f4
4
Tiistaina Heinäkuun 12 p — Tuesday July 12th
No 28
Ihmisparkoja
K' i F 7~k~M
irj iranzs a ann
(Suomennos)
Hautovassa puolipäivän paahteessa
istui maalaistyttönen joen rantamat-
la Hän neuloi Anni neuloi ja huo-
kaili ja yhä uudestaan liukui hänen
'katseensa mieheen joka makasi hä-
nen vieressään ruohikossa ja jonka
äänekäs kuorsaaminen yksitolkkoises-
ti sammui avaruuteen
S— s— s— s— s surisivat kärpäset
jotka pysähtelivät juomarin punaisel-
la nenällä
Vieläkään el Anni selvästi tunne
kohtaloa joka oli tullut hänen osak-
seen: olla juomarin lapsi
Anni parka!
Monastikin ihmetteli hän itsekseen
että opettaja koulussa joka ei var
inastikaan valehdellut vakuutteli elä
män olevan kauniin Hän -aina silloin
puisti vaaleita kiharoitaan ja loh
dutteli itseään sillä että hän kai vie-
lä oli liian pieni — kaunis ei alen- veellä mielihyvällä pureksivat hänen kohan vaan sitä tottuu" Ja yhä pojan seuraan joka juosta viilettää
tuisi niin pikkusen tytön tunnettavak- valkoiset hampaansa — Hetkisen mumisi hänen kulmistaan ryppyjen kylästä "Tulehan tänne" pyytää An
si! Niinpä niin hyvin kaukana sei- rikkoo nyt hiljaisuutta ainoastaan ympäröimä suunsa: "Niin niin sitä ni "kerron sulle jotain kaunista sem-
laisesta pienestä kolmentoistavuoti- juopon kuorsaaminen ja kivenhakkaa- tottuu sitä tottuu" moisen sadun mutta en lukukirjasta
aasta tyttösestä jollainen hän oli jan kalkutus' Välinpitämättömäsi! Vanhus ei ajatellut kuinka monen Kuuleppas nyt Ranssi: Oli kerran
sen täytyi asua — sillä hän ei voi pyrähtelevät kärpäset noiden kolmen päivän Annin kolmestatoista ikävuo- oikein oikein köyhä tyttö jolla el
sille mitään ettähäneätä usein tun- ympärillä jotka esittävät niin paljo desta oli vielä kuluttava ennenkuin koskaan ollut yhtään iloa: aina oi!
tuu kuin ei elämä mitään olisi vä- puhuvaa lukua ihmiselämässä pääsi hän tottumiseen asti hän vavissut isänsä tähden näetkös
hemmän kuin kaunis päinvastoin oi- Mutta tyttönen ei pidä kauan pai- Siinä istui tyttönen nyt yksin Hyvä jumala on paha sille pikku ty
kein oikein ruma ja katkera koillaan istumisesta Hän juoksi nii- Kurkkunsa aivan kuiva Ensin suo töile tai sitte oli hän kuuro koska
Kokemaansa nälkää ei hän ajattele tylle ja alkoi poimimaan suuria kel- la sitte tomu ja kuumuus Hiin et- hän el koskaan auttanut sitä pientä
se seikka ei ole niin huonosti mutta lahkoja kylmänkukkia Lähellä ojan sii suolakkeita ja pureksii niitä mut- tyttöstä Vaikka tämä niin paljo pi
— isän tilan — senperästä kun hän reunalla koreili joukottain lemmen- ta jano ei ota kadotakseen Taas- ti hyvästä jumalasta ja äidistä ja Isäs
yhä turhaan on kulkenut työtä etsi- kukkia Niin innoissaan kokoili hän kln ravistelee hän vieressään olevaa tä ja opettajasta Mutta kerran
mässä — sen täytyy olla jotain huo
noa Koskaan — äiti vaan on mur
heellinen — ei Isä ole ollut niin hu
painen kuin nykyisessä sairaudessaan
joka tekee jalat hänen allaan epävar
moiksi ja vaatii Annin hänen seu
rakseen jottei hänelle tapahtuisi on
nettomuutta Joki on niin lähellä ja uudistuu" _ Sitä lauleli hän yhä vie--si se on menossa elojuhlaan lähim- kertaa ikäänkuin muuttunut toisek
niin syvä ja porras joka vie sen yli iäkini istuessaan isänsä vieressä j:i pään kylään Kappaleen matkaa si- Ja huomaapas Ranssi itse hän
niin kapea _ yksi ainoa lauta ja solmiessaan toimessaan kukistaan juoksee Anni noiden iloitsevain ih- sen teki omilla käsillään ilman hy-
isän käynti on niin horjuvaa
Tytön vatsa kurahti
"Isä" huutaa hän pyytävällä äänet
lä "isä lähdetään kotiin"
Mutta isä ei lijkahda
Jonkun askeleen päässä näistä kali
desta ahertaa kuumuudesta ja tomu-
pilvestä huolimatta vanha kivenhalc-
kaaja työnsä ääressä Hän on An-
uin ystävä Hänelle avaa Annt lap-
sensydämensä Kellekäs muullekaan?
