Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 23, 1921)
No 34 Tiistaina Elokuun 23 p — Tuesday August 23rd 3 lattialla hiipii häntä kohden jättiläis mäinen harmaa eläin sillä on puo- liksi ihmiskasvot viekkaat ja julmat ihmiskasvot joissa törröttää suuret punaiset viikset Yhä lähenevät nuo tavattoman ras kaat askeleet tuntuu kuin lattia- kei nahtaisi jokaisesti askeleesta se koet- ' taa olla mahdollisimman varovainen—— mutta sittenkin kuuluu suurten kyn sien rapse kivilattiaa vasten Marcus on tuntevinaan kasvoillaan jotain lämmintä: niinkuin kuuman hillityn hengähdyksen Kauhusta miltei mielettömänä peittää Hän hi taasti kasvonsa' viltillä mutta hän tie tää koko ajan että tuo suunnaton pää on aivan lähellä hänen päätään— että pimeydestä tuijottavat liikkumat tomat verenhimoiset silmät Hän ei uskalla hengittää kylmä hiki a!kaa valua pitkin ruumista — mutta yhä hän odottaa vavisten milloin nuo hir muiset hampaat tarttuvat hänen kurk kuunsa Ja tuota odotusta jatkuu kauan kauan Vihdoin Marcus tuntee että jos hän vielä hetkenkään odottaa menettää hän järkensä Pelättääkseen pe don karjaisi hän kaikin voimin ja hypähti lattialle Kun hänen paljaat jalkansa kosket tivat kylmää sementtilattiaa alkoi hän taas käsittää: se oli ollut joko unta tahi nälän heikkoudesta johtuneita nä kyjä Mutta vieläkään ei hän ollut ihan varma etteikö kopissa sentään jotain olel Voimattomalla vihalla hän ym märsi miten tuskallinen on tuo kidu tustapa ettei nykyajan hermostunut ihminen koskaan yöllä saa valoa vaikka tulisi hulluksi Marcus lysähti voimattomasti vuo teelle pitkäkseen hänen hampaansa kalisivat ja ruumiinsa alkoi väristä suonenvedontapaisesti Ja vasta tä mä herätti hänet täydellisesti Onko mahdollista? — kuiskasi Mar cus hiljaa itsekseen Hän joka oli ollut niin kylmäverinen voimakas parhaimpia ampujia ja miekkailijoita — onko hän nyt näin heikko) Onko nyt kaikki lopussa? Vai tuleeko hän hulluksi? Siitä Marcus nyt oli varma että hänen annetaan kauniisti kuolla — hänen vaatimuksestaan ei olla tietävi nään! Toisen tosiseikan hän myös käsitti: jos hän jatkaa syömättä oloaan niin hän lopulta kuolee tahi tulee hul luksi Kuolema ei kauhistanut mutta jäl kimmäistä ajatellessa nousi kylmä hi ki uudelleen hänen otsalleen Silloin muisti hän Aurelian Vai niini Niinkö sitten käy? Hän kuolee täällä unhotettuna kuin koira I Vankilanpäällikkö päästää röhöttävän paholaisnaurunsa — ja ne jotka ovat kiduttaneet Aureliaa tuolla helvetin esikartanossa saavat olla rauhassa — Eil — sähähti Marcus hiljaa ja hänen ajatuksensa jatkuivat edelleen Marcus oli miltei näkevinään mi ten yleisesikunnassa joku tupakoidessa ilmoittaa hänen kuolemastaan toinen hieraisee tyytyväisenä käsiään ja sa noo iloisesti: — Olipa hyvä että hän ehti val mistaa sen keksintönsä I Nyt meillä on parhaat lentokoneet I — Ja kaikki ennätykset I Ja hänen isänsä murhaajat naures kelevat vahingoniloisesti että meillä on nyt paras lentokone! Pysykööt nyt loitolla sekä sisäiset että ulkonai set viholliset ! — Helvetin nimessä ei — ei! Koko vankilassaoloaikansa oli hän tuntenut vihaa ja katkeruutta — mutta sellaista kylmää kivikovaa vihaa kuin nyt ei hän koskaan ennen ollut tun tenut! Hän tunsi saavansa siitä loppumat tomasti voimaa Hän tiesi että van kilan viranomaiset mahdollisesti ilk kuvat hänen lakkoansa — ' senkin hän päätti kestää hän odottaa vain tyy nesti kunnes pääsee pois — Minä en tule mitään unohta maan — mutisi hän hiljaa Silloin hän muisti että vankilan il taruoka oli täällä I Se oli aivan kuin kiusaksi tuotu jo kaisen aterian aikana ja annettu olla seuraavaan ateriaan — sitten taas koskemattomana pois Nyt päätti Mrcus mennä heti syö mään! Hän miltei ilostui muistaessaan että se oli velliä — sillä hän ei olisi nyt voinut syödä kuivaa ruokaa Hän veti sukat jalkoihinsa puki ta kin ylleen ja nousi seisomaan Ihmeellistä! Tuo äskeinen päätös oli antanut niin paljon voimia ettei hän paljon horjunutkaan