6
Tiistaina Syyskuun 13 p — Tuesday Sept 13th
No 37
YLÖS HELVETISTÄ
en ymmärrä itsekään pähti hätkähtäen istualleen ja kun kuulalla I Mutta nyt sinä olet elossa
Hän oli liikutettu että kyyneleet Marcus ilmaisi nimensä kysyi hän — ja valmiina on 20 kappaletta maa-
nousivat hänen silmiinsä Marcus levottomasti: ilman parasta lentokonetta ja uusia
—— — — pudisti hänen kättään sanoen läm- — Mitä nyt Marcus? Onko ta- tulee I —
KIRJ KONRAD LEHTIMÄKI pimästi: pahtunut jotakin? Marcus tuijotti häneen ällistyneenä
x — En en velil Kun kerran sa- — On — vastasi Marcus ääni vä- ja Antonius jatkoi hitaasti ja salape-
(Jatk edell num)
- _ not etta Ala sinäkään veli muis- rahtaen raisesti santaan hiljentäen:
— — — tele minun loukkaavia sanojani — Kun Antonius sytytti valon ja nä- — Minä taas olen pitänyt huolta
— kysyi Marcua hämmästyen 0len tuon asian tähden kärsinyt liiak- ki Marcuksen liikutetut kasvot tart- siitä että näissä koneissa on meikä-
— Tietysti minun mielestäni ei se si tui hän kiihkeästi tämän käteen ja Iäiset ohjaajat
vielä silläkään ole kostettu — vas- — Ei puhuta enää tästä' veljeni! kuiskasi jännittyneenä: — Oo onko tämä totta—? — än-
tasi Antonius — Varsinkin kun — lisäsi Augustus — Se on valmis ? kytti Marcus tuijottaen hämmästy-
on satoja tuhansia viattomasti tu- _ Marcus oletko jo kauan ym- — Se on valmis I — vastasi Mar- neenä ystäväänsä — Miten sinä olet
hottuja — joita ei voida koskaan kos- märtänyt kaikki noin selvästi -' ? cus kuin kaiku ja lisäsi juhlallisesti: voinut saada niin paljon ?
taa Sentähden tämä olikin pieni Ethän koskaan ole noin puhunut! — — Nyt voin hämärässä ja pimeässä — Niinkuin ehkä tiedät — alkoi
ja verrattain rajoitettu tapaus eikä kysyi Antonius ja hänen äänensä vä- kiitää ilmassa näkymättömänä Antonius kylmästi puhua — sain
ole varmaa oliko hänkään edes pää- re omituisesti Marcus näki noiden Marcus hämmästyi nähdessään mi- minä periä miljoonaomaisuuden Ja
syyllinen rikokseensa Nykyinen mi- mustien slmien loistavan innostuk- ten tavattomasti hänen ystävänsä eräästä syystä olen minä kouluuttanut
litaristinen hirmuvalta kehittää käty- 8esta ja sisäisestä ilosta muuttui Kasvot kalpenivat entistä parikymmentä sopivaa nuorukaista ii
reistään tuollaisia petoja — se täy- — Olen paljon ajatellut noita a- kalpeammiksi sieramet laajenivat ja mailijoiksi — ja avustanut vielä muu-
tyy kukistaa! lioita viime aikoina — vastasi Mar- suurenneet silmät säihkyivät Kuin tamia Nämä ovat yleensä hyviä
Niin minä kyllä käsitän hämä- CUS Sitten hän kertoi lyhyesti van- hän oikaisi pitkän solakan vartalon- ilmailijoita ja kun minä olen harjoi-
rästi että sinä olet oikeassa mutta kilatunnelmansa kertoi kohtauksensa sa näytti hän yliluonnolliselta ja hä- tuspäällikkö ehdotin sinun uusiin
minä en voinut toisin tehdä! Ajat- raajarikkojen kanssa ja mitä oli tun- nen äänensäkin oli vieras ja matala: koneisiisi ainoastaan meikäläisiä! Ei
tele mitä hän teki! tenut nähdessään suuret työläisjou- — Veljeni minä kiitän sinua mii- kö näin ole parempi?
— Ystäväni! — sanoi Antonius kot sekä lopetti seuraavasti: joonien nimessä " Viime lauseen heitti hän kuin il
katsahtaen hänen silmiinsä — Mi- — Siitä vain olen pahoillani etten Marcuksen valtasi salaperäinen tun- kamoiden
nä kyllä ymmärrän sinut täydellises- ennen tullut ajatelleeksi oikeata " e- ne ja kylmät väreet kiitivät hänen Äskeinen hämmästys ja lumous vai
ti lämää Keksintöni on ehkä vie- ruumiinsa lävitse Hänet oli otettu tasi Marcuksen kaksinkertaisena
Nyt puuttui puheeseen myöskin nyt niin harrastukset ettei ole riit- kolme päivää sitten sotilasliiton kes- — Sentähden sinä minuakin avus-
toinen senkundantti eräs tykkiväen tänyt tärkeimpään kuskomiteaan hän ei tiennyt siitä vie- Iit—? — änkytti Marcus
luutfantti Augustus joka poikasesta — Kyllä sinä pian opit tunte- lä mitään mutta tällä hetkellä tun- — No jos niin tahdot sanoa
asti oli ollut Marcuksen ja Anto- maan tui hänestä että Antoniukselta sen Mutta älkäämme enää puhuko tästä
niuksen ystävä Hänen kauniit hie- {un Augustus oli noussut raitio- johtajalla todella on valta ja voima — Mutta enhän minä ole näihin
nopiirteiset kasvonsa olivat vieläkin tievaunuun lähteäkseen kasarmiin- puhua miljoonien nimessä asti ymmärtänyt mitään Kuinka'
kalpeat ja hän puhui epäröiden: sa kaupungin toiselle puolelle sa- Antonius viittasi Marcuksen istu- sinä voit luottaa minuun ?
