14
Tiistaina Syyskuun 20 p — Tuesday Sept 20th
No 38
Sortuneitten hauta
olin vanhin niin he katsoivat minuun kautta heräsin ja mitä minä näin? Mi- Tyttö purskahti itkuun Nuorukai
ja minä päätin mennä tehtaaseen Toi- nä näin köyhän työläisjoukon joka nen vetäysi häntä lähemmäksi ja pai-
voin että voin heitä auttaa Jos olisi raatoi ja ahersi kärsi ja kyynelissä lei- noi pääsnä povelleen kuiskaten _ — —
ollut vapaus valita niin tuhatkertaa päänsä kastoi Silloin minä päätin — Ingal Inga! Älä itke — ei se (Kirj Revolutio)
mieluummin olisin mennyt merelle sil- että minusta täytyy tulla heidän tunteit- kannata ei JoUet seuraa minua ja Tanssisalissa soinnahtivat viulut ja
lä siellähän on raitis ilma hengittää tensa tulkki Minä sain hetkisessä sil- minun polkuani erotaan Minä kul- harput Nuorisoparvessa syntyi iloa
— Mutta tehtaassa huomasin että mänräpäyksessä silmäni auki ja mi- jen yksin niinkuin tähänkin asti Si- Ja '"kettä Poiat yöksyivät melkein
en ole oikealla urallani Minun paik- nä näin että he vaelsivat kuoleman nun ei kannata tuhlata kyyneleitä ei iuoste noutamaan tyttöjänsä Tyt-
kani olisi ollut oppisaleissa kouluis- yössä:- Ja minä vannoin että hei täret ivat haaveksivin katsein
sa Rakastin siksi paljon kirjoja ja dän yönsä soihduksi on minun elämäni Tyttö nyyhkytti edelleenkin nuoru- °hu'Ma pukimissaan Mutta silloin
tietojen hankintaa että itkin monta tuleva kaisen koettaessa turhaan häntä loh- kun noutaja saapui välkähtivät sil-
kertaa katkerasti kun näin toisten las- Aivoni alkoivat takoa murheen mus- duttaa Vihdoin hän kumminkin sai -f kirkkaasti Hymy nousi huulille
ten vaeltavan kouluun Ja siten ai- tia säikeitä Niissä säikeissä ei ollut soperretuksi: Ja '"en karkelooni
koi sieluuni hiipiä katkeruus pohja- 'romantiikkaa - Kylmä raskas karu „ Nuoriso tanssi lakkaamatta Mil
ton katkeruus- todellisuus kalskahti runojeni alasimes- ~ YrJÖ tiedät että minä en loin soittimet kevyttä polkkaa soitti-
— Mutta olisit pyytänyt joltakin ta Mutta minä taoin ne tulen ja tus- ahto"" '"a Jaaa M""a " voi vat milloin tahdikasta mazurkkaa
lainaksi rahaa ja mennyt kouluun- kan avulla Niissä oli polttoa niis8ä vastustaa isanl tahtoa Han on niin milloin haaveksivaista valssia mutta
Luulen että ei olisi löytynyt niin ko- oli terästä jonka soinnut kajahtivat ankara vhanen jo minä kanssasi läh- aina tanssijoita riitti Mitä myöhäi-
vasydämistä ihmistä joka ei olisi an- sielun syvintä vihaa Tein ahke- l8m llma" hanen uo-tumutana MU empään ilta kului itä tulisemmaksi
tanut sinulle mitä tarvitit rasti työtäni - Suunnittelemani teos f°a 8lloln J°8i ° la k°skaan rau" kävi Nuorten silmät hehkui-
— Lapsellisuutta Inga Ei kukaan kangasteli selvin piirroin edessäni hall'"en Ha"e" kirouksensa som vat veri villinä lainehti Tyttö
anna kerjäläiselle viittä penniä enem- Kaikki vapaahetkeni olin työssä Päi- y°ta palvaa korvissani- Siksi pyy- jen povet aaltoilivat silmät paloivat
pää Sen tiesin ja siksi en yrittä- vät raadoin tehtaassa Mutta juuri sil- dan! _lu°vu kyisestä elämäntavastasi ja pojat lujemmin neitosia poveansa
