Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 9, 1921)
No 32 Tiistaina Elokuun 9 p — Tuesday August 9th 7 YLÖS HELVETISTÄ KIRJ KONRAD LEHTIMÄKI (Jatk edell num) ISÄ Kun Marcus jäi yksin tuntui hä nestä aivankuin päänsä oli ollut se kaisin hän ei hetkeen aikaan voinut ajatella mitään Mutta sitten hurja kuumeinen viha syrjäytti kaiken muun Se valtasi vastustamattomana hänen koko ole muksensa Hän olisi tahtonut tehdä jotakin nyt heti paikalla tappaa tuon kurjan roiston! Mutta hän on täällä! Täällä ei au ta mikään raivo mikään huuto ei kuulu Kun hän tyyntyi sen verran että saattoi ajatella huomasi hän ettei tuo vanha narri oikeastaan ollut niin kään syyllinen Tuon äskeisen takia hän oli oikeastaan enemmän säälit tävä kuin vihattava hänen omassa' seurueessaankin olivat jotkut virnis telleet Marcus tunsi suutaan kuivavan ja juodessaan kalisivat hänen hampaansa lasia vastaan kuin vilutautisen Mutta kun hän istahti pienen pöydän ää reen nojaten päätään käsiinsä tuntui hänen otsansa tulikuumalta — Mitä) Tulenko kuumeeseen? — ajatteli Marcus hieman levottoma na Mutta se unohtui hänen muistaes saan kuka tähänkin kaikkeen oli syyl linen : diktaattorihallitus I Hän muisti joukottain entisiä tuttuja jotka oli mestattu tai istuivat vankiloissa — -ja aina tuo sama syyllinen! Viha aivankuin herätti hänet Muisti tuntui terästyvän tavattomasti se lennähteli nuolennopeana nykyi syydessä se sukelsi menneisyyden li kaiseen mereen etsien vimmaisena kaikki hallituksen rikokset Entisyys musta rikoksellinen entisyys yksityis kohtineen vyöryi hänen sisäisten sil miensä ohi lukemattomina kinematog ralikuvina Se vieri hänen editseen selvänä kuni kauhistuttava elävienku vien rikosdraama Mikä kamala hätä vallitsikaan mail mansodan loputtua ! Marcus muisti ne suunnattomat kerjäläislaumat joissa oli vain naisia lapsia vanhuk sia ja muodottomia raajarikkoja Nuo harmaat rääsyiset laumat olivat le vinneet yli maan — niinkuin likave simeri olisi särkenyt patonsa ja har maana hyökyaaltona syöksynyt kaik kialle Onnettomien vaikerrus ja avunhuudot kaikuivat kaikkialla mut ta useimmilla ei ollut mitään annet tavaa — ja lopulta ihmiset tottuivat avunpyyntöihin he kovettuivat Ei herättänyt paljoakaan huomiota kun niitä kuoli nälkään Marcus muisti nytkin elävästi mi ten eräänä talviaamuna oli ovensa takaa löytänyt luurangoksi laihtuneen naisen lapsi sylissä — kuoliaaksi kyl mettyneenä Nainen oli käärinyt hameriekaleensa lapsen ympärille ja jäätönköksi jäykistyneenäkin puristi sitä rintaansa vastaan Marcus oli koettanut sormellaan pienokaisen pos kea: se oli kova ja kylmä kuin jää Marcusta puistatti vieläkin tuo nä ky — ja hän muisti edelleen miten hallitus samaan aikaan kurjuuden ol lessa korkeimmillaan määräsi joukot tain uusia veroja Syntyi mellakoita nälkäiset joukot hyökkäsivät ruoka tavaraliikkeihin — ja poliisit ampui vat kokonaisia joukkoja maahan Mutta jälellä olevat ryntäsivät tove riensa ruumiitten ylitse — niinkuin nälästä hullaantuneet sudet pakkastal vella Silloin astui valtaan rajaton sotilas diktatuuri Marcus muisti miten u seat joukot kieltäytyivät ampumasta nälkäisiä nämä joukot tuhottiin seu rauksena oli sotilaskapinoita monessa paikassa hallituksen asema näytti jo horjuvalta Mutta silloin halli tus kutsui apua toisesta valtakunnas ta — sieltä lähetettiin kaikkein raa immat paraimmilla koneilla varus tetut joukot Ja kapina kukistettiin Samaan aikaan perustettiin palkka joukot ja kun oli keksitty miltei yhtä kevyt kuularuisku kuin entinen ki vääri asesieltiin palkkajoukot noilla hirveän tehokkailla aseilla heille val mistettiin myöskin parhaat panssa riautot konetykkeineen Se oli pelottava joukko Mutta nälkä oli vielä pelottavampi ja sentähden nämä uudet joukot sai vatkin näyttää kuntoansa Silloin isäkin kuoli Marcus hätkähti muistaessaan isän Isän kohtalo — hänen elämänsä