f4 4 Tiistaina Heinäkuun 12 p — Tuesday July 12th No 28 Ihmisparkoja K' i F 7~k~M irj iranzs a ann (Suomennos) Hautovassa puolipäivän paahteessa istui maalaistyttönen joen rantamat- la Hän neuloi Anni neuloi ja huo- kaili ja yhä uudestaan liukui hänen 'katseensa mieheen joka makasi hä- nen vieressään ruohikossa ja jonka äänekäs kuorsaaminen yksitolkkoises- ti sammui avaruuteen S— s— s— s— s surisivat kärpäset jotka pysähtelivät juomarin punaisel- la nenällä Vieläkään el Anni selvästi tunne kohtaloa joka oli tullut hänen osak- seen: olla juomarin lapsi Anni parka! Monastikin ihmetteli hän itsekseen että opettaja koulussa joka ei var inastikaan valehdellut vakuutteli elä män olevan kauniin Hän -aina silloin puisti vaaleita kiharoitaan ja loh dutteli itseään sillä että hän kai vie- lä oli liian pieni — kaunis ei alen- veellä mielihyvällä pureksivat hänen kohan vaan sitä tottuu" Ja yhä pojan seuraan joka juosta viilettää tuisi niin pikkusen tytön tunnettavak- valkoiset hampaansa — Hetkisen mumisi hänen kulmistaan ryppyjen kylästä "Tulehan tänne" pyytää An si! Niinpä niin hyvin kaukana sei- rikkoo nyt hiljaisuutta ainoastaan ympäröimä suunsa: "Niin niin sitä ni "kerron sulle jotain kaunista sem- laisesta pienestä kolmentoistavuoti- juopon kuorsaaminen ja kivenhakkaa- tottuu sitä tottuu" moisen sadun mutta en lukukirjasta aasta tyttösestä jollainen hän oli jan kalkutus' Välinpitämättömäsi! Vanhus ei ajatellut kuinka monen Kuuleppas nyt Ranssi: Oli kerran sen täytyi asua — sillä hän ei voi pyrähtelevät kärpäset noiden kolmen päivän Annin kolmestatoista ikävuo- oikein oikein köyhä tyttö jolla el sille mitään ettähäneätä usein tun- ympärillä jotka esittävät niin paljo desta oli vielä kuluttava ennenkuin koskaan ollut yhtään iloa: aina oi! tuu kuin ei elämä mitään olisi vä- puhuvaa lukua ihmiselämässä pääsi hän tottumiseen asti hän vavissut isänsä tähden näetkös hemmän kuin kaunis päinvastoin oi- Mutta tyttönen ei pidä kauan pai- Siinä istui tyttönen nyt yksin Hyvä jumala on paha sille pikku ty kein oikein ruma ja katkera koillaan istumisesta Hän juoksi nii- Kurkkunsa aivan kuiva Ensin suo töile tai sitte oli hän kuuro koska Kokemaansa nälkää ei hän ajattele tylle ja alkoi poimimaan suuria kel- la sitte tomu ja kuumuus Hiin et- hän el koskaan auttanut sitä pientä se seikka ei ole niin huonosti mutta lahkoja kylmänkukkia Lähellä ojan sii suolakkeita ja pureksii niitä mut- tyttöstä Vaikka tämä niin paljo pi — isän tilan — senperästä kun hän reunalla koreili joukottain lemmen- ta jano ei ota kadotakseen Taas- ti hyvästä jumalasta ja äidistä ja Isäs yhä turhaan on kulkenut työtä etsi- kukkia Niin innoissaan kokoili hän kln ravistelee hän vieressään olevaa tä ja opettajasta Mutta kerran mässä — sen täytyy olla jotain huo noa Koskaan — äiti vaan on mur heellinen — ei Isä ole ollut niin hu painen kuin nykyisessä sairaudessaan joka tekee jalat hänen allaan epävar moiksi ja vaatii Annin hänen seu rakseen jottei hänelle tapahtuisi