Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, September 20, 1921, Page 16, Image 16

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    16
Tiistaina Syyskuun 20 p — Tuesday Sept 20th
No 38
Pikku laulaja
(Palanen Helsingin elämää)
Kahvilassa vallitsi vilkas ja iloinen
mieliala sinne oli kokoontunut ih
misiä huoneiden täydeltä se oli yksi
noita työläisten kaupunginosan kahvi
loita mihin ei koskaan niin sanottu hie
nompi väestö tullut aikaansa viettä
mään työläiset sinne nytkin olivat pis
täytyneet kahvikupin ääreen toverei
densa kanssa pakinoimaan
Kesken soiton ja iloisen puhelun as
tuu sisään pieni poika Hän katselee
ujona ympärilleen ja sitten omia re
paleisia vaatteitaan ja luonnottoman
suuria kenkiään aivahkuin anteeksi
pyydellen Lähinnä oleva pöytä on
tyhjä siinä ei istu ketään Hän me
nee vähän matkaa pöytää kohti mut
ta vilkaisee taas vaatteisiinsa ja vetäy
tyy seinän viereen seisomaan Lak-
ki kädessään hän katselee siinä kahvi
lan vilkasta elämää hetken
Tarjoilijat kulkevat ohitse hänen si
tä huomaamatta viimein joku heistä
pysähtyy kysymään tahdotko sinä jo
tain? Tahdonko? Niin tahdoin vain ky
syä jos saisin laulaa täällä? Tarjoili
ja poistui mitään vastaamatta mutta
pikku laulaja ei sitä ainakaan kiellok
si ymmärrä koska hän heti soiton la
kattua astuu vähän keskemmälle lat
tiaa ja alottaa laulun lapsellisen kirk
kaalla äänellä Alussa se käy vähän
arasti mutta pian hän -unohtaa ympä
ristönsä ja laulu kuuluu selvänä
Heti lakkaa iloinen puhelu kaikki
kääntyvät katsomaan pikku laulajaa
kun hän seisoo siinä repaleissaan sur
kastuneena ja nälkäisen näköisenä tur
vattomana aivan kuin pieni lintu tal
ven pakkasessa Laulullaan kertoo
hän kurjuutensa eikä vain omaansa
vaan monen monen samanlaisen lap
sen kohtalon
"Voi kun on kolkko mierontietä
kulkea aina ovelta ovelle
Kylmäkin on minun kun vaatteissani
jälellä ei ole kun repaleet
Rukoilen ma teitä
säälikää te meitä
Antakaa te minulle
leivän palanen
Laulun loputtua oli aivan hiljaista
ei pikku laulaja itsekään uskaltanut
paikaltaan siirtyä katseli ympäril
leen äänettömänä ja vähän hämillään
Kuinka vanha sinä olet? kysyi vii
mein lähinnä istuva mies
Seitsemän vuotta vastasi pikku lau
laja Seitsemän vuotta vasta — — Eikö si
nulla ole vanhempia kysyy taas joku
On minulla äiti mutta hän käy päi
vät työssä ja minun täytyy aina olla
yksin kotona niin pyysin äidiltä enkö
saa mennä kaupungille Voin vaikka
laulaa toisetkin pojat tekevät niin
Eikö sinulla ole isää?
Ei minun isäni on tapettu Valko
set ampuivat hänet heti kun kaupunki
oli vallattu
Puna orpo siis — niin kenenkäpä
muiden lapset vallan niin turvattomia
ovatkaan kenellekään ei tämän yh
teiskunnan kurjuus niin selvästi nay
kuin pikku orvolle jonka isä on mur
hattu maankavaltajana Tällaisia ky
symyksiä ja vastauksia kuulee hän ym
pärillään kun hän kokoo joitain ku
parilantteja jotka hän saa palkakhi
laulustaan Kiitollisena pistää hän ra
hat taskuunsa ja lähtee kadulle kulke
maan edelleen — Kadulla kasvamaan
Sehän 'on niin monen orvon ainoa o
linpaikka — ?
lllllllllllllllllllllltllllllllllllllllllllllllllllllllllilllllllllllllllllllillllllllllllllllllllllllllll
TERVEHDYS
NUORISOLLE
Kauas kauas yli maan
Liidä tervehdys tää:
Oi nouseva nuoriso
Totuui jo ymmärtäkää!
