8
No 31
matta hän ojentaa ne hänelle Kulu- korkeimpana käskijänä Kyllä heille muksensa olemme velvolliset täyttä
ka kuvastinkaan noissa silmissä Vielä olivat pienokaisensa yhtä rakkaat kun mään Sen me ilomielin teemmekin
se sama rehellisyys jota hän niin
äärettömästi oli ennen rakastanut!
Mutta ei Hän el voi puhua mitään
Sanat tukehtuivat kurkkuun Nops
asti hän kääntyi ja läksi pois Suun
tasi askeleensa ovesta ulos ja kohti
kievaria Monet olivat ne hämmäs
tyneet katseet jotka häneen kohdis
dettiin mutta hän ei niitä huomaii-
vanhemmille konsanaan mutta las- Olivathan hekin valmiit uhraamaan
tensa tulevaisuus ja onni kutsuivat kalleimpansakin meidän kaikkien ko-
ennenkaikkea heitä suureen tehtävään
ja siksi olivat he valmiit uhraamaan
ainoansakin Täydellä syyllä voimme
heitä kutsua työväenluokan parhaim
mistoksi työväenluokan vapaustaiste-
ko työväenluokan hyväksi uhrasivat
he ainoansa
Työväenluokan olosuhteiden olles
sa äärimmäisen kireät leivän ja vaa
tetuksen ollessa mitä vaikeimmin saa-
lun sankareiksi ja sankarittareiksi Ja tavissa joudumme huolehtimaan noin
heidän lapsensa jotka ovat nyt van- paristakymmenestätuhannesta punaor-
— "Ei mikään ole vahingollisem
paa ja turmiollisempaa proletariaatin
asialle kuin puolueen sisäinen dip
lomatisoimisen jatkaminen opportu
nistien ja sosialishovinistien kanssa"
kirjotti Lenin v 1915 Bernissä pide
tyn kansainvälisen naisten konferens
sin johdosta jossa ei otettu selvää
kantaa sosialipettureihin nähden
äänellä hyräilevän jotain nuottia
Kievarista hän otti kyydin ase
malle ja lähti pois aivan yhtä sala
peräisesti kuin oli tullutkin Sydä
mensä onnesta sykkien sillä hän oli
saanut — kostaa
nut Ainoa ajatus hänen mieles- hempainsa hoivaa vailla ovat myöskin vosta Tämä käy meille raskaaksi "Sellaisella diplomatisoimisella sumen-
sään oli päästä pian pois Pois laskettavat työväenluokan parhaim- mutta kun yhteiskunta ei heistä huo
niinkuin kaksikymmentä viisi vuot- mistoon kuuluviksi lehdi on meidän kuitenkin se niin väi
tä sitten Mutta nyt ei suru kalva- Vaikka punaorpomme ovatkin kan- keata kuin se onkin tehtävä Me o
nut hänen mieltään Kun hän maan- samme parhaimmiston jälkeläisiä jou- lemme pakoitettuja järjestämään ylei
tietä käveli kohti kievaria olisi vas- tuvat he elonsa aamusaskeleita ot- siä juhlia punaorpojen avustusrahas
taantulija kuullut hänen hiljaisella lamaan mitä kurjimmissa olosuhteissa ton kartuttamiseksi ja huolehtimaan
He ovat turhaan joutuneet vartomaan heidän kasvatuksestaan myös niin et
yli kolme vuotta isäänsä ja useat äi- tä punaorvot kerran miehiksi ja nät
tiänsä kotiin heidät valkopedot raa- siksi vartuttuaan tulevat käymään isi
asti murhasivat ensä ja äitiensä urhokasta tietä työ-
He ovat toivoneet saada istua isän väenluokan vapaustaistelun tietä
rakkailla oolvilla mutta turhaan Tu- Toivokaamme ja tehkäämme kaik-
Hilja saatuaan paperinipun oli he- loL-ttoniasti on usea saanut odottaa ki- että järjestetyt punaorpojuhlat
ti mennyt kamariinsa ja siellä tarkan gjtiänäkin oainamaan iltasuudelman
rakkaimpansa huulille Kaikista van
hempain hellistä hyväilyistä he ovat
osttomia Ja kuitenkin he ovat par
haimmistoomme kuuluvia Ollessaan
kaikesta elämänilosta jota koti ja
vanhemmat lapselle voivat tarjota o-
sattomia on meidän velvollisuutemme
tehdä kaikkemme heidän avuatamisek
seen Meidän tulee sikäli kun voim
me koettaa korvata sen minkä he
ovat joutneet menettämään isiensä ja
äitiensä kaatuessaan tai nääntyessään
nälkään valkoisen "sivistyksen" van- Ainako ryysyjä parsia paikata
kiloissa ja pidätysleireillä Vanhem- ja vanhoista muovailla uusia
painsa menetystä emme tietenkään ainako keitoksia laittaa ja maistaa
millään tavalla voi korvata mutta ja leipiä keekiä paistaa?
