etsin mä syitä ja syyllistä
löysin sen sy5'llisen sieltä
tunsin: se röyhkeä ryöstäjä
on joka murjovi köyhiä
haastaen kauhujen kieltä
Löysin jo yöstä sen tähtösen
purppura puuntavan viirin
Astuin mä ilolla suojaan sen
tuntien punaisten säleiden
loistavan yli maanpiirin
Nytpä on rauha mun rinnassain
kuulunhan joukkohon jaloon
joka toteuttaa toiveitain
Keralla laiBteni miljoonain
pyrin mä päivyen valoon
Kerran me pääsemme päivähän
uskoni uljaana sanoo
uudeksi muutamme elämän
jolloin markkinat riistäjän
vertamme enää el janoo
Wm Lahtinen