LASTEN
MOOSE LAKE MINN
Tervehdin pikku tovereitani pitkän
ajan perästä Nyt on kesä ohi vieri
nyt kaikkine hauskuuksineen Tosin
minulla ei ole erittäin hauskaa ollut
Olen kalastellut isäni kanssa ja hoi
tanut pikku siskoa sekä auttanut isää
ja äitiä heinätyössä
Isä ja äiti olivat kyläilemässä rau-ta-renssillä
ja minä olin veljeni kans
sa kotona Eräs mummo laittoi meil
le ruokaa ja hoiti lehmät Nyt pää
sin koulussa kuudenteen luokkaan
Siellä taas unhoittuu pois ne vähäi
set kesäiset muistot Kesä on ollut
täällä kuivaa ja kuumaa Farmareil
la on kesällä hyvin paljon työtä mut
ta vain pienen palkan saavat siitä
työstä
Heitetään nyt pois laiskuus ja ky
hätään pieni kirje itsekukin Toverit
( taren lasten osastoon Tuntuu siltä
kuin siinä ei olisi mitään lukemista
lapsille kun ei siinä ole lasten osas
toa Ainakin meitä lapsia oma eri
koinen osasto lehdessä miellyttää ja
innostuttaa lukemaan Toveriterveh
dyksin: Aune Hilja Hendrickson
Ryöstetty perintö
Kirj Vilho Keskinen
Sinä tarinan muistat Amrusta
ja kirkkaasta timantti lampusta
joka lapsille iloksi loisti
Kiven kauniin kauppias halusi
sen rinkelikimpulla palkitsi
mi hetkeksi nälän poisti
Pian lapset lamppunsa hinnan söi
ja kauppias viekas kiven möi
— se hälle tuhannet tuotti —
Kivi välkkyy nyt kruunussa
kuninkaan
se onnehen nosti kauppiaan —
mieron taival lapsia uotti —
Nykyaikaan jos tämän vertaamme
me saman kohtalon kertaamme
yhä joutuen porvarin ansaan
Työn heelmät kauniit he meiltä vie
ja lastemme eessä on mierontie
he on tuomitut orjakansaan
Työ isäin — kallihin timantti —
se meiltä viety on viekkaasti
ja heillä loistaa nyt kirkkahasti —
Työ luonut on konnille palatsit
myös valtikkasauvat ja metallit —
heidät nostanut pilvihin asti
Kerron lapsille selviää
missä onnensa tähti pilkistää
ja katseensa kirkastuupi
Kun isäinsä hikikarpalot
ja äitinsä surukyyneleet
heidän silmiinsä heijastuupi
Ei rukoilla armoa kuninkaan
ei sovitusehtoja kauppiaan —
He tahtovat itse näyttää
että yksin työ luo kunniaa
silloin oikeus kantaa valtikkaa
ken työssä osansa täyttää
He työstänsä vaativat tuloksen
myös isäinsä luoman rikkauden
se perintö kuuluu heille —
Ei laiskoille konnille rahtuakaan
heitä isät kantoivat harteillaan
kosto saapuu jo laiskureille —
Pian kultainen vasikka kukistuu
sen uhreista täyttyvi molokin suu
Tiistaina Syyskuun 27 p
OSASTO
ja kaikille oikeus koittaa 1
Siksi muistaos viekkaan kauppiaan
ja vääryyden kruunaaman
kuninkaan
ain' kuolinkelloa soittaa I '
MIETELMIÄ
Kirj E K
Tänään on sunnuntai siis viikon ai
noa lepopäivä Mutta saammeko sil
loinkaan levätä? — Ei!
Työläisellä ei ole aikaa sellaiseen
kuin lepoon vaikka niin kipeästi si
tä joskus kaipaammekin Aina riit
tää vain yhtämittaista taistelua lei
västä Nykyään on kyllä työläisel
le suotu "lepoaikaa" mutta se ei lii
oin ilahuta mieltä kun on kirvelevä
huoli leivästä kun ei ole tietoa toi
meentulosta Usein kohoaa rinnasta huokaus:
— Ainako tätä pitää jatkua? Ei
kö työläinen koskaan pääse todelli
sesti lepäämään eikö milloinkaan
tule meidän vuoromme?
