Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 26, 1921)
No 30 Tiistaina Heinäkuun 26 p — Tuesday July 26th 7 päivä hänelle silla hän aina muis- taa sen ajan jolloin kanssani Karl haaveilimme työstä jonka tulisimme tekemään sorrettujen hyväksi! — Ei tätä kaikkea äiti ei voi ka- dottaa katoamatta itse samalla ei voi nahda perheensä ymmärtämystä sortuneena sortumatta itse samalla Oi Karl Karl! Sinä murhaat äi timme! Vihollinen saapui juuri kylän lai taan ja avasi kiivaan tulen — Tu letko sinä Karl sieltä Siinä loppui viimeinen muistiinpa no Mutta siinä oli jo kylliksi Se selitti hänelle missä saakka oli se koti jossa hän oli ensimmäisiä elä mänarvoja alkanut käsittää missä kaipuut olivat syntyneet ja läneet ja missä ne olivat kehkeytyneet elä män suunnitelmiksi Ja niin välit tömästi astuivat silmäin eteen ne ko din piirissä vietetyt hetket jolloin yh teistuumin oli puhuttu itsekunkin tu- levästä tenavista ja ihanteista ja hän joutui mitä vertaamaan tähän het keen Ah jumalat! — Hän kuis kasi vain tuskaisesti sortuneesti ja tapasi kädellään otsaansa kuin jota kin pois häätäen ja alkoi horjuvin askelin kävellä joukkonsa jälkeen — Hän nousi ylös pöydän äärestä käveli muutaman askeleen lyhyeen hermostuneesti ja istuutui jälleen sa malle paikalle tuijotellen surusin omi tuisin katsein pimenevään ympäris töönsä Hän tuijotti kauan hei- littämättä kuin olisi katse ollut jo- honkin sidottu Vihdoin hän liikahti puri hampaansa yhteen ja veti vyöl tään provningin ohjaten sen piipun ohimoaan kohden Rinta kohoili rajusti kuohahdellen ja poskilta näyt- ti veri paenneen Hän jännitti ruu mistään sormeaan joka lepäsi lii- pasimella ja samassa paukahti Ke- vyt sauhu kohosi kattoa kohden ruu- mis nojasi kuin nukkuen pöytää vas- ten Sen jälkeen oli kaikki hiljaista Lähenevän yön pimeys hiiviskeli vain lähen lähe UNTAKO? Guy de Maupassant (Suomennos) Olin rakastanut häntä aivan mielet tömästi Minkävuoksi rakastetaan? Kuinka kummallista että ihmisellä voi olla yksi ainoa ajatus mielessään yksi toivomus sydämessään ja yksi ainoa nimi huulillaan — yksi nimi jo- ka ryöppyää sielun syvyydessä kuin vesi suihkukaivossa joka hiipii huu- Iille ja muodostuu sanoiksi uudelleen ja aina uudelleen sanoiksi joita kuis kaillaan kaikkialla äänettömästi ja ikäänkuin rukoillen Tahdon kertoa sinulle rakas lukijani meidän tari namme Minä tapasin hänet ja ra kastuin sima kaikki Kokonaisen vuoden olin elänyt hänen käsivarsil-# doin valvoa tämän yön tämän ainoan luki myös kirjoituksen mikä oli kai laan Olin elänyt hänen läheisyydes- yön täällä itkien hänen haudallaan verrettu ristiin Sitten hän otti kiven sään hänen olennossaan sanoissaan Mutta minut ajettaisiin pois jos jo- tieltä pienen terävän kiven ja alkoi ja kaikessa mikä ympäröi häntä mi- ku minut näkisi Mitä minä nyt te- raaputtaa huolellisesti kirjaimia Hän nä olin niin täydellisesti sulautunut kiain? Olin kahdenvaiheilla mutta tasoitti hitaasti kaikki ja tuijotti tyh jä sitoutunut kaikkeen mikä meni ja suoristausin kuitenkin aloin katsella jillä silmäkuopilla paikkaa missä kai- tuli hänestä etten ajanpitkään tien- nyt