nytkään Tyydyin vain kohtalooni loin sattui että tehtaalla tuli lakko Tulemme sitten onnelliseksi saam- vasten puristivat
Tein päivät lujasti työtä tehtaassa Työläiset ryhtyivät vaatimaan paran- me elaa ama vhdessa Meidän ela- Tanssituvan nurkassa seisoi mui
mutta illat ja yötkin istuin kotona pi- „uta oloihinsa Ja eräässä kokouk- mamme tulee rauhalliseksi kauniiksi den karkeloidessa_ nuorukainen joka
meässä kosteassa aunnosamme ja o- sessa minä innostuin puhuman Se kauden uhrituli pientä kotiamme ei tanssinut Hän katseli kaihoisin
piskelin Luin mitä ikinä käsiini oli ensimäinen puheeni mutta se oli lämm'äa- ° murhetta e katsein tanssivia Noita reippaita
sain Ahmin historiat kaunokirjallisuu- sittenkin puheiden puhe Minä pu- voittamattomia surujakaan Oi Yr- „Uoria jotka saattoivat unohtaa elä-
det runoudet filosofiat maantieteet ja huin tovereilleni veljeydestä tasa-ar- kuule mlnUa kuule mmUn rU" man yksitoikkoisuuden ja riemuita
monet muut Tutkiskelin niitä ja niis- voisuudesta Puhuin heille siitä vai- kousiani iloita Hän tunsi melkein kateutta
tä löysin omat maailmani En kaivan- takunnasta jonka köyhä kansa kerran Tyttö lopetti tulisen puheensa Hän kun näki kuinka toisilla oli hauskaa
' nut muuta rakentaa 1° nuorukaiseen syvän rukoilevan Ensi kerran elämässään hän katui
Vuosi vieri Sitä elämäntapaani jat- Mutta tätä ei olisi minun pitänyt katseen Nuorukainen hätkähti Hän että ei ollut opetellut tanssimaan
koin Joskus tein yksinfini kävelyret- tehdä Puheeni tuli viranomaisten tie- häpesi itseään ja kovuuttansa Kuin- Soittajat virittivät valssin kaihoi-
kiä maaseuduille ja metsiin Kuun- toon ja minut tuomittiin kiihoitukses- ka hän saattoi nähdä että Inga hä- san pohjatonta kaipuuta kaikuvan
telin metsän ääniä puiden huminaa ta vankeuteen en edessään rukoili ja hän itee valasin Viulut itkivät harput välit-
lintujen lirkuntaa tai sen syvää hiljai- Tyttö säpsähti Sana vankila kals- kivikovana sitä kuuntelee tjvat ja säveleet syöksyivät syvinä
suutta Opin rakastamaan luontoa kahti niin oudolta kammottavalta hä- He katsoivat toisiaan Katselivat viiltoina sieluun ja sydämeen
ja sen ihmeitä Jokainen muurahai- nen korvissaan Mutta kumminkin kauan Aurinkokin alkoi kohota Yht'äkkiä hänen sydäntänsä viilsi
nen jonka vaellusta seurasin oli ih- hän ojensi nuorukaiselle kätensä ja taivaanrannalta Se nousi suurena oudosti Tuolla karkeloi onnellisen nä-
meellinen olento jolla oli suuremmoi- Uusui: punaisena veripallona joka näkyi pui- köisenä hänen unelmiensa immyt
nen elämä elettävänä Yrjö sinä olet saanut kärsiä kär- den latvojen korkeudessa ihmeellisen Soreavartaloinen tummahiuksinen
Mutta mitä kauemmin elämäntapani siä niin paljon Mutta en tiedä onko kirkkaana ja säteilevänä- säihkysilmäinen Siellä painoi toi-
jatkui sitä enemmän vierauin ihmi- oikein tarpeellista uhrata itseään niin _ lähtekäämme kotiin On °k J"?' rntaana vaen ja
sistä joita ympäriHäni oi He oli- paljon Eikö sinun olisi parempi elää „ aikn sinun Ty pJasä Te" ° )™
vat niin yksikantaisia että minä kär- rauhassa Heittäisit raskaan taistelusi päämäSn taasti toiselle
