Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (March 7, 1922)
No 10 Tiistaina Maaliskuun 7 p — Tuesday March 7th 7 set lahtarit kävivät häneltä kysymäs sä ylitä ja toista Näin hän oli kerto nut: — Sitä en tiedä kuinka monta taistelussa meni minun kuulastani mutta kaksi punaista vankia sain am pua kahden askeleen päästä Jonkun päivän loman perästä lähti hän uudelleen Toivomuksensa on hän saanut toteutumaan Yhä edel leen hän palvelee yliupi:eerina lahta rikaartissa Ellen on jättänyt Vil hon ja koko "valkoisen Suomen" Selma N Hullu (Katkelmia kirj Revolutio) Kaupunki oli kosken rannalla kuo huvan kohisevan ikuisesti levotto man kosken rannalla Siinä se seisoi ja uneksi Se näytti miltei aina eri laiselta riippuen vuoden ajasta vuo rokauden ajasta Kesäisin tuoksuivat tienoolla koivut ja kukkaset Sil loin oli ilmassa lemua oli vilppautta Kesäiltaisin oli tienoo hurmaavan kaunis Aurinko painui monivärise nä länteen Sinne missä aukeni ran naton meri Siintäväaaltoinen ho pealaineinen salaperäinen meri Kesäiltoina ei koski kohissut uh kaavasti Sen kohina oli tyyntä lem peää Se unhoitti tavallisen uhman sa ja Bulautui ympäröivään rauhaan äänetönnä Ja sellaisina iltoina näytti kaupunkikin joka kosken ran nalla seisoi rauhalliselta melkeinpä kauniilta Valkoisiksi maalatut talot olivat kotoisen näköisiä ja niiden ak kunat paloivat kuin tulessa kun au rinko loisti heijasti niistä kosken ran noille ja merelle Kaupungin posjoisosassa kohosi myös nokisia tehtaita korkeine savti piippuinensa Mutta kesäiltoina nii den kolkkous rumuus häipyi melkein olemattomiin Hymyilevä luonto oli moninkerroin voimakkaampi ihmiskä den luomaa rumuutta se huuhtoi voi mallansa rumuuden olemattomiin Kosken rannalla oleva kaupunki ti li kasvattanut monta runoniekkaa Sen kaduilla oli leikkinyt telminyt monta harpun hopeaisen helskyttäjää Muualla usein ihmeteltiin mikä taika tuolla pienellä uneksivalla kau pungilla oli kun sen sylissä kohosi runoniekka toisensa jälkeen Ihme teltiin arvailtiin Mutta harvat si tä ymmärsivät Kesäiltasin oli seudun nuoriso u sein kosken rantamilla Se vietti valoisia sydänkesän hetkiä omissa haaveissaan omissa leikeissään Nuoret istuivat kosken partaalla ole villa paasilla tai korkeilla rantatör millä Siinä he istuivat ja katselivat aaltoihin jotka vihan vimmoissa kii sivät eteenpäin Kuohut olivat val koisina mutta niissä oli myös tum mia mustia onkaloita Ja niiden var jostamina ne muodostivat kummia ku vioita Kun katseli talkoamatta nii den mieletöntä riehuntaa loihti mie likuvitus kuohuihin vedenneitoja jot ka hopeavaatteissaan kirkkaissa ti manteissaan loistavissa hohtokivis sään tanssivat ilakoiden nauraen kel juten Kun kuunteli virran pauhua silloin SÄÄSTÄKÄÄ ostamalla kutomalankanne suo raan tehtaasta Me myymme suoraan kuluttajille Concord Villalankaa Täyslvillaista valmistetaan Jo ka viosi erikoisesti käsinkutojia vartf n Concord Villalangat ovat taattu kestäviksi saman vahvuiseksi hienolajiseksi ja vä rinsä pitäviksi 4 oz kerä 50c 1 pauna $200 5 paunaa $900 Näytteet lähetetään vapaasti pyydettäessä CONCORD WORSTED MILLS WEST CONCORD N H kun vesi villinä eespäin kiisi niin saattoi sen pauhusta säveleitä kuulla Näissä säveleissä oli monot ihmeelli set soinnut Kun rannalla istui sil mänsä sulki ja kuunteli niin sai kuul la soiton soittoa Sävelissä oli tus kaa riemua uhmaa katkeruutta Na kaikki tunteet helisivät suurena val tavana soittona yli tienoon Jokai nen ihmissydän joka soittoa kuunte li heltyi herkkähän tunteeseen Kyl min ihmissydänkin hetkeksi lämpöni Sydän joka vuosi verta sai soitosta lohtua mieli joka paloi pohjatto masta katkeruudesta rauhoittui Sielu jota poltti viiltävä kaipuu pohjaton kaiho tyyntyi Kosken soitto helisi kuohujen laula kaikui Vedenneidot tanssivat pilvet yllä lepäsivät siner tävänä Kaupunki uinui ja rumat tehtaat häpesivät olemassaoloaan Sellainen oli kaupunki sellainen olt koski Ja ihmiset jotka kaupungissa asuivat olivat ihmisiä joilta arkitou hu ja jokapäiväinen humu kaiken kau neuden nieli He usein kokonaan unohtivat ympäristön viehkeyden luonnon armaan sykäh telon Aino astaan nuoret jotka aina uneksivat suuria uskovat kauniita rakentavat he tajusivat kaiken sen kauniin mi kä ympärillä huokui II Kalpea muorukainen seisoi kosken rannalla Läheisessä puussa lauloi lintu Ilta oli ihana Aurinko loisti purppuraisena läntisellä taivaalla Mutta kalpean nuorukaisen povessa poltti tuska Hänen silmänsä katselivat kuohui hin Ne etsivät sieltä jotakin Mutta kuohut paisuen eteenpäin syöksyivät Ne eivät välittän ihmisten katseista Niillä oli kiire loppumaton kiire E dessä odotti meren valtava aava Sen suunnaton suuruus kutsui kosken kuohuja omakseen Meri rakasti sen levotonta vaahtoavaa vettä Se piti paljon pienestä ilakoivasta veitikas ta koskesta joka soitellen omia sä veliänsä kevyitä vienoja säveliänsä saapui luoksensa Meri oli raskas Sen sävel oli suuri huokaava Se harvoin soitti muuta kuin hautamarssia Se soitti syväl listä hautamarssia laivoille "jotka sen syliin vajosivat Se soitti ylväitä kuo linsäveliä meren uljaille kulkijoille jotka sen levottomassa sylissä hau tansa saivat Meren ääni oli kuin jumalan ääni Sen sävelten soidessa ihminen vaikeni Ylväinkin uhma ka tosi suurinkin ylpeys taittui Meri oli suuri meri oli jylhä meri oli kuin ijäisyys Niin ijäisyys Silloin se selvään näkyi kun aurinko säteitänsä sen pin nalle heitti Siinä kuvastui ijäisyys Seii pinnalla hopeat välkkyivät kullat kimalsivat yönvarjot välkähte livät syvyys tuijotti äärettömyys au keni ja ijäisyys päilyi Meri oli suuri meri mahtajien mahti Näin ajatteli rannalla kalpea mies Hänen sydäntänsä kouristi tuska Hän tunsi tajusi kaiken kauneu den mikä ympärillä oli mutta ihmiset jotka kaupungissa elivät eivät näh neet tunteneet samaa He juoksivat hengästyneinä hopeamaikkojen ja ku parikolikoiden perässä ja heidän sie lunsa pysyi kylmänä sydämensä oli vat kuin kivestä Nuorukaisen silmissä leimahti Hä nen verensä läikähti polttavaksi tuli seksi läikähti Kauneus kaikkialla kutsui vietteli