16
Tiistaina Lokakuun 11 p — Tuesday October llth
No 41
LASTEN
f I
LapSUttden mUlStOja
(Tämä muistelma on löydetty kastu-
neena eräästä kämpästä)
Tänään tuntuu kaikki niin synkäl-
tä ja ikävältä johtuu ehkä sateisesta
ilmasta Taivaanranta näyttää nyt
niin sumuiselta ia svnkältä Ehkä se
- ikävöi kevätauringon nousua joka loi-
si valoa ja virkeyttä tämän paljon (e pyytämään avustusta mutta siellä taistelevat keskenään ennenkuin ke kannoit -kärsineen
maailman iloksi vastattiin röyhkeästi että emime ru- sa tulee' Mutta kesa voittaa vih siitä kannan kiitosta sulle
Muistuu mieleeni kotini lapsuusai
kani ja lapsuuden leikkikentät Muis
— „-
an miten olimme iloisia ja onnel-
lisiä suuren puut een ja kärsimyksen
kaakeliako Meitä lapsia oli ka k-
klaan seitsemän - e on onneton lu-
kumtaara~ ™0li kU°"Ut ?nh1m:
(nasta päästä neljä oli elossa ja minä
heistä vanhin Isä ja äiti ahersivat
taloudellisessa puutteessa ja ahdin
gossa vaan siitä huolimatta olivat he
onnellisia ja rakastivat toisiaan pal
jon ja lapsiaan he rakastivat niin ää
rettömiin nllinn
Illoin kuin asetuimme kaikin levolle
In 1un lillinicima vallitsi Vn il-Ii 11 a
' '
he mielenkiinnolla kertoivat toisilleen
lapsistaan ja niiden päivällä tapahtu-
neista leikeistä Väliin hyrskähtivät
he yhteiseen onnelliseen nauruun jo-
ta kuuntelimme kuni jotain kehtolau
lua
Vaan kohtalo oli ankara ja säälimä
tön heille eivätkä he kauan saaneet
yhdessä vaalia pienokaisiaan Tuoni
riisti isän meiltä Silloin olin yhdek
sän vuoden vanha nuorin oli kuuden
viiton vanha
En vielä ymmärtänyt isää oikein
kun olin niin nuori vaan nyt ymmär
rän rakastaa häntä isänä ja kunnioi
tan sankarina Hän oli pohjaltaan
rehellinen ja vapaa kaikista ennak
koluuloista Hän ei uskonut sielun
kuolemattomuuteen Kuolinvuoteel-
laan viimeisillä hetkillään kieltäytyi
hän vastaanottamasta papillista siu
nausta rippi-viinineen Hän korotti
päätään ja sanoi: se on viimeinen toi-
vonl että pidätte huolta lapsistani
Minä en tarvitse mitään Elämä ka
toaa kuin puu Joka lahoaa elämän
nesteen puutteessa Sitten loi hän
kirkkaan katseensa minuun ja sanoi:
Sinä lapseni ehkä muistat isääsi
muut lapseni eivät ehkä muista isoksi
tultuaan Anna anteeksi jos en ole
sinua osannut oikein kasvattaa Nyt na tuuli repii lehtiä puista ja muistut koulut ottakaapa niissä keskustelta
lapseni isäsi lähtee viimeiselle mat- taa että ihana kesä on pian mennyt vaksi mitä voitte tehdä hädässä ole
kalle"
Minut valtasi raju itkun puuska et-
tä en voinut vastata mitään Hetken
perästä toinnuin ja menin Isän vuo
teen ääreen ja huusin
Isä isä mi-
nä annan sinulle anteeksi!
Isä ei vastannut enää
Äiti oli polvillaan kehdon ääressä
pää painuneena kehtoon jossa makasi
kuukauden vanha orpo Äiti 'itki ja
valitti kuin pieni lapsi ja me kaikin
yhdyimme samaan valitukseen
Isän kuolema teki BUiiren muutok-
sen meidän elämässä Äiti joutui
yksin huolehtimaan perheen elatuk
sesta Niinpä minun huolekseni jäi-
vät kotiaskareet ja pikku siskojen
hoito Naisen on mahdoton ansaita
riittävää toimeentuloa isolle perheel-
Je Jouduimme näkemään paljon näl-
kää ja vilua Usein oli elämä aivan
toivotonta Leipääkin oli niin niu
kasti että yhdellä leivällä koetimme
OSASTO
elää monta päivää Minä piirustelin
leiväu kuoreen eri osat että kuinka
paljon saamme kunakin päivänä syö-
Pienemmät slskonl elvät ymmar
täneet vaan kiusasivat minua pyyn-
nöillään: Anna minulle leipää! O
imme usein nii„ nälkäisiä että em-
me voineet nukkua nälän ja puutteen
ii„„iOI„
Xiti meni kunnan esimiehen puheli-
vastattiin röyhkeästi että emime ru-
pea teille antamaan rahallista avus
tusta Voisitte tuhlata ja elää liian
ylellisesti kunnan varoilla Onhan
lapsistanne jo niin iso että voi
elätettaväks
' huostaansa köy
£ huutokaupassa uudelta vuodelta
Talolliset huutavat heidät halvalla ja
siten se tulee kunnallekin huokeam-
maksi
Eivät he tunteneet sääliä eikä jalo
mleläsyyttä meitä kohtaan XidiUe
oli jo kauheaa ajatuskin erota pie-
nokaisistaan joita hän rakasti niin
PalJ°n
T_IiK„ 1!-1t nw-Mnn nn
uu™""1"" "
muna' kun V™"™ paukuttel uh-
kaavana tuPamme nurkissa puki äiti
Parhaan pukunsa ylleen
Me katselimme toisiamme kysyvin
naiseni ja Kjoeimiuio jiuuuuiu mi-
hin äiti menee noin kirkkovaatteis-
6aan"
"Menen köyhien huutokauppaan" o-
Ii lyhyt vastaus Samalla kaksi kyy-
nelhelmeä valui alas hänen poskipäi
tään Nyt muistimme kaikki mitä
kunnanmiehet olivat äidille sanoneet
apua pyytäessä
Meitäkö myydään vasaran kanssa
kuin elukoita?