on nettomuutta Joki on niin lähellä ja uudistuu" _ Sitä lauleli hän yhä vie--si se on menossa elojuhlaan lähim- kertaa ikäänkuin muuttunut toisek niin syvä ja porras joka vie sen yli iäkini istuessaan isänsä vieressä j:i pään kylään Kappaleen matkaa si- Ja huomaapas Ranssi itse hän niin kapea _ yksi ainoa lauta ja solmiessaan toimessaan kukistaan juoksee Anni noiden iloitsevain ih- sen teki omilla käsillään ilman hy- isän käynti on niin horjuvaa Tytön vatsa kurahti "Isä" huutaa hän pyytävällä äänet lä "isä lähdetään kotiin" Mutta isä ei lijkahda Jonkun askeleen päässä näistä kali desta ahertaa kuumuudesta ja tomu- pilvestä huolimatta vanha kivenhalc- kaaja työnsä ääressä Hän on An- uin ystävä Hänelle avaa Annt lap- sensydämensä Kellekäs muullekaan? Koulutoverinsa telmivät muualla eikä äiti saa huomata että Anni niin ko- konaan vasten mieltään istuu isän vieressä "Setä" huutaa lapsi kivenhakkaa- jalle "setä kerro mulle jotain Ker rotko semmoisen kertomuksen tai mitä vaan tahdot kerro setä kulta!" Setä mutisee: "Httäkö minä ke:1- toisin Ei tule mitään Anni kalkki on unohtunut Olihan sitä ennen pääs- sänl paljon niinkuin ajatuksentapais- ta vaan tielle on kalkki tippunut Kun sitä jo kahdeksattakymmentH kapuaa niin tuhmlstuu usko se tyt- täreni sitä tulee ihan rammaksi pääs- tään" Mutta Annilla oli ikävä ja hän mai- Titteli yhä vaan: "Semmoinen ker- tomus niinkö? Semmoinen pikku- ruikkunen kertomus Mutta kivenhakkaajalla ei tässä paaltfeessa tosiaankaan muistunut ml- teillemme ja kaikesta hyvästä joksi sitte nauraminen niin vaikeata oppia ja siimeksestään Hänen kipeä jäi tään mieleen hän voi vain vakuti- surut vielä saattaisivat kääntyä _ I- Epäröiden pyörittlee Anni pulloa kansa on tänään niin turvoksissa et tella että seitsemänkymmenen jäi- sän juomista hän kirosi ja sanoi sit- käsissään tä hän tuskin pääsee liikkumaan keen kaikki unohtuu: "itkut ja nau- te taas Annille kuinka hyvä ja ah- Hänen sormensa puristuivat lujas- Anni kiepasee hänen kaulaansa "Ta rut ja ihmettely ja mielen kateus kera ja kelpo ihminen hänen äitinsä ti pullon kaulan ympäri nään on köyhä tyttö ottanut alun kanssa" oli ja kuinka kaikki kerran kuiten- "Missähän setä on!" — heipparallaa kaikki nälkä on lopus- "Miten surullista sellainen" kes- kin tulisi hyväksi Niin innokkaan Muistaisikohan hän sitä? Ehkä se sa" keytti hänot Anni vakuuttavasti kävi hänen äänensä auttaa häntä samoin kuin isääkin? Kivenhakkaaja ei tahdo kyetä tajua- ' "Surullista! ee-i ihan tolsippäin" rauhoitteli vanhus häntä "noita ki- vimöhkäleitä ja mukuloita enää pää- värkissäni tuumiskelen muu on yhtä kaikki: Kivet ei ne mulle mitään tee näetsen ne - noin — vain _ noin — eivät tee vastarintaa On- han niissä kyllä monta oikeaa visa- päätä mutta moni lohkee jo ensi kolkkauksesta — vaan niihin se on sentää immeistennii laita akkuraatist nii" Ja niin oli vanha kivenhaakkaaja kuitenkin vähitellen joutunut kerto- mukseensa "Näetsen Annikki tuommoinen ki- vi sitä minä kans oon