Tiistaina Syyskuun 20 p — Tuesday Sept 20th
No 38
dämeen Hän nousi hitaasti seisoal- — Tahtovatko kaikki sen kuulla? vaikka kuinka riiteleisimme Sinäkin märrät paraitenl
leen ja hän tunsi ruumiinsa kylmene- — Tahdomme! — vastasivat kaikki Brutus loukkasit minut ja meitä use- Se on totta I
vän omituisesta tunteesta — niinkuin — Mutta onko se tarpeen ? — ampia niin etti minua elämäni aikana Silloin näkivät kaikki miten nuo-
e olisi ollut hänen elämänsä suurin kysyi se suurikasvuinen nuori mies e- ole vielä koskaan niin loukattu — ri jättiläiskokoinen sotilas nousi ja
hetki Säkenöivin silmin tuijotti hän päröiden ' mutta sinäkään et minua koskaan pe- meni Brutuksen luokse Hän ei pu-
hetkisen Brutusta ja lausui sitten hi- — Niin se on totta — sanoi Anto- tä Enkö puhu totta Brutus? hunut mitään puristi vain toisen hi
taasti ääntään hiljentäen: nius muistaen — Minä sanoin tie- Viimeisen lauseen sanoi Antonius jasti syliinsä Ei Brutuskaan mitään
— En Sillä jos tahdon voin kym- täväni ettei Brutus ole provokaattori hiljaisella miltei hellällä äänellä ja sanonut mutta kun he erotessaan kat-
menen toverin avulla tunnin kuluessa Ja minä tiedän senkin ettei kenestä- silloin tapahtui äkkiä jotain tavatgn- sahtivat toisiaan silmiin tunsi kumpi
hävittää tämän kaupungin maan ta- kään teistä koskaan tule petturia I Mi- ta - kin etteivät he koskaan olleet pitä-
sa"e' nä näen että te ihmettelette sanojani Brutus syöksähti seisoalleen ja hä- „eet toisistaan niin paljon kuin nyt
Antonius seisoi yhä liikkumattoma- sentähden kerron mistä sen tiedän nen koko ruumiinsa vapisi miel-nlii- Antonius hillitsi mielenliikutuksensa
na paikallaan entistä kalpeampana Hän vaikeni hetkeksi ja kaikki tui- kutuksesta kun hän nopeasti asteli tahdonvoimallaan istui paikalleen ja
ja pitempänä: hän muisti taas veljien- jottivat tuohon omituiseen mieheen Antoniuksen qteen puristaen hänen alkoi puhua:
sä lopun 'näki taas tuon uhkaavan niinkuin näkisivät hänet ensikerran käsiään sammaltaen tukehtuneesti: Toverit I Ehkä kerron minkä-
taivasta kohti kohotetun nyrkin pik- — Maailmassa on vain yksi voima — Anna minulle— anteeksi vaik- laisen menettelytavan olen ajatellut
kuveljen verisen suun ihmettelevän yksi tunne joka voi erottamattomasti ka minä ehdottaa?