Aloimme itkeä kaikki yhteen ää-
neen Pyrimme melkein rukoilim-
me aitia: 'huutakaa meidat vaikka
ltuinka halvalla- Ai" f'1"
11 paamme ja sanoi: On tuhat ker
taa kauniimpaa kuolla yhdessä nai-
Ijiinii Imn lunniin +alo ö Int-lra rcti t a
-" — ~
rakkaammat omaa elämääni" — )
Toverittaren pienille
lukijoille
Rakkaat pikku lukijat!
Syksyn nyrsky raivoaa juuri uiko-
Minä joka teille kirjoitan taman kir
jeen istun yksin ulkona talon pihalla
ja ajattelen teitä pienet ystäväni ym-
Päri maailman Näen teidät istumas
sa lämpimässä huoneessa Teillä on
lämpimät vaatteet ehjät sukat ja ken
gät lämmintä ruokaa ja voita leipän
ne päällä Ajatelkaahan eikö tämä
kaikkI tunnu hyvältä vielä kun on isä
a aiti' otka teita Pitävät hyvänä
Mutta maailma on suuri Kaukana
Venäjällä on myös paljon pieniä tyt
töjä ja poikia Ja siellä on paljon
kylmempi kuin täällä Nuo kaikki
pienet pojat ja tytöt ovat kaikki köy-
häiistö veljiänne ja siskojanne Heil
läkin olisi hyvä olla parempi vielä
kun täällä sillä heidän maassaan on
kaikki kuten heidän isänsä ja äitinsä
tahtovat ei siellä ole kuningasta tai
keisaria joka yksin määrää kaikki
mutta heiltä puuttuu kaikkea sitä hy-
vää mitä te nyt saatte lämpimässä
huoneessanne
Sota hävitti kaiken Sota on suu-
rin rikos ja ne määrää kuningas ja
keisari Maailmassa on sodittu ja
hävitetty monta vuotta Työkalut
rautatiet y m on rikottu ja nyt kun
Venäjältä kansa poisti keisarin ei
toisetkaan rikkaa lahe a sinne apu
aan- S'ea( tuli liksl tovuosi au
rinko poltti kasvullisuuden ja elukat
nääntyvät myös heinän puutteessa
f 7
val slella na'Kalsla Ja sairaua iu
lee llfin helposti alt'aakB' kun el
ruokaa Olettehan te pikku ystäväni
nähneet keväällä kuinka talvi ja kesä
ott luce' ™ '""' " -
doinkin- Tällal9ta ta'steha on Vena-
an Plkku Iasten vanhemmat saaneet
taiBtella jo monta vuotta He odotta-
vnl J"~ J""'"
nauttia onnea jolloin kaikilla on ruo
kaa lämmintä kirjoja lääkkeitä ja
kalkkea mta ? tarvitaemme Sei
laista kesaa odottavat juuri nuo Ve
Pieet kesan °dottaJat- mutta
vat julmia He taistelevat sellaista
kesää vastaan aivan kuin tiikeri joka
ei anna osastaan toiselle He kieltäy
tyvät myymästä työkaluja lääkkeitä
J =uJBI0 —
soia naviui
He — rikkaat ihmiset — kiehuvat
vihasta kun Venäjällä el ole kunln
gasta tai keisaria He tietävät että
heidan rikas elämänsä katoaa keisa
rien hävittyä Ja että köyhät saavat
toaärätä silloin oman elämänsä ja
työnsä Joskus tällaista kesän ja tai
ven taistelua kestää kauvan aikaa
Niinkuin Suomessakin juuri Siellä
istuu paraniaan vankilan pimeiden
muurien sisällä monta hyvää äitiä ja
jsääj monta hyvaa opettajaa Minä
]dn tunnen yhden opettajan joka on
opettanut tuollaisesta kauniista kesän
tulosta pienille lapsille mutta rikkaat
panlvat hänet vankilaan ja nyt hän
istuu ja ajattelee kaikkia teitä siel-
la pienet lukijani! Eräs täti kir
jolttf mInullei että Jos volsin liihet
tää yhden dollarin edes bänelle että
hän saisi vähän voita leipänsä pääl
le
Nlln monet hyvat ihmiset saavat
Kitua vankilassa Kuten taanaKin luo
vanhr hyvä Eugene Debs Ja nyt te
rakkaat pienet ystäväni tiedättekö
mitä olisi tehtävä? — - Olisi ensimäi
seksl autettava noita pieniä nälkäi
siä sairaita Venäjän siskoja ja vei
jiä Me aikaihmiset koitamme aut
taa heitä myös Nyt kun teille ai
kaa taas sunnuntai ja
ihanneliitto
vien Venäjän ja Karjalan lapsien hy-
väksi Jos laitatte lasten iltamia jos
ta tulot lähetätte pienille kesän odot
tajille tai lupaatte äidille ja isälle et
tette osta candeja vaan annatte nuo
rahat Venäjän lasten leipään kirjoi
Ihin ja lääkkeisiin Ajatelkaahan mi
ten kaunista teidän työnne siten olisi!
