Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 20, 1921)
10 Tiistaina Jouluk 20 p — Tuesday December 20th No 51 — Hakekaa hänet tänne! ÄITI — Jos olette olleet hyviä ja — Me tahdomme nähdä kun se 11- tottelevaisia lapsia antaa hän var moitetaan! maan — Me tahdomme nähdä! TYTTÖ — Mistä sinä äiti sen ol- — Hakekaa! Heti! kein tiedät? Lähettilään asunto oli lähellä ja ÄITI — En minä tiedä minä vain pääministeri päätti noudattaa ylhäis- uskon niin ja samoin tekee isäkin ten vierautensa toivomusta Pari eikö niin? (Isä nyökkää) virkamiestä lähti kiireesti autolla lau- sumaan ministerin kohteliaan toivo- muksen että lähettiläs suvaitsisi saa- pua Kaikki tuijottivat uteliaina jämill- tyneinä ja voitonriemuisina kun ovet avautuivat Mutta virkamiehet palasivatkin il- man lähettilästä Kuului Kärsimättö miä huutoja: — Missä hän on? — Eikö hän tullutkaan? — Mitä tämä merkitsee? Kun melu oli vaiennut rykäsi toi nen virkamies ja puhui hiukan vapise valla äänellä: — Palatsin ovet olivat auki kaikki sekasorron vallassa ja pelästyneet palvelijat kertoivat että lähettiläs POIKA — Niinkö? Saammeko huo- sa olivat kuten vanhemmaksi tultu- miehen kadulla puhuvan ihmisille Ei rouvineen ja tyttärilleen oli puoli tun- mennä nousta ylös vuoteelta hyvin ani tulin huomaamaan — Vanhempa- hän sellainen ole mikään kaunis taru tia takaperin noussut autoon ja läh- varhain? ni eivät nimittäin selittäneet minulle eihän isä? tenyt Kirjoituspöydältä löysimme tämän sähkösanoman (Jatk) JOULUNA (Yksinäytöksinen lasten ja aikuisten joulunäytelmä) Kirj F Hyrske HENKILÖT: ÄITI ISÄ ja kaksi las ta (joko tyttö tai poika tahi vaikka kaksi tyttöä) (Tapahtuu Varakkaan näköisessä asunnossa jossa on tulisija vasem- maila keskellä lattiaa ruokapöytä ja sen ympärillä tuolit Oikealla soh- va j n e) Esiripun noustessa on sellainen löytyy? perhe juuri lopettanut Illallisen Is- isä — (Hämillään) Tuota — tuen vielä kukin paikoillaan Eliel POIKA — Niin isä kun et ole puk haluta asettaa ruokapöytää voidaan a nähnyt mistä voit tietää että puk asettaa henkilöt Istumaan joko soh- k la on ollenkaan? valle Ja tulisijan ääreen ja tuoleil- isä — (Yhä enemmän hämillään) le-) Hm — Tuota — Isäni kertoi siltä ml- ISÄ — Suuremmoista! — Hyvä II- nue ollessani pieni Iällinen — lämmin koti ja huomenna TYTTÖ — Oliko hän nähnyt olke- jouluaattoilta Mitä anotte lapseni an joulupukin? LAPSET — Tuoko joulupukki meil- isä — El le joululahjoja? POIKA — No mistä hän tiesi? ÄITI — Tietysti tuo isä — Hän oli kuullut sen myöskin POIKA — Mutta jos pukki onkin Isältään unohtanut minut? LAPSET — (Pettyneinä) Vai niin TYTTÖ — Niin Ja minut isä — Ja tämä taasen isältään ja voineet tehdä huomenna ISÄ — Kuka teille tuollaisia kas- ISÄ — Eihän toki klrjoitlttehan niin yhä edelleen loppumattomiin TYTTÖ — Niin läksimme sano- kuja on kertonut? joulupukille kirjeen TYTTÖ — Muuttaako se sitten tuon maan isä ettei ole olemassa mitään POIKA — Entä haikara? TYTTÖ — Kyllä pitkän kirjeen Ja asian todeksi Isä? joulupukkia ISÄ — Mitä