8 No 31 matta hän ojentaa ne hänelle Kulu- korkeimpana käskijänä Kyllä heille muksensa olemme velvolliset täyttä ka kuvastinkaan noissa silmissä Vielä olivat pienokaisensa yhtä rakkaat kun mään Sen me ilomielin teemmekin se sama rehellisyys jota hän niin äärettömästi oli ennen rakastanut! Mutta ei Hän el voi puhua mitään Sanat tukehtuivat kurkkuun Nops asti hän kääntyi ja läksi pois Suun tasi askeleensa ovesta ulos ja kohti kievaria Monet olivat ne hämmäs tyneet katseet jotka häneen kohdis dettiin mutta hän ei niitä huomaii- vanhemmille konsanaan mutta las- Olivathan hekin valmiit uhraamaan tensa tulevaisuus ja onni kutsuivat kalleimpansakin meidän kaikkien ko- ennenkaikkea heitä suureen tehtävään ja siksi olivat he valmiit uhraamaan ainoansakin Täydellä syyllä voimme heitä kutsua työväenluokan parhaim mistoksi työväenluokan vapaustaiste- ko työväenluokan hyväksi uhrasivat he ainoansa Työväenluokan olosuhteiden olles sa äärimmäisen kireät leivän ja vaa tetuksen ollessa mitä vaikeimmin saa- lun sankareiksi ja sankarittareiksi Ja tavissa joudumme huolehtimaan noin heidän lapsensa jotka ovat nyt van- paristakymmenestätuhannesta punaor- — "Ei mikään ole vahingollisem paa ja turmiollisempaa proletariaatin asialle kuin puolueen sisäinen dip lomatisoimisen jatkaminen opportu nistien ja sosialishovinistien kanssa" kirjotti Lenin v 1915 Bernissä pide tyn kansainvälisen naisten konferens sin johdosta jossa ei otettu selvää kantaa sosialipettureihin nähden äänellä hyräilevän jotain nuottia Kievarista hän otti kyydin ase malle ja lähti pois aivan yhtä sala peräisesti kuin oli tullutkin Sydä mensä onnesta sykkien sillä hän oli saanut — kostaa nut Ainoa ajatus hänen mieles- hempainsa hoivaa vailla ovat myöskin vosta Tämä käy meille raskaaksi "Sellaisella diplomatisoimisella sumen- sään oli päästä pian pois Pois laskettavat työväenluokan parhaim- mutta kun yhteiskunta ei heistä huo niinkuin kaksikymmentä viisi vuot- mistoon kuuluviksi lehdi on meidän kuitenkin se niin väi tä sitten Mutta nyt ei suru kalva- Vaikka punaorpomme ovatkin kan- keata kuin se onkin tehtävä Me o nut hänen mieltään Kun hän maan- samme parhaimmiston jälkeläisiä jou- lemme pakoitettuja järjestämään ylei tietä käveli kohti kievaria olisi vas- tuvat he elonsa aamusaskeleita ot- siä juhlia punaorpojen avustusrahas taantulija kuullut hänen hiljaisella lamaan mitä kurjimmissa olosuhteissa ton kartuttamiseksi ja huolehtimaan He ovat turhaan joutuneet vartomaan heidän kasvatuksestaan myös niin et yli kolme vuotta isäänsä ja useat äi- tä punaorvot kerran miehiksi ja nät tiänsä kotiin heidät valkopedot raa- siksi vartuttuaan tulevat käymään isi asti murhasivat ensä ja äitiensä urhokasta tietä työ- He ovat toivoneet saada istua isän väenluokan vapaustaistelun tietä rakkailla oolvilla mutta turhaan Tu- Toivokaamme ja tehkäämme kaik- Hilja saatuaan paperinipun oli he- loL-ttoniasti on usea saanut odottaa ki- että järjestetyt punaorpojuhlat ti mennyt kamariinsa ja siellä tarkan gjtiänäkin oainamaan iltasuudelman rakkaimpansa huulille Kaikista van hempain hellistä hyväilyistä he ovat osttomia Ja kuitenkin he ovat par haimmistoomme kuuluvia Ollessaan kaikesta elämänilosta jota koti ja vanhemmat lapselle voivat tarjota o- sattomia on meidän velvollisuutemme tehdä kaikkemme heidän avuatamisek seen Meidän tulee sikäli kun voim me koettaa korvata sen minkä he ovat joutneet menettämään isiensä ja äitiensä