' — Kyllä minäkin ymmärrän si- noj Antonius hiljaa: maan puki äänettömästi hiukan yi- Silloin Antonius puristi Marcuksen
nut mutta en voi auttaa että se _ Tiedätkö minä olen saanut leen sitten istahti häntä vastapäätä kättä ja katsoen häntä miltei hel-
lopulta tuntui sittenkin raa'alta tietää että hallitus salassa valmis- ja pyysi kertomaan miten lopulta lästi silmiin sanoi hiljaa korostaen
Minua puistatti telee sotaa naapuri valtakuntaa vas- oli onnistunut joka sanan:
— Mutta eihän maapallolla saa taan Ja se pitäisi saada estetyksi Marcus lupasi selittää toiste yksi- — Marcus minä tiesin että sinä
olla mitään liian raakaa upseereille! Jos smä saisit sen keksintösi valmiik- tyiskohtaise-tij ilmoitti näkymättö- tulet kerran muistamaan isäsi
— huudahti Marcus pidätetyllä har- sf njn ehkä sekin olisi suureksi a- myyden aikaansaatavan pääasiassa si- Marcus tunsi itsensä lapseksi tuon
millä — Kymmenettuhannet kuol- vuksi ten että rungon alapuoli on koko- miehen edessä Hän ei sanonut mi-
leet sadattuhannet silvotut ruumiit — Veljeni — kuiskasi Marcus nan peitetty läpinäkyvällä selluloosa- tään mutta hänen katseestaan loisti
poltetut kylät maahan jaotetut kau- kiihkeästi — Nyt minun täytyy levyllä joka maalataan hänen keksi- ihailu ja kiitollisuus
pungit: hävitys ja kuolema — - se- onnistua 1 Minä alan kokeilla yöt mällään väriseoksella Levy on hiu- Antonius piteli yhä hänen kättään
hän on upseerin varsinainen työl ja päivät! kan irti rungosta ja tähän väliin joh- ja katsoen häntä silmiin kostealla
Juuri upseerin täytyy olla kaikista — Älä sentään rasita itseäsi liiak- detaan tasainen sähkövalo ympäris- katseellaan puhui hän katkonaisella
raakamaisin: hänenhän täytyy pakot- s — silloin ei onnistu niinkään O- tön valosuhteiden mukaan käheällä äänellä:
taa viattomat ihmiset noihin raakuuk- letko varma nyt ettei se herätä epä- Antonius oli jännittyneenä kuun- — Marcus sinä tiedät miten
siin kuoleman uhalla! — Marcus luuloja jos olet kovin paljon siellä nellut selostusta nyt hän kysyi: molemmat veljeni Niin sinä
koetti nauraa mutta hänen kasvonsa kokeilupajassasi? — Mutta miten ilmailija voi tie- olet saman luontoinen kuin minun toi-
vääntyivät pidätetystä vihasta' ja ää- — £i vähääkään! — vastasi Mar- tää _ että tämä valomäärä on sama nen veljeni ja minä— minä olen
nessä kuvastui viiltävä katkeruus: eus ja lisäsi hymyillen: — Olen il- kuin ympäristön? pitänyt sinusta niinkuin
— Tietysti ei se ole vähääkään moittanut päällikölle että koetan Marcus kertoi että tässä juuri oli Jotain outoa ja suurenmoista ilmeni
raakaa kun sinä suuntaat suurtyk- keksiä parhaillaan erästä apulaitetta ollut suurimmat vaikeudet mutta hän noiden kahden raudanlujan miehen
kisi turvattomiin kaupunkeihin ja koneeseeni hän on antanut mi- oli lopulta keksinyt laitteen joka au- hellyydessä: Marcuksen kasvot kal-
naiset vapisevat vanhukset ja pienet nu)le lisää vapauttakin Ja nyt odot- tomaattisesti pitää valon yhtäläisenä penivat hän puristi tietämättään kai
viattomat lapset silpoutuvat silmän- taa jännittyneenä että onnistuisin — ympäristön kanssa Kun hän vielä kin voimin toisen kättä katsoi häntä
räpäyksessä kappaleiksi! Ja kun mi- että hän saisi minun tähteni vielä lyhyesti oli selostanut tämän laitteen tulisesti silmiin ja vain hampaitaan
nä ilmasta pudottelen sinne saman- toisenkin ritarimerkin! rakenteen tarttui Antonius uudestaan kiristäen onnistui hänen tukehuttaa
laisia pommeja niin eihän se mitään He erosivat hiljaa naurahtaen hänen käteensä ja puhui syvän liiku- nyyhkytyksensä Vihdoin hän än-
" tee — eihän se ole raakuutta! Mut- tuksen valtaamana: '" kytti hiljaa:
ta k"un minä annan hengenvaaratto- MILJOONIEN NIMESSÄ — Veli sinä olet tehnyt suuren — Veljeni sinä minut pelas-
man muiston santarmiupseerille ih- Marcuksen kuumeisilla ' kasvoilla työn Minä olen myöskin tehnyt e- tit vankeudesta
mispedolle joka on tuhonnut luke- kuvastui salaperäinen riemu ja hur- rään keksinnön — ja niiden molem-
mattomien viattomien elämän niin maus kun hän seisahtui keskelle ko- pien avulla voidaan ehkä ratkaiseva3- Mlna olin levoton imun tan e
silloin minun ystäviäni puistattaa keilupajansa lattiaa Hän tuijotti het- ti vaikuttaa sotien lopettamiseen: sil- Ve '
Se on hirvittävän raakaa — sillä hyt- kisen loistavin silmin yhteen paikkaan loin kun suuret joukot alottavat vii- — Veljeni veljeni — sopersi
tysen te kuurnitsette mutta kame- — niinkuin olisi kaukaisuudessa näh- meisen ponnistuksensa Ja sinut tul- Marcus kuiskaten ja painoi päänsä
Iin te nielette! nyt jotain kaunista ja ihmeellistä — ]aan aina muistamaan! Antoniuksen olkapäätä vastaan
Hän ei voinutkaan enää säilyttää ja kuiskasi itsekseen: Mutta Marcus muisti samassa ensi- Suuri hellyys täytti hänen sydä-
pilkallista sävyään hän kalpeni rai- — Vihdoinkin maisen keksintönsä' se lennähti hänen mensa ja hänen oli vaikea pidättää
vosta ja lisäsi hiljaa läpitunkevasti: Sitten hän puki takin ylleen sam- mieleensä kuin ruma rikos lattiaan tuota äänetönnä kurkkuun kohoavaa
— Kun sinä tulet puhmaan raa- mutti sähkölampun ja poistui Ja katsoen virkkoi hän hiljaa: nyyhkytystä — hän pidätti pienen
kuudesta minulle jonka ammatti on noustessaan portaita ylös maanpin- Mutta ei mikään voi hyvittää sitä akaa hengitystäänkin sitten kuuli
raakuus — niin eikö sinua hävetä? nalle hän tunsi jäsentensä vapise- että olen tuollaiselle hallitukselle luo- han Antoniuksen sanovan reippaasti:
He olivat parhaillaan luonnonpuis- van ja päässä humisi — hän oli kuu- vuttanut lentokoneeni keksinnön — Niin ve''' Meillä on toivoa!
ton autjoilla kävelytiellä Augustus meisella innolla taukoamatta työsken- Antonius katsoi häntä hetken ja sa- Ja sinäkin kohoat taas yhden arvoas
seisahtui tarttuen Marcuksen käteen nellyt kolme vuorokautta „„ sitten terävästi: teen
ia puhui mielenliikutuksesta vapi- Oli vielä miltei pimeä Kylmä aa- c — llmoitanko minä siis tämänkin
J 1 — banoppa ystäväni miten oiisit „
sevalla äänellä: muilma tuntui virkistävän mutta sit- keksinnön hallitukselle? — kysyi
tällaisessa urkkijamaassa voinut konee
— Ystäväni ystäväni anna tenkään ei hän malttanut kävellä ii i- - i lt Marcus neuvottomana
' si rakentaa ellet olisi luovuttanut sila
anteeksi Minä olen puhunut a- vaan otti auton ja ajoi siihen kaupun- hallitukselle? — Mita pikemmin sita parempi!
jattelemattomasti Mutta älä vain ginosaan missä Antonius asui Pääset eroon urkkijoista — santar-
luule että hyväksyisin sotaa! Ei a- Marcus oli pari päivää sitten saa- Jaa tuota en nyt oikein mikapteenin pudotettu nenä unhoite-
jattelen siitä aivan samoin kuin sinä! nut hänen asuntonsa avaimen Hän — Sinun täytyy myöntää: et mis- taan! Sillä katsos veli: lukematto
ja ehkä kerran saat tietää miksi hiipi taloon salatietänsä myöten sit- sään! Tai ehkä sinun olisi annettu mat kerrat on yhden tuollaisen roiston
vielä olen upseerina Älä vain ten äänettömästi aukasi oven asteli rakentaa valmiiksi sitten otettu kone nenän tähden pudotettu monen rehel-
ole vihainen minulla on sellainen ystävänsä vuoteen viereen ja lausui ja keksintö — ja sinut itse lävistet- lisen miehen pää
luonne että sen kun juuri näkee hiljaa hänen nimensä Antonius hy- ty muutamalla kymmenellä 6 mm (Jatk)