Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 16, 1921)
Tiistaina Elokuun 16 p — Tuesday Aug 16th No 33 ja vaimeten ja välillä kuului hurja kealle — - ja sitten hänen suustaan kuului äidin värisevä tukehtunut ää moniääninen huuto purskahti vaahtoava verivirta ni Noin neljännestunnin kuluttua saa- — Isä isä — vaikeroi Mar- puivat he paikalle jossa ruokatava- cus kauheassa tuskassa — Älkää rakauppa oli ryöstetty tyhjäksi Ik- kuolko — isä isä kunat ja ovet olivat säpäleinä ja ka- Kuolevan kasvoilla välähti kerran tukäytävälla seisoi muutamia pelosta omituinen kirkkaus silmät loisti- kalpeita rääsyisiä naisia YLÖS HELVETISTÄ KIRJ KONRAD LEHTIMÄKI (Jatk edell num) — Kuka siellä on? KUUMEESSA Tukehtuneesti parahtaen hypähti Marcus pimeässä seisoalleen käsittä vät niinkuin joskus joskus ennen so- matta oikein missä oli näkikö un- Taistelu oli vasta äskettäin siirty- taa Mutta se häipyi tuskaan ta vai oliko hereillä Hä luuli v nyt tästä: leivänmurujen kaluttujen Hänen veriset huulensa liikkuivat huoftottavansa tuosta kantamastaan niskaansa Isän silmissä ei k taakaan ollut nähnyt kyyneleitä ja se vaikutti vastustamattomasti Mar cukseen Hänen sydämeensä tulvah ti hellyys ja sääli ja hän sopersi nyyh kyttäen: — Isä isäparka Aamulla alkoi muun metelin yli yhtäkkiä kuulua konetykkien kama la yhtäjaksoinen jyrinä Isän kas voissa välähti jotakin mieletöntä sit ten niissä kuvastui taas se entinen tylsä kauhu Hän kääntyi toisaalle j-3e mua marcus naiu miten nanen nar- y kohdistunut j: J:-jLJ: --l 'il tt-" liansa nyiKctiiEeiivac su toin tauoin — sacj niinkuin hänen ruumistaan oi telly jollakin terävällä Mutta kun hän hetken kuluttua kääntyi oli hän kokonaan muuttu nut Hän näytti tehneen jonkun tär keän päätöksen ja sanoi miltei reip paasti : ——Minä lähden hiukan katsomaan mitä siellä tapahtuu — Isa älkää menkö f — pyysi Mar cus — Eihän siellä mitään voi — Minä menen Tahdon nähdä Marcus näki että isä oli päättänyt mennä Hän ajatteli kiihkeästi vä hän aikaa ja sitten sanoi tyynesti: — No mennään sitten I Mutta väl tetään kuitenkin vaarallisimpia paik koja — Sinä? — sanoi isä kuin petty neenä — Marcus kyllä sinun tuo ta täytyy jäädä kotiin kun äiti kin on sairas — Isä te ette missään tapauksessa mene ykäiniinne! Ettehän te jaksa edes kävellä 1 Isän kasvoilla kuvastut taas tuo e päinääräinen pettymys ja neuvotto muus Mutta nähdessään' että myös kin Marcus oli päättänyt tulla mu kaan suostui hän vihdoin Marcus oli jo ovella kun isä as teli äidin vuoteen viereen Hänen katseessaan kuvastui syvä mielenlii- luitten ja tyhjennettyjen säilykera- niinkuin hän olisi tahtonut sanoa jo- taakasta — mutta kun hänen piti va- siain seassa näkyi hyytymätönta ver- tain tärkeätä hän näytti ponnistavan pisevalla kädellään pyyhkäistä hikeä ta Isä potkasi terveellä jalallaan epätoivoisesti: ei voinut I Kuului vain otsaltaan olikin se kuiva ja poltta erästä tyhjää läkkirasiaa ja hänen entistä kumeampi korahdus ja veri van kuuma äänessään kuvastui katkeran mieli- alkoi tulvata yhä hurjemmin Nyt vasta hän alkoi taas tajuta hyvän väre kun hän hijaa sanoi: Kylmällä kauhulla katseli Marcus Vaistomaisesti koetti hän valtasuonen- — Tähän eivät pyövelin panssari- miten isän silmät himmenivät himme- 83 sykintää se hakkasi hurjan no- autot ole vielä ehtineet Ovat ih- nemistään ja kuiskasi epätoivon kiiri- peasti misraukat saaneet edes vähän syö- kolia : Hänellä oli siis kuumetta dä — Isä isä isä I Hän ei tiennyt miten kauan oli istu Mutta pian alkoi näkyä kamalampia Mutta hänen silmissään ei enää nä- nut siinä pimeässä pöytään noja merkkejä Jo kauas näkyi eräs mus- kynyt pienintäkään jälleentuntemisen ten Ensin hän luuli nukkuneensa ja tunut kivirakennuksen seinä pilkul- merkkiä — niissä ei näkynyt enää uneksineensa mutta pitkän vaivaloi- na kuin pantterin nahka: siihen mitään