Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Sept. 20, 1921)
No 38 Tiistaina Syyskuun 20 p — Tuesday Sept 20th 7 SYNTI Kun hiljaisuus oli palannut jatkoi meydessäkin Ja suupielissä olivat hiuksensa olivat aivan mustat ja sil- ma st a elämästäni Tuli kirkas tuli Antonius: uhman piirteet mänsä uuret sametin ruskeat Ja on synti joka polttaa lieskallaan puun — Hänen omalla johdollaan valmis- Katuvarressa jota hän kulki ei nä- niistä ajatteli mies: kauniit — Ne palavat hetki hetkeltä kuti tetaan nuo uudet laitteet ja kiinnite- kynyt montakaan ihmistä Siellä tääl- Siinä he hetkisen seisoivat Sitten nes jää jälelle hiillos Hetkisen tään ensi tilassa hänen valmistamiinsa lä hiipien kulki tai seistä värjötti jo- nainen havahtui mietteistään Hän loi hiillos vielä sitten hehkuu kunnes lentokoneihin kunen haamu mutta nekin ikäänkuin katseensa mieheen joka seisoi kook- sekin sammuu Tulee pimeä tu- — Entäs lentokoneet? — kysyi peläten jotain häipyivät pimeyteen kaana edessään lee yo hirveä yö taas joku jännittyneenä Mistä saa- Erään ränsistyneen kivitalon portil- Hän säpsähti Mies oli perin omi- Minuakin polttaa synnin tuli Het daan niitä niin paljon? Ne uudet ko- la seisoi tumma naisen haamu Pi- tuisen näköinen Hänen kasvonsa oli- ki hetkeltä se kalvaa olemustani Mi neet ovat hallituksen hallussa ja en- meässä ei voinut erottaa tarkoin ha- vat silmäänpistävän kalpeat laihat nä olen kohta hiipuva hiillos Vii taa ohjaajat # nen kasvojansa mutta vartalon piir- Niistä saattoi lukea kärsimystä jota meiset lieskat minussa läikähtclevät Silloin kumahti nyrkinisku ' ja sil- teet kuvastuivat täyteläisinä Mut- silmätkin todistivat Ja suupielissä oli Sitten nekin sammuvat Minulle mät kiiluen hypähti seisoalleen eräs ta kun kookas vaeltaja saapui hänen katkeruuden kovat piirteet jota kor- tulee yö nuori mies valkeat hampaat välähti- kohdallensa lausui hän melkein viet- kea kyhmyinen ajattelijaotsa jossain Kookas mies tarttui lasiin suurella vat jäntevät kasvot ulkonevine poski- tele väliä äänellä: määrin lievensi Mutta kaikesta nä- luisevalla kädellään Hän puristi si päineejn muuttuivat tummanpunaisik — Hyvää iltaa herra ki että mies oli kärsinyt ja kovia tä epätoivon vimmalla Kuului rip si raivosta hänestä huokui rajuilman Äänen kuultuaan mies pysähtyi ja kokenut sahdus ja lasi murtui pirstoiksi Hä voima kun hän läpitunkevasti sähäh- lausui tylysti: Hetken kuluttua huudahti nainen nen kasvonsa nytkähtelivät suonenve ti — Ei olla herroja eikä narreja ikäänkuin anteeksipyytäen : don tapaisesti ja katkeruus suupie- — Olkoot vaikka perkeleiden hai- tavallinen hamppari vaan Mutta — Kas minä unohdin I Olkaa hy- Iissä oli monikertaisena lussa mutta minun koneeni syöksyy tiedätkös nainen mistä saa päänsä vä Minä olen sellainen kaistapää et- — — Nainen I hän sopersi Sinä et suoraan helvettiin — — jos Antonius täyteen tänä öisenä hetkenä? ten muista mitenkä ihmisiä kohdel- tiedä mikä ihmisen suistaa syntiin