ollut kohta hakkasivat mäsäksi Vaan ei tuosta enää tunnu vihankaan kaunaa Ih- misparkoja me näetsen olemme ja uskohan tyttöseni kaikki me ollaan ihmisparkoja kaikki" Anni on istunut aivan vanhuksen viereen Kuiva leivänkynä maistuu hänestä oivalliselta Suolaa paljo suolaa ripottelee hän leivälleen Ter- kukan toisensa jälkeen esiliinaansa että isä unehtui kokonaan "Mitä varten pitäisi vain lintusen pääni päällä viserrellä? Osaanhan minäkin laulaa" tuumi Anni ja puna- set huulensa hyräilevät puoliääneen: "Ihanainen toukokuu kansas kaikki seppelkiehkuraa jonka hän sitte lu jasti painoi vaaleille hiuksilleen kes kelle päätä Mitä nyt? Pieni ilontunne oli men- nyttä Yksistään kukkien poiminen kävi ikäväksi Ilma oli lyiiyraskas Harvempaan ja harvempaan tuli An- nin huulilta laulunsa sanat: "kans- sas kaikki uudistuu" — ja äkkiä — katse osut punaiseksi pöhöttyneisiin kasvoihin — heittäytyi tyttö ruohos- toon nytkien suonenvedontapaisessa itkussa Ikäänkuin sietämättömässä tuskassa välähti Annin mieleen ettei hänen Vappunsa tuonut hänelle mi- tään uutta että surua oli hänellä edessään — surua et mitään muuta kuin surua "Annikki!" Kivenhakkaajan kutsumuj oli tur- ha Tyttö ei tullut ei noussut "Annikki!" Silloin oikasihe van- hus vaivaloisesti työstään ja käydä kömpi suojattinsa luokse Vaikeaa on hänen kumartua mut- ta varovaisesti hän kuitenkin saa laskeutuneeksi Annin viereen Hän silittelee tytön pörröttyneitä kiharoi- ta joita vieläkin kaunis soppelkieh- kura somistaan Sitte rupeaa häa puhelemaan hänelle sikin sokin kai- kesta elämästä joka ainoastaan ker- ran säilyttää raskaan kuormansa har- että Anni hyppäsi pystyyn Kyyne- leet olivat lakanneet vuotamasta ja mailma näkyi lapsenmielelle jälleen kokonaan toisena "Näetsen Anni rikkaat ovat paho- ja ihmisiä niin minä ajattelin aina ennen vaan nyt min'oon tullunna sil- hen tuntoon jotta ei niijen huoli olla pahoja ne vaan pitävät meitä toisina ihmisinä siinä se on koko erotus ne kun luulevat meitä toisiksi Ihmi- siksi vaan annappas ajan kulua An- nikkl kerran saavat ne oikeuuven Jälkeen — mekin kun on tultu toislk- sl _ silloin me kapristamme pystyyn —e meiltä näetsen loppuu tuota noin kärsivällisyys" Vanhus oii puhunut itsensä ihan väsyksiin Vaivaloisestl kapusi hän pystyyn Annin auttamana Hän tah- toi päästä siimekseen lepäämään Pois kömpiessään hän vielä rauhoitti Annia omalla tavallaan: "Älä millä- sikään ole lapseni älä ole mtlläsi kään vaikeata on ainoastaan kuusi kymmenille sitte sitä jo tottuu — us miestä ja taaskin hän hädissään huu- taa: "Isä isä!" Mutta isä ei h te- valida Hän pysyy lyijyraskaana Hik- kumattomuudessaan Anni kuuntelee rummun pärinää vihellystä ja hoilotusta kuuluu etääl- tä Nyt on kulkue tullut lähemmäk- misten rinnalla mutta kauas ei hän tohdi Niin kun hän ajatteli kylän nuori soa uusissa vaatteissaan ajatteli kaik- kia noita iloisia kasvoja jotka juuri oli nähnvt niin tuntui hänestä mel kein siltä kun olisikin elämä kaunis- ta niin kaunista