katseen sitoa ihmiset — alkoi hän tyynesti — Hän ei voinutkaan sanoa enempää Kerro kerro! kuului jännit-
Marcuksen mielestä näytti Antonius Lukemattomat narrit ovat huutaneet tuntui aivankuin hänen kurkkunsa oli- tyneitä kehoituksia
profeetalta kun hän lausui nuo kau- että se olisi rakkaus — mutta se on si tukkeutunut hänen hartiansa hyt- Työväki tietysti ensin julistaa
heat sanat Hänen mustat silmänsä suuri valhe Rakkaus voi yhdistää kyivät äänettömästä nyyhkytyksestä suurlakon mutta jolleivät ainakin puo
näyttivät entisestäänkin suurenevan vain kaksi — vaikka sekin on kovin ja vihdoin hän nojautui Antoniuksen Jet sotilaista kieltäydy lähtemästä ao
niiden katse lumosi heidät salaperäisel- epävarmaa: jonakin päivänä sammuu rintaan voimatta sanoa mitään Ja An- taan tai jos hallituksen joukot näyttä
lä voimalla Joku kysyi kuiskaten: rakkaus ja silloin on sinulla petturi tonius lausui hiljaa liikutettuna: vat pääsevän voitolle ja alkavat am-
— Miten onko se mahdollista? vierelläsi Mutta viha — yksinään — Veljeni rakas veljeni Minä pua työväkeä — silloin nousee seu-
— Kaikki on niinkuin sanoin Mi- yhdistää kuolemaan asti! Ja minä tun- olen jo kaikki unohtanut — sillä si- raavana yönä kymmenkunta lentoko-
nulla on siihen keino — puhui Anto- nen teidät jokaisen kaikesta olen näkin olet onneton netta ilmaan ja muuttavat raunioiksi
nius — Toistakymmentä vuotta olen ottanut selvän — Veli minä olen ollut typerä en mahtavan linnoitusvyöhykkeen jo-
sentähden yhtämittaa työtä tehnyt — Mitä sinä sillä tarkoitat? -- en ole ymmärtänyt — puhui Brutus ka ympäröi tätä kaupunkia Nämä uu
Mutta vaikka se olisi kestänyt kaksi kuului pöydän alapäästä tukehtunut tukahutettujen nyyhkytysten lomassa det Marcuksen keksimät koneet voi
kertaa kauemmin ei olisi väliä! — ääni _ Mutta tästä lähtien teen kaikessa Vat ottaa kuormaa kaksi kertaa enem-
Hän katsahti tovereihinsa loistavin sil- Hän siirsi katseensa miehestä toi- niinkuin sinä tahdot! mä„ kuin entiset mutta vaikkei ottai-
min puhuen varmasti ja voitonriemui- setn puhuen hitaasti ja läpitunkevasi!: Nuori aliluutnanttikin nousi seiso-
8i mukaan enempää kuin 500 palloa
Missä onkaan sinun isäsi? Eikö maan hän piti toista kättään silmäin- konetta kohden niin se merkitsee 500
— Sillä estämme nyt sodan El- hänet ammuttu viime vuonna? Eikö 8a edessä ja rykäisi raskaasti kuin tu- mörssäripommin räjähdysvoimaa
lemme voi sitä estää inhimillisin kei- niin? — Ja sinun veljesi?-- - kai vielä kehtumaisillaan joka sanan välillä: ja lisäksi tulta jonka kuumuudessa
noin — niin me estämme sen sodan muistat että hänet on hirtetty? — En- — Kuinka minäkään voin koskaan sulaa rautakin On siis varma että
keinoilla! tä sinä joka puhut oikeudesta ja puo- enää silmiäni näyttää kun olen njjn maanpäälliset kuin maanalaiset-
Hänen äänensä muuttui miltei kuis- lustat naisia — oletko unohtanut nuo- puhunut niin tyhmästi ja kin varustukset tuhoutuvat Seuraa-
kaukseksi mutta kun hän ojensi pit- ren siskosi joka kuoli salaperäisesti Antonius kääntyi häneen ja sanoi vana aamuna ilmestyy lyhyt julistus
kät käsivartensa ikäänkuin syleilläk- kaukaisessa karkoituspaikassa? Ja si- värähtäen: j08sa käsketään peruuttamaan sodan-