meidän tulee vointimme mukaan aut
taa heitä leivän ja vaatetuksen saa- Ainako siivota jälkiä toisten
misessa Meidän tulee koettaa an- nitkin Däivää Däivästä toiseen
tanut niitä Hänen hämmästyksensä
oli sanoin kuvaamaton Selailtuaan
kaikki paperit erikseen oli hän huo
mannut ne olevan heidän monivuoti
sia velkakirjojaan ja kiinnityksiään
joihin kaikkiin oli merkitty: MAK
SETTU Kuka oli se outo mies joka hänel
le oli ojentanut tämän nipun ja sa
naakaan sanomatta oli mennyt pois?
Kuka oli hän jota kukaan ei tunte
nut? Hän huomasi lattialla pienen
paperipalasen joka oli pudonnut hä
nen siinä selaillessaan Vapisevin
käsin hän otti sen ylös Hänen sy
dämensä oli seisahtua kun hän huo
masi käsialan Toinnuttuaan enim
mästä hämmästyksestään hän ryhtyi
lukemaan niitä muutamia rivejä jot
ka siihen oli piirretty:
"Hilja hyvä: — Kaksikymmentä vii
si vuotta sitten ilmoitin sinulle että
tapaamme vielä joskus Ole hyvä ja
ota vastaan tämä pieni häälahja —
Joonas"
Se tunne joka hänet valtasi on sa
noin kertomaton Kunpa hän olisi
voinut yhdenkään sanan edes nyt sa
noa Joonaalle mutta hän oli jo men
nyt — eikä hän enään koskaan ole
hänen tavattavissaan
onnistuvat mahdollisimman hyvin sekä
aineellisesti että kasvatuksellisesti
Että ne kohdaltaan vaikuttaisivat sen
päivän koittoa jolloin ihmiskunta on
vapaa kapitalismin riistosta ja sorros
ta jolloin punaorvoista voidaan pitää
huoli
ÄIDIN LAULU ~~
(Enemmän totuutta kuin runoutta)
Kirj Ida Lahti
netaan työväen silmiä jota vielä joh
tavat sosialipatriotit uskotellaan jou
koille että nuo sos-dem puolueet
kykenisivät muuttamaan suuntaansa
ja astumaan oikealle tielle Ne eivät
voi Joukoille on se sanottava sel
västi" "Työväenluokka uskaltaa aina pel
käämättä katsoa silmiin totuutta kat
kerintakin itsesyytöstä sillä sen heik
kous on ainoastaan hairahdus ja his
torian ankara laki antaa sille voiman
takaisin taka sen lopullisen voiton'
"Armoton itsekritiikki ei ole vain
työväenluokan olemisoikeus vaan
myös sen korkein velvollisuus Me
olemme laivaamme ottaneet ihmiskun
nan ylimmät aarteet joiden valvojaksi
proletariaatti on kutsuttu Ja veri
mellastuksen tahraaman ja alentaman
porvarillisen yhteiskunnan rientäessä
kohti kohtaloaan täytyy kansainväli
sen proletariaatin tempautua liikkeel
le ja on se sen tekevä sekä kohottava
esille ne kultaiset aarteet joiden se
mailmansodan hurjassa temmellykses
sä hetken hämmennyksen ja heikkou
den takia antoi painua maahan" —
Rosa Luxemburg (1915)
PUN A-ORV OT
taa heille kaikkea sitä mitä voimme ainako kiinni lepoa vailla?
ja mitä he välttämättömästi tarvitse- Etkö jo väsy orja sä moiseen?
