Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Sept. 6, 1921)
8 Tiistaina Syyskuun 6 p — Tuesday Sept 6th No 36 IVIlllinn vii edestä silloinkin kun kuolema oli Minä vihaan merta minä kiroan — Ruma ilma ulkona eikö? lau- 1T1 UUUH JU hartain toivoni Oi-joi oi-joi Hyvä Jumala! suu Saara ja laskee kirjan- helmäan- " — Mutta miksi isä miksi? — Tuli sisäinen myrsky niinkuin sa luoden säälivän katseen muuka- Kuvaus matkan varrelta — Siksi_ tyttänii et[ä taistelutta sinulle nyt Ella- Tuli Petrus-kalas- laiseen joka märkänä kalpeana näyt- Päätyakkunasta ei- näkynyt muuta antautuminen on häpeällistä _ läjälle omien tunteitten rajusää Ja tää perin surkealta kuin kappale alastonta kallion hyi- — Tyhmää ylpeyttä ' hän oli vaipua harhojen syvyyksiin — Sataa pääsee huuliltaan heikos- keä ja rannaton meri Tänä iltana Vanhus ei ollut miniänsä huomau- — Alittakaa! Taivaan voimat! ti ja Saara näkee miten muukalai sen laineet olivat siloiset ja ihmeelli- tU"'s kuulevinaan vaan jatkoi ( edel- Jumala Peder Peder nen värisee sen loistavat" ikäänkuin silkalla kul- 'een: Silloin Petrus-kalastaja Judean Mutta teillä on kylmä ettekö joisi lalla sivellyt Ja taivas oli kautlaai- — Minusta on näet aina tuntunut maalta nostatti jumaluuden povestaan lasin teetä lämpimäksi pyytää Saa taan lämpöinen ja leppeä Sului- kuin °'is' 8e muutaman virstan laa- ja rajusää talttui ra ja rientää keittiöön ' sessa katsetta ihanasti hiv-levässä juinen valonkaistale joka on kasvo- — Ah ah Näetkö kuuletko! — Kiitos neiti ja siihen väri- ja tuntusopusoinnussa olivat jeni edessä ikuisuuden kuvastin jo- Peder Peder Oi-joi oi-joi Mi- katkeaa lause Hän ei voi sanoa keskenään taivas ja meri non sisäinen arvoni piirtyy ja joaU nä tahdon kuolla minä tahdon kuol- enempi Tuntuu kuin koko ruumiin Ikivanha kalastajaukko istui akku- se sitter jälleen kuvastuu johonka la sa olisi jäiden ympäröimänä Häntä nan ääressä ja korjasi verkkoa Vik- suurempaan valoon eli sen pienen Ihmisessä on jumaluuden voi- puistattaa Ja silloin tällöin käyvät kelästi kulkivat sormet silmukoissa valokaistaleen alkulähteeseen Olen mia valtoja mahteja Ella Kris- kuumat väreet ylitseen Se on kuu- ja rikkinäiseen kohtaan ne tarrautui- mielestäni kuin valokupla ikuisuuk- tus kävelee kuohuvilla aalloilla hera- mettä vat kiivaasti kuin hämähäkki Van- sierl meressä Jokin sisäinen ääni vie- tä jumaluus ole peloton Hän on sairas On ollut kaiken hus oli tänä iltana tavattoman juh- 'a 8en 'isäksi minulle yhtenään va- Ovi aukeni ja tupaan astui Pe- päivää ulkona On kylmettänyt it " Iällinen Vähäväliä hän lakkasi Ijös- kuuttaa että elämä on minulle annet- der Iäpimärkänä mutta uljaana kuin sensä Kuukausien aikana on hän tään vilkaisten ulos akkunasta ja tu jotakin tärkeää tarkoitusta varten veden jumala Vaimo parahti hy- huonosti syönyt joten ruumiinsa vas vaipui sitten toviksi mietteisiinsä a eta minun tulee sen takia yhä pähti ylös juoksi miestään vastaan tustuskyky sairauteen nähden on- hei- — Isä mitä arvelette pysyyköhän itseäni kehittää pelottomuudessa ui- ja vaipui pyörtyneenä hänen jalkoi- kentynyt arveluttavasti ilma tyynenä tämän yön kysyi nuoli juudessa ja kestävyydessä hinsa Peder nosti hänet ylös suu- Hän riisuu sadetakkinsa ja vie- äiti vanhuksen miniä joka muuta- Ulkona kattolaipioissa vingahti ker- teli ja kantoi vuoteeseen den sen eteiseen palaa takaisin ja man vuorokauden vanhan esikoisensa ran pahasti Nuorikko säpsähti — Mitä on tapahtunut kysyi Peder istuutuu tuolille lähelle uunia jossa kanssa lepäsi uuninkupeella olevassa muuttui kalman kalpeaksi ja kirkasi: isältään Onko Ella jälleen sairastu- hehkuu hiillos Huoneessa on suloi ▼uoteessa — Myrsky! nut? sen lämmintä