kaatuessaan tai nääntyessään nälkään valkoisen "sivistyksen" van- Ainako ryysyjä parsia paikata kiloissa ja pidätysleireillä Vanhem- ja vanhoista muovailla uusia painsa menetystä emme tietenkään ainako keitoksia laittaa ja maistaa millään tavalla voi korvata mutta ja leipiä keekiä paistaa? meidän tulee vointimme mukaan aut taa heitä leivän ja vaatetuksen saa- Ainako siivota jälkiä toisten misessa Meidän tulee koettaa an- nitkin Däivää Däivästä toiseen tanut niitä Hänen hämmästyksensä oli sanoin kuvaamaton Selailtuaan kaikki paperit erikseen oli hän huo mannut ne olevan heidän monivuoti sia velkakirjojaan ja kiinnityksiään joihin kaikkiin oli merkitty: MAK SETTU Kuka oli se outo mies joka hänel le oli ojentanut tämän nipun ja sa naakaan sanomatta oli mennyt pois? Kuka oli hän jota kukaan ei tunte nut? Hän huomasi lattialla pienen paperipalasen joka oli pudonnut hä nen siinä selaillessaan Vapisevin käsin hän otti sen ylös Hänen sy dämensä oli seisahtua kun hän huo masi käsialan Toinnuttuaan enim mästä hämmästyksestään hän ryhtyi lukemaan niitä muutamia rivejä jot ka siihen oli piirretty: "Hilja hyvä: — Kaksikymmentä vii si vuotta sitten ilmoitin sinulle että tapaamme vielä joskus Ole hyvä ja ota vastaan tämä pieni häälahja — Joonas" Se tunne joka hänet valtasi on sa noin kertomaton Kunpa hän olisi voinut yhdenkään sanan edes nyt sa noa Joonaalle mutta hän oli jo men nyt — eikä hän enään koskaan ole hänen tavattavissaan onnistuvat mahdollisimman hyvin sekä aineellisesti että kasvatuksellisesti Että ne kohdaltaan vaikuttaisivat sen päivän koittoa jolloin ihmiskunta on vapaa kapitalismin riistosta ja sorros ta jolloin punaorvoista voidaan pitää huoli ÄIDIN LAULU ~~ (Enemmän totuutta kuin runoutta) Kirj Ida Lahti netaan työväen silmiä jota vielä joh tavat sosialipatriotit uskotellaan jou koille että nuo sos-dem puolueet kykenisivät muuttamaan suuntaansa ja astumaan oikealle tielle Ne eivät voi Joukoille on se sanottava sel västi" "Työväenluokka uskaltaa aina pel käämättä katsoa silmiin totuutta kat kerintakin itsesyytöstä sillä sen heik kous on ainoastaan hairahdus ja his torian ankara laki antaa sille voiman takaisin taka sen lopullisen voiton' "Armoton itsekritiikki ei ole vain työväenluokan olemisoikeus vaan myös sen korkein velvollisuus Me olemme laivaamme ottaneet ihmiskun nan ylimmät aarteet joiden valvojaksi proletariaatti on kutsuttu Ja veri mellastuksen tahraaman ja alentaman porvarillisen yhteiskunnan rientäessä kohti kohtaloaan täytyy kansainväli sen proletariaatin tempautua liikkeel le ja on se sen tekevä sekä kohottava esille ne kultaiset aarteet joiden se mailmansodan hurjassa temmellykses sä hetken hämmennyksen ja heikkou den takia antoi painua maahan" — Rosa Luxemburg (1915) PUN A-ORV OT taa heille kaikkea sitä mitä voimme ainako kiinni lepoa vailla? ja mitä he välttämättömästi tarvitse- Etkö jo väsy orja sä moiseen? vat Aineellisen avustuksen ohella olem- Ainako päätäsi vaivata illoin me velvolliset auttamaan heitä myös- mitä taas kaupasta kotia toisit kin henkisesti sille tielle jolle vanhem- mikä halpaa oisi ja silti hyvää pansa heitä johtaisivat jos eläisivät ehkä penniä pari säästää voisit Tielle jota käyden he muistonsa ikui siksi ajoiksi painavat koko maailman Ainako lapsia kurjuuteen laittaa työväenluokan muistoon Heidän i- valvoa öitä ja kyynelöitä sansä ja useamman äiti kaatuivat ja raataa uhrata kaikkesi koittaa luokkasuhteiden