Amerikan suomalaisten työläisnaisten äänenkannattaja :-: Organ of the Finnish Workins Women in America
TOVERITAR
Thlt lasua of tha Toveritar containi no artlclea aueh aa raqulre an afflrtntd tranaiatlon aceordlng ia t af O rt 1Sth 1117
No 47 PAINOS 1rtue HiBtoricui odt a Marrask 22 p— Tuesday Nov 22nd )2 1— Yhdestoista Vuosik
t — — — -
On tullut aika ankara
_j
On tullut aika ankara!
Sen tiedät slsko veikko
sen tiedät miesi harteva
ja nainen lapsi heikko
Sä näet tuskan kansasi
sen kuulet Itkut parut
kurjuutta kuulet kuohuvan
sä kaikki seudut karut
ja aina päivä päivältä
käy elo kurjemmaksi
Tuskaisten nälkäännääntyväin
käy huuto hurjemmaksi
Sä näet valtain vahtejaan
lisäävän hirmuisesti
ja valmistuvan — minnekkä? —
hurjina tulisesti
Aseita pojat takovat
ja mammonan- papit pauhaa
on strategioiss' kenraalit
— tää muistuttaako rauhaa?
Ja kansan hätää kuulemaan
ne hurtat ehti eivät —
Ne varat kansain hankkimat
kaikk' sodan suuhun veivät
Ne verlmahdin valleihin
taas rikkaudet tuhlaa
— kai valmistuvat viettämään
taas suifrta verijuhlaa
Vaan veljet: meille elämä
käy yhä kurjemmaksi
Minkälaisessa Kunnossa on Jäsenistömme Luokkatietoisuus
Kirj Lauri Brusila
Kulunut "vuosi on antanut meille
laajoja kokemuksia Se on selvästi
osoittanut sen seikan että otta
maamme suuntaa el ole pienintäkään
syytä katua Olemme nähneet ettei
maailman porvaristoa vastaan jonka
voima on muodostunut mitä suun
nattomimniaksi imperialismiksi voi
da asettaa muuta kuin sovitteluihin
taipumaton köyhälistö valta Olemme
nähneet ettei työväenluokkaa or
juuttavaa ja murhaavaa kapitalisti
luokkaa vastaan ole todenteolla voi
nut taistella mikään muu kansainvä
linen liitto kuin Kolmas Internationa
le jonka ohjelman kannalla järjes
tömme on
Kuin rae näin olemme osuneet oi
kealle suoralle ja selvälle tielle
niin herää aivan itsestään kysymys:
— Minkälaisessa kunnossa on jär
jestömme jäsenistön syvempi ja va
kavampi luokkatietoisuus ja taistelu
henki? Onko se niin perinpohjainen
että voidaan vakavasti astella tie
tämme eteenpäin eksymättä sivu
poluille? Olemmeko me selvillä kai
kista niistä suurista vastuksista ja
katkerista tappioistakin jotka meitä
kohtaavat Onko meidän luokkatie
tomme todellakin niin terästynyt
että olemme valmiit uhraamaan kaik
kemme kaikesta huolimatta? 0-
lemmeko me itse kukin henkilökoh
ei mistään pelastusta oi
näy meille tulevaksi
On turha vuottaa apua
ne eivät meitä auta
sä näet: heillä kädessään
vain välkkyy kirkas rauta
Ne niillä aikovatko oi
nyt kansan nälän janon
sammuttaa? — Totisesti ei!
ren orjat teille sanon:
— vain oman verenjanonsa
ja hurjan murhahalun
Ke aikovat vaan lannistaa
nyt orjan — halvan kalun
Sä kuulet niiden juhlissaan
huutavan ilkkuel Ien :
— On orjia meill' kylliksi
niitä riittää vaikka kelien! —
Ja miljoonia niitä nyt
pois saatava on tieltä
He ensin jotka haastavat
nyt kapinoivaa kieltä
Toverit! Mitä teemme me
sen otammeko vastaan:
Katsooko isä vaieten
kun repivät ne lastaan
seisooko veli paikallaan
kun toinen lyödään rautaan
itkeekö työläis- slsko vaan
kun sulho syöstään hautaan?
taisesti pitänyt velvollisuutenamme
tutustua ohjelmaamme teesiemme jo
kaiseen sanaan niin että ne ovat
meille todellakin selvänä? Olemmeko
joka ainoa yrittäneet itseämme ke
hittää mahdollisimman suureen ja
kypsään täydellisyyteen? Olemmeko
me yksilöinä ja joukkoina oikeen
todenteolla yrittäneet luomaan jär
jestömme valistustoimintaamme niin
tehokkaaksi että se vähitellen val
taa puolellemme kaikki työläiset: teh
taan orjat maaseutujen raatajat
kaivanto- ja metsätyöläiset kaikki?