seen heitä kaikkia tuntui tuo ääni vä- nä pikku Julius joka minua syytit — Veliparka niini Minulla on oi- julistus ja sanotaan seuraukset el-
risyttävän heitä sähkövirran tavoin: pelkuriksi — voitko löytää äitisi hau- lut sellainen veli kuin sinä — hän jou- lej totella
— Veljeni veljeni meillä on nylt dan ? tui hirmuvallan uhriksi vielä nuorem- Kaikki olivat miltei henkeä pidät-
ase — ja tyrannit vapisevat jos me Hänen äänensä värisi hiukan näh- pana kuin sinä nyt olet Tästä- täen kuunnelleet Antoniuksen selostus
iihen tartumme! dessään miten viimemainitun suuret lähtien olet sinä minun kadonnut vei- ta mutta nyt tykistöluutnantti Au-
Kaikki tuijottivat Antoniukseen kun siniset silmät joissa vielä oli lapselli- jeni jonka jälleen olen löytänyt:™ guatus anoi pettymyksen ja pelästyk-
huumaantuneina voimatta lausua sa- sen avoin katse laajenivat kauhusta Nuorukainen poistui paikaltaan ja en vallassa:
naakaan ja tuskasta Marcus näki miten hän lyyhistyi pi- — Mutta lentokoneethan voidaan
Antonius otti hitaasti povitaskua- Hän pysähtyi hetkeksi ja sitten lau- meään nurkkaan itkien hiljaa kätke- ampua nykyaikaisilla konetykeillä —
taan mustan kotelon aukaisi sen va- sui entistä hitaammin: rasti — niinkuin pieni orpopoika joka ja jos räjähtää sellainen kauhea mää-
rovasti — ja samettipehmennyksen sy- — Entä sinä Brutus joka minua vieraassa paikassa poistuu yksinäisyy
vennyksessä oli pitkulainen suuren o- äsken pilkkasit — muisteletko vielä teen itkemään äskettäin kadotettua äi
menan kokoinen kellertävä pallo Hän usein morsiantasi ? tiään
otti sen pitkien valkoisten sormiensa Brutus syöksyi seisoalleen hänen
Ajatus oli niin kauhea ettei hän us
kaltanut jatkaa Mutta Antonius sa-
Veljeni Minä lupaan kaikessa noi nytkin yhtä tyynesti:
väliin ja asteli Brutuksen luokse hy- kasvonsa muuttuivat kuolonkalpeiksi tehdä niinkuin sinä tahdot! — vakuut
myillen outoa hirvittävää hymyä jat- ja käheästi voihkaisten tarttui hän va- tl Brutus tulisesti
koi hän yhtä hillitysti: pisevin käsin päähänsä Ja nuorukai- Tämä oli useimmille sellainen päi-
— Sinä tahdoit nähdä minun kek- nen jota oli Juliukseksi mainittu ku- vä etteivät he koskaan olleet kokeneet
sintöhi ennen kuolemaasi Katso nyt martui käsiensä varaan ja alkoi ra- sellaista Tavaton suurenmoinen kek
siis — Tämä pallo on näin pieni mut- justi nyyhkyttää sintö oli aivan huumannut heidät sit-
ta jos pudotan sen esimerkiksi tältä Mutta Antonius jatkoi yhä ja jo- ten omituinen paljastus joka palautti
korkeudelta sementtilattiaan — -niin kainen johon noiden mustien silmien hidän mieleensä tuskallisen entisyyden
muutaman sekuntin kuluttua ei sinua läpitunkeva katse sattui hätkähti kuin Viha tuska suru kostonhimo villi ja silmänräpäyksessä tuli kuoleman
enää ole ei meitä ei tätä kuusikerrok- olisi hänen ihoonsa työnnetty terävä voitonriemu ja valtava ennen tunte- hiljaisuus Sitten hän jatkoi järkähtä
vistä rakennusta — eikä lähitaloja veitsi: nuo muutamat sanat loihtivat maton innostus — lukemattomat tun- mättömän tyynesti:
Huoneeseen tuli painostava hiljai- heidän eteensä taas jonkun kauhean teet myllersivät rajulla voimalla mie- — Minun ystäväni joka tänään en-
suus — niinkuin olisi joku juuri kuol- näyn jonka he satoja kertoja olivat Iissä liikuttaen ja hurmaten kuin vä- sikerran on kokouksessamme on ai-