todella kuin hän oli kuvannut Mutta mitenkäs se käy päinsä ettet itketä vaan voi nauraa nauraa niin- kuin isä nykyään aina? Ottaapa at- kaa ennenkuin kaikki näyttää Hoi seita silloin kun on nälkä kun äiti on murheiden painama ja kaikki on niin toisin kuin tahtoisi Anni rupesi jälleen poimimaan kuk- kia — Yhtäkkiä osui hänen kätensä Mutta se olikin tytölle mieleen sillä täyJnäiseen viinapulloon joka maka- hän tahtoo tulla vieläkin iloisemmak si isän vieressä ruohostossa Hän si- viela Pali°- Pal° iloisemmaksi otti sen käteensä Saattaisikohan Tuossa ruohossa se kimaltelee — se minutkin yhtä nopeasti nauramaan kuin isän? Anni puisteli pulloa Miltähän se maistanee makealta vai kitkerältäkö? tuumiskelee Kukaan ei vastannut hän Kukaan ei ottanut pulloa Annin kä- destä Kukaan ei pelastanut lasta — Hän jatkaa aprikoimistaan: Toiset koulussa ovat iloisia ja nauravat minä vaan itkeä köllötän — Nauraa voi sentään nauraa onko Mutta hätäisenä keskeyttää hän nuo' ajatuksensa ja huudahtaa niin että kaikuu ympärille: "Isä isä" Kärpäset vaan välinpitämättömästi surisevat vastaukseksi Hienot ajoneuvot porhaltavat ohi aivan Annin vieritse peittäen hänet sakeaan tomupilveen Nääntyneeksi tuntee hän itsensä surulliseksi hyl- jätyksi Jälleen valtaa hänet halu maistaa tuota juomaa joka tekee iloi- seksi ilman soittoa ja — nopeasti ennenkuin kukaan ehtisi näkemään painaa hän pullon huulilleen _ ker- ran vielä kerran Hui miten se polttaa Mutta sit- te sitte! Vähitellen alkaa näyttää kokonaan toiselta Anni nauraa: "Nytpäs tulee lystiä!" — Hyvältä tuntuu hänestä — hyvältä niin ää- rettömän hyvältä yksinään olo vaan ei häntä nyt miellytä - "Setä" huutaa hän "setä kivi- - mies!" Mutta tämä ei kuule hänen - huutoaan Niin tyytyy hän pienen huomaa nyt Ranssi nyt se tulee — kerran kun hän taaskin istui suruis saan tien vierustalla joi hän siema uksen taikajuomaa Se vaikutti Iha nasti niin ettei köyhä tyttö sen jäl keen enää ollutkaan mikään köyhä tyttö vaan rikas 'Kaikki oli yhdellä väa jumalaa sillä viisin oppi hän nauramaan sillä viisiin justiinsa" ja Anni oikein hytkähteli naurusta "ja sitte hän lauloi kun kaikki hätä oli lopussa-ja ikävän neulomuksen vis kasi hän kerta kaikkiaan menemään s"loin tuli hieno prinssi ja vei hänet muKanaan nnaansa oiKeaan un naan Ranssi ja siellä söivät he kul taisilta lautasilta kahvelitkin olivat paljasta kultaa ja he pitivät hirveäs ti niin hirveästi toisistaan ja jolleivat jo ole kuolleet elävät he vielä tänä- kln Päivänä-" Pikku kuuntelija alkoi hätääntyä Annin silmät pyörivät niin hassunku risesi! Hän karkasi käpälämäkeen pullo — Anni on aivan tarttumaisil- laan siihen — vaan mitä? aivan kuin aidin aani- Tai kuuluuko se hänen omasta rinnastaan? "Ja päästä mei tä pahasta sillä sinun on valtakunta v°ima i kunnia ijankaikkisesti Amen Ja kunnia kunnia — Ei ei lasi viekottelee ja välkkyy Anni ei voi olla kumartumatta hän juo ahnaasti pelosta arkana Anni Anni parka! Muutaman mi- nuutin kuluttua kämpii kivenhakkaa-