ja kodikasta — Ehkä kuulu vanhuksen lyhyt "~ hyrsky vahvisti vanhus — Se oli vain merihädässä vastasi Pöydällä palaa suuri lamppu jos vastaus — Hirmumyrsky! vanhus Se pelkäsi sinun hukkuvan ta ]ähtee punainen hämärä valo Ja — Jospa pysyisi jatkoi nuorikko — Niin- - sitte kun Peko sai vallan' Pakotti paksut villamatot lattiassa tuntuvat vaikeroivin äänin Jospa aina olisi — Hyva Jumala Peder se järjen palvomaan itseään Ella- niin ptnrneältä Mutta ulkona lan tyyntä ' eikä milloinkaan tapahtuisi — Peder ei ol= e™ kertaa myrs- raukka on ollut harhojen kynsissä keaa noinin 6mcn sade Kuuluu yhtään mitään niin elämä olisi kovin kyn keskellä Älä pelkää — Rakas pieni vaimoni virkkoi kuinka pisarat putoilevat kuin herneet onnellista LaiP'° alott' yhtäjaksoisen vingun- mies sinä olet niin lapsekas vielä ikkunaan ja kaukaa kuuluu meren — Ihminen ei ulkonaisten seikko- nan Ja meri muuttui vihaisen viheriä- Mutia sinun täytyy oppia tietämään kohina jen ja olotilojen perustalla kykene väksi Alkoi hämärtää etten minä milloinkin huku ti- i Ur 1 - k " 1 _ ' — — (Jl aa nhmailp Ptrifr nin-si onnellisuutta määrittelemään virkkoi "''a j Jumflia' vai" ' ' ' t?Jj" leen la siinä iundessaan fpetä anhus ' keroi vaimo sydäntään pÄellen vaimo kuume käy korkeammaksi mutta Syntyi jälleen hiljaisuus sellainen ~ Si™hän 'pseni pelkäät jo — Mina en uhma Ie os sanon sama„a ruumiinsa hikoi„a älykäs hiljaisuus jonka vallitessa ih- Pkkää vaaran varjoakin Alä ole "a milloinkaan en ulkonaisille vaa- hän tun e(te pekoa vakavam minen kuulee sisäisen olemuksensa h""- P'" Pkää mitään ole rolle sta arvoa anna että myön- mas(a sairaude8ta hänen ikiarvoituksellisia säveliä sinä puolisosi vertainen Jos meri ial8n " "seanl voimakkaammiksi hyya ou H„n Etanan elämä kaalinlehdellä on °" hantä voimakkaampi niin kun- — Oikein poikani huudahti van- mensä ede„aan ' ole alituista tyyneyttä Se imee ja imee niakkaasti taistellen hän sortuu Mut- hus kohottaen ylpeänä rintaansa va„o yhtenään lehtipahasta kunnes talven ta i°8 hän Peder voittaa niin ui- Norjassa Allammin rannalla tou- vipjtänj 8yyä ja vakava tulo tekee lopun syömisestä haasteli iaas'i hän nostaa katseensa ylös kor- kokuussa 1921 Yö kuluu Mutta ennenkuin sano- vanhus itsekseen kealle kuin kotka Ule hänen ver- cnja rsorento thtuköhän Peder ennen pimeän 'a'sensa niin Kuolemalla el sinuun v j ystäviksii joden ytavyy on tuloa kotia kysyi jälleen nuorikko °= mitään valtaa - - — - vaa hetken intohimon hurmaa katse kiinteästi akkunassa — " voi e" voi Jos Peder VI fifirtnn hnl nnOT% mutta i mnlt „rl- „„„ „!„„„ 1 „„ ifji uuiipunviuillvll i " Ukki ei siihen mitään vastannut hukkuu min mina en tahdo elaa r kaMen vdämen t™ jatkoi vain yksinpuheluaan : Tuuli vonkui mer pauhasi ja vai- Kirj Erand v kaus kärsiviä yksilöitä kohtaan rak-' — Aikaa ei varsinaisessa merkityk- koharjaiet aallot pieksivät hurjina Qn yj kaus ihmiskunnan vainottuja poljet- sessä olekaan Se jota ajaksi niini- kalliota Sita mukaa kun myrsky SaUa ihuut(aa veUä Kadut oyat tuja sieiuja kohtaan sieluja jotka tetään on vain tapahtumien muodos- a"y a'y tuskakin Han voih- oan vaiassa Himmeästi palaa lyh- Pyrkivät kohottamaan ihmiskunnan tama käsite Jo ei milloinkaan mi- kl' vklsl- kdm- rP' hmksaan siu- dyt Ja sIoin uulen sorrettuja kova-osaisia raatajia pro- tään tapahtuisi niin menettäisi kai- "a'' Ja kiroili Hänen tuskansa oi puukau ja kaukaa eroittaa meren letaareja kohottamaan vallankumo- ken merkityksensä ja elämä olisi vain 'aJat°n t-i lapsen itkukaan saanut valiMavan voihkinan — — uksen kautta tovin verta limaskaista horrostilaa häntä rauhoittumaan MuMa katua joka pukkelehtii har- - Sosialismin siemen itää miljoonien Mutta jota