kun hän pimeässä käsillään haparoiden meni pöydän ääreen Marcus löysi lusikan ja pisti hiukan velliä suuhunsa ja pettyi — se ei maistunut juuri miltään Toiselta puo len se on hvväkin — päätteli Marcus tätäkin on paras syödä mahdollisim man varovasti Mutta seuraavana päivänä ruoka maistui hyvältä Marcus oli ollut vankilassa kaik kiaan kuusi ja puoli viikkoa kun van kilan päällikön apulainen eräänä aa muna tuli koppiin ja ilmoitti kohte liaasti että hän on nyt vapaa Sekavat tunteet syöksähtivät Mar cuksen mieleen Hän tunsi hämmäs tystä jotain epämääräistä iloakin mutta lopulta hän tunsi vain katke ruutta kärsimästään vääryydestä — Voitteko sanoa miksi minua on pidetty näin kauan vankeudessa? — Sitä en todellakaan tiedä herra kapteeni! — vastasi apulainen nöy rästi kumartaen Marcus muisti sen sielullisen kidu tuksen jonka hän oli saanut kestää tässä elävien haudassa muisti ne tu hannet jotka ovat myöskin syyttö mästi saman kärsineet — — ja tuo kat keruus kirveli hänen sydämessään kuin polttava neste auenneita haavo ja Hänen täytyi edes sanoa jotain katsoen terävästi apulaista silmiin lausui hän teennäisen vakavasti ja kaksimielisesti: — Mutta sanoisitteko minulle herra päällikkö miksi minut nyt näin pääs tetään vapaaksi! Tuo arvonimi huumasi apulaisen niin ettei hän lainkaan huomannut toisen purevaa pilkkaa sellaista kysy mystä ei hän myöskään ollut milloin kaan kuullut — hän ei ymmärtänyt mitä olisi pitänyt vastata — En todellakaan näin yhtäkkiä herra kapteeni! — änkytti apu lainen nöyrästi — Se on todellakin hiukan harvinaista herra kapteeni! Ja apulainen hymyili taas nöyrästi ja anteeksipyytävästi Hänen kas voillaan oli sellainen ilme kuin olisi hän tällä vapauttamisella tehnyt it sensä syypääksi johonkin virheeseen ISKU Marcuksen asunto ei ollut kovin kaukana vankilasta ja hän päätti mennä jalkaisin kotiin Ja mitä lä hemmäksi hän ehti sitä suuremmaksi kasvoi hänen levottomuutensa ja tus kansa — hän olisi tahtonut juosta Joka askeleella kajahti hänen korvis saan: missä on Aurelia? Hän ajatteli ensin mennä Anto niuksen luokse mutta aavistaen ole vansa silmälläpidon alainen ei tah tonutkaan mennä sinne päivällä Mutta ehkä Aurelian sisaren luokse pääsisi huomaamatta Marcus ajoi partansa ja nyt hän hiukan uteliaana katsahti peiliim Hän hämmästyi — muutos oli to dellakin suuril Kun kuume oli vie nyt ahavoituneen nahan kasvoista näyttivät ne kalpeilta kuni aurinko kauhuisen vallasnaisen silmät olivat suurenneet posket kuopalla — ja ohimoilla harmaita hiuksia ! Hänen huulilleen ilmestyi tuskin huomattava katkera hymy — 30 vuotiaana I Ja kun hän otti käteensä parta veitsen vapisi käsi: niin ankarasti että hänen täytyi hetkiseksi istahtaa rauhoittuakseen Kun Marcus astui kadulle puet tuna parhaaseen univormuunsa huo masi hän että kadukulmaan oli il mestynyt uusi tupakkakaupustelija Siinä se oli! Marcus tekeytyi huolettomaksi meni miehen luokse kysyen hyviä sikaareita Tämä vastasi myöntä västi ja kun hän hiukan kumartu neena etsi pyydettyjä tavaroita huo masi Marcuksen terävä silmä että miehen viikset olivat värjätyt — ja tyhmyydessään näytti hän erään pie nen langattomassa telefooni-aparaatissa tarvittavan avaimen! Miehellä oli siis laatikossa langaton telefooni jolla antaisi tiedon toisille joka kerta kun hän poistuisi asunnostaan Kas niin! Siellä edempänä olikin toinen valmiina seuraamaan häntä Marcuksen mieli kuohahti hän päät ti vetää niitä nenästä Näköjään huo lettomana hän siis otti kulmasta en- simäisen auton Hän maksoi edeltäkäsin tunnet tuun ravintolaan Nähdessään seu raajansa tulevan myöskin autoase malle käski hän kuljettajan hiukan hiljentää ensimäisessä kadukulmassa — ja sitten täyttä vauhtia hotellin edustalle! Kun auto oli sivuuttanut ensimäi sen kadun risteyksen hypähti Mar cus alas pistäytyi erääseen porras käytävään — ja urkkija ajoi ohitse kiihkeästi viittoillen kuljettajalle! Sitten hän meni ulos otti toisen umpinaisen auton