kehityttyä äärimmäi- vaan turhaan turhaan kurjuus sen kireäksi taistelun ollessa kiertä- voittaa I mättömänä edessä Nyt on tilanne nopeasti kehitty mässä samaan pisteeseen Samallai set taistelut alkavat olla edessämme Tiedämme että kohta kutsuu luok- Suomen Työmiehessä kirjoittaa nl mim Papa seuraavaa : Kaikki tiedämme keitä ovat puna- kamme onni meitä uudelleen taiste orvot Tunnemme heidät niiden työ- luihin Kenties pian joudumme me väenluokan poikain ja tytärten jälke- kin jättämään omaisemme ja lapsem- läisiksi jotka ovat työväenluokan va pauden puolesta maksaneet korkeim man hinnan Kun sorto ja puute ras- Millalnen Lenin oli vuokralaisena Pariisilaisen 'Exelcior"-lehden n vustaja on saanut päähänsä käydä haastattelemassa Leninin vanhaa e mäntää Pariisissa jonka luona hän asui 1913 Emäntä otti kysymyksen siltä näkökannalta kuinka täsmälli sesti hänen vuokralaisensa suoritti huonevuokran Tässä suhteessa et Lenin ollut jättänyt mitään toivomi sen varaa Emäntä kertoi että hä nen on ollut kauan mahdotonta ku- Ei ystävät ei! Me emme kestää vois vitella että tama vaatimaton lrirai tätä rääkkäystä ruumiin ja sielun nen joka suurimman osan aikaansa ellei paremmasta toivoa mielessä ois vietti kirjoja lukemalla on nyttem ja varmoja jo siitä oltais'1 min Venäjän ensimäisiä miehiä kaasti painoivat proletariaattia olosuh teiden ollessa äärimmäisen kireät kun työväenluokalla ei ollut kuin kaksi tiela: nääntyä nälkään tai käydä tais- me lähtiessämme heidän tulevaisuuten sa puolesta taisteluun Meilläkin saattaa olla sama kohtalo edessämme Meidänkin lapsemme saattavat jäädä orvoiksi Ja me kaikki toivomme että he jotka jäävät jälkeemme tuli sivat saamaan mahdollisimman hy- teluun parempien olosuhteiden puoles- vän kohtelun niiltä luokkamme jäse ta Ja kun taisteluun ryhdyttäessä niitä jotka mahdollisesti säilyvät täis tä rvittim miehiä ja naisia jotka jät- telujen ikävimmistä seurauksista Toi tivät omat yksityisetunsa syrjään jouk- vomme että meidänkin orvoiksi jää ko jen edun kutsuessa kaikkia tyÖvä- vät lapsemme saisivat mahdollisimman enluokan jäseniä luokkamme vapau- hyvän kohtelun den puolesta taisteluun olivat he vai- Mitä me toivomme omien lapsiem miit noudattamaan kutsua Heidän ja- me saavan antakaamme myöskin kaa lot sydämensä sykkivät proletariaatin tuneiden tai vankiloissa nääntyneiden vapaustaistelulle ja vallankumouslau- toveriemme lapsille Silla hekin toi lujen kaikuessa he kävivät rintamalle vovat että heidän lapsistaan heidän Ensimäisina vaatimattomina he nousi- jälkeensä huolehdittaisiin He toivo vat barrikaadeille vuodattaen sydän- vat myöskin että heidän lapsensa oh verensä joka punaten Pohjolan han- jat täisiin oikealle tielle luokkatais kia todistaa heidän sankarillista itse- telun tielle Tämän samoinkuin jäl uhrautumistaan He lähtiessään tais- keläistensä aineellisen huollonkin he teluun jättivät rakkaimpansa ja pie- jättävät meidän tehtäväksemme nokaisensa kotiin luokkaedun ollessa Tämän heidän hartaimman toivo- KIVIHIILENK AIV A J AT EMILE ZOLA'N kirjoittama jännittävä kuvaus Belgian kivihiilityoläisten elämästä tunnelmista kärsimyksistä ja taisteluista Kirjassa kuvatut kärsimykset vetävät vertoja Danten "Helvetille" Maanuumenissa hautaan tuneitten tuskat ja toiveet loihditaan esille niin mesta ryiisesti jonka vain yksin Zola'n terävä kynä voipi luoda Hinta ainoastaan 50 senttiä Tilataan osotteella: Toverin Kirjakauppa Box 99 ASTORIA OREGON