No 29
Tiistaina Heinäkuun 19 p — Tuesday July 19th
7
Elävää historiaa
(Kertomus)
Niin vakavana niin juhlallisena
kulkee kansa temppeliä kohden
Harmaata mustaa ilotonta on
joukko
Kellot kumajavat ja mahtavana
vyörynä kulkevat ääniaallot halki il
mojen Suurta voimakasta on ääni Pieni
sydän värisee sielua ahdistaa Ei ole
avaruudessa tilaa lämpimän sydämen
vienoille sävelille Ei jaksa heikon
ihmissydämen rakkauden värähtelyt
kilpailla Icylmän malmin kaiun kans
sa Ihmisen ääni on kuin sääsken
surinaa ukkosen käydessä
Turhaa turhaa on taistelu Tur
haa on tyynnyttää taikauskon merta
Turhaa on haravoida sumua
Pom pom! '"Po m poml Yhdyn
vakavaan harmaaseen joukkoon ku
len mukana annan virran viedä
On keveää kulkea virran mukana
niin rauhassa niin turvallista Virta
vie pyörre johtaa tuttuja uomia myö
ten Ei lyö laine vastaan ei hyrsky
iskuja anna
Suloiset tutut tutut säveleet ter
vehtivät Tunteet kuiskuttelevat : muis
tatko lapsuusaikaa mi istatko kotoista
rauhaa muistatko virren jota emosi
lauloi Muistatko muistatko
Oi muistan muistan
Sammuu soitto Kuulen sanat
opetukset Kaikki on niinkuin ennen
kin Samat muorit samat vaarit sa
man raskaan syntikuorman kantajat
kohtaavat katseeni Ahmin opetus
ta Ne ovat niin sileitä niin uinut
tavan tuttuja ja kuitenkin
Laine lyö vasten kasvojani hyrs
ky antaa ankaran iskun
Mitä
Missä ovat ihmiset?
Näen vain elottomia älyttömiä tyÖ
kirveen veistoksia
Tuossa on ukko Tekijä on pan
nut paljon huolta leukojen muodos
tamiseen Ne ovat leveät voimak
kaat — Tuossa akka Silmien ra
oista kiiluu kellertävää sameriasta
älyttömyyttä — Tuossa nukkua tu
hertaa mies jonka otsa on heikko
matala leipähuolen uurtama
Jo alkaa eloton joukko liikahdella
Oh Missä minä olen? Elänkö
jälleen lapsuusaikaa olenko kulkenut
vuosikymmenten taakse elämässäni?
Ei ei
Tuhansien vuosien taakse olen kul
kenut Vuosituhansia oli vierinyt sieluni
ylitse ja jälleen tuhansia vuosia
Mutta miksi oikeastaan olen tänne
pimeään muinaisuuteen tullut Mitä
on minulla täällä tekemistä Elänhän
elämää - joka on niin ihanaa niin
kaunista
Omena ja kirsikka kukkivat kilpaa
kedon kukkien kanssa — kirsikka
metsä joka valkoisena kukka-aaltoina
ulottuu rantaan asti ja omenapuukäy
tävä jonka suoruutta elähyttää ok
sien lävitse välkkyvä järven pinta
Ei ole veljesvihaa ei nälkää ei
kurjuutta maailmassa ja ilma värei
lee rakkauden säveliä Oi miten
ihanaa!
Pieni kovakuoriainen kiipee ylös
ruohon kortta muurahainen juok
see tien poikki pääskynen kiitää
ilmassa Leivonen laulaa lemmen
laulua tuuli suhisee iäistä rauhaa
Valtavana vyÖryää elämän virta puis
sa pensaissa ruohoissa kukissa Se
vyöryy suurena sopusointuna Poissa
on taistelu mikä muinoin oli elä
män ainoa sisältö
Pom — pöm ! Pom — pom !
Huut Valetun malmin äänil
'Elävää historiaa lukiessani aina
kuulen tuon äänen ja näen siihen
liittyvän kuvasarjan Se on kauhea
ääni ja hirveät kuvat
Kuitenkin minä halusta luen elä
vää historiaa -Minä pidän siitä Se
kertoo minulle luonnon kehityslakien
äärettömistä ilmeistä
Mutta sen katselemiseen tarvitaan
kylmyyttä ja tyyneyttä
Sydän alkaa aina sykkiä murtavas
ta säälistä onhan vereni periyty
nyt noista kaukaisista esivanhemmista
ja siinä yhä aaltoaa muinaisten tuski
en jälkimainingit
Se elävä historia on tällaista jota
luen:
Harmaata mustaa ilotonta on ih
miskunta jota johtaa malmin kylmä
kaiku temppeleihin
Mahtavana vyörynä kulkee kumeat
äänet avaruudessa ja pienet ihmissy
dämet värisevät pelosta sieluja ah
distaa Mutta se jota malmin kaiku julis
taa on elotonta säälitöntä sanomaa
Se julistaa voimaa jonka mustat sii
vet verhoavat taivaan idästä lanteen
Pom — pom! Turhaa on kie
murtelusi tomun lapsi Minä painan
voimakkaan nyrkkini sinun sykkivää
sydäntäsi vasten minä kuivaan kuu
man veresi kitken aatteiden taimet
sielustasi Minä mammona olen voi
makas kuin kuolema
Ja julistusta säestää kaukaisten tap
potannerten tykkien jyrinä
Teollisuushelvetti
Jos nykyiselle ajalle antaa sen oi
kean nimen niin kuuluu se kuin yllä
Kapitalistit ja heidän renkinsä kut
suvat sitä toisella nimellä — sivistyk
sen korkean sivistyksen ajaksi
Tästä sisvistyksestä antaa mainion
kuvan vaikka mikä vähänkään huo
mattavmpi Amerikan tehdaskaupunki
— ottakaamme esimerkiksi Syracuse
Ohiossa
Siellä on kahdenlaista väkeä Sel
laisia jotka eivät tee mitään ja joil
la kaikki on — näitä kutsutaan "pa
remmiksi" — ja sellaisia jotka aher
tavat aamusta iltaan raskaassa työs
sä ja joilla ei mitään ole — nämä
ovat tavallista kansaa työläisiä
"Paremmat" puhuvat korkeasta si
vistyksestään heidän naisensa "toi
mivat" kirkoissa lähetystyössä klu
peissa iloissa huveissa ja kaikellai
sissa nautinnoissa Suurimmat "tais
telut" ja elämän vaikeudet ovat koet
taa nautinnoissaan voittaa toiset "pa
remmat" Nautinnoissa ja ulkokul
taisuudessa Sillä muutoin se ei olisi
"sivistystä" "
Jos jollekin näistä naikkosista ker
too että tässä samassa Syracusessa
on naisia joiden täytyy orjan tavoin
raataa miesten töissä rauta- ja teräs
valimoissa niin he ovat hämmästy vi
nään mutta hetken mietittyään kyl
mäverisesti sanovat että se on niin
kuin sen ollakin pitää — mitäs muu
ta varten työläisnaiset ovat kuin teh
däkseen työtä He taaskin — he
"paremmat" — heidän on toisin —
mutta he ovatkin "sivistyneitä"
Ja työläiset ovat tähän tottuneet
Tottuneet ijankaikkiseen raadantaan
tottuneet loppumattomaan kurjuuteen
ja kaiken puutteeseen — josta seu
raa että he ovat "onnellisia" ja tyy
tyytyväisiä — "onnellisia kuin lei
voset" Syracusessa on suolakaivoksia Ja
suola kuivataan suurissa ammeissa
Näiden työläiset eivät saa koskaan e-
des nukkuakaan rauhassa Jos tulee
yöllä myrsky tai sade niin annetaan
merkki jonka kuultuaan kaikkein
työläisten — miesten naisten lasten
— on noustava vuoteeltaan ja kiiruh
dettava peittämään - näitä aarneja jot
ta noiden "sivistyneiden" suola ei
kastuisi
Perheen isä joka niukalla palkal
laan tuskin onnistuu pitämään it
sensä ja perheensä edes raihnaisessa
kaan kunnossa on tietenkin ääret
tömän onnellinen noustessaan yösy
dännä kesken untaan kiiruhtaakseen
suojelemaan toisten suolaa Perheen
äiti työn uuvuttamana ja kaikellais
ten kieltäymysten kuihduttamana on
samoin äärettömän onnellinen men
nessään levolle ja tietäessään että
merkin annettua hänen täytyy vähin
pukimin' rientää suola-aarneille kas
tua läpimäräksi — ja palata entistä
uupuneempana jälleen nukkumaan
jos voi
Ja lapset — ne vasta onnellisia ovat
"onnellisia kuin leivoset" Leikki
paikkana heillä ovat tunkiot ja puki
mina pari rääsyä Melkein siitä al
kaen kun he oppivat kävelemään
täytyy heidän ruveta kulkemaan isän
sä ja äitinsä kera työssä — Ei ole
lainkaan ihme että he ovat "onnellisia
kuin leivoset"
Voiko kuvitella pahempaa helvet
tiä kuin tämä?
Vai onko tämä sivistystä?
Helvetin portilla
Kirj Asarias Viljanheimo
Luciferillä linnassaan pidot s
horna riemuiten temmeltää
sen pauhua vahvimmat padot
ei saattaisi vaimentaa
On portilla nääntyvä vieras
joka sisälle aikoisi myös
ei sielunsa irstaisa rietas
ei kultia kanna hän vyÖs
Hän tehtaitten porteilla värjyi
työtä raskasta rukoillen
niillä päiviä viikkoja viipyi
sai raataakin hikoillen
Ryskeessä jyskeessä tehtaan
ahjon ääressä uuraasti löi
ei lepoa saanut hän koskaan
hän leipähän unenkin moi
Nyt helvetin portilla vartoo
kuten aina hän tehnyt on
vaan uneen uupunut vajoo
vaikka horna on levoton
Lusifeerille sanoma viedään
että portilla nukkuu mies
hällä ryysyinen puku vain yllään
on vaarallinen hän kukaties
Oli yhteiskunnalle vaara
jos oikeutta aneli hän
vain orjana lupa oli raataa
ja tyytyä nälkähän
Lusifeerikin kiukusta puhkui
kun oudosta kuulla sai
joka helvetin portilla nukkui
on onneton hylkiö kai?
Ens katsepa mielensä muuttaa
kun silmää hän nukkujaa
tää näky on outoa uutta
hornan haltia huoahtaa
Tuo mies on kokenut kyllin
ja kärsinyt kaikkea oi
koska pauhussa helvetinkin
noin raskaasti nukkua voi
Nyt loppukoon hornassa riemut
sua häiritä unesta ei saa
ken kärsinyt riistäjän hirmut
sille helvetti jo rauhan suo
Katkeralla surulla ja kaiholla
tiedoksi annamme että
rakas tyttömme
Ellen Ilona
tuli temmattua pois tapaturmai
sesti M päivä heinäkuuta 1921
Dunblan'issa Sask Canadassa
Ellen oli syntynyt Minotissa No
Dakotassa helmikuun 29 päivä
1 908 elettyänsä ainoastaan 1 3
v I kk ja I t päivää Häntä
kaiholla muistelemaan jäimme
äiti isä I sisko 2 veikkoa I
kasvattiveikko ja laaja sukulais
piiri LIINA ja JAAKKO MÄKI
Fridiof Wallace Welma
ja Axel
Kesän- tuulet huminoipi
päivä tuhlaa paistettaan
sydän tuskaa vaikeroipi
poissa viipyy Elli vaan
Jo ennen tulemaasi tänne
vielä hetkeen viimeiseen
olit ilo elämämme
päivän säde sydämeen
Kukka kallis olit meille
palkitse sitä mikään ei
kuin tapaturma tuonen teille
Ellin pienoisemme vei
Kukka nuoruus lakastuupi
keskellä nuoruuskevättään
muistosi on aina uusi
ei tule koskaan häipymään
Vaikka Ellimme peittää multa
sydämissämme kuvas on
hyvästi nyt lapsi kulta
muistosi on tahraton
i )
Surulla ja murheella ilmoitam
me että rakas poikani
ja veljemme
Aale Johannes Takala
nukkui kuoleman uneen I 1 päi
vä kesäk 1 92 I Lady smithin
sairaalassa sairastettuaan parin
viikon ajan lavantautia joka lo
pulta kääntyi aivokuumeeksi
Hän oli syntynyt Extentionilla
B C 4 päivä maalisk 1901
joten oli kuollessaan 20 vuoden
3 kuukauden ja 7 päivän ikäi
nen Ikävällä jäimme häntä kai
paamaan minä hänen äitinsä ja
meitä neljä siskoa ja yksi veli
Ei pauhina myrskyjen ma ilma n
Nyt häiritse rauhaa nukkuvan
Ei sykkäile rinta nyt riemuiten
Ja vaivatkin vaimeni sydämen
Hautaus tapahtui 1 3 päivänä
kesäkuuta Ladysmithin hautaus
maalle Kiitämme kaikkia hau
taussaattoon osanottajia kuin
myöskin kaikkia jotka toivat
kukkia ja trvalla tai toisella o
vat ottaneet o&aa suruumme
MRS LIISA TAKALA
SISKOT JA VELI: Laila
Elin Elvi Hart Id ja Taimi
Ladysmith B C
am