milloin oli päivä milloin yö olin ko elävä tai kuollut täälläkö van hassa maassa tai jossain muualla Sitten hän kuoli Miten? Minä en tiedä enkä muista enää mutta enemmän onkaan kuolleita kuin elä- vant kuoltuaan viidenkymmenenyh eräänän iltana hän tuli märkänä ko- via den vuoden vanhana Hän joudutti ti in Silloin satoi kovasti seuraavana Me toivomme korkeita taloja ja isänsä kuolemaa häijyydellään toivo päivänä hän yski Hän yski viikon paljon huoneita niitä neljää ikäkautta en perivänsä hänen omaisuutensa minkä jälkeen hänen täytyi turvau- varten jotka näkevät päivänvalon yh- Hän kiusasi puolisoaan pieksi lap tua sänkyyn dellä kertaa Ja kuolleen kaikista siaan vaivasi lähimmäisiään joi niin Minä muistan selvästi mitä senjäl- ikäkausista tästä ihmisestä joka ker- paljon kuin voi ja kuoli halveksittu- keen tapahtui Lääkäri tuli kirjoit- ti ja meni lääkkeitä noudatettiin ja eräs naishenkilö sai hänet niitä naut- timaan Hänen kätensä olivat kuu- mar otsaa poltti ja hänen silmänsä olivat luonnottoman suuret ja surulli- set Kun puhuttelin häntä niin hän vastasi minulle mutta olen unohta- nut mistä puhuimme Olen unoh- tanut kaikki kaikki kaikki Ainoa mistä minulla on hämärä muisto jä- lellä oli hänen omituinen rukoileva katseensa Sen jälkeen hän kuoli Hoitajatar sanoi: Voi! ja minä ym märsin niin minä ymmärsin Minä en tiennyt mitään enempää en mi- tään Näin papin joka oli saneen hyvä ja ystävällinen ja minä vuoda- 'n kyyenleitä kun hän puhui minul- le hänestä i tehtnn kysymyksiä hauta- ' Minulle jatsasioista mutta minä en muista mi tä puhuttiin vaikka muistankin ar- kun ia vasaran tLnt arkunkantta nau ]ate88a Hän on haudattu! Haudattu ! Siihen kuoppaan I Sin ne tuli useita henkilöitä — naispuoli sia ystäviä ' Minä pakenin minä juoksin ja senjälkeen kuljeskelin pit kin katuja kunnes saavuin kotiin Seuraavana päivän matkustin pois Eilen tulin takaisin Parisista ja näh tyäni jälleen asuntoni meidän asun tomme sänkymme ja huonekalum me kaikki sellaiset esineet junia muistuttivat ihmisestä hänen kuol- tuaan jouduin niin voimakkaan su run valtaan että olin aikeissa avata akkunan ja heittäytyä kadulle ja kun en voinut kauemmin seisoa kaikkien naiden esineiden seassa niiden seinien sisällä jotka olivat suojanneet häntä ja jotka vieläkin kätkivät tuhansia atoomeja hänen hengitystään niin otin hattuni ja astelin ulos Tulles- sani ovelle sivuutin suuren peilin etei- sessä jonka puolisoni oli sijoittanut siten että hän voi nähdä itsensä ko- konaan päästä jalkoihin saakka ulos mennessään katsellakseen oliko pu vusto järjestyksessä pienistä 'nauha kengistä hattuun saakka Minä seisahduin tämän peilin ää reen mihin hän oli niin usein kuvas tunut niin usein että hänen kuvansa voisi olla siinä kiintyneenä Mina seisoin siinä silmät tähdättynä sileään äänettömään lasiin Minä kosketin sitä se oli kylmä Kuinka minä kär sin? Minä kuljin tietämättäni tahtomat- tani jalkani kuljettivat minut ehdot- tomasti hautausmaalle Löysin ha- nen hautansa valkoisen marmorina- tin näillä harvoilla sanoilla: "Hän rakasti oli rakastettu ja kuo- li" Hän oli sen alla — maatuneena I Minä