vat
Aineellisen avustuksen ohella olem- Ainako päätäsi vaivata illoin
me velvolliset auttamaan heitä myös- mitä taas kaupasta kotia toisit
kin henkisesti sille tielle jolle vanhem- mikä halpaa oisi ja silti hyvää
pansa heitä johtaisivat jos eläisivät ehkä penniä pari säästää voisit
Tielle jota käyden he muistonsa ikui
siksi ajoiksi painavat koko maailman Ainako lapsia kurjuuteen laittaa
työväenluokan muistoon Heidän i- valvoa öitä ja kyynelöitä
sansä ja useamman äiti kaatuivat ja raataa uhrata kaikkesi koittaa
luokkasuhteiden kehityttyä äärimmäi- vaan turhaan turhaan kurjuus
sen kireäksi taistelun ollessa kiertä- voittaa I
mättömänä edessä
Nyt on tilanne nopeasti kehitty
mässä samaan pisteeseen Samallai
set taistelut alkavat olla edessämme
Tiedämme että kohta kutsuu luok-
Suomen Työmiehessä kirjoittaa nl
mim Papa seuraavaa :
Kaikki tiedämme keitä ovat puna- kamme onni meitä uudelleen taiste
orvot Tunnemme heidät niiden työ- luihin Kenties pian joudumme me
väenluokan poikain ja tytärten jälke- kin jättämään omaisemme ja lapsem-
läisiksi jotka ovat työväenluokan va
pauden puolesta maksaneet korkeim
man hinnan Kun sorto ja puute ras-
Millalnen Lenin oli vuokralaisena
Pariisilaisen 'Exelcior"-lehden n
vustaja on saanut päähänsä käydä
haastattelemassa Leninin vanhaa e
mäntää Pariisissa jonka luona hän
asui 1913 Emäntä otti kysymyksen
siltä näkökannalta kuinka täsmälli
sesti hänen vuokralaisensa suoritti
huonevuokran Tässä suhteessa et
Lenin ollut jättänyt mitään toivomi
sen varaa Emäntä kertoi että hä
nen on ollut kauan mahdotonta ku-
Ei ystävät ei! Me emme kestää vois vitella että tama vaatimaton lrirai
tätä rääkkäystä ruumiin ja sielun nen joka suurimman osan aikaansa
ellei paremmasta toivoa mielessä ois vietti kirjoja lukemalla on nyttem
ja varmoja jo siitä oltais'1 min Venäjän ensimäisiä miehiä
kaasti painoivat proletariaattia olosuh
teiden ollessa äärimmäisen kireät kun
työväenluokalla ei ollut kuin kaksi
tiela: nääntyä nälkään tai käydä tais-
me lähtiessämme heidän tulevaisuuten
sa puolesta taisteluun Meilläkin
saattaa olla sama kohtalo edessämme
Meidänkin lapsemme saattavat jäädä
orvoiksi Ja me kaikki toivomme
että he jotka jäävät jälkeemme tuli
sivat saamaan mahdollisimman hy-
teluun parempien olosuhteiden puoles- vän kohtelun niiltä luokkamme jäse
ta Ja kun taisteluun ryhdyttäessä niitä jotka mahdollisesti säilyvät täis
tä rvittim miehiä ja naisia jotka jät- telujen ikävimmistä seurauksista Toi
tivät omat yksityisetunsa syrjään jouk- vomme että meidänkin orvoiksi jää
ko jen edun kutsuessa kaikkia tyÖvä- vät lapsemme saisivat mahdollisimman
enluokan jäseniä luokkamme vapau- hyvän kohtelun
den puolesta taisteluun olivat he vai- Mitä me toivomme omien lapsiem
miit noudattamaan kutsua Heidän ja- me saavan antakaamme myöskin kaa
lot sydämensä sykkivät proletariaatin tuneiden tai vankiloissa nääntyneiden
vapaustaistelulle ja vallankumouslau- toveriemme lapsille Silla hekin toi
lujen kaikuessa he kävivät rintamalle vovat että heidän lapsistaan heidän
Ensimäisina vaatimattomina he nousi- jälkeensä huolehdittaisiin He toivo
vat barrikaadeille vuodattaen sydän- vat myöskin että heidän lapsensa oh
verensä joka punaten Pohjolan han- jat täisiin oikealle tielle luokkatais
kia todistaa heidän sankarillista itse- telun tielle Tämän samoinkuin jäl
uhrautumistaan He lähtiessään tais- keläistensä aineellisen huollonkin he
teluun jättivät rakkaimpansa ja pie- jättävät meidän tehtäväksemme
nokaisensa kotiin luokkaedun ollessa Tämän heidän hartaimman toivo-
KIVIHIILENK AIV A J AT
EMILE ZOLA'N kirjoittama jännittävä kuvaus Belgian
kivihiilityoläisten elämästä tunnelmista kärsimyksistä
ja taisteluista Kirjassa kuvatut kärsimykset vetävät
vertoja Danten "Helvetille" Maanuumenissa hautaan
tuneitten tuskat ja toiveet loihditaan esille niin mesta
ryiisesti jonka vain yksin Zola'n terävä kynä voipi
luoda Hinta ainoastaan 50 senttiä
Tilataan osotteella:
Toverin Kirjakauppa
Box 99 ASTORIA OREGON