Koulutoverinsa telmivät muualla eikä
äiti saa huomata että Anni niin ko-
konaan vasten mieltään istuu isän
vieressä
"Setä"
huutaa lapsi kivenhakkaa-
jalle "setä kerro mulle jotain Ker
rotko semmoisen kertomuksen tai
mitä vaan tahdot kerro setä kulta!"
Setä mutisee: "Httäkö minä ke:1-
toisin Ei tule mitään Anni kalkki
on unohtunut Olihan sitä ennen pääs-
sänl paljon niinkuin ajatuksentapais-
ta vaan tielle on kalkki tippunut
Kun sitä jo kahdeksattakymmentH
kapuaa niin tuhmlstuu usko se tyt-
täreni sitä tulee ihan rammaksi pääs-
tään"
Mutta Annilla oli ikävä ja hän mai-
Titteli yhä vaan: "Semmoinen ker-
tomus niinkö? Semmoinen pikku-
ruikkunen kertomus
Mutta kivenhakkaajalla ei tässä
paaltfeessa tosiaankaan muistunut ml- teillemme ja kaikesta hyvästä joksi sitte nauraminen niin vaikeata oppia ja siimeksestään Hänen kipeä jäi
tään mieleen hän voi vain vakuti- surut vielä saattaisivat kääntyä _ I- Epäröiden pyörittlee Anni pulloa kansa on tänään niin turvoksissa et
tella että seitsemänkymmenen jäi- sän juomista hän kirosi ja sanoi sit- käsissään tä hän tuskin pääsee liikkumaan
keen kaikki unohtuu: "itkut ja nau- te taas Annille kuinka hyvä ja ah- Hänen sormensa puristuivat lujas- Anni kiepasee hänen kaulaansa "Ta
rut ja ihmettely ja mielen kateus kera ja kelpo ihminen hänen äitinsä ti pullon kaulan ympäri nään on köyhä tyttö ottanut alun
kanssa" oli ja kuinka kaikki kerran kuiten- "Missähän setä on!" — heipparallaa kaikki nälkä on lopus-
"Miten surullista sellainen" kes- kin tulisi hyväksi Niin innokkaan Muistaisikohan hän sitä? Ehkä se sa"
keytti hänot Anni vakuuttavasti kävi hänen äänensä auttaa häntä samoin kuin isääkin? Kivenhakkaaja ei tahdo kyetä tajua-
' "Surullista! ee-i ihan tolsippäin"
rauhoitteli vanhus häntä "noita ki-
vimöhkäleitä ja mukuloita enää pää-
värkissäni tuumiskelen muu on yhtä
kaikki: Kivet ei ne mulle mitään
tee näetsen ne - noin — vain _
noin — eivät tee vastarintaa On-
han niissä kyllä monta oikeaa visa-
päätä mutta moni lohkee jo ensi
kolkkauksesta — vaan niihin se on
sentää immeistennii laita akkuraatist
nii"
Ja niin oli vanha kivenhaakkaaja
kuitenkin vähitellen joutunut kerto-
mukseensa
"Näetsen Annikki tuommoinen ki-
vi sitä minä kans oon ollut kohta
hakkasivat mäsäksi Vaan ei tuosta
enää tunnu vihankaan kaunaa Ih-
misparkoja me näetsen olemme ja
uskohan tyttöseni kaikki me ollaan
ihmisparkoja kaikki"
Anni on istunut aivan vanhuksen
viereen Kuiva leivänkynä maistuu
hänestä oivalliselta Suolaa paljo
suolaa ripottelee hän leivälleen Ter-
kukan toisensa jälkeen esiliinaansa
että isä unehtui kokonaan
"Mitä varten pitäisi vain lintusen
pääni päällä viserrellä? Osaanhan
minäkin laulaa" tuumi Anni ja puna-
set huulensa hyräilevät puoliääneen:
"Ihanainen toukokuu kansas kaikki
seppelkiehkuraa jonka hän sitte lu
jasti painoi vaaleille hiuksilleen kes
kelle päätä
Mitä nyt? Pieni ilontunne oli men-
nyttä Yksistään kukkien poiminen
kävi ikäväksi Ilma oli lyiiyraskas
Harvempaan ja harvempaan tuli An-
nin huulilta laulunsa sanat: "kans-
sas kaikki uudistuu" — ja äkkiä —
katse osut punaiseksi pöhöttyneisiin
kasvoihin — heittäytyi tyttö ruohos-
toon nytkien suonenvedontapaisessa
itkussa Ikäänkuin sietämättömässä
tuskassa välähti Annin mieleen ettei
hänen Vappunsa tuonut hänelle mi-
tään uutta että surua oli hänellä
edessään — surua et mitään muuta
kuin surua
"Annikki!"
Kivenhakkaajan kutsumuj oli tur-
ha Tyttö ei tullut ei noussut
"Annikki!" Silloin oikasihe van-
hus vaivaloisesti työstään ja käydä
kömpi suojattinsa luokse
Vaikeaa on hänen kumartua mut-
ta varovaisesti hän kuitenkin saa
laskeutuneeksi Annin viereen Hän
silittelee tytön pörröttyneitä kiharoi-
ta joita vieläkin kaunis soppelkieh-
kura somistaan Sitte rupeaa häa
puhelemaan hänelle sikin sokin kai-
kesta elämästä joka ainoastaan ker-
ran säilyttää raskaan kuormansa har-
että Anni hyppäsi pystyyn Kyyne-
leet olivat lakanneet vuotamasta ja
mailma näkyi lapsenmielelle jälleen
kokonaan toisena
"Näetsen Anni rikkaat ovat paho-
ja ihmisiä niin minä ajattelin aina
ennen vaan nyt min'oon tullunna sil-
hen tuntoon jotta ei niijen huoli olla
pahoja ne vaan pitävät meitä toisina
ihmisinä siinä se on koko erotus
ne kun luulevat meitä toisiksi Ihmi-
siksi vaan annappas ajan kulua An-
nikkl kerran saavat ne oikeuuven
Jälkeen — mekin kun on tultu toislk-
sl _ silloin me kapristamme pystyyn
—e meiltä näetsen loppuu tuota noin
kärsivällisyys"
Vanhus oii puhunut itsensä ihan
väsyksiin Vaivaloisestl kapusi hän
pystyyn Annin auttamana Hän tah-
toi päästä siimekseen lepäämään
Pois kömpiessään hän vielä rauhoitti
Annia omalla tavallaan: "Älä millä-
sikään ole lapseni älä ole mtlläsi
kään vaikeata on ainoastaan kuusi
kymmenille sitte sitä jo tottuu — us
miestä ja taaskin hän hädissään huu-
taa: "Isä isä!" Mutta isä ei h te-
valida Hän pysyy lyijyraskaana Hik-
kumattomuudessaan
Anni kuuntelee rummun pärinää
vihellystä ja hoilotusta kuuluu etääl-
tä Nyt on kulkue tullut lähemmäk-
misten rinnalla mutta kauas ei hän
tohdi
Niin kun hän ajatteli kylän nuori
soa uusissa vaatteissaan ajatteli kaik-
kia noita iloisia kasvoja jotka juuri
oli nähnvt niin tuntui hänestä mel
kein siltä kun olisikin elämä kaunis-
ta niin kaunista todella kuin hän oli
kuvannut
Mutta mitenkäs se käy päinsä ettet
itketä vaan voi nauraa nauraa niin-
kuin isä nykyään aina? Ottaapa at-
kaa ennenkuin kaikki näyttää Hoi
seita silloin kun on nälkä kun äiti
on murheiden painama ja kaikki on
niin toisin kuin tahtoisi