tarkoitat — Mikä hai sen asetimme vinnille savupiipun Juu- ISÄ — (Ei tiedä mitä vastata) Niin ISÄ — (Hämillään) (Koettaen peit kara? ree — Hm — tää naurulla sitä) Niin el kaiketi POIKA — Haikara Joka kulettaa POIKA — Että pukki sen heti tul- ÄITI — (Avustaen) Kyllä lapseni ha ha ha No olisitte te lapset pikkulapsia tuaan löytää TYTTÖ — Siis jo aikoja ja aikoja sen kumminkin tulleet ennemmin tahi ISÄ — (Nauraen) El sellaista ole ÄITI — Kenties pukki onkin jo taaksepäin Isät ovat kertoneet en myöhemmin tietämään TYTTÖ — No mistäs pikkulapset käynyt noutamassa kirjeensä? lapsilleen — Mutta eikö kukaan heis- POIKA — Siis kaikki joululahjat tulevat? LAPSET — Olisiko -hän todella- tä ole koskaan nähnyt joulupukkia? mitä olemme saaneet ovat olleet si- ISÄ — Minä kerron kaikki teille kln— ? (Xiti ei tiedä mitä sanoa) nulta ja äidiltä? tultuanne hiukan vanhemmiksi ISÄ — No mistä hän muuten tie- POIKA — Kun minä tulen suureksi (Isä nyökkää) TYTTÖ — Miksikä el nyt? täisi mitä kaikkea te haluatte ja minulla on lapsi ja minä kerron TYTTÖ — Miksi isä et ole meille ISÄ — Siksi että ette vielä kum- POIKA — Sisko juostaan katso- hänelle jotakin Ja hän taas vuoros- kertonut totuutta? minkään ymmärtäisi Katsokaa: niitä maan vinnille (Lapset poistuvat juos- taan suureksi tultuaan kertoo saman ISÄ — Miksikö- — Siksi kaiketi et- on sellaisiakin taruja ja kertomuksia ten) lapselleen ja tämä taas lapselleen — tä siten isänikin teki minulle minun joita ei kerrota lapsille ennenkuin he ISÄ — (Ottaa nauraen kirjeen tas- Muuttaako se asian todeksi isä ja äl- ollessani poikanen (Istuu uunin luo hiukkasen ymmärtävät Kas niin ja kustaan) Olen ostanut lapsille kaik- ti? ottaen lapset kahden puolin syliinsä) nyt nukkumaan Hyvää yötä lapseni ki mitä he kirjeessään toivovat O- ISÄ — (Koettaa naurulla peittää Tulkaahan tänne lapseni Katsokaa- POIKA — (Katsellen tavaroita) On- Ien siksi varoissani että voin täyttää hämillään oloaan) Kas niin nyt on han kun minä olin teidän ikäisenne ko nämä meidän joululahjojamme? heidän toiveensa joululahjojen suh teen ja iloitsen joulupukin tulosta melkein yhtäpaljon kuin lapsetkin ÄITI — Minä uskoin joulupukin o lemassaoloon aina yhteentoista Ikä vuoteeni ISÄ — Todellako? — No eikö omai sesi sinulle selittäneet — ? ÄITI "— Ei he vain iloitsivat jou lusta ja joulupukista kuten sinäkin LAPSET — (Juoksevat sisään Mo- lemmat innoissaan) Isä äiti kirje on poissa — Joulupukki on ottanut kir- jeen ÄITI — (Muka ihmeissään) Todel- lako? TYTTÖ — Uskotko sinä äiti että pukkl on sen ottanut? (Äiti nyökkää) POIKA — Antaako hän nyt meille kaikki mitä pyysimme? TYTTÖ — Mutta minä toivoin niin hirveän paljon POIKA — Samoin minäkin Toi- voin saavani hevoseni purjeveneen niaalllaatlkon elävän koiran — TYTTÖ — Ja minä nuken joka um mistaa silmänsä ja jolla on olkea vaa- tevaraÄ0 _ aatkon marmelaadeja — sateenvarjon — — ISÄ — (Nauraen) Vai niin vai niin — No ellette koskaan pyydä mi tään ette saakaan mitään Nyt lap set teidän on vain varrottava huomen iltaan LAPSET — Huomeniltaan? ISÄ — Niin huomeniltana tuo puk- kl pyytämänne tavarat ISÄ Niin varhain kun vaan ha- luatte TYTTÖ Mutta ellemme herää isä? ISÄ Kyllä heräätte kun nyt heti käytte nukkumaan Ja ellette herää niin minä herätän teidät LAPSET — Hyvä mutta elä vain unhoita isä Hyvää yötä! VANHEMMAT — Hyvää yötä! (Lapset aikovat mennä mutta pysäh tyvät ovelle) TYTTÖ — Oletko sinä Isä milloin- kaan nähnyt joulupukkia? 