palautui taas Marcuksen mieleen Koppi oli jo muuttunut pimeäksi Mutta Marcus istui yhä pöydän ää ressä nojaten päätään käsiinsä Ei kä hän tarvinnut valoa hän näki liiankin hyvin Marcus oli asemalla vastassa kun -isä tuli — ja kauhistui nähdessään hänet Hänen kätensä ja jalkansa oli kat kaistu tukka oli muuttunut lumival koiseksi ja hänen kasvonsa olivat lai hat ja kuolemanharmaat Mutta ilme oli kamalin — Mar cuksen sydäntä kouristi Kasvot olivat veltot ja liikkumatto mat silmät tuijottivat tylsinä Mut ta niissä oli sen ohessa jähmettynyt kauhu — ikäänkuin hän yhtämittaa olisi tuijottanut ruumiskasaan — jon ka alta ojentuu tuskallisesti hapuile via kouristelevia käsiä Monta päivää makasi isä yhtämit taa selällään vuoteella ja tuijotti ylös päin tuolla kauhealla katseellaan Ei hän puhunut mitään ei paljoa syönyt eikä hän sodasta palattuaan enää kertaakaan nauranut Isä oli ollut kotona viikon päivät kun Marcus kysyi minkälaista so dassa oikein oli ollut Tuo ilta oli syöpynyt lähtemättö mästi Marcuksen mieleen Nytkin oli kaikki niin elävänä hänen edes sään että olisi pitänyt ravistaa ol kapäitään ennenkuin hän olisi muista nut olevansa vankilassa Hän oli nä kevinään isän istumassa vuoteen lai dalta repaleinen viltti hartioilla — hän oli kuulevinaan tuon vilusta tus kasta ja katkeruudesta värisevän ää nen jok'ainoan sanan vieläpä omat vastauksensakin — Sodassa? Missä sodassa? — Siellä missä isä oli — sam malsi Marcus pelästyen: ettei isä vain olisi menettänyt järkeänsä ' — En minä sodassa ole ollut — — vaan helvetissä! — huudahti isä kiih tyen Hän huomautti että niinkuin kansainväliset sopimukset kumottiin samoin kumottiin sotalait ja lisäsi ettei yksikään sota ole vielä koskaan ollut niin raaka ja julma kuin viime mailmansota Marcus muistutti raakalaisten me nettelystä mutta isä väitti taas ettei esimerkiksi omia miehiä ole koskaan kidutettu niin kamalasti kuin viime sodassa — Kun kuusikin päivää täytyy yhtämittaa olla juoksuhaudassa syö mättä vavisten hyytävästä vilusta toisinaan vielä nilkkoihin asti kyl mässä vedessä — niin ankarampaa kidutusta ei ole Tulee niin tavaton heikkous ja tuska että toivoo vain kuolemaa Silloin miehet usein nostavat päänsä tai kätensä juoksu haudan reunan yläpuolelle päästäk seen edes pieneksi aikaa sairaalaan tahi kuollakseen — Sattuiko todellakin sellaisia ta pauksia paljonkin? — oli Marcus hiljaa änkyttänyt — — Annattiinhan oikein julistus jos sa itsensä haavoittaminen ja ammut taminen kuolemanrangaistuksen uhal la kiellettiin I Mutta senjälkeen men net ihan uhmalla nousivat juoksuhau dan reunalle — pitivät kuolemaa pa rempana kuin sodan kärsimyksiä Ja mitä vankeihin tulee niin Isä vaikeni hänen kasvoilleen tuli hurja kauhu hän vilkasi pelokkaasti taakseen niinkuin siellä olisi ollut jokin salaperäinen vihollinen — Mitä isä? — änkytti Marcus — Sanon sinulle yhden esimerkin — puhui isä vapisevalla äänellä Ja sitten isä kertoi pyöristyttävän tapauksen joka saattoi Marcuksen hiukset kohoamaan Hän hypähti seisoalleen ja keskeytti kauhistuksen ja raivon vallassa : — Ihmiset ovat tulleet raakalaisik si pedoiksi! — Älä sano niin poikani) — sa noi isä tuijottaen Marcusta silmiin ja hänen käheä vihlova katkera ää nensä koski Marcukseen kuin tylsän puukonterän vitkallinen viilto — Jul mimmatkin pedot ovat viattomia ka ritsoita raakalaiset enkeieitä noihin verraten! Perkeleet — se on ainoa sopiva nimitys Tiedotko sinä poi ka esimerkiksi miten minä nämä me netin? Marcus hätkähti nyt samoin kuin silloinkin kuullessaan isän äänen Hän ei ollut moneen aikaan muistanut missä isä oli Hänen ympärillään oli kuolemanhiljaista vankila nukkui Mutta Marcus ei saa ajtuksiaan pois isästä - Muistot ovat hellittämättömät kuin takaa-ajavat veriviholliset Ne ovat eläviä kuin elämä todellisuus hän tuntee samaa hyydyttävää kau hua kuin silloinkin Hän unoh taa taas