enemmän ja tärisyttävän 1 °vks myrsky vaimeni Se ikään- maiden ta]ojen kapeafla ja sytJämissä Kerran on se paisuva piä tapauksia sitä arvokkaampaa ja kun pidatt henkeään Mutta stten mutkikkaisena kulkee mies sadetak- laihoksi ja silloin on sato oleva siitä pitempää on aika Tuntuu siis sil- uh akkia puuska joka huojutti mök- kjin kgarittyna kylvöstä jota jalot miehet ja nai tä kuin ei ihmisellä sinänsä olisikaan kia Ja men alkoi päästella pohjat- H&n on muukaaneni maanpakolai- et nyt tekevät henkensä uhalla mitään merkitystä vaan että ihmis- °rnasta kidastaan karjahduksia kuin nen Vallankumouks n epäonnistu- vainottuina karkoitettuina maasta ten teot pyrkimykset ja taistelut vas villiintynyt hirmupeto synnyinmassaan Qn saanut hä toiseen ja kintereillään seuraten ra ta painaisivat ihmisarvon mittavaaas- Nainen kavahti ylös vuoteeltaan nt Vainottuna on hän viik- havallan hyeenat sakaalit sa J Oi isä! Minä en vähääkään rahavallan kätyrit ja poliisi-urkkijat välitä ajasta ja sen arvosta kimahti — Sna P'av' kauniisti vuoteessa- kintereillään mutta hyvin on niiltä AATELISTON PALATSIT TYÖLÄIS- miniä — Minulle riittää hetkinen mi- E1' Pamaut" ukki jalkaa lyöden a 6aiyttanyt itsensä - TEN SAIRAALOIKSI ten arvotonta elämä tahansa jos sen 'artU1 m"'ansa olkapäihin a paino 0saten useam ia kieiä ei Qe o„ut n hänet jälleen vuoteeseen Itse hän -i i - 1 ervevdenhoidon kansankomissa- taa viettaa onnellisena „ vaikeuksia eksyttaessaan virkaintoisia Sf „ „ t „ iiats „l: „„„ „„ istahti vuoteen laidalle ja nuorikon L naatti Nnmilla oemashko on lausu- laivaan aarista oli noussut puner- ' hurttia jaljiltaan - hiuksia silitellen alkoi lohdutella: „ „ nut eräälle Kostan avustajalle että tavia teräviä pistimiä muistuttavia Nyt hän on ollut täällä joitain i- i „ — Lila muistatko muuatta tarinaa entisen tsaarin ja aateliston palatsit viiruja ja men oli pelottavan tyyni ' viikkoja On kirjoitellut kotimaansa „ K i i i i „ eiaasta retrus-inimisestä ka astajasta n i tullaan syksyyn mennessä sisusta- ikaankuin voimiaan keskittävä hirmu- ' vallankumoustoimitsijoille lennokkai- t„„:„ „„ lokB eli kauan sitten Judean maal- maan uusiksi parantoloiksi 25000 peto Ukko tarkasti tovin taivas- ' J ta ajatuksia jotka lentolehtisinä ovat „ V ta tarkasti kiinteästi tutkien Meni la saaneet levitä kansan luettavaksi saraaIle' Venajan kaikista kaupun- sitten miniänsä luokse istahti vuoteen- — Ah Peder Peder valitti vaimo kansan jota hän rakastaa kansan ge'fa ?apUU """ Kri- laidalle ja alkoi painokkaasti entis- kasvot tyynyyn kätkettynä joka niin paijon on kovaa kokenut m1'e- Ha8Paran maatila joka aikai- ajan saarna-äänellä haastella: Vanhus jatkoi: Kulkija on tullut pienen kivitalon J""™ 0" kuulunut krevitär Paninil- — Minä tunnen tapahtumien ar- — Sekin Petrus oli kalastaja niin- eteen Se on nykyinen asuntonsa ' °n a™"U „Sanat°r'° k°k° maa''" ii- i it i o i -i ii- n i- man kirjailijoille Sille on annettu von silla meri on ottanut minulta kuin mina ja sinun Kederisikin jonka omistaa leskirouva Berg Rou- -p ] kaksi poikaa tyttären ja kelpo vä- — Peder Peder Jumala Juma- va asuu talossa tyttärensä Saaran ° stQin mtm' vyn Itse olen monta ihmistä hen- la auta auta kanssa ja ovat he jonkun verran va- genhädästa pelastanut mutta omia Monissa myrskyissä karaistu- rakkaita Itse merikapteeni Berg Me tiedämme että yksinään on rakkaimpiani en ole ollut tilaisuudes- nut niinkuin minä ja sinun Pederi- on ollut kuolleena puolikymmenta ihminen heikko mutta yhteenliitty- sa pelastamaan Itse olen lukemat- sikin — — — vuotta Saara on ylhäällä lukemaa- neenä voimakas tornia kertoja kamppaillut elämäni — Oi-joi oi-joi Peder Peder sa kun hän menee sisälle Marx