Teillä on paljon voimaa vaikka olette
pieniä jos vaan tahdotte Voitte pi
tää lasten kokouksia jossa vaaditte
ettei Venäjää vastaan saa hyökätä
Te ette usko miten Venäjän pikku
ystävänne tulisivat iloisiksi teidän
toimistanne ja aina muistaisivat tei
dän apuanne Toimikaa niin että
täälläkin kerran vapaudutaan rikkait
ten vallasta ja että meille kaikille sl-
ten koittaa pitkä onnellinen kesä
Nyt lopetan kirjeeni ja toivon että
heti ryhdytte työhön Neuvosto-Ve
näjän kurjuuden poistamiseksi
si(ä toivoo Rauha-täti
Hyvästi! Hyvästi!
"A" ja "O"
Ulalla myöhään kun valot ovat pienet
kun luontokin hiljaa huoahtaa
minä kuuntelin mistä ne harpun
kielet
niin hellän hellästi soinnahtaa
Ja kyynele täytti silmäni silloin
valot säkeniä yöhön loivat —
niin muistin armaan äitini illoin
kun ne harpun sävelet soivat
Oi kiitos äiti kun lemmit lastasi
ja elämän kun annoit mulle
Sun rakkautes tuliuuna kukkaa
Ilman sinua mitä koti voi olla —
niin kolkko kylmä ja pimeä —
Sinun rakkautesi kaikki kaunistaa -
siksi kuiskailen äidin nimeä
H Rajala
Nuoriso avusta Venäjää
Kirj Rauha Granholm
Vuosisatain vääryys sorti sukua
meidän
Älä sortajia kysy — He oli keitä) —
On voimakkaampi ollut vallassa a in'
Ja raha sekä kullanmahti hallinnut
vain
Nyt aika olojen on muuttua
On aika nuorison suuttua
Jo vanhaan mätään järjestelmään
Ja uuden luontiin jo puuttua
On miljoonain tähden siilien nuorilla
syytä
Sä katso vanhusta raihnaista joka
leipää pyytää
Sä katso veljeäs nuorta joka
jalatonna ryömii
Ja siskoas mi yhteiskunnan saastassa
pyörii
Ja pienoinen piltti kun maailmaan
syntyy
On rikkaalle ruumiinsa jo kehdossa
myyty
Oi äiti kärsien kestätkö tuota?
Sä sodan ruokaa synnytit jo kyllin
monta vuotta
v
Siis taistoon käy nuoriso riennä
yhteisvoimin
Se näytä avustuksin innostunein
toimin
Tukemahan heti ryhdy ensin Idän
kansaa
Se kostosi on jalo työ — lyö
porvareille ansan
JUHLASSA
(Omistettu Mänttän työv yhd kirjas
tolle 10 v juhlissa)
Sama samako oisi se jälleen taas —
Samat tuskat ja kärsimys hetket
Yhä vyöryisi vahingot villinä vaan
Samat oisiko syysyön retket — ?
Nekö kiusaisi vereen viimeiseen —
Nuo entisaikojen melskeet —
Vain murskaten vaivojen rinteisiin
Yhä kuuluisi kahleiden helskeet
Ne poistaisi toivon tarmokkaan
Alas löisi mitä pystyhyn luomme!
Ne ilkkuen haastaisi kaadostaan
Jos niille sen vallan suomme
-t- Vaan ei! Me tahdomme
taistella —
eteenpäin!
Kohti tulevaisuuden kirkasta päivää
Me auvomme tietämme selkeeksi
näin
Vain käyttäen tiedon säilää! —
— Ja silloin jälleen me juhlitaan —
Työn tiedon kestävää juhlaa
Tositoiminnan aatteet me muistetaan
Ja luomme onnemme puhtaan
Sara Hill