sin heistä He juttelivat aina niin vä- pois ja pyrkisit virkailijaksi Ei tar- Viulujen ja harppujen- sävel vain
n i -i rsiain sanoen han nousi ylös kohot- r 1 l i i i
häisistä sisällyksettömistä asioista vitseisi virua vankiloissa ja olla kaik- ' valitti Valitus kohosi korkeammaksi
taen samalla tytönkin seisomaan ja kasi c i- 1 t j
He puhuivat aina siitä mikä oli hei- kien vihaamana ' Se oli sielun syvin tuska sydämen
„ v t kädessä he lähtivät astumaan koivikon u i
dän jokapäiväisenä työnänsä Seppä Nuorukainen tarttui tytön ojennet- polttavin epätoivo joka niiata huu-
poikki tullakseen rantaan missä - hei
puhui pajasta tehtaantyomies tehtaas- tuun kateen ja sanoen: veneensä oli värjyi
ta mutta toisellaiset ajatukset olivat — Inga Sinä puhut minulle sei- ' Nuorukainen värisi tuskasta vä-
heille vieraita Jos koetin heille puhua laista joka ei tule kysymykseenkään Rannalle päästyään he astuivat ve- rsi Hänellä oli heikkä sydän tun
muusta niin he vastasivat siihen jolla- Minä en voi koskaan luopua elämän- neeseen ja nuorukaisen voimakkaasti nelmille altis mieli ja siksi hän tunsi
kin sanalla mutta enimmäkseen jäin tehtävästäni En vaikka minulle suo- soutaessa he jättivät juhannusyön saa- epätoivon vuoren raskaana päällensä
ilman vastausta He melkein töllis- täisiin kuningaskunta Minä tahdon ren taaksensa lankeavan Sähkövalot jotka äs-
telivät kun puhuin kirjoistani ja niis- tehdä kaikkeni tai sortua Se on sy- Rasvatyyneeqä lepäsi laaja lahti Ja ken kirkkaina loistivat himmentyi-
tä asioista joita kirjani kertoivat dämeni sävel ja sitä minä aina seu- lahden pohjukansa kohosi kaupunki vät Niiden säteet tuikahtelivat
Siksi minä jäin yksin Kävelin ulos raan kirkkoineen Kirkon korkea valkea kuin kyyneleet Kumma väristys
kaupungista ja samosin metsään Heit- — Mutta Yrjöl kuiskasi tyttö Etkö torni kullanvärisine ristineen näkyi kävi hänen ruumiinsa läpi Hän ha
täysin siellä mättäälle pitkäkseni sul- minunkaan tähteni voi tehdä toisin kauas Aurinko leikitteli monisäteise- lU8 poj „lita poisl Jonnekin ulos
jin silmäni ja annoin mielikuvieni lii- Tiedäthän että isäni on asettanut sen nä "en kiiltävällä pinnalla Sinne pimeyteen sinne yöhön
dellä Ja ne liitelivät huimaavia Ien- ehdoksi sinun ja minun liitolle Hän lyjutta nuorukainen tunsi että he o- an aatui kuin une8a ho'PPuen
toja ajatusten haaveitten rannatto- on entisen luvannut antaa anteeksi -vat vjmeijlä kertaa yhdessä Hän U'°8' Ka!u'"a vallitsi hiljaisuus Oli
millä Inkeuksilla Ja pian tunsin muttu ellet luovu nyt sosialismista tu- aav8tij eUä tyttö luopuu hänestä köy- ''tamyöna- Hän kulki eteenpäin
kaipausta kirjoittamiseen Minä löy- lee meidän erota niin isä on sano- hästä sosialistista monta kertaa enem- ku'n niieletön Sisimmässään pa-
sin kalliimmat hetkeni kirjoituspöytäni nut mm kuin ja hänen rikkauki8 loi ia P°'tti- Hanen ta"yi sen polt-
ääressä Monta yötä vierähti niin et- — Ei tyttöni eil kuiskasi nuoru- taan teen tähden vaeltaa vaeltaa jonne-