Ne jotka tähän asti ovat eläneet
joutilaisuudessa ja kylläisinä saisivat
kerrankin astua meidän tilallemme
Kun jokaiselle ihmiselle olisi ase
tettu sama määrä velvollisuuksia jäl
si siten aikaa lepoon ja virkistyk
seen silloin ' voisi työläinen nauttia
sunnuntai rauhaa Kuinka suloiselta
tuntuisikaan oikaista "lepoon väsy
neen ruumiinsa Kuinka hyvältä tun
tuisi saada oikoa kymmenien vuosi
en työn runteleman vartalonsa Se
tuntuisi niin suloiselta — Ihanaa o
lisi olla huolia vailla Kuinka sitä
osaisikaan nauttia onnesta — Tämä
elämä jota elämme ei tällaisenaan
kelpaa Kuinka me voimmekaan
kaikkeen tähän tyytyä! Meidän täy
tyy taistella niillä aseilla jotka ovat
käytettävissämme ja meidän tulee
kestää niin kauan kun olemme tais
telumme loppuen suorittaneet Me
voitamme taistelussa jos yhtenä mie
henä nousemme vaatimaan ojkeuksi
amme Mehän olemme tottuneet kär
simään Kuinka sitten emme voisi
taisteluamme kestää Me voitamme
siinä jos lujasti uskomme taistelum
me voittoon kun innolla jokainen
teemme työtä vapautemme saavutta
miseksi Se on meidän velvollisuutemme
lapsiamme kohtaan Meidän velvol
lisuutemme on käydä taistoon tule
van sukupolven onnen saavuttami
seksi Silloin voisimme levätä rau
hassa kun olisimme jättäneet lapsil
lemme perinnöksi vapauden kun oli
simme hävittäneet luokkayhteiskun
nan He saisivat jatkaa luokattoman
yhteifikuntansa rakennustyötä He
sen työn vasta täydelleen voivat suo
rittaa mutta ensin on taistelujen
kautta kuljettava voittoon Katsel
kaamme Idän loistavaa vapauden au
rinkoa Pyrkikäämme mekin sitä
kohti!
Muistikirjan lehti
On niin kaunis ilma kun ikinä voi
odottaa näin syyskuun aikana Luonto
on puhjennut punakeltaiseen pukuun
Se on vielä viimeinen loistoväri — ke
sän muisto
Tänään tuntui mieli niin rauhallisel
ta kun nousin vuoteeltani Aurinko
paistoi ikkunastani aivan kuin kevääl
— Tuesday Sept 27th
lä Ajattelin: oi kuinka kaunis onkaan
luonto kaikkina vuoden aikoina Syk
syllä tosin tuntee ihminen itsensä niin
äärettömän alakuloiseksi Talvi on kyl
mine ilmoineen tulossa ja se kai mieltä
masentaa Vaan syy ei ole todellisuu
dessa suuren luonnon silla joka aika
kaudella kaikesta huolimatta löytyy o
mat hauskuutensa
Työn orja sitä ei voi aina nauttia Ei
voi ja vain siksi kun työläisen sielua
aina painaa syksyn raskas sumu Se on
tämän yhteiskuntajärjestelmän luoma
kirouksen painava taakka joka riistää
pois ihmisen luonnon sylistä nauttimas
ta sen tarjoamista eduista Vaikka
kukat puhkeavat täyteen ihanuuteen
sa tai hedelmät kypsinä odottavat
nauttijoita tahi talven raikas tuuli kut
suu saamaan punaa poskipäihin ei voi
työnorja niitä kutsuja noudattaa
Katselen nyt ikkunasta ihaillen luon
non maalaamaa taulua se on niin kau
niin kultainen loistava ja mahtava Ai
van kuin sanoisi ihmiselle: suotta pel
käät syksyä ei se ole niin julma kun
luulette Te ihmiset vain ette voi naut
tia elämästä Te kehräätte ja kudotte
sekä neulotte talven varalle lämpimiä
vaatteita te kaivatte hiiltä talven kyl
myyden estämiseksi Te kokoatte va
rastoonne kaikkea hyvyyttä Miksi siis
pelkäätte?
Miksi olette murheissanne vaikka ei
vielä talvi ole kylmyyksineen saapu
nut? Kerskutte luonnon herruudellan
ne mutta oletteko sitten todella sen
herroja? Miksi sitten huokaatte ja kär
sitte miksi ette yhtähyvin voi nauttia
elämästä?
Luonto rakastaa kaikkia lapsiaan sa
malla tavalla Ota siis paikkasi työläi
nen elämän pöydässä ja nauti sen tar
joamaa hyvyyttä Työläisjoukko! Äl
lös siis ole tahdoton ja välinpitämätön
orjajoukko Nauti työsi tuloksista Nyt
on syksyn sato juuri korjattu säilöön
Miksi siis huokaatte nälissänne? Järjes
täkää yhteiskunta siten että sadon ko
kooja pääsee sadosta nauttimaan
Toisin paikoin on luonto-äiti ollut
nyt ankara Suuren työntasavallan —
Neuvosto-Venäjän — lapsia on Vovin
koeteltu
Mutta tämä koettelemus on kuin
suuri läksy ihmiskunnalle että opittaisi
ajattelemaan kansainvälisesti Kun toi
sessa maassa on kato viljan vienyt ja
toisessa on maa antanut sitä runsaim
min antimia vilja on kasvanut kaunii-:
na kypsymiseen asti niin voitaisi kaik
ki järjestää siten että poistettaisi raja
aidat ja lähetettäisi tuotteita sinne
missä niitä parhaiten tarvitaan Kapi
talistisessa yhteiskunnassa annetaan sa
don mieluummin pilaantua kelpaamat
tomaksi kuin annettaisi sitä nälkäisten
syötäväksi Vasta sitten kun kapita
listit ovat varmat liikevoitoistaan kier
tävät tavarat maailman markkinoilla
Nälkäisille ei pitäisi enää armoleipia
jakaa heillä tulisi olla luonnon anti
miin täysi oikeus!