käskee! Nainen seisoi vaieten katsoen tut- laan Mutta minä tiedän Nyt tänan iltana — — Ja minun I kivasti mitä on miehiään kysyjä Mies istui tarjotulle tuolille Nai- tänä yönä sen tulin tuntemaan Si- — Ja minun I ' Näillä tienoilla pelättiin poliisia ja nen meni uunin luo ryhtyen pane- nä opetit sen tuntemaan sinä syn- (Jatk) tuollainen kookas olento saattoi olla maan tulta siihen Syttöjä vuolles- nin tytär sinä joka uskovaisia synnin - aita lajia miehiään Mutta tultuaan saan hän jutteli: teitä vaellat vaellat sortuaksesi ker- vakuutetuksi että vaaraa ei ollut tar- — — On kolea ilma Täälläkin on ran soiden syvyyksiin jona hän lausui: kosteaa kylmää Panen sentähden — Nainen! Tiedätkö mitä on rak- — Voitte seurata minua minä eh- tulen uuniin Se puhdistaa ilmaa kaus? Se on suurta pyhää jotain (Kirj Rfevolutio) kä voin teitä auttaa Ja sitäpaitsi minä rakastan tak- jumalallista Sen kalleutta en voi Tämä lausuttiin melkein hellällä kavalkeaa Ei mikään ole niin läm- kuvata Sanat sen kuvaamiseen ovat Oli kostea syysilta a ui a sataa ggne]]g( joka sai miehen säpsahtU- pöistä kodikasta kuin sen kirkas loi- liiaksi köyhiä Se on tunne jota sy- tihuutteli vettä Ihmisillä näytti ole- mään Hgn e- olIut tottunut saamaan mu dän tuntee 8e pn hehkllt jota 8ieIu van kiire Jokainen koetti etsiä suo- 8el]a8ia vastauksia Enimmäkseen Sitten hän raappasi tulitikulla tulen kantaa Ja sitä jokainen ihmiso- jaa päänsä paalle Keskellä sade- ty]vja 0iivat 8anat häntä kohtaan ai- sytytti sytöt Sen tehtyään hän lento kaipaa Sitä kaipaa mies nai- sumua paloivat sähkölamput himme- na oIeet tä]aiiia yin kiliä äkkiä kysäsi: nen nuorukainen ja vanhus Kaikki ällä valollaan Koko kaupunki näyt- _ joa min on seuraan sinua lau- _ Pidättekö te takkavalkeasta? sitä kaipaavat ja onneton se ih- ti surulliselta Tuntui niin painosta- " 8U1 meS- Mies joka oli istunut äänetönnä minen- Joka lman sta aa- Han on „ „ i Sitten he lähtivät Suuren talon säDsähti tätä kvsvmvstä illoin kuolemaan syösty han on La takaupungilla alkoi yön elama „ „ DL saPsan" taIa Kysymystä „ „ p meä ä pihalla he kulkivat Piha- Kvllä kvl]g D:Jgn valionkin Di- helvettiin heitetty Synkissä kellarikomeroissa syttyivät F r ivyua Kynä piaan paijonKin P- himmeät lamput Räikeä-ääniet ha- "laa la ei °"Ul I1)"""3 Sen P"alta dän sopersi hän Mies pysähty puheessaan Han nurit ia kitisevät gramofoonit alkoivat kuulul aana' J°lden tolkuttomuus se- Kohta räiskyi takkavalkea iloisesti kohosi puoleksi seisoalleen Mut- yölaulunsa Ihmiset rupesivat myös- liHi niiden olevan Juopuneiden kur- Huoneen hämärä kaikkosi pois Tuli ta sitten hän istui jälleen kin liikehtimään Kalpeat maalatut kuUta neitÄ Mutta nainen ei lämpöinen puhdas tunnelma — Minä jäin ilman rakkautta Ke- yön tyttäret astuivat päivällisistä ly- klnmtlanyt mmm huomiota Han Nainen astui ovesta käytävään neltäkään ei riittänyt sitä minulle mypaikoitaan esille Jhomaalia hie- kuki vain ed="a' miehe" eura'e"a Kohta hän