ja käski ajaa N:iin Aurelian huvilaan Auto seisahtui komean palatsin eteen ja astuessaan ylös marmori rappusia vormupukuisen lakeijan seuraamana muisti hän jutut kenraa lin hurjasta loisteliaasta elämästä täällä — samalla kun hänen vai monsa oli jo toistakymmentä vuotta asunut kaukaisessa maakartanossa tyttäriensä ja näiden kotiopettajatta rien seurassa (Aurelia oli tullut yli opistoon viime syksynä ja Julia juuri vähää ennen kuin Marcus tapasi hei dät) Hänet johdettiin pieneen loista vaan salonkiin sivurakennuksessa ken raali oli siis järjestänyt tyttärilleen eri vastaanottohuoneetkin — ja sit ten heti karkoittanut kuni pahanteki jän! Eräs ovi aukeni Marcus astui askeleen eteenpäin ja oli huudahta maisillaan ilosta Hän oli taas ko tonaan Sitten huomasi hän erehdyk sensä ja punastui hiusrajaa myöten Kuinka se on mahdollista! Ihan samannäköinen kuin Aurelia silloin kun he ensi kerran tapasivat Kun Julia näki miten kauhean laiha ja kalpea Marcus oli vihiäsi hänen sydäntään niin kumman ki peästi että hän luuli kaatuvansa ja tarttui tuolinkarmiin Tuska sää li ja rakkaus syöksyi satakertaisena hänen sydämeensä — hän ei voinut puhua — Te — olette vapaa! — kuis kasi hän vihdoin vapisevalla äänellä ja viimeisessä sanassa soinnahti sa laperäinen rieroastus Mutta Marcus ei huomannut sitä kään Hän tuijotti vain hämmästy neenä Juliaa — tämän kädetkin oli vat samanlaiset kuin Aurelian — — Niin minä pääsin—— juuri äs ken — änkytti Marcus katkonai sesti — Ja kun en tiedä mitään Aureliasta niin — Ettekö te mitään tiedä — sopersi Julia kuin unesta havahtuen ja Marcus näki hänen käsiensä her mostuneesti vavahtelevan — En mitään sanokaa sanokaa pian I — kuiskaili Marcus hätäisesti ja hänen kasvonsa muuttuivat entistä kelmeämmiksi — Koettakaa olla rauhallinen kyllä — Minä rukoilen teitä sanomaan sanokaa! — keskeytti Marcus oudolla käheällä äänellä ja jok'ai noa hermo hänen ruumiissaan va pisi tuskallisesta jännityksestä — niinkuin kidutuspenkkiin sidotun uh rin — Mitä mitä on tapahtunut ) Julia tarttui Marcuksen käsiin kat soi häntä kyynelisiin silmiin ja vain läärimmäisin ponnistuksin sai hän hiljaa sanotuksi: — Ystäväni se on teille ras kasta mutta Aurelia on jättä nyt elämän Hän ei voinut enempää vaan kääntyi poispäin katkerasti itkien Marcus veti syvään henkeään ry käsi usean kerran — aivankuin kurk ku täyttyisi vähitellen jollakin tuke huttavalla aineella eikä hän voinut sanoa sanaakaan ja hänen täytyi is tahtaa Nähdessään itkevän tytön alkoivat hänenkin hartiansa hytkäh dellä — mutta yhtään kyyneltä ei hänen silmiinsä tullut Tuo tus kallinen ahdistus vain levisi rintaan yli koko ruumiin hän kuuli hengi tyksensä muuttuvan yhä raskaam maksi — ja lopulta se muistutti tie dottoman ihmisen korinaa Silloin tunsi Marcus että hennot vapisevat sormet koettivat irroittaa hänen kättään kasvoilta ja vieno vä risevä ääni sopersi: — Lakatkaa Ajatelkaa tekin sitä kuin minäkin: että hän kuoli kalleimman asiansa puolesta! Tämä seikka lohduttaa sillä hän kuoli niinkuin nuori marttyyri! Marcus hämmästyi: oliko tuo nuo ren tytön puhetta? Tuo nuorekas ääni soi kuin hopeainen kello hänen kalvenneita kasvojaan kaunisti ilma peräinen ja samalla lapsellisen avo mielinen hymy — Teettekö tekin sitä työtä ? (Jatk) JOS OLETTE KIPEÄ Pyytäkää VAPAA f" LAAKEKIRJA — No O Blinit on ylt 25 mtoaten Ja tislaten tantit teli tottynH Kuin myöskin täydellinen luettelo suo malaisista kotlllläkkelstll MUU Jokainen voi 1tc vnlita sopivan nukkeen tuuilllUiD samaten jiySskin Mukkeitten hinnat J m Lttilkkeet elriit oli- pnteuttUMkkeltll vaan tosi tuoniHlalsla valmisteita Jolta Suomessa on Jo käytetty monia kymmeniä vuosta TUmlln kirjan saatto vatuiasti Ja pltilsl sen olla Jokaisessa suomalaisessa kodissa sillä ette tlidil koska sltl tarvitsette varokaa humtrauU läiikkpltä Ja liumbuukl-tohtorelta — LlgnelTin Apteekki on s a n r 1 D~ Suom Apteekkiliike Yhdysvalloissa— i P A LIQNELL CO 8uperlor Wll