ilmettä sen ajattelun jälkeen hän vihdoin kä- kuularuiskun teräs- Isän rinta kohoili yhä harvemmin itti että oli vain muistellut ja nou- Ruokakauppa siinäkin oli ja verenvuotokin alkoi tauota: punai- seva kuume oli tuonut nuo surulliset pis" tyhjennetty mutta ne leivät oli mak- nen vaahto vain puroui hänen yhteen- tapaukset mieleen ehkä elävimpinä settu kalliilla hinnalla: verellä — ka- puristettujen hampaittensa valista ja kuin koskaan ennen — hän oli suo tu oli miltei yltäänsä punainen jossain syvällä rinnassa korisi niin rastaan elänyt siellä menneisyydessä Marcus kalpeni ja alkoi tahtomattaan pitkään Marcus aukasi isän punai- Tämän hän käsitti sangen hämärästi vavista seksi tahraantuneen takin liivin pai- kaikki oli omituisen hämärää — kuin Kun he olivat vielä pienen matkaa dan — niin siinä se oli keskellä rin- juopuneella Mutta tuo sama hämärä kävelleet näkivät he edellään suuren taa Ja yhä pulppusi Pitkän vaisto kuiskasi että hänen pitäisi umpinaisen auton joka yhtämittaa aikaa katsoi Marcus tolkuttomasti tuo- mennä makuulle seisahtui: se korjasi kaatuneita Kuu- ta pientä reikää isän luurangoksi laih- Marcus njjusi ja alkoi astella sinne si miestä paiskeli niitä autoon kuu- tuneessa rinnassa harmaankalpei- päin missä luuli vuoteen olevan — meentapaisella kiireellä — aivankuin ta kasvoja — - eikä hän kyennyt ajat- mutta silloin pimeään koppiin äkkiä suurtilojen perunamaalla sateen uha- telemaan mitään syöksähti sähisevänä tulvana tulikipu- teata paiskitaan vaunuihin täysinäisiä — Niin se olikin — luuli Mar- noita Hän ymmärsi että ne ovat perunasäkkejä cus kuiskaavansa : hän muisti isän kat- eräitä myrkyllisiä tropiikin tulihyÖn- Vihdoin näkyi erään kadun toisessa seen äidin vuoteen vieressä teisia ne alkoivat ahdistaa yhä uhkaa- päässä harmaa tuhatlukuinen jouk- Se olikin heidän viimeinen hyvästi- vammin hän koetti väistää niiden ko Kuului villi huuto — joukko jättönsä viimeinen katse Ja hyökkäyksiä ja kaatui lattialle Lo näytti etenevän nyt hän ymmärsi mikä isän äänessä puita hän seinää myöten onnistui pää Isä oli kävelystä muuttunut yhä äsken värähti kun hän lausui tuon semään vuoteelle heikommaksi ja kalpeammaksi Ja yhden sanan Se oli hyvästijättö hä- Tulihyönteiset hävisivät ja hän tun kun hän Marcuksen taukoamattomis- nelle Marcus oli miltei kuulevi- si hämärästi että ne olivat johtuneet ta pyynnöistä vihdoin suostui lähte- naan noilta kalpeilta huulilta tuon hei- vain kuumeesta Mutta sitten tulivat mään kotiinpäin kuvastui hänen lyydestä värähtävän sanan: poikani muistot uudelleen yhä tuskallisempina nääntyneillä kasvoillaan taas tuo se- Isäparka sekavina Isän kohtalo äidin kuo- littämätön pettymys Silloin Marcus huomasi että hänen lema kapinat hänen keksintönsä He lähenivät jo asuntoansa ja siel- ympärilleen oli kokoontunut pieni Aurelia — ja sitten hyökkäsivät tuli lä olivat kadut miltei tyhjät ihmi- väkijoukko Hän hätkähti hypäh- hyönteiset uudestaan! Silloin hän Silloin ilmestyi kadun toiseen pää hän k alesi panssariautoa läheten hur jaa vauhtia Isän kasvoille ilmestyi äkkiä kiih kutus sanomaton suru ia kaipaus — keä mielenliikutus Hyvästijättö lennähti Marcuksen Marcuksen käteen nen aanensa va rahti omituisesti — Marcus poikani juok: katsomaan takapihalle pääseekö 1 sieltä toiseen pihaani Odotan tässä Hän tuli mukana porttikäytävään mieleen — Jäähyväiset mutisi Marcus äänettömin huulin ja hänen kurk-kuansa- alkoi oudosti kuristaa: hän muisti sen nimisen taulun Hä märtyvällä taistelukentällä ojentaa ja Marcus oli niin hermostunut nä- kuoleva sotilas viimeisen kerran van- kernistään ettei ehtinyt ajatella eikä halie tovereilleen voimattoman lyi- arvostella isän käskyjä jy ii laskaan kätensä kapsahtaa häneen Juostessaan kuuli hän lähenevän viimeisen kerran Ja nyt isän kat- autojen jyrinän ja saapuessaan pi- inumuLu luon Kuoievan