kumminkin palasi kantaen En keneltäkään! Kaikkialta sain o- man parannettiin tekohiuksia mallail- en knterelIlaan H= kulkivat kädessään tummannäköistä pulloa ja sakseni kovuutta tylyyttä ynseyttä tiin tai omia hiuksia käherrettiin talon Paakavtavaan J°ata lah" kahta lasia jotka hän asetti pöydälle Ja siksi paatui minun sisimpäni Mi- Pian saapuivat miehetkin Mikä vii- ta oukkia käytäviä talon en osun IaU8Uen hymyillen: nuta tuli katkera sydäntä ja sie- naita löyhkähtäen päissään hoippuen J alla8'a kay'avaa he laht'vat — Tässä on mitä kaipasitte Ot- h myöten katkera Ja sitten mikä rallatellen satamalaulun renku- kulkamaa- He nousivat portaita y- takaa taman sisa]täai e virkistää tei- iten sorruin syntiin Syöksyin tusta mikä kiroten ja vannoen Koh losPan' haparoiden pimeässä Vih- tä joka 0ietle kovin murheisen nä- katkeruuden vimmalla synnin syviin- i f c doin he tulivat perille ja nainen pysäh- köinen „uu„ „U„ Viina katunaiset ta kauppoja hierottiin Suoria sanoja l KOnen paan suonon Vilna Katunaisei sitä tehtäessä lausuttiin Naureskel- ly' Han aVa" OVen )a he astmvat Näin sanoen hän kaatoi lasit täy- ihmisviha kaikki nämä synnit minä tiin tingittiin hyväksyttiin tai hyljät- "sa"e- teen omakseni omistin Kaikki nämä ri- tiin Sitten häivyttiin kellarikerrok- Nainen sytytti lampun Sitten hän Mies tarttui lasiin ja lausui: kokset syvimpään pohjamutaan asti siin vuokrakasarmien hökkeleihin tai riisui päällyskauhtanansa ja lausui — Maljanne tuntematon ystävä- tuntemaan tulin ja nyt on edessä- vinnien sokkeloihin Punertavina väsyneesti hymyillen: ni Teidän maljanne En ky- ni yö Viimeiset lieskut leimah- paloivat syntisten majojen himmeät — Olkaa hyvä ja asettukaa talok- sy teiltä kuka olette mitä puuhaat- televat olemuksessani Ne sammu- lampu£ öljy kärisi yön tiimat ku- si te miten elätte Näen vaan että vat kohta Sammuvat jumalauta I luivat Kaikkialla sykähteli' sa- Mies veti ohuen palttoonsa yltään teillä on lämmin sydän Ja se on Viimeiset sanat hän huudahti rai- laperäisyy Kaikkialla kukoisti ja hatun päästään asetti ne oven pie- suurinta ihmisessä vokkaasti Hänen silmänsä leimahti synti Se kukoisti viinan löyh- lessä olevaan naulakkoon ja katseli Nainen tarttui lasiin Sitten he ki- vat kuin haavoitetun pedon ja äänen- keessä kirosanojen karkeudessa ais- ympärilleen listivät Mutta he eivät tyytyneet sä oli täynnä uhmaa ja vihaa Nai- toillisuuden punaisessa kilossa tau- Huone oli pienikokoinen Kalustus yhteen maljaan he joivat toisen ja nen säpsähti hänen puhettansa Hän tien hirveässä raivonnassa Kaik- oli puutteellinen Sohva kaksi tuo- kolmannen jonka jälkeen nainen lau- oli syöksyä pakoon kialla oli syntiä kaikkialla oli pa- lia ja pöytä siinä oli kalusto Mutta sui: Mies huomasi tämän jonka vuoksi heitä Mutta kukaan ei näyttänyt kaikki oli siistiä ja hyvin järjestettyä — Minä en tahdo enempää I hän lausui hiljaa: sitä muistavan Ikäänkuin uhmalla Pöydällä oli lasinen maljakko jossa Mutta