Luulen että ollaksemme rehellisiä
itsellemme ja muille niin täytyy mei
dän vastata näihin kysymyksiin
puolittain kieltävästi emme ole teh
neet läheskään kaikkea sitä mitä
olisimme voineet tehdä Olemme vas
ta hivenen verran alussa Mitä suu
reen osaan jäsenistöämme tulee
niin on niiden tietoisuuteen pyrkimi
nen höllää ja pintapuolista Ollaan
sellaisessa mukavassa murroskau
dessa Olemmo nousukasasteella tie
dollisessa suhteessa Nousukas hu
mala on hirveän paha yksilöille niin
myöskin kokonaisille joukoillekin
Silloin tuppautuu se "viisaudensäde
kehä" säteilemään päämme ympäril
lä ylitsevuotavasti Esiinnytään aina
hyvi: Viisaana ja juhlataniineissa ta
vallinen arkipäiväisyys ei kelpaa lain
kaan" Eihän toki' sillä jos tavallisis
Kun veljes verta höyryää
vaan yhä talven hanki
kun takaa rautaristikon
' ojentaa kättään vanki
Ja kuiskii: "Veljet toverit
te nouskaa jotka voitte
ja taistelkaa vai voitonko
jo riistäjille soitte
Oi käännämmekö päämme pois
kun pyytää se mi nääntyy
kun vanhus köyhä horjuva
anoen puoleen kääntyy
kun leipää pyytää pieni suu
ja itkee vankka miesi
Ah taaksepäinkö — tästä pois
käy veli sisko tiesi?
Ei toverit vaan eteenpäin!
on siinä elon ehto
On eessä meillä elämä
ja vapauden kehto
Mutt' takana on kuolema
ja kurjuus kurjaa kurjin
Siis toverit: on lyötävä
se rosvolauma hurjin!
Ei muuta siis vaan taisteluun
työläisjoukko vankka!
Ei auta vaikk' on eessämme
kätyrilauma sankka
ei auta vaikka uhkaakin
sa arkitaminelssa esiintyisi silloin
voisi käydä sitenrettä paljastaisi to
dellisen ininänsä Paljasluu armotto
masti tyhjyys ja onttous
Tällainen tiliinne on hyvin paini
sen vuoksi että silloin luullaan
tietävän kaikki maailman asiat
Luultaan seisovan tiedon vuoren kai
kesta koikeimmalla ja viimeisimmäl
lä huipulla niin että sen kokeamtnal
le 'ei kukaan onään voi piiiislä Ihmi
set jotka noin humaltuvat no eivät
ole epäilijöitä Ile eivät epäile kos
kaan tietojansa Henkilö joka ei
aina joka hetki epäile tietojansa
hänellä on tiedon tie siivun tukossa
Tietäminen uikaa vaRta siitä kuin
tietää että ei mitään tiedä ja jatku
vasti epäilee itseänsä tietojensa suh
teen silloin pysyy vasta jatkuvasti
aina tuliterässä
Suorasukaisesti sanoen: järjestöm
me jäsenistö nukkuu itsetyytyväisyy
den surullista unta So on pahaa un
ta Katsokaas toverit äärettömän
ftaljon on niitä työläisiä jotka eivät
kuulu meidän riveihimme tämä
kaikki osaksi siitä syystä että jär
jestömme jäsenet eivät suuremmalta
osalta olo tehneet velvollisuuttaan
itsensä ja toveriensa valistamiseksi
Ja ilman jokaisen jäsenen itsekoh
taista valistustyötä itseään ja tove
reitaan kehtaan ei koskaan saada
knmala vcrisurma:
on urhon kuolo kauniimpi
kuin kurja nälkäturma
Jos lyödään meidät pelko pois
— nouskaamme uudestahan —
ja huutakaamme hurjemmin:
— Hei alas valta rahan!
E! meitä koskaan voiteta
vain kaatua voi meitä
ja aika hurja ankara
ei sääli myöskään heitä —
On aika lyödä riistäjää
ei enää orjan toista
Siis ylös orjeft! Aika on
on hetki kahdestoista
Taiston säilät temmataan
pois kirvehet ja kuokat
ja raunioilta kentälle
niin vastatusten luokat
Hammas vasten hammasta
ja kämmenet sydämmelle —
me vastatkaamme taistelu
haasteeseen vaikka kelle!
Viel' kerran jos he voittavat —
oi orjat vähät siitä:
Me lyömme aina uudestaan
yks' isku jos ei riitä —
Wm Lahtinen
ja Taisteluhenki?
valistustyötämme laajaksi ja voimak
kaaksi Tuo ääretön välinpitämättömyys
todellisen valistutyön suhteen jirie
nistönuno keskuudessa tuntuu tavat
toman ihmeelliseltä Nykyään jos
kerran milloinkaan olisi pitänyt työ
läisten havahtua siitä välinpitämät
tömyyden tilasta minkä vallassa e
vielä tiiliä erää elää ja toimii Työ
iäisten olisi piinnyt nähdä mihinkä
pohjattoman kurjuuden kuiluun on
kapitalismi työläiset tässäkin maan
sa saattanut Ennestään huonot talou
delliset olot ovat kiristyneet yhä
huonommaksi ja huonommaksi Kau
hea työttömyys yleinen pohjaton
liälä ja kurjuus työväestön keskuu
dessa Työläiset astuvat vielä tällä ci'ii
pää rintaan painuneena maantomussiv
ryömien ikäänkuin häpeäisivät omna
olemassa oloaan Nälkäisenä ja rq
paleisona ottavat he alennustilanpa
tyyneenä vastaan
Te näette kaiken tämän huutavan
hädän Te näette kuinka työväen
luokka huokaa ja kärsii hädän ke
kellä Te tunnette kaiken kapitalis
tisen kahleorjuuden puristuksen tie
dätte kuinka ankarasti se puristaa
rautakourin teidän elämäänne Niin
to olette tietoisia tästä
Mutta sittenkin todellisuudessa
näyttää siltä että te ette voi tällää