Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 26, 1921)
Tiistaina Heinäkuun 26 p— Tuesday July 26th ♦ No 30 YLÖS HELVETISTÄ KIRJ KONRAD LEHTIMÄKI Clatk edell num ) f Wa e e numj KOTITAR KASTUS Utin muruuKseu asiimmu anui un lakannut kuulumasta alkoi Aurelia kädellä edestakaisin lattialla ilon Ja mielenliikutukseh valtaamana Sitten hän äkkiä puki pienen pääl- Jystakkinta' ylleen ja lähti ulos Hän poikkesi läheiseen kahvilaan ja pyysi punenmirse sisarensa ime- — im ma jjuuui uieua sesci ponoaiuaen seisoaneen ja na- nouaen vanuvat uiKopuoieua kuci maan heti luokseen Sitten hän pala- kuinka sinä — sopersi Julia lievästi nen mustat silmänsä leimahtivat — koiralauma pienen loppuunajetun o si asuntoonsa ja asetti teeveden kle- moittien ja hänen kasvonsa karahti- Jos sellainen tapahtuu niin slnuu tuksen luolan suulla Tuo viha antoi huiuaan sähkökeittiöön vat punaisiksi Aurelia katsahti hei-' paikkasi ei saa hetkeksikään jäädä senverran voimaa ettei hän enää va- Hetken kuluttua kuului kadulta lasti sisareensa ja puhui hetken ku- tyhjäksi! Puhu jo huomenna siellä vissut kun hän aukasi oven ja kysyi pyörien jyrinää ja heti senjälkeen 3- luttua kuin itsekseen: ja anna minulle pieni kirje eftä tie- kylmästi: tui Julia reippaasti sisään ja kysyi — Kyllä äitiparan elämä siellä mah- tävät — Mitä asiaa teillä on minulle' — liikutettuna: taa olla kovin surullista kun ennen — Niin minä kirjoitan sinulle kir- näin myöhään? — Onko jotain ikävää tapahtu- olimme molemmat hänen luonaan — jeen Aurelian varma käytös hänen kan nut ? ja nyt sinäkin vielä jouduit lähte- Aurelia lausui nuo yksinkertaiset nis hieno olemuksensa vaikutti san- — Ei el ikävää — lapsi kulta mään El kyllä minä jätän lukuni sanat salaperäisen painavasti Ja tarmiupseeriin niin että hän aivan mutta kesken ja' menen maalle! 'kun he seisoivat vastakkain innostu- tahtomattaan kumarsi ja änkytti hiu- Julia katsoi häntä tarkemmin ja — Minä sinne lähden! — innostui neina päättäväisinä näyttivät he yh- kan hämmentyen: huudahti kiihkeällä hiukan vapise- Julia hypähtäen seisoalleen — ML- dennäköisiltä kuin kaksi nuorta puuta — Hyvä neiti velvollisuus Ja Viliä äänellä: nun lukuni eivät ole vielä juuri alul- Aurelia meni kirjoituspöydän ää- tiedättehän te neiti että meillä 0!l Ah nyt tiedän Aurelia! Hän Ialtaan — ia ait on tärkeämpi kuin reen oikeus tulla milloin tahansa on ollut sinun luonasi ja hän ou tuollaiset luvut! Mutta sinulla on Kello löi kaksitoista — Väkivallan oikeus on maantien- uannnut rn Eikö niin Aurelia' täällä tehtävä jota el voi jättää: Julian poskia myöten vieri kyyne- rosvollakin Tehkää siis vain mie- Niin _ m önsi Aurelia- hän ' „' llavtrt fivvtpfvlta inka tunnustaa rl koksensa -Rakas sisareni tule oikein on- nelliseksi ja ja Aurelia syleili sisartaan ja tunties- aan tämän hennon ruumiin vapise- van pisti hänen rinnassaan tuskaili- nosti — niinkuin olisi tehnyt raskaan -1'iltokRen sisartansa vastaan — ljapsiraukkn -— kuiskasi hän hil- jaa arastellen — Sinä siis rakastat häntä yhtä paljon kuin ennenkin "Julia puristautui lujasti häntä vas- mau ja sopersi uyyuKyuaeii: saa oua Kapinallisien pesapaiKKti: juna putti pauiiysiaKiii yneen iarc- liiuauapariaisen uueuea leravaua ve:i- — Vielä enemmän Aurelia! Huo- Hän ei ole mikään isä! tui Aurelian käteen ja sanoi hiljaa sellä viiltävän halki nojatuolin plyy- mäsin sen tänään siellä kun hän Julia alkoi taas katkerasti itkeä sydämellisesti: sipäällystä ja sitten alkoi tottuneesti putosi siten i Olen vavissut tähän Isän kylmät Banat sattuivat Aure- — Näkemiin rakas Aurelia! Tule penkoa täytettä asti Mutta älä vain ole vlhai- lian sydämeen kunl kovat terävät jo huo Aurelia kuuli oman tuskanvolhket- non anna anteeksi Minä koetan jääpuikot ja hän veti henkeään ai- Sana katkesi kesken hän hätkähti ta muistuttavan huokauksensa hän unohtaa vankuin ankarain ponnistusten jäi- kuin surmaavasta sähköiskusta — sil- heräsi kuin unesta muistaen taas Itää kohotti lapselliset tuskan kai- keen Mutta hän pakotti itsensä ui- lä eteisen ulko-oveen iskettiin kolme kaikki ventamat kasvonsa ja Aurelian sydä- konaisesti tyyneksi ja sanoi hitaasti: harvaa lyöntiä Hän alkoi vavista ja Tämä on siis totta Hiessä läikähtl kiihkeä hellyys ja sää- — Katso Julia kasvatus ja yhteis- kysyi käheällä äänellä: Kirjat käsikirjoitukset liinavaat II hän pyyhki sisarensa kyyneleet kunnallinen asema tekevät hänet sei- —Niitäkö? teet taulut halkaistut tyynyt — kaik kiini äiti lapsensa puhuen väriselväl- laiseksi En minä usko että hän — Niin — kuului Aurelian mata- ki oli viskottu lattialle Eräs pitkä iii äänellä: ' muuten niin menettelisi la kuiskaus hän katsahti ovellepäia laiha mies oli hyökännyt toisenkin no- — Rakas rakas lapsi kuinka Silloin Julia lakkasi äkkiä itkemäs- tuskallisella jännityksellä Taas va- jatuolin kimppuun repien ja kaivel- voit ajatellakaan että olisjn sinulle tä ja tarttui sisarensa käteen sanoen vahti Julia hänen lumivalkoisilla Ien sen sisuksia silmät ahnaasti kiit- vihainen! Julia minä en voi sai- päättävästi: kasvoillaan kuvastui niin hirveä hätä täen Aurelia alkoi väristä Inhosta lia että sinä kärsit Minä sanon — Aurelia Minä tahdon myöskin ja kauhu — kuin ihmisen joka herää ja tuskasta: niinkuin nuo miehet oll- clten minä ryhtyä siihen työhön! Toimita sinä tainnostilastaan ratakiskoille sidottu- sivat jollakin julmalla tavalla raadot- — Ei Aurelia! — keskeytti Julia minut heti na ja näkee pikajunan tulisilmien lä- leet hänen lemmikkiratsuaan kiihkeästi — Et saa puhuakaan noin! —Kyllä minä muuten mutta henevän suurenevan Hän oli huu- Aurelia oli valmistautunut vangitse- Teidän molempien täytyy tulla onnei- kun se on niin vaarallista ja tamaisillaan mutta silloin Aurelia niiseen kotitarkastuksiin mutta häi liseksl Ja katsos Aurelia en m!- — Hän vaikeni ja Julia kysyi le- peitti hänen suunsa ja kuiskasi hä- oli kuvitellut olevau jotain juhlallista iä sentähden itke On vain vähän voltomasti: tääntyneenä: sankarillista Ja tämä: "innoittavaa iKii vä — : — Mitä nyt Aurelia? Sinä muu- — Julia rakas tyynny ei mitään rumaa pitkää kidutusta Hänen puheensa katkesi rajuun lt- tuit niin omituisen näköiseksi Ou- vaarallista ei mitään! Aa — nyt Säälimättömänä nälkäisenä varis- kuun ' ko jotain tapahtunut? tiedän — tule! parvena hyökkäsivät tosiasiat ja muis- — Voi rakas pieni sisareni Ei — Ei mutta minä vähän epäl- Hän tarttui sisarensa käsivarteen tot hänen päällensä yksi toisensa Itukaan voi olla noin hyvä kuin si- Ien Ja nyt sanon siltä varalta että ja veti hänet emännän huoneeseen jälkeen ja jokainen iski paksulla no- n-i et yhtään ajattele itseäsi joutuisin vankilaan: älä vain tule sin- Kun he ehtivät sinne tuntui koko kallaan hänen sydäntään: hän oli äs- aina vain ne katsomaan! Silloin vangitseisivat talo tärisevän iskuista ja emäntä U3- ken täällä — hän istui samalla tuolit- Mutta nyt ei Aureliakaan voinut sinutkin komattoroan lihava leski ponnahti la joka nyt on revitty Äsken oli hillitä itkuaan Ja niin lie sylitysten — Vankilaan ? — änkytti Julia kirkaisten istualleen elämä onnellisin hetki — ja nyt ta- itkivät kauan — niinkuin metsääu pelästyen — Mistä epäilet ? Aurelia juoksi hänen luokseen ja mä eksyneet lapset kun alkaa hämärtyä Aurelia tarttui Julian käteen ja pu- puhui kuumeisen nopeasti: Silloin tuntui Aureliasta kuin olisi ja luuli suhisee salaperäisesti pui3r hui tyynesti rauhoittaen: —Tuolla on poliisi Ottakaa Bl- terävä nokka iskeytynyt ihan sydä- sa — Katsos nyt kun olin jakamassa sarenl taaksenne korvaan teille men lävitse ja sitten kuiskannut hii lle olivat juoneet teensä ja istui- viimeisen lentolehtisen piirinj luotto- — Ei ei Jumalan tähden! Minä jaa sähisevästi: vai vaielen kun Aurelia kysyi omi- henkilöille katsoi eräs sotilas minua en uskalla poliisia — vastustaa — — Loppu tuisestl epäröiden: t niin omituisesti — ikäänkuin säälien sopotti emäntä pelosta vavisten — Aurelia oli vaistomaisesti tuntenut — 'No miten kotona ? Onko äiti — Vaikka hän on luottohenkilö Uin- Herra siunatkoon el ei! jotain tuollaista mutta nyt se var- kirjoittanut sinulle? En muistanut tui minusta ettei hän ollut rehellinen —Hän on viaton%lapsi Saatte meni: hän muisti että lentolehtien jiäiväll kysyä Ja viime viikolla kun kävelin Mar- tuhannen markkaa! levittäjiä oli tuomittu elinkautiseen — Alattelps minkälainen minä ii- Ien! — huudahti Julia eloisasti — Juurt tänään sain 'häneltä kirjeen — enkä muistanut ottaa mukaan! — Mitä aitf k'rJoltti? — HäD kirjoltti ikavöivan-sä meitä kovasti ja surevansa isän menettelyä sinun suhteesi Ja ajatteles: hän pyysi meitä siitä huolimatta rakasta- ctu ipa — 01 miten hyvä äitiraukkamme sentään voi olla! — puhui Aurelia värisevin äänin — Isä on tuottanut hänelle niin paljon surua ja siltä huolimftta hän: Niin Julia: äiti ja' sinä oletin samanlaisia! - " Aurelian kasvot synkistyivät ja he'- ken kuluttua hän kysyi arastellen: — Entäs isa onko hän nyt puhu- nut mitään Julia oj katgeensa alaa ja vastasi tuskallisesti: —Minä en voi enää ymmärtää snä hän on hän on Hän vaikeni tarttuen sisarensa kä- teen ja sitten lisäsi kiihkeästi pahek- Suen: ' — Niin minä luin hänelle äidin kirjeen ja pyysin että sinä saisit taas tulla Icötiin niin hän hän vas- tasi tuimasti että hänen talonsa ei mWn kansaa tällä Irartnlln oanrad meitä pimeässä joku mies Marcus lähti äkkiä sinnepäin ja silloin tu i musta varjo pakeni kuin henkensä edestä — Mitä nyt on tehtävä ? — hä- tälli Julia — Sinun pitäisi lähteä pois kaupungista — Ei se auta — kun minua kerran piucmau sumana Sarasia hus on oi- la aivan rauhallinen ja valmistautua kaikkeen Älä sinä vain ole levoton Julia Minun on aina hyvä ollasll- loin kun olen tehnyt velvollisuute- ai:' — Aurelia! — huudahti Julia tuli- Teitä ja hän piteli kädessään tavatto- man pientä kirjekuorta Hänen tois- ta kattaan puristi Aurelia puhuen hellästi: —Jos siis joutuisin kokonaan pois niin anna tuo hänelle Ja luota rakasta häntä — tee hänet onnelliseksi Rakas lapsi muista nyt tarkkaan mitä sanoin — Ei ei Aurelia — nyyhkytti Julia — Et saa kuolla ei — Älä itke pikku Julia! — lohdut- ti Aurelia — Kaikki käy hyvin ehkei mitään tapahdu minä vain siltä varalta — rn Jumalan nimeän kHh Tul kaa tänne Aurelia näki sisarensa katoavan e- männän leveän selän taakse Ja vaik- ka poliisit jyskyttivät entistä vimma- tummin ei hän enää pelännyt Hän hiipi omaan huoneeseensa sieltä etei- seen ja kysyi hiukan vapisevalla ää- neliä: — ikuiu reua uui — Poliisi! — rähähti ulkopuolelta aivankuin kiukkuisen koiran haukah- dus — Te joudutte vielä tästäkin edesvastuuseen! Aurelia tunsi vihaavansa tuota röyh- keätä ääntä noita kaikkia jotka o- lenne mukaan Aurelia lausui nämä sanat hillityl- la aanella mutta hänen silmänsä säih- kyivät vihasta Sitten hän istuutui sivuttain korituoliinsa ja alkoi katsel- la seinällä riippuvaa pientä jäljennös- tä Munkacsy'n taulusta: "Kristus Pilatuksen edessä" Ja poliisit alottivat työnsä Aurelia ei tiennyt miten kauan ko- titarkastusta oli kestänyt Kaikki tuntui sekavalta epätodenmukaiselta — pitkältä inhottavalta unelta Silloin kuului omituinen ritisevä ääni Aurelia käännähti ja näki erään