vähitellen vankilan hän ei huomaa kopin pimeyttä — sillä hä nen sisäisten silmiensä edessä on en tinen koti Ja niin Marcus muistaa taas jokiki sen sanan tuosta kamalasta kertomuk sesta Hän on näkevinään miten nälästä ja vilusta puolikuoileihin mie hiin kohdistettiin omat kuularuiskut miten he horjuillen ja kiatuillen ete nevät vihollisten varustuksia kohden sieltä alkaa kuularuiskutuli jotkut kääntyvät — ja silloin puuskahtaa hejtä kohden omien kuularuiskujen terässade Onnettomat vaipuvat maahan kaikki isäkin Ooh! JÄÄHYVÄISET Hetken aikaa oli Marcus hämä rästi tuntevinaan että sen jälkeen oli tapahtunut muutakin — mutta kaikki tuntui niin tavattoman sekavalta ja kummalliselta ettei hän jaksanut kä sittää mitä se oli Hän tunsi huul tensa mutisevan sanaa vankila mutta ei vain jaksanut käsittää — ja het ken kuluttua oli kaikki omituisesti häipynyt unohtunut Taaskin muistuu mieleen isä katu mellakat Niin niin! Kaupungil lahan raivoaa kapina hän istuu ko tona äiti makaa sairaana — ja isä näyttää olevan aivan suunniltaan Miltei yhtämittaa kuului tuo terävä räiske kaupungin eri puolilta lähe ten ja edeten Toisinaan se taukosi hetkiseksi — aivankuin jokin kauhean suuri kone olisi mennyt epäkuntoon ja nyt sitä rasvataan ja korjataan kuumeentapaisella kiireellä Sel laisina hetkinä Marcus odotti kuumei sesti väristen milloin taas alkaa öisin leimusi tulipaloja ja niiden kellertävä kajastus valaisi heidän pik ku tupansa omituisen epätodellisen näköiseksi He saivat tietää että kapinalliset olivat kukistumaisillaan ja isäparka ei voinut nukkua ei syödä vähääkään Vaikka Marcus koska tahansa olisi herännyt kuuli hän isän tekojalan epäsäännöllisen hervottoman kolk keen toisinaan taas näkyi hänen lai han vartalonsa varjo liikkumattomana punertavassa ikkuna-aukossa Se muistutti kuollutta varjokuvaa mutta sen kumarassa asennossa hoikkine eteenpäin kurottavine kauloineen ku vastui kauhu hirmuisempi kuoleman kauhu — niinkuin tuo kuva olisi hen keä pidätellen odottanut milloin tuos ta aavemaisesta valosta hirveänä olen tona hypähtää hulluus Kolmantena yönä kuuli Marcus taas herätessään pimeydestä kaksi raskasta voihkausta sitten hammas ten kiristystä Marcus huomasi että se oli isä hänestä tuntui kuin olisi isä tukehtumaisillaan Hän nousi vuoteeltaan asteli isän luokse tart tuen hänen käteensä — mutta ei voi nutkaan sanoa mitään : rajusti nyyh kien painoi hän vain kasvonsa isän laihaa rintaa vasten Isä silitti hänen päätään ainoalla kädellään ja kuiskasi käheästi : — Poikani Poikani (Jatk)' HANNAN 8 8 O omptliissntaa kokoukset pidetään jokaisen viikon toraisin kello jpp Httom1 Kahvia saatavana joka ko kouksen loputtua ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joka torstai klo 2 lp 713 K lst St — Tervetuloa HOQUIAHIN S S O osapcluicuran ko koukset pidetään osaston talolla Akjolas a joka torstai kello 2 jpp Osote: 315— lOth St Hoquiam Waaa P0RTLAND1N S S OSASTON OM peluseuran kokoukset pidetään joka kuun ensimäinen ja kolmas torstai osaston talolla klo 8 Osote 719 Montana Ave WAUKEGAN1N 111 S S O viralliset kokoukset pidetään joka kuukau den ensimäisenä ja kolmantena tors taina alkaen kello 6 illalla — Osas ton ompeluseuran kokoukset ovat jo ka toinen torstai alkaen klo 2 j p p Kahvia kokouksen loputtua Humalia ja Maltaita kotival misteista juomaa varten Gold Crest Maltaat on 100 pros puh taista ohrista valmistettua Gold Crest Humalat ovat parhaita calitornialaisia Humalia I kannu Gold Crest Maltaita) m I paketti Gold Crest Humalia} 3 kannua maltaita ja 3 pakettia hu malia $400 6 kannua maltaita ja 6 pakettia hu malia $625 12 kannua maltaita ja 6 pakettia hu malia $1200 Valmistettu Milwukctissa Lähettäkää raha tulemaan posti- tai expressi maksuosoitukäena Lähetämme heti tilauksenne tulemaan pakettipostin välityksellä Gold Crest Products Co 51 Oneida Street Milmraukve Vis