itkin otsa painuneena maata kohti jäin siihen seisomaan pitkäksi pitkäksi aikaa Äkkiä huomasin pi- meän tulevan ja kummallinen miele- tön toivo valtasi minut Minä tah- y mä parilleni kuolleiden kaupungissa Minä kuljin kulkemistani Kuinka pieni tämä kylä sentään on verrattu na siihen toiseen kylään missä me elämme ja elämme ja kuitenkin kuinka paljon ran oli on tuskin mitään jälellä Maa ottaa hänet takaisin unhoitus levittyy hänen ylleen Tultuani hautausmaan laitaan huo- mäsin olevani paikalla johon ensi- maiset kuolleet olivat kuoDatut maa- tumaan jossa ei enää eroittanut kir- joituksia risteissä mitkä maahan kaa- tuneina lepäävät odottamassa lopul- lista hävitystä Tämä paikka täynnä villiruusuja ja sypressejä oli surullinen mutta kaunis raviten itseään kuolleiden ih- lisiä juonittelijoita roistoja panet misten lihalla telijoita ja kateellisia kaikki he oli- Minä olin aivan yksin minkävuok- vat varastaneet ja pettäneet ottaneet si kiipesin yls puuhun ja kätkeydyin tuuheiden paksujen oksien sekaan Minä odotin pitäen kiinni puunrun- gosta kun hukkuva lankusta Täydel lisen pimeän tultua jätin piilopaikka- n' alkaen käydä hiljalleen tarkastel- t 1_ Ien maata jossa kuolleet lepäsivät Minä käyskentelin siten pitkän aikaa löytämättä kuitenkaan enää hänen hautaansa Kävelin kädet ojennettui na koskettaen hautakiviä käsilläni jaloillana polvillani ja rinnallani löy tämättä sittenkään häntä Minä käyt täydyin kuin sokea joka haparoi e teensä Seurasin kiviä ristejä ja rauta-aitoja seka kuihtuneiden lehvien tuoksua Minä luin nimet hautatau- Minä älysin hänet siinä silmanräpä luista seuraten sormillani kirjoitusta yksessä näkemättä kuitenkaan hänen Mikä yö! Mikä yö! kasvojaan mitkä olivat hunnun pei- F „ -" m: peloissani kuoleman pelossa vanho jen nautojen välisellä polulla nau- toia ! Hautoia ! Ei mitään muuta kuin hautoja Oikealla ja vasemmal la edessäni ja takanani jokapaikas sa ymärilläni ei mitään muuta kuin hautoja Minä istuin eräälle niistä en voinut kulkea kauemmaksi silla polveni olivat niin heikot Kuulin sydämmeni lyönnit kuulin myöskin jotain muuta samalla kertaa jotain käsittämätöntä Mitä? Se on ihmeel- linen ääni jokin jolle en voinut löy- tliV nimeä Oliko tämä ilve omassa päässäni yön pimeydessäkö eli tuliko 8e maan sisältä tämän ihmisruumiilla kylvetyn' maan Minä katselin ympä rilleni en voinut havaita kuinka kau an siinä seisoin olin kauhun huumaa mana pelon juovuttama ja valmis huutamaan tai kuolemaan Yhtäkkiä minusta tuntui kuin mar- morilevy liikkunut m inka paalia istuin olisi Niinpä kyllä se liikk tnttiannkin ikäänkuin n# tahtoi Ien- houtua ylö Yhdellä hyppäyktellä Poman jäletä Yhtenä uraukse olin käytävän toisella puolella ja minä na"iitä on J!™?''