lut ja kaikki katsoisivat kylmenevää nähneet kokonaisen tuskallisen histo- kevä viini Tuo jalo toverillinen koh- Van äskettäin tehnyt sellaisen kek-
ruumista odottaen vielä kerran näke- rian taus liikutti yhä) enemmän heidän her-
vänsä jonkun elonmerkin Kuuiui Monet tuijottivat häneen kauhistu- kistyneitä mieliään jokaisen silmät o-
vain lyhyttä hengitystä ja joku pyyh- neina: aivankuin olisivat nähneet ju- hvat kosteat monet peittivät kädel- hänkin hämärtää — voi koneen muut-
käisi hikeä otsaltaan Äskeisen pilk- malan tahi perkeleen joka tietää kaik- lään kasvonsa — mutta käsien takaa taa näkymättömäksi
kaajan kasvoissa kuvastui epämääräi- ki jonka kädessä on kaikki Mo- tipahteli pöydälle kyyneleitä Kuul- Kuului hämmästyneitä ja innostu
nen pelko tuska ja häpeä hän katsah- net pöydällä olevat kädet puristuivat lessaan nyt Brutuksen kiihkeän innos- neita huudahduksia ja kaikki katseet
ti kerran ympärilleen aivankuin pae- suonenvedontapaisesti nyrkkiin kuu- tuneen lupauksen huudahtivat anar- kääntyivät Marcukseen joka punas
takseen Vihdoin sosialisti kysyi kä- lui miltei läähättävää hengitystä ja kistit ja monet muutkin aivankuin yh- tui tuosta huomiosta Muutamat nou
heästi: hampaat kiristyivät narskahtaen yh- destä suusta: sivat menivät hänen luokseen ia du-
— Ei ammuta
Joka taholta kuului kiihkeitä hillit
tyjä kuiskauksia:
— Mitä sanot?
— Selitä pian
— Millä sen estää—-?
'Antonius naputti kerran pöytään
pitkältä aivankuin luisella sormellaan
sinnön ettei lentokonetta voi ilmassa
pimeän aikana nähdä Kun vain vä-
— Onko se todellakin mahdollisti? teen aivankuin haavoittuneitten joil-
— Se on mahdollista Minä olen le nukuttamatta tehdään tuskallinen
varma siitä että räjähdysainekysymys leikkaus Sillä nuo muistot olivat
on nyt kehitetty huippuunsa Tämän säälimättömiä — monesta tuntui siltä
pallon hävitysvoima on sama kuin suu- kun olisi hiukan parantuneita haavoja
ren mörssäripommin Mutta tärkein raa'asti revitty auki
m _ :„ui -1 i i i
— nm iniiioivil risiivac nanen Rasiaan Ja niin epa-
— Minä lupaan myöskin sen tavallinen oli tämä yö että monet jot-
— Nyt huomaan olleeni väärässäV kat taukoamattoman vainon ja kärsi-
— Sinä olet mies! mysten alaisina olivat muuttuneet sul-
— Tätä minä en unohda keutuneiksi ja juroiksi — nyt liiku-
Antonius puristi vielä nuoren mie- tuksen vallassa syleilivät tuota nuorta
ominaisuus on kuitenkin sunä että se — Niin toverit — jatkoi Antonius hen kättä ja kääntyi sitten tovereihin- miestä jonka ensikerran näkivät
räjähtää suunnattomana liekkipatsaa- hetken vaitiolon jälkeen — tähän pää- sa : — Tule tänne £iinun paikalleni ve-
na sytyttäen samassa lähistöltään kai- komiteaaan ei ole otettu ainoatakaan — Veljet! Jokainen teemme siten lii — huudahti lämpimästi eräs nuori
ken palamaani — ~~ joka ei olisi saanut jotain parantuma- kun yhdessä päätämme Eikö niin ta laivastoupseeri ja tarttui Marcuksen
Kun Antonius oli istunut paikalleen tonta haavaa militarismi-hirviön iiyn- verit? käsivarteen istuttaen hänet omalle
kysyi joku kiihkeästi: sistä — ei ketään Ymmärrättekö nyt — Oikein oikein! tuolilleen — Minä en voikaan nyt is-
— Minkälainen on suunnitelmasi? ettemme koskaan petä toisiamme — — Tietysti niin! Mutta sinä ynv tua minun täytyy hiukan kävellä
s f-
I' ' J
f: '
:' f
"'r I'!
P