sotavau- nan peraiie oli han kuulevinaan ka- huksen katsetta Hän näki äidin pos- heän huudon kelta vierivän suuria kyyneleitä noil- Hänessä heräsi hirveä aavistus: la kalvakoilla huulilla näkyi kum- Isä mallinen ymmärtävä hymy Mar- Kuin henkensä edestä juoksi hän cuksen silmät sumenivat hänen ai- takaisin Pihan keskikohdalla hän voihinsa lennähti jokin hämärä tun- kuuli laukauksen heti senjälkeen töi ne että hekim ovat yhdessä vierusto- sen kolmannen ja hänen portti vercina taistelleet pitkän armottoman käytävään saapueessaan vilahti ohitse taistelun täytynyt nähdä sekin harmaa panssariauto laukauksia kun heidän rakkaimmat pienokaisensa ooh I ovat kaatuneet yksi toisensa jäi- Isä seisoi horjuen kadulla ja kecn - heristäen tervettä nyrkkiään huusi Isä nojautui raskaasti Marcuksen jotakin — ja samassa kaatui käsivarteen hänen hengityksensä kä- Kuulat vinkuivat Marcuksen ym- hisi ja vinkui aivankuin tuo laiha rin- pärillä kun hän syöksyi isän luokse täen ylös kuin peto jota häiritään huomasi- olevansa yksin sen suunnat tapetun pentunsa ruumiin ääressä toman hornanpyÖrteen keskellä paraa Mutta hän rauhoittui: kaikkialla nä- dikentällä Autojen mielettömästi kyi vain myötätuntoisia katseita sää- pyörivä rengas pienenee pienenemis liviä ääniä Ja joidenkin miesten sil- tään —lentokoneet laskeutuivat yhä mät kiiluivat uhkaavasti alkoi kuulua alemmaksi nropellit ovat murskaamai- hän tarttui lujasti hillittyjä sadatuksia joista hän eroitti sillaan hänet ja hänen hatai- vam yhden sanan: murhaaiatl Marcuksen valtaa kauhea tuska Ympärilleen katsahtamatta ajatte- Hän kumartuu mutta murskaavien juokse pian Jematta nosti hän isänsä ruumiin sy- haubitsivaunujen piiri pienenee pe- iinsä ja lähti kotiinpäin Joukko teki lottavan nopeasti lentokoneinen lau- kunnioittavasti hänell naisääni kuiskasi hillitysti: — Poikaraukka Marcus oli voimakas nuorukainen tottunut ankariin ponnistuksiin ja työ- ön mutta hänen täytyi jännittää kaikki voimansa hiki alkoi heti vuo taa hänen kasvoiltaan ja ikäänkuin hyvin kaukaa kuuli hän taas joita kin säälin ja vihan huudahduksia Hänen silmissään alkoi lennellä mustia palloja korvissa humisi ja hän oli vähällä kaatua — mutta hän puri hampaansa yhteenl Tuossahan koti jo onkin tietä ja joku rna laskeutuu hänen päälleen pimittä vänä tukahuttavana Hän koet taa huutaa mutta kaikki humisee ul voo ryskyy ja pauhaa hirmuisena tuulispäänä hänen ympärillään — hän ei kuule omaa ääntään Marcus katsoo arasti ylöspäin ja näkee miten hänen oma koneensa syöksyy raivokkaasti ulvahtaen hänen kimppuunsa iskee häntä päähän propellinsiivellä Marcus ei tuntenut kipua tuo huu maava pauhu vain taukosi — ja sit ten hän ei muistanut enää mitään Kolme päivää oli Marcus kuumees sa — ja neljäntenä hänet vietiin taas santa rmilaitokseen Kylmä hiki pusertui hänen otsas taan kun hän nousi noita kolkkoja rappusia myöten toiseen kerrokseen: Raskaasti huoahtaen lysähti Marcus eteisessä istumaan Hän ei voinut a jatella mitään Vielä äsken kuis kasi isä: poikani Ja nyt hänen ruu- hän oli varma että niillä nyt on to miinsa alkoi jäykistyä distukset hänen valheestaan Ruu Miten hirveän laiha olikaan tuo mii tiimit kän Ji KolL-L-n tiä jalat ta olisi isältä särkynyt repeytynyt ja kumartui vavisten hänen ylitseen rinta vain terävät luut Mutta vapisivat riekaleiksi Mutta hän ei tahtonut Luoti oli pyyhkäissyt hatun pääs- kasvoilla kuvastui vihdoinkin rauha Kun Marcus seisahtui keskilattialle edes levähtää: yhtämittaa vain keski- tä viiltänyt mennessään pitkän haa- — nyt vasta kääntyi eräs olento häntä kohden — kaupunkia kohden josta tuo huumaa- van valkoinen tukka tahrautui ve- Marcus säpsähti kuin pahantekijä ja hän tunsi Aurelian va räiske ja pauhu kuului kiihtyen reen Luinen rinta kohoili kor- sisällä oli narissut vuode Ja sitten Joukkohaudan näköinen tutkinto- i 3