'ÖÄ — (Hämillään) Nähnytkö Jou- lupukkia? POIKA — Niin oikein todellisesti? isä — En voi sanoa nähneeni TYTTÖ — Miten siis tiedät isä että aika mennä nukkumaan lapset POIKA — Mutta muuttaako se a sian todeksi Isä? TYTTÖ — Niin sanoppas nyt isä ISÄ — Sanon sen teille joskus tois te Hyvää yötä nyt vaan lapset LAPSET — (Pettyneinä) yötä (Poistuvat) Hyvää ISÄ — Erinomaisen teräväpäisiä lapsia — (Nauraa) "Muuttaako se asian todeksi Isä" ha ha! Tuommol- nen lapsi saattaa kysyä enemmän kuin viisas alkuinen vastata ÄITI — Lapsilla on oma uskonsa ISÄ — Loruja Tuolla Ijällä ÄITI — Joka ijällä En voi auttaa sitä ajatusta joka minut valtaa etjä mitä pikemmin lapsi saa tietää totuu- den sen parempi ISÄ — No mutta — - ÄITI — Niin se on kaikki olemme olleet aikoinamme lapsia uskoneet mitä isät ja äidit ovat meille kerto- neet ja kun sitten saamme huomata — (Keskeyttää) ISÄ — Mitä tarkoitat eukkoseni? ÄITI — Sinä et mahdollisesti ym- märrä minua Mutta tiedätkö: lap- sena huomattuani että isä ja äiti oli- vat valehdelleet minulle Joulupukin suhteen olin syvästi loukkaantunut ISÄ — (Nauraen) No kaikkea ja olit 11 vuotias tyttö ÄITI — Niin Loukkaannuin siitä että minulle oli valehdeltu Siksi o- llsln tahtonut lapsillemme selvittää joulupukkltarinan jo aikoja sitten ISÄ — Ja siten pilata lapsilta koko joulutunnelman Heille jää kyllä vie- lä aikaa siltä seikasta totuuden kuu- lemiseen ÄITI — Lapsemme ovat nyt Ijässä jolloin minäkin tulin tuntemaan to- tuuden Tytöt joilta asioita siihen ai- kaan tiedusteltiin selittivät niitä ai- van toisin kuin mitä ne todellisuudes- koskaan mitään Lapsilla on oma eri- kcinen maalimansa jossa elävät ja oma maailmankatsomuksensa joka on aivan toinen kuin aikuisten Heidän maailmansa on täynnä salaperäisyyt- tä ja ihrheellisyyttä mutta jossa kaik- ki on todellista ja ennenkaikkea — totta Se on maailma jossa jokainen uskoo mitä heille kerrotaan missä jokainen kysymys ja vastaus otetaan todelliselta ja vakavalta kannalta ja jossa kaiken täytyy olla ehdottomasti totta Kuinka vähän se onkaan mei- dän maailmamme kaltainen (Nousee ja menee Ikkunaan) On alkanut sa- taa lunta saamme kauniin jouluillan ISÄ — (Nousten myöskin) Sepä hauskaa Aijotko jo mennä nukku- maani ÄITI — Kyllä entäs sinä? ISÄ — Aivan heti (Äiti menee Isä ottaa joko kirstusta tahi kaapista ta- hi vaikka ulkoa hakee joukon paket- teja joihin alkaa kirjoittaa nimiä Silläaikaa molemmat lapset tulevat yöpukimissaan sisään ja huomaavat Isän puuhan) TYTTÖ — Isä ISÄ — (Hämmästyneenä) Kuinka? — Teidänhän piti Jo olla nukkumas- sa? POIKA — Niin — Mutta läksimme vielä