Hänen sielunsa vä risi henkensä hehkui Tämän kauneuden teille ihmiset minä sieluni tulossa kirkastan ja hym ninä valtavana laulan Minä soitan teile runojen kannelta kultaisin soin nuin Sen sävelillä sielunne hyytyvät tuleen sytytän Ei yksikään teistä saa elämän kauneutta hukMaan heittää Kirkastukoon ruumiinne tähtien välk keeksi muuttukoon sielunne mutta jäässä kuoleman kalmassa ette saa olla Näin hän riemuiten huusi Ja rie musta hohti kalvas poski ja silmistä säteili kirkkaus ja sielun kauneusmaa ilmojcn kaukainen heijastus III Yötä päivää kalpea mies takoi Runon alaisin kalskahteli Säo sä keen perästä syntyi Ajatukset heh kuivat tunteet paloivat rytmi veres sä sykki ja löi Hurmaavat kauneu det sakeisiin sulivat valtavat aatok set niihin yhtyivät kauniit kuvat nii hin somistuivat Luonnon kauneus pyhänä hymninä joka lauseesta huo kui elämän voima ylitse pursui Vi ha viiltävä puhkesi sanoihin rakkaus rajuna pulppusi Kaikki tunteet kaikki näyt ne yhdeksi kauneuden seppeleeksi kokoutuivat Kauneus kauneus pohjaton mittaamaton kauneus sielun tulen kirkastamana sitä seppelettä sitoi Runosta huo kui jumalan henki Sen olemukses ta ijäisyys heijasti ikuisuus välkkyi kuolemattomuus pilkisti Runo oli elämän laulu rakkauden hymni vi han kiirastuli kauneuden kauneus Se oli täyteläinen kuin kaikkivaltias Hetki vierähti Raukeaksi kävi heh kuva katse väsyneeksi pirteä käsi Raskas päivä alkoi sielua murtaa Ajatuksen terät tylsyivät tunteen puhtaus sumeni ja sydämen rytmi on tui Pimeni Päivä kirkas pimeni Kauneus ei enää nostanut hengen sil piä korkeuksiin Runoseppo uupui Yöksi koko maa sammui Ainiaaksi sammui Runoseppo kauneuden lauluja tun teitten tulkki hetken loimusi hehkui yötä valaisi niinkuin avaruuksien me teori Sitten sammui ikuiseen yö hön Hulluuden ikiyöhön Poikaani muistellessa (Katkelma Kirj Lastaan sureva) Oi kuinka synkkä on elämän tai val Ja vielä synkempi nyt kun sinä elämäni toivontähti ijäksi pois sam muit Miksi kylmä kuoleman viikate mies tuli ja katkaisi lapseltani elä män langan jo aikaisin aivan elämän varhaisessa keväimessä Miksi et saa nut olla minua syukiUä hetkilläni loh duttamassa ja tukemassa Sinun ai nainen herttainen hymyilysi oli loh dutukseni sinulle kaikki elämän var jopuolet ja vastoinkäymiset kerroin— ja sinä minua parhaiten ymmärsit Sinusta tahdoin kasvattaa rehelli sen ja luokkatietoisen soturin Koe tin säilyttää mielesi puhtaana kaikes ta pahuudesta iloitsin kun näin si nussa innostusta kaikkeen hyvään O litkin niin sääliväinen ja hyväntahtoi nen Muistan kuinka kerrankin tah doit antaa ainoan rahasi eräälle raa jarikolle joka ovellamme kolkutti Us koin sinusta tulevan voimakkaan oi keuden puolustajan Kauniit unelmani särkyivät toiveis sani petyin kokonaan En voinut si nua vnarasta pelastaa ja sinun täytyi joutua siihen julmaan kuoleman leik kiin Kalleimpani ainoa poikani! Miksi pitikään minun sinut kadottaa mik si piti sinun poistua luotani kolman nellatoista ikävuodellasi ollessasi juu ri iloisimpana ja elämänhaluisena