synkännäköinen kookas mies — Ystäväni ainoa ystäväni Mi- syntiin syöstiin Jokainen oli kuin oli kukkaisia punaisia tulpaaneja Ne jatkoi Hän joi lasin toisensa jälkeen nun syntini polttavat en voi sille raivossa Ei muistettu järjen sanoja olivat asetetut maljakkoon erikoi- kunnes pullo oli tyhjä Sitten hän mitään ei muistettu muitakaan ohjauksia sella huolella ja aistilla jäi istumaan äänetönnä katsellen tu- Sen sanottuaan hän nousi ja sanoi: Kaikki menivät kuin vimmatut Ne Mies katseli tätä kaikkea erikoisel- Ien räiskyntää takassa — Minun elämän lieskani sammuu häipyivät kellarikerroksiin takapihoil- la mieltymyksellä Hän oli odottanut Pitkän äänettömyyden jälkeen hän tänä yönä Mutta sinä joka jäät le pimeihin käytäviin laitakaupungin likaista hajanaista täydellistä epäjär- lausui: elämään vie minulta tervehdykseni yöhön Hanurit vain rääkkyivät jestystä mutta hän oli pettynyt täy- — Minä olen synnin lapsi Synti ihmisille: antakaa rakkautta kaikille ja vielut itkivät Lasit helisivät ja dellisesti oli joka minulle elämän antoi ja syn- hellyyttä kaikille hyvyyttä ja lnhi- ihmiset nauruun remahtivat Syn- Sitten hän loi katseensa naiseen ti on minua aina seurannut Olen millistä kohtelua kaikille niin loppuu nin punainen kukka kukoisti joka seisoi vaieten katsellen pöydäl- aina sen polkuja tallannut Sitä tie- maailmasta synti Synti on katke- — lä palavaa öljylamppua jonka sydän tä on niin helppo kulkea Ei tarvit- ruuden lapsi Älköön siis ketään Hän hoippui kuin varjo eteenpäin sykähteli omituisesti Se sykähteli se koskaan vaivalla tehdä mitä te- tehtäkö katkeraksi katkeruus suis- Kookas vartalo oli kumarassa pää kuin levoton ihmissydän ei tasaises- kee Se käy niin helposti kuin mal- taa syntiin rinnalle painuksissa Hän ei katsonut ti ei säännöllisesti vaan aika-ajot- jan tyhjennys Mutta silloin kun mal- Sitten hän kaivoi taskustaan kuk kulkiessaan eteensä ei sivullensa vaan tain ja melkein tuskallisesti ja on tyhjänä on hetkenkin jälleen karon heitti sen pöydälle lausuen: kulki kuin unihoureissa Musta leveä Nainen näytti unohtaneen vie- raskaat Niin on nytkin Mi- — Tuossa on omaisuuteni se kuu lierinen hattu oli syvään päähän ve- raansa niin olivat ajatukset kaukana nä näen tuon lasin pohjalla mustaa luu sinulle Minä menen dettynä ja takin kaulus oli pystyssä ympäristöstä Hän oli noin kahden- myrkkyä joka kiehuu Ja sen tuli Hän astui ulos ja katosi pimeyteen i Hän kulki eteenpäin Syvät miei- kymmenenviiden korvissa Hänen kas- polttaa olemustani En tunne rauhaa Mutta pimeällä pihalla pamahti het teet askartelivat aivoissa sen kai- vonsa eivät olleet juuri kauniitkaan en lepoa Sisimpääni kalvaa polt- kisen kuluttua terävä revolverin lau- kesta näki Mutta silmissä loisti kat- mutta ne olivat avonaiset ja niistä taa Kun katselen tulen räiskyn- kaus Se oli suuren syntisen vumei- keruus joka kuvastui niin selvään pi- saattoi lukea älykkäisyyttä Hänen tää niin sielläkin näen vertauksen o- nen synti