sanomaan ISÄ — (Keskeyttäen) Sen olisitte kertoi isäni minulle tarinan joulupu- kista joka tuo lahjoja hyville läpsii- le Minä uskoin sen ollessani pieni Te tulette kumpikin suureksi tultuan- ne kertomaan samoin lapsillenne ja ne vuorostaan taasen uskovat sen ta- rlnan vissiin Ikärajaan asti TYTTÖ — Mekö kertomaan sen vaikka se ei ole totta? ISÄ — Vaikka sillä onhan se kaunis joulutarina ja tekee lapset on- neli isiksi samoin kun se on teidät molemmat tehnyt onnellisiksi joka Joulu POIKA — Mutta kun me emme e- nää siihen usko ISÄ — Siitä huolimatta toivot että lapsesi uskovat kun sinulla vuorosta- si niitä joskus on TYTTÖ — Miksi? ISÄ — Siksi että se tekee heidät onnellisiksi TYTTÖ — Vain niin (Paussin jäl- keen) Siis parempi olla onnellinen kuin — olla totuuden ja rehellisyyden kannalla — Niinkö? ISÄ — Niin jos laita on siten lap- set POIKA — Miksi Isät ja äidit siis kertovat tuollaisia tarinoita lapsilleen kun ne eivät kumminkaan ole totta ISÄ — (Hämillään) Siksi kaiketi että ne ovat kauniita kertomuksia TYTTÖ — Erään kerran kuulin mi nä kirkossa papin sanovan suurelle väkijoukolle että suuri Europassa oi- lut maailmansota oli jumalan rangais- tus ihmisille heidän pahoista toistan- sä? POIKA — Niin isä ja miksi jumala rankaisee pikkulapsiakin eivät he o- le pahaa tehneet? TYTTÖ — Niin ja että maailmassa on paljon vääryyttä kurjuutta nälkää — ja että juuri rikkaat ovat siihsn syypäät — siten kuulin kerran erään ISÄ — Hm — Ei POIKA — No miksi he siis kerto- vat sellaisia ihmsille? (Isä ei osaa sanoa mitään) TYTTÖ — Kun tuo suuri väkijouk- ko kerran tulee huomaamaan että sille onkin valehdeltu aivankuln meil- le nyt tämä joulupukkitarina mitä he silloin tulevat sanomaan? POIKA — Niin isä — Mitä tuo vä- kijoukko silloin tekee noille valehte- Iijoille? ISÄ — (Koettaen pelastua tilan- teestä) Kas niin nyt teidän on jo aika mennä nukkumaan TYTTÖ — Mutta meidän täytyy saada tietää totuus — Isoäiti sanoi kerran että: "aina kun tähti lentää joku ihminen kuolee" Onko s totta? ISA — Ei- TYTTÖ — Siis Isoäiti valehteli mi- nulle- Miksi? ISÄ — Siksi kun Joku oli aikoinaan hänelle lapsena sillätavoin uskotta- nut — Se on vaan sellaista talkaus- koa TYTTÖ — Taika? ISÄ — Taikauskoa niin POIKA — Siis el se ennusta huonoa onnea jos kaataa suola-astian ruoka- pöydässä? ISÄ — El suinkaan? TYTTÖ — Eikö silloin saakaan ra- haa jos kämmentä yhyttää? ISÄ — On poikaseni! POIKA — Kaikki mitä pyysimme? ISÄ — Alvan niin (saattaa heidät ovelle) Ja nyt hyvää yötä! (Lapset pois Isä sammuttaa pöytälampun ja poistuu Hetken hiljaisuus Sitten näh- dään kuinka pienempi lapsista tulee vielä kerran sisään yöpukimessaan jää ovelle ja sanoo: Lapsi — (Tyttö tahi poika) Isä — minä en aljo enää lukea ilta- rukoustani — sillä nyt tiedän että sinä olet valehdellut minulle muuta- kin kuin joulupukkltarinan — Sinä olet valehdellut minulle että löytyy jumala ja taivas — Miksi isä sinä o- let kaikkea sellaista lapsillesi vaieh- dellut? (Huomaa olevansakin yksin haukottelee ja poistuu) LOPPU