Vapaustaistohon liittykäät!
Riveihin pystyyn päät!
Nuoret valveille jo!
Tunne kurjuutes vuo
Veriveljies' verta nyt
Tyrannit ilkkuen juo
Heille kostosi terää
Hio nuoriso herää!
Julmurit nauravat nyt —
Kauan ei kukaties
Me voitamme vielä
Kun nousee joka mies!
Ei auta nyt armo
Kokoon nuortenkin tarmo!
Herkkä nuorilla sydän
Niin pehmeä kuin vaha
Siihen helposti tarttuu
Seka hyvä että paha
Siispä joukkosi tiedä
Ettei väärään viedä -
Katso niissä sä liikut
Minkä luokan oot verta
Muista että sa vannot
Vielä kostavasi kerta!
Nuorten uskallus ylväs
On voimamme pylväs!
Paina mielees' tää sana:
Nyt luokkataisteluun nuoret!
Nuorten voiman mahdilla
Siirtyy vaikkapa vuoret!
Sanoo tunto ja vaisto
Pian on viimeinen taisto!
Silloin voitto on meidän
Päivä koston koittaa!
Ne jotka nyt ilkkuvat
Hätäkelloa saa soittaa
Ja riemu kymmenkertainen
On palkkana nuorien!
TYÖ
Työ muuttavi ihmeheksi
itsensä ihailtavaksi
Vesille _ askeleensa asettaa
' ja ilmojen halki ratsastaa
Syvällä syvyydessä kaivannon
nähtävänä työn taidokkuus on
Se nostaa ilmoille kullan ja muut
työ yksin pystyttää muistopuut
Rohkaistu jo pelkäävä orja
ja oikea paikkasi otal
On päälläsi työn suuri siunaus
Sillä sinä työn oot valtias!
Syytä itseäs' älä muita
Työhön sekä voimaas' luota
ajan näet sinä työn takana
missä ihminen ei ole orjana
Kypsyvät joutuin työn hedelmät
joka tunti lisääntyvät
nuppu _jos maistuukin katkeralta
hedelmä maistuu makealta
Erhettyy työhön uskomatoin
työtään turhaksi tarkastain
Koska voima työn oma tulkki on
niin työ yksin on voittamaton
Hilma L — r
TE ETTEHÄN?
Miksi veljyt sä vaivuit suruun ja
huoleen?
Joko raukesi usko ja toiveesi
parhain? '
Kuihtuiko kuoli kaikki se kaunis
ja sammuiko intosi — näinkö jo
varhain?
Näin pianko unohdit valasi kalliin
jonka nälän ja kuoleman mailla sa
vannoit?
Näin pianko — sitä en uskoa
voisi — —
sa kärsimyksesi anteeksi annoit?
Näin pianko raukesi voitetun voima
jota "voittajakaan" ei voittaa voinut?
Vapaushuuto oi onko jo kuollut
mi kaatuvain huulilta yöhön on
soinut?
Ei ei! Tuhat äänin kohta se helääl
Vain hetkeksi laulu on mahtava
laannut!
Vain hekeksi! Kohta se kaikuen
helää
kun nousevi joukkomme lyötynä
maannut!
Kun nousee se joukko joka lyötynä
voihkii
joka harhaa synkkänä menneitä
surren
kun nousee se joukko ja %-oimansa
tuntee
ja rientää taistoon hammasta purren l"
Oi murrettu veljyt ja murtunut
sisko
oi itkevä maammo ja huokaava
taatto
te ettehän sortua suruunne tahdo? —
Teitä toiminta kutsuu 1 — On taistelun
aatto! Yrjö M — Ia
Neero lupasi marttyyreille firmon
jos he luopuvat uskostaan Jeesukseen
Hoover lupaa leipää nälkää näkevälle
kansalle Venäjällä jos he kieltävät us
konsa työväen hallitukseen
Usein tapaan itseni (ajattelemassa
sanoo yksi kongressimiehemme Se
on kerrassaan ilahduttava seikka jos
se on totta