Minun piti nähdä sinut maassa makaa vana ja niska taittuneena - Usein sinua muistelen et minulle ole koskaan kuollut Kuulen soittosi kaikuna korvissani näen sinut hy myilevänä Vaikka tiedänkin etten ole yksin enkä ole ainoa onneton äiti niin kui tenkin syvä suru sydämeni täyttää On paljon äitejä joiden lapset ovat murskautuneet tehtaan koneisiin on äitejä joiden pojat ovat kaatuneet so tarintamalla — kapitalismin voitonhi mon uhreina Venäjällä on miljoonia äitejä jotka näkevät lastenua kuole van nälkään eivätkä äidit voi hei tä pelastaa En siis ole yksin onne ton heitä on niin paljon Täytyy siis rohkaistua täytyy liit- tyä taisteluun entistä kiihkeämmin kaatamaan kapitalistista järjestelmää että no epäkohdat jotka nyt monen kuoleman aiheuttavat vihdoinkin pois tuisivat Vasta sitten kun muuttuu nurja järjestelmä on kaikilla elämisen oi keus Hanna Wyo„ 1922 Haavoittunut sotilas Mikael Rutanen Taas päivä laski Iltahan ja taisto hurja nyt jo laannut on ja lepohon käy joukko väsynyt Tää päivä päivä kauhujen on ollut kurja niin kun leima kolkon kuoleman nyt piirtyi tuhansiin Ja tuonelassa häitänsä nyt juhlii Immet sen kun heille sulhot uljahat soi leikki verinen Mutt' verikentän keskeltä yks' käsi kohoaa ja ääni tuskast' väristen sielt' kuuluville saa: — Voi kurjat jotka keksineet tään ovat verityön ja klroukseks' kansojen näin synkän hornan yöni Voi kurjat valtaherrat te nää tuskat punnitkaa Joit' kokea nyt uhrinne ja kansa raukka saa! Te punnitkaa jos voitte ne ja samoin kokekaa kuin mekin: sodan kauhut nää ne huokuu — kuolemaal Ah ette houkot pelkäätte tät' kaameutta yön mutt' kansan tuhoks' sääditte näin hurjan verityön Siks' teitä kurjat kiroan yks' uhrinne mä oon: teit' kerran kansan tuomio ja kosto kohdatkoon! Jo ääni sammuu sotilaan ja käsi alas saa kun kuolon kylmä kosketus sen tuskat valmentaa ABERDEENIN S S CLUBIN ompelu seura kokoontuu joka torstai kello 2 lp 713 E First St— Tervetuloa BRANTVVOODIN S S Osasto Box 1 Brantvvood Wis Osaston kokouk set joka 2 ja 4 sunnuntai Lahor Temp pelillä kello 2 iltapäivällä CLEVELANDIN S S Osaston kirjo-vaihto-osote on: 1811 W 44th St Cleveland Ohio Kokoukset ovat jo kaisen kuukauden toinen ja neljäs tiis tai Iltamat toimii Clevelandin Suo malainen Edistysyhdistys naalilla 1303 W 58th Street RAIRPORTIN S S J OSASTON kir jevo ihto-osote on: 414 New 4lh St HANNAN Yhdistyneitten Suomalais- ten ompeluseuran kokoukset ovat Joka torstai-ilta klo 8 Kokouksien jiilestä vanhanmaan tanssit Kahvia Osoite: Box 33 Hanna Wyo HOQUIAMIN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään osaston talolla Ahjolassa joka torstai kello 2 jpp Osote: 315— lOth St Hoquiam VVash PORTLANDIN S S 0:n ompeluseu ran kokoukset pidetään joka kuun ensimiiinen ja kolmas torstai osaston talolla klo 8 illalla Osote: 719 Monta na Avenue YVAUKEGANIN 111 S S O virallisot kokoukset pidetään joka kuukauden ensimäisenä ja kolmantena torstaina alkaen kello 8 illalla— Naisosaston ko koukset pidetään joka toinen keski viikko kello 7:30 illalla