Anni rupesi jälleen poimimaan kuk-
kia — Yhtäkkiä osui hänen kätensä Mutta se olikin tytölle mieleen sillä
täyJnäiseen viinapulloon joka maka- hän tahtoo tulla vieläkin iloisemmak
si isän vieressä ruohostossa Hän si- viela Pali°- Pal° iloisemmaksi
otti sen käteensä Saattaisikohan Tuossa ruohossa se kimaltelee —
se minutkin yhtä nopeasti nauramaan
kuin isän? Anni puisteli pulloa
Miltähän se maistanee makealta
vai kitkerältäkö? tuumiskelee
Kukaan ei vastannut
hän
Kukaan ei ottanut pulloa Annin kä-
destä
Kukaan ei pelastanut lasta —
Hän jatkaa aprikoimistaan: Toiset
koulussa ovat iloisia ja nauravat
minä vaan itkeä köllötän —
Nauraa voi sentään nauraa onko
Mutta hätäisenä keskeyttää hän nuo'
ajatuksensa ja huudahtaa niin että
kaikuu ympärille: "Isä isä"
Kärpäset vaan välinpitämättömästi
surisevat vastaukseksi
Hienot ajoneuvot porhaltavat ohi
aivan Annin vieritse peittäen hänet
sakeaan tomupilveen Nääntyneeksi
tuntee hän itsensä surulliseksi hyl-
jätyksi Jälleen valtaa hänet halu
maistaa tuota juomaa joka tekee iloi-
seksi ilman soittoa ja — nopeasti
ennenkuin kukaan ehtisi näkemään
painaa hän pullon huulilleen _ ker-
ran vielä kerran
Hui miten se polttaa Mutta sit-
te sitte!
Vähitellen alkaa näyttää kokonaan
toiselta Anni nauraa:
"Nytpäs tulee lystiä!" — Hyvältä
tuntuu hänestä — hyvältä niin ää-
rettömän hyvältä yksinään olo vaan
ei häntä nyt miellytä
- "Setä" huutaa hän "setä kivi-
- mies!" Mutta tämä ei kuule hänen
- huutoaan Niin tyytyy hän pienen
huomaa nyt Ranssi nyt se tulee —
kerran kun hän taaskin istui suruis
saan tien vierustalla joi hän siema
uksen taikajuomaa Se vaikutti Iha
nasti niin ettei köyhä tyttö sen jäl
keen enää ollutkaan mikään köyhä
tyttö vaan rikas 'Kaikki oli yhdellä
väa jumalaa sillä viisin oppi hän
nauramaan sillä viisiin justiinsa" ja
Anni oikein hytkähteli naurusta "ja
sitte hän lauloi kun kaikki hätä oli
lopussa-ja ikävän neulomuksen vis
kasi hän kerta kaikkiaan menemään
s"loin tuli hieno prinssi ja vei hänet
muKanaan nnaansa oiKeaan un
naan Ranssi ja siellä söivät he kul
taisilta lautasilta kahvelitkin olivat
paljasta kultaa ja he pitivät hirveäs
ti niin hirveästi toisistaan ja jolleivat
jo ole kuolleet elävät he vielä tänä-
kln Päivänä-"
Pikku kuuntelija alkoi hätääntyä
Annin silmät pyörivät niin hassunku
risesi! Hän karkasi käpälämäkeen
pullo — Anni on aivan tarttumaisil-
laan siihen — vaan mitä? aivan kuin
aidin aani- Tai kuuluuko se hänen
omasta rinnastaan? "Ja päästä mei
tä pahasta sillä sinun on valtakunta
v°ima i kunnia ijankaikkisesti
Amen Ja kunnia kunnia —
Ei ei lasi viekottelee ja välkkyy
Anni ei voi olla kumartumatta hän
juo ahnaasti pelosta arkana
Anni Anni parka! Muutaman mi-
nuutin kuluttua kämpii kivenhakkaa-