ten silmääni ummistanut Kynä vain kainen vaikka hänen oli vaikea sanoa j_je 8aapuivat pian kaupungin ran- kin kauas jonnekin etäisyyteen
rajuna piirsi paperilla ja ajatukset aar- sanottavansa Hänen äänensä värisi taan un vene 0j kiinnitetty valka- 'nne m'8sa °li unhoitus Sinne
niliekkeinä päässä räiskyivät sitä sanoessaan ja kaulasuonensa i„„„ _11__„i„:„_ mihin tummien kutrien loiste tulis-
i i maan lausui nuoruKainen m l li i
— Ensi aluksi kirjoitin haaveita vavahtelivat mutta silmistä näkyi että ingai va]jt8e minut tai isäsi ten s"men hehku ei kantaisi
unelmia Kirjoitin kaikkea sellaista hän pysyi sanoissaan Sitten hän jat- _ Hänen äänensä kumahti sitä sa- än ku'k' katuja edelleen Viileä
jolla ei ole todenperäisyyttä Olin sei- koi: noessaan oudolta tyhjältä yötuuli henkäili hänen polttavilla
laisen kirjallisuussuunnan harrastaja — Minun aatteen! ei luovu minusta kulmillaan Niiden henkäykset rau-
Sain tekeleitäni julkisuuteen Sa- enkä minä aatteestani me kuulumme Tyttö ei vastannut Hän painoi alas hoittivat hieman polttavaa päätä mut-
nomalehdet ja aikauslehdetkin ostivat yhteen Jos sinä pidät minusta ra- päänsä ja tuijotti rasvatyyneen veteen ta sielun tuska yhäti poltti Tuo-
niitä Ansaitsinkin jo jonkun verran kastat minua niin tule tule luokseni Nuorukainen otti sormestaan sor- miokirkon korkeassa tornissa läppä
Muistan kuinka olin ylpeä kun ensi- sellaisena Luovu isästäsi luovu ko- muksen ojensi sen tytölle ja lausui: - si kello kahtatoista Sen lyönnit kai-
mäiscllä kynälläni ansaitulla rahalla distasi luovu kaikestasi Rakkaus — Me siis eroamme Ainiaaksi kuivat kumisten yli aution kaupun-
ostin äidilleni lahjaksi mustan puku- elää mierontielläkin Se ei minusta eroamme Pyydän että annat mi- gin ' Niissä lyönneissä oli juhlalli-
kankaan Ja muistan kuinka äidin sammu vaikka koko maailma nousisi nullekin omani pois suutta Ne johtivat hänen mieleensä
poskille vierähti kyynel kun kahdek- minua vastaan Aina se minun rintaa- Tyttö veti sormuksen sormestaan ajatuksen elämän katoavaisuudesta
santoistavuotias kirjailija joka mieles- ni lämmittää Ja silloin kun mi- ojensi sen nuorukaiselle Tämä tarttui Turhaa on ihmisen surra tai antautua
täni jo olin ojensi hänelle lahjan Sa- nun rintani on lämmin on sinunkin siihen ja äkkinäisellä tempaisulla hän surun vuoksi epätoivoon hän ajatte-
nomattomana hän syleili minua En rintasi lämmin Siis tule ja'a koh- heitti sen meren syvyyteen li Ajan hammas kalvaa tuskan sy-
unhoita sitä hetkeä koskaan taloni Kulkekaamme käsi kädessä — Hyvästi Inga kuiskas ipoika vimmänkin tuskan olemattomiin
— Mutta pian huomasin että ym- sitä tietä mikä on taistelujen kärsi- — Hyvästi Yrjö# kuiskasi tyttö Vuosikymmenen kuluttua on hänen
pärilläni oleva elämä on sittenkin suu- mysten tie Kyynelten tuskien tie sitten he erosivat erosivat ainiaaksi tämän hetkinen tuskansa olemattomis-
rin runo josta kauneimmat säveleet Tietä joka sittenkin on kallein ja He eivät sopineet yhteen He olivat sa Säihkysilmäinen immyt on sil
vo! kaiuttaa Aivan kuin ihmeen ihanin tie koko maailmassa eri luokkien lapsia loin toisenlainen Hänen olemuk-