™ ™e näin niin minä näin aivan selvästi kiven jolla äsken olin istunut ko- houtuvan ja kuolleen tulevan esiin alastoman luurangon hivuttaen kiveä taapäin taivutetulla seljallaan Minä näin sen kauhistuttavan selvästi huo limatta vön oimevdestä Rististä voin lukea: "Tässä lepää Jacues Olivant kuoltuaan viidenkymmenenyhden vuo- den vanhana Hän rakasti perhet- tään oli hyvä ja kunniallinen sekä kuoli uskossa Jumalaan" Kuollut mies verrus oli ollut ja sen luun kärjellä mikä aikoinaan oli muodostanut etu sormen pään hän kirjoitti valaisevilla kirjaimilla (kut£n fosforitikulla raa- pisi seinää): "Tässä lepää Jaques Oli na lurjus" Lopetettuaan kirjoituksen hän seisoi liikkumattomana ja katseli työtään Minä käännyin ympäri ja näin että kaikki haudat olivat avoinna kaikki kuolleet nousseet vlöa ia kaikki ran puttaneet pois valheet jotka heidän sukulaisensa -olivat antaneet kaivertaa hauta tauluihin ja vaihtoivat valheet totuuksiin Minä näin että kaikki olivat vaivanneet lähimmäisiään sa- maila tavalla että he olivat ilkeämie- osaa kaikenkaltaisiin epärehellisiin te koihin nämä uskotut pojat viattomat tyttäret kunnialliset käsityöläiset ja kaikki nämä miehet ja naiset joita oli kutsuttu kunnialliseksi Heitä oli kaikkia kutsuttu kunnialliseksi ja he kirjoittivat kaikki samalla kertaa ikui sen asuntonsa kynnyksellä totuuden kauhistuttavan ja pyhän totuuden Samassa johtui mieleeni että hän on myös kirjoittanut jotain hautakiveensä ja nyt minä juoksin ilman kammoa ja luurankojen seassa Juoksin siihen puoliksi avointen hautojen ruumiiden sunntaan missä hän oli täysin var mana että hänet myöskin löydän tossa ja marmoriristilli missä vähän aikaisemmin olin lukenut: "Hän ra kasti oli rakastettu ja kuoli" oli nyt kirjoitettu: "Aikoen pettää aviopuo lisonsa hän meni eräänä päivänä ulos sateeseen kylmetytti itsensä ja kuo li" Minut löydettiin aamunkoitossa ma kaamassa tiedottomana haudalla — Sekä varsinaisissa tehtaissa että kaikissa suurissa työpajoissa joissa koneet ovat tekijänä tahi jossa edes on toimeenpantu uudenaikainen työn jako tarvitaan joukottain miespuoli sia työläisiä iältään nuoruusvuosien ylärajaan saakka Niistä jotka ker ran ovat tämän ikärajan saavuttaneet jää vain hyvin pieni määrä käytet täväksi samoilla työaloilla kun sen sijaan suurin osa säännöllisesti pan naan pois Se muodostaa juoksevassa liikaväestössä yhden osan joka teol lisuuden kehittyessä lisääntyy Osa siitä muuttaa maasta ja matkustaa to dellisuudessa vain maasta siirtyvän lisääntyy nopeammin Kuin miespuoli nen kuten Englanti on osoittanut Se ristiriitaisuus ettei työläisväestön luon nollinen lisääntyminen kykene tyydyt tämään pääoman kasautumistarpeita ja kuitenkin on niihin enemmän kuin riittävä on itse pääoman liikunnassa oleva ristiriitaisuus Se tarvitsee suu rempia määriä nuoremmassa iässä o leviä työläisiä vähemmän aikuisia miehiä Tämä ristiriitaisuus ei ole huutavampi kuin sekään että työläis ten puutetta valitetaan samaan ai kaan kuin tuhansia työläisiä on maan tiellä työttömänä senvuoksi että mää rätty työnjako kahlitsee heidät mää rättyyn liikealaan Sitäpaitsi kulut taa pääoma niin nopeasti työvoimaa että keski-ikäinen työläinen on jo u seimmiten enemmän tahi vähemmän aikansa elänyt Han vajoaa liikalais ten joukkoihin tahi tungetaan hänet ylemmältä portaalta alemmalle nuo remman työvoiman anastaessa hänen paikkansa Juuri suurteollisuustyö väen keskuudessa tapaamme lyhim män elinijän— -Marxin Pääomassa Kenelle ei vielä tule Toveritar tilatkoon sen heti!