Ihminen! Älä ole orja! Särje jo kah
leesi ja nouse vaatimaan oikeuksiasi
Luo uusi yhteiskunta niin sinulle seu
raa vapaa ja nautintorikas elämä Työ
si turvin saat iloa ja kauneutta mielin
määrin saat nauttia luonnon antimista
ja saat täyden osasi elämästä
Nouse jo katkomaan kahleitasi Tee
se lastesi vuoksi Älä enää salli heidän
juoda samaa kärsimysmaljaa pohjaan
jota itse olet saanut elämäsi päivät tyh
jentää Olet kokenut kaikellaiset surut
työttömyyden ja muirtan kirojen muo
dossa Ei riitä että olet tyytymätön tähän
järjestelmään Sinun täytyy toimia nyt
jo luokkataistelijain riveissä kuulua
vallankumoukselliseen työläisjoukkoon
No 39
eikä niihin armomurujen kerjääjiin
joita osa työväenluokkaa tänä päivänä
on Sinun on heti tänään riennettävä
toveriesi rinnalle toimimaan työsken
telemään uuden ajan saavuttamiseksi
Tämän yhteiskuntajärjestelmän kirous
on poistettava Silloin vasta näemme
elämämme sisältö rikkaana ja kauniina
Nouse sorrettu luokka vaatimaan oi
keuksiasi! Syyskuun 18 p 1921 Ok a
SATV
Kirj Sara Hill
Orpo yksinäinen tyttö-raukka kul
kee pitkin synkkää metsätietä Tuuli
ulvoo surkeasti vankoissa tuuheis
sa puissa r- matalissa pensaissa ee
valittaa taivuttaen pienimmänkin ku
kan varren oman voittavan valtansa
alle — Ja tyttö kuuntelee kulkies
saan tuota suurta surusävelmää
Rinnassa sykkii hento sydän mutta
sen joka sykkäys on vastakaikua tuo
hon samaan surusävelmään
Niin raskas raskas on ajatusten
taakka Suuri ylevä luontokin si
näkin huudat vaan kylmää huutoasi
Ja ihmiset — katala on maailma
Se on vielä valkeampaa kestää!
Ihminen joka kuitenkin on toisensa
vertainen miksi yrittää hän taistella
itseään vastaan?
Koko elämä on kuin kysymysmerk
ki suuri käsittämätöin —
— Jopa sattuu tytön katse pieneen
värisevään kukkaan tien varrella
Kuin salaman välähdys oli tunteiden
vaihdos
Se oli hymyily Keskellä tuota är
jyvää myrskyä he kaksi turvatonta
hymyilevät
"Kukkanen miksi sinun täytyy tääl
lä olla yksin sinun joka olet hento
ja kuitenkin hymyilet Siksikö yksin
että kukaan ei ole vielä sattunut si
nua löytämään ja nostamaan aurin
koon ja valoon?"
Tyttö haastelee kukkaselle näin
haastaa tuota näkymätöntä sydämen
kieltä
— Hiljaa huokiu kukkasen varsi
sinne tänne — viimein se kohoaa ai
van suoraksi Terä aukenee auke
nee suureksi puhuvaksi sydämeksi:
'Tyttöseni osatoverini! Olen kuk
kanen vallankumouksen kukkatarhas
ta Olen siksi tässä että odotan si
tä joukkoa johon sinäkin kuulut Nii
tä on jo ollutkin toisia mutta ovat
hairahtuneet Monet ovat matkallaan
kääntyneet takaisin Mutta nyt nou
see uusi joukko: se saapuu pian!
Pian loppuu myrskyn vihainen ul
vonta Ihmiset ja luonto pääsevät
tyyneen onneen Silloin aina pais
taa tyytyväisyyden loppumaton au
rinko ja vapauskellojen kaiku soi hil
jaa" — —
Ja nyt tyttö huomaakin että kukan
auvettua terästä hohtaa punainen
tähti Se kasvaa yhä suuremmaksi
se laajenee nousee korkeammalle
Se muuttuu suureksi hulmuavaksi
punalipuksi Se on niin mahtava —
saavu ttamatoin!
Ja nuoret kaikki kohottavat käten
sä nostavat lipun korkealle Enem
män ja enemmän tulvii kansajoukko
ja lTpun luo
He lähtevät uutta aurinkoa vas
taanottamaan — —
Uudista tilauksesi a
joissa ettei keskeytystä
lehden lähettämisessä
tapahdu