Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 12, 1921)
No 28 Tiistaina Heinäkuun 12 p — Tuesday July 12th vittavat laitteet ja hän on varma et tä voi kohota korkeammalle kuin toi set Jo alkoi kylmätä mutta hän kiin nitti ohjauslaitteen ja puki nahkata kin päälle vielä lämpimän turkin Ja vilkaistuaan korkeusmittariin huo masi hän jo olevansa korkeammalla kuin koskaan ennen Ilman ohenemisen vuoksi nousi kone hitaammin kuin ennen vaikka moottorit kävivät täyttä vauhtia — mutta hän kohosi I Ilma muuttui yhä kylmemmäksi hän alkoi turkista huolimatta väris iä vilusta — mutta mitäpä siitä — hän kohosi sittenkin yhtämittaa 1 — Voitto I lausui hän hetken ku luttua apulaiselleen —Hyvä ! vastasi tämä yhtä niuk kasanaisesi aivankuin täällä ei so pisi lainkaan puhua Ja he huoma sivat kumpikin että täällä avaruu dessa ei ääni kajahtanut vähääkään — se kuului kummalliselta kuolleel ta Hänen apulaisensa kiinnitti pienen lyijypainon pitkään punanauhaiseen pyrstöön — ja pudotti sen alas Se oli sovittu merkki korkeusennä tyksestä — Korkeammalle I — lausui Mar cus Hän päätti kohota nyt niin korkealle ettei heti tarvitse tulla pa rantelemaan ennätystään Apulai nen nyökkäsi he olivat jo ennen so pineet kaikesta Koneen vauhti hiljeni yhä mutta nousi se vieläkin verrattain nopeasti Marcus värisi vilusta hän alkoi hen gittää lyhyesti ja kuuluvasti ohimois sa jyskytti ankarasti Mutta kun he sitoivat suulleen hengitysnaama rin ja aukasivat happisäiliön tuntui heti paremmalta — Marcus katsahti alas ja sanoin selittämätön juhlallinen tunne täytti hänen rintansa : hän tunsi olevansa niin äärettömän kaukana elämästä o masta maailmastaan Kaikki oli pienentynyt kaikki ihmisten luoma oli täällä hävinnyt näkymättömiin Tänne häämöittivät vain vuoret suu ret metsät kaukaiset järvet — hie non siniharmaan autereen lävitse Ko ko maanpinta siellä alapuolia näytti jättiläissuurelta korkokartalta — jo ka on peitetty salaperäisellä läpinä kyvällä verholla Sitä katselles saan tunsi hän itsensä kovin pie neksi Ja entäpäs jos nyt kone jou tuisi epäkuntoon? Oh — lapsel lisuuksia! Ylöspäin I Mutta nyt nousi kone yhä hitaam min Muutenkin alkoi taas tuntua vaikealta Uudestaan tuntui tuo epä määräinen tuskallinen ahdistus Ja koska hän oli jo 800 metriä korke ammalla entistä maailmanennätystä niin — Eikö jo laskeuduta — än kytti hänen apulaisensa ja hänen kasvoissaan kuvastui kauhu Sanaa sanomatta pysäytti Marcus moottorin ja kone liukua alaspäin alkoi kierrellen IV — Ei kai teidän suosikkinne vain lähde suoraa päätä taivaaseeni -— virkkoi ylipäällikkö kuivan leikillises ti ilmailupäällikölle — Se olisi va hinko sillä näyttää olevan etevä il mailija — En luule sitä teidän ylhäisyyten ne! — vastasi tämä kumartaen — Hän on myöskin varova ei ole vielä koskaan pudonnut eikä vahingoitta nut konetta — No toivokaamme siis että hän vielä palaa Ilmailupaällikkö oli tuskin ehtinyt katsahtaa ylöspäin kun äkkiä kiih keästi huudahti: — Tuossa tulee sanoma I Minul la on kunnia ilmoittaa teidän ylhäi syydellenne että korkesuennätys on meillä I Viime lauseen edellä oli hän pon nahtanut kalpeana seisoalleen Yli päällikkö änkytti hämmästyneenä: — Miten tiedätte ? — Tuo on sovittu merkki! ilmoit ti ilmailupaällikkö ja viittasi punai seen viestiin jota eräs täyttä laukkaa lähenevä ratsastaja heilutti kädes&aän ja toi suoraan ilmailupäällikölle — Siinä tapauksessa saan vilpit tömästi onnitella teitä herra kenraa li! — lausui ylipäällikkö ojentaen armollisesti kätensä kenraalille sit ten lisäsi iloisesti : — Pian ovat kaikki jo marssineet! Palkkajoukot vielä — niin päästään loppuosaani m Samassa tulivatkin palkkajoukot suurissa äskettäin parannetuissa pans sariautoissa ja jokaainoalla miehellä oli vaunun asestuksen lisäksi vielä pikku kuularuisku Jos asestus oli ensiluokkainen niin oli miehistö sensijaan sangen kirja vaa Siinä näkyi villinnäköisiä alus maalaisia ja jättiläiskokoisia maaseu duilta koottuja miehiä näiden tylsäin härännaamain rinnalla näkyi ovelia suurkaupungin kasvattien kasvoja veijareita taskuvarkaita epäonnistu neita liikemiehiä rappeutuneita yli oppilaita Nämä joukot oli perustet tu viime maailmansodan jälkeen so tilaskapinan aikana ja hallitus oli jat kuvasti ponnistellut sen mieslvun li säämiseksi Seii avulla oli jo monta kertaa tukahutettu pienempiä sotilas levottomuuksia ja uhkaavia lakkoja ja hallitus oli siihen erittäin tyytyväi nen Kansan valtava enenimisfö vi hasi sitä katkerasti nytkin kuului vä kijoukosta vihaisia uhkaavia huuto ja Kukaan ei huomannut