No 29 Tiistaina Heinäkuun 19 p — Tuesday July 19th 7 Elävää historiaa (Kertomus) Niin vakavana niin juhlallisena kulkee kansa temppeliä kohden Harmaata mustaa ilotonta on joukko Kellot kumajavat ja mahtavana vyörynä kulkevat ääniaallot halki il mojen Suurta voimakasta on ääni Pieni sydän värisee sielua ahdistaa Ei ole avaruudessa tilaa lämpimän sydämen vienoille sävelille Ei jaksa heikon ihmissydämen rakkauden värähtelyt kilpailla Icylmän malmin kaiun kans sa Ihmisen ääni on kuin sääsken surinaa ukkosen käydessä Turhaa turhaa on taistelu Tur haa on tyynnyttää taikauskon merta Turhaa on haravoida sumua Pom pom! '"Po m poml Yhdyn vakavaan harmaaseen joukkoon ku len mukana annan virran viedä On keveää kulkea virran mukana niin rauhassa niin turvallista Virta vie pyörre johtaa tuttuja uomia myö ten Ei lyö laine vastaan ei hyrsky iskuja anna Suloiset tutut tutut säveleet ter vehtivät Tunteet kuiskuttelevat : muis tatko lapsuusaikaa mi istatko kotoista rauhaa muistatko virren jota emosi lauloi Muistatko muistatko Oi muistan muistan Sammuu soitto Kuulen sanat opetukset Kaikki on niinkuin ennen kin Samat muorit samat vaarit sa man raskaan syntikuorman kantajat kohtaavat katseeni Ahmin opetus ta Ne ovat niin sileitä niin uinut tavan tuttuja ja kuitenkin Laine lyö vasten kasvojani hyrs ky antaa ankaran iskun Mitä Missä ovat ihmiset? Näen vain elottomia älyttömiä tyÖ kirveen veistoksia Tuossa on ukko Tekijä on pan nut paljon huolta leukojen muodos tamiseen Ne ovat leveät voimak kaat — Tuossa akka Silmien ra oista kiiluu kellertävää sameriasta älyttömyyttä — Tuossa nukkua tu hertaa mies jonka otsa on heikko matala leipähuolen uurtama Jo alkaa eloton joukko liikahdella Oh Missä minä olen? Elänkö jälleen lapsuusaikaa olenko kulkenut vuosikymmenten taakse elämässäni? Ei ei Tuhansien vuosien taakse olen kul kenut Vuosituhansia oli vierinyt sieluni ylitse ja jälleen tuhansia vuosia Mutta miksi oikeastaan olen tänne pimeään muinaisuuteen tullut Mitä on minulla täällä tekemistä Elänhän elämää - joka on niin ihanaa niin kaunista Omena ja kirsikka kukkivat kilpaa kedon kukkien kanssa — kirsikka metsä joka valkoisena kukka-aaltoina ulottuu rantaan asti ja omenapuukäy tävä jonka suoruutta elähyttää ok sien lävitse välkkyvä järven pinta Ei ole veljesvihaa ei nälkää ei kurjuutta maailmassa ja ilma värei lee rakkauden säveliä Oi miten ihanaa! Pieni kovakuoriainen kiipee ylös ruohon kortta muurahainen juok see tien poikki pääskynen kiitää ilmassa Leivonen laulaa lemmen laulua tuuli suhisee iäistä rauhaa Valtavana vyÖryää elämän virta puis sa pensaissa ruohoissa kukissa Se vyöryy suurena sopusointuna Poissa on taistelu mikä muinoin oli elä män ainoa sisältö Pom — pöm ! Pom — pom ! Huut Valetun malmin äänil 'Elävää historiaa lukiessani aina kuulen tuon äänen ja näen siihen liittyvän kuvasarjan Se on kauhea ääni ja hirveät kuvat Kuitenkin minä halusta luen elä vää historiaa -Minä pidän siitä Se kertoo minulle luonnon kehityslakien äärettömistä ilmeistä Mutta sen katselemiseen tarvitaan kylmyyttä ja tyyneyttä Sydän alkaa aina sykkiä murtavas ta säälistä onhan vereni periyty nyt noista kaukaisista esivanhemmista ja siinä yhä aaltoaa muinaisten tuski en jälkimainingit Se elävä historia on tällaista jota luen: Harmaata mustaa ilotonta on ih miskunta jota johtaa malmin kylmä kaiku temppeleihin Mahtavana vyörynä kulkee kumeat äänet avaruudessa ja pienet ihmissy dämet värisevät pelosta sieluja ah distaa Mutta se jota malmin kaiku julis taa on elotonta säälitöntä sanomaa Se julistaa voimaa jonka mustat sii vet verhoavat taivaan idästä lanteen Pom — pom! Turhaa on kie murtelusi tomun lapsi Minä painan voimakkaan nyrkkini sinun sykkivää sydäntäsi vasten minä kuivaan kuu man veresi kitken aatteiden taimet sielustasi Minä mammona olen voi makas kuin kuolema Ja julistusta säestää kaukaisten tap potannerten tykkien jyrinä Teollisuushelvetti Jos nykyiselle ajalle antaa sen oi kean nimen niin kuuluu se kuin yllä Kapitalistit ja heidän renkinsä kut suvat sitä toisella nimellä — sivistyk sen korkean sivistyksen ajaksi Tästä sisvistyksestä antaa mainion kuvan vaikka mikä vähänkään huo mattavmpi Amerikan tehdaskaupunki — ottakaamme esimerkiksi Syracuse Ohiossa Siellä on kahdenlaista väkeä Sel laisia jotka eivät tee mitään ja joil la kaikki on — näitä kutsutaan "pa remmiksi" — ja sellaisia jotka aher tavat aamusta iltaan raskaassa työs sä ja joilla ei mitään ole — nämä ovat tavallista kansaa työläisiä "Paremmat" puhuvat korkeasta si vistyksestään heidän naisensa "toi mivat" kirkoissa lähetystyössä klu peissa iloissa huveissa ja kaikellai sissa nautinnoissa Suurimmat "tais telut" ja elämän vaikeudet ovat koet taa nautinnoissaan voittaa toiset "pa remmat" Nautinnoissa ja ulkokul taisuudessa Sillä muutoin se ei olisi "sivistystä" " Jos jollekin näistä naikkosista ker too että tässä samassa Syracusessa on naisia joiden täytyy orjan tavoin raataa miesten töissä rauta- ja teräs valimoissa niin he ovat hämmästy vi nään mutta hetken mietittyään kyl mäverisesti sanovat että se on niin kuin sen ollakin pitää — mitäs muu ta varten työläisnaiset ovat kuin teh däkseen työtä He taaskin — he "paremmat" — heidän on toisin — mutta he ovatkin "sivistyneitä" Ja työläiset ovat tähän tottuneet Tottuneet ijankaikkiseen raadantaan tottuneet loppumattomaan kurjuuteen ja kaiken puutteeseen — josta seu raa että he ovat "onnellisia" ja tyy tyytyväisiä — "onnellisia kuin lei voset" Syracusessa on suolakaivoksia Ja suola kuivataan suurissa ammeissa Näiden työläiset eivät saa koskaan e- des nukkuakaan rauhassa Jos tulee yöllä myrsky tai sade niin annetaan merkki jonka kuultuaan kaikkein työläisten — miesten naisten lasten — on noustava vuoteeltaan ja kiiruh dettava peittämään - näitä aarneja jot ta noiden "sivistyneiden" suola ei kastuisi Perheen isä joka niukalla palkal laan tuskin onnistuu pitämään it sensä ja perheensä edes raihnaisessa kaan kunnossa on tietenkin ääret tömän onnellinen noustessaan yösy dännä kesken untaan kiiruhtaakseen suojelemaan toisten suolaa Perheen äiti työn uuvuttamana ja kaikellais ten kieltäymysten kuihduttamana on samoin äärettömän onnellinen men nessään levolle ja tietäessään että merkin annettua hänen täytyy vähin pukimin' rientää suola-aarneille kas tua läpimäräksi — ja palata entistä uupuneempana jälleen nukkumaan jos voi Ja lapset — ne vasta onnellisia ovat "onnellisia kuin leivoset" Leikki paikkana heillä ovat tunkiot ja puki mina pari rääsyä Melkein siitä al kaen kun he oppivat kävelemään täytyy heidän ruveta kulkemaan isän sä ja äitinsä kera työssä — Ei ole lainkaan ihme että he ovat "onnellisia kuin leivoset" Voiko kuvitella pahempaa helvet tiä kuin tämä? Vai onko tämä sivistystä? Helvetin portilla Kirj Asarias Viljanheimo Luciferillä linnassaan pidot s horna riemuiten temmeltää sen pauhua vahvimmat padot ei saattaisi vaimentaa On portilla nääntyvä vieras joka sisälle aikoisi myös ei sielunsa irstaisa rietas ei kultia kanna hän vyÖs Hän tehtaitten porteilla värjyi työtä raskasta rukoillen niillä päiviä viikkoja viipyi sai raataakin hikoillen Ryskeessä jyskeessä tehtaan ahjon ääressä uuraasti löi ei lepoa saanut hän koskaan hän leipähän unenkin moi Nyt helvetin portilla vartoo kuten aina hän tehnyt on vaan uneen uupunut vajoo vaikka horna on levoton Lusifeerille sanoma viedään että portilla nukkuu mies hällä ryysyinen puku vain yllään on vaarallinen hän kukaties Oli yhteiskunnalle vaara jos oikeutta aneli hän vain orjana lupa oli raataa ja tyytyä nälkähän Lusifeerikin kiukusta puhkui kun oudosta kuulla sai joka helvetin portilla nukkui on onneton hylkiö kai? Ens katsepa mielensä muuttaa kun silmää hän nukkujaa tää näky on outoa uutta hornan haltia huoahtaa Tuo mies on kokenut kyllin ja kärsinyt kaikkea oi koska pauhussa helvetinkin noin raskaasti nukkua voi Nyt loppukoon hornassa riemut sua häiritä unesta ei saa ken kärsinyt riistäjän hirmut sille helvetti jo rauhan suo Katkeralla surulla ja kaiholla tiedoksi annamme että rakas tyttömme Ellen Ilona tuli temmattua pois tapaturmai sesti M päivä heinäkuuta 1921 Dunblan'issa Sask Canadassa Ellen oli syntynyt Minotissa No Dakotassa helmikuun 29 päivä 1 908 elettyänsä ainoastaan 1 3 v I kk ja I t päivää Häntä kaiholla muistelemaan jäimme äiti isä I sisko 2 veikkoa I kasvattiveikko ja laaja sukulais piiri LIINA ja JAAKKO MÄKI Fridiof Wallace Welma ja Axel Kesän- tuulet huminoipi päivä tuhlaa paistettaan sydän tuskaa vaikeroipi poissa viipyy Elli vaan Jo ennen tulemaasi tänne vielä hetkeen viimeiseen olit ilo elämämme päivän säde sydämeen Kukka kallis olit meille palkitse sitä mikään ei kuin tapaturma tuonen teille Ellin pienoisemme vei Kukka nuoruus lakastuupi keskellä nuoruuskevättään muistosi on aina uusi ei tule koskaan häipymään Vaikka Ellimme peittää multa sydämissämme kuvas on hyvästi nyt lapsi kulta muistosi on tahraton i ) Surulla ja murheella ilmoitam me että rakas poikani ja veljemme Aale Johannes Takala nukkui kuoleman uneen I 1 päi vä kesäk 1 92 I Lady smithin sairaalassa sairastettuaan parin viikon ajan lavantautia joka lo pulta kääntyi aivokuumeeksi Hän oli syntynyt Extentionilla B C 4 päivä maalisk 1901 joten oli kuollessaan 20 vuoden 3 kuukauden ja 7 päivän ikäi nen Ikävällä jäimme häntä kai paamaan minä hänen äitinsä ja meitä neljä siskoa ja yksi veli Ei pauhina myrskyjen ma ilma n Nyt häiritse rauhaa nukkuvan Ei sykkäile rinta nyt riemuiten Ja vaivatkin vaimeni sydämen Hautaus tapahtui 1 3 päivänä kesäkuuta Ladysmithin hautaus maalle Kiitämme kaikkia hau taussaattoon osanottajia kuin myöskin kaikkia jotka toivat kukkia ja trvalla tai toisella o vat ottaneet o&aa suruumme MRS LIISA TAKALA SISKOT JA VELI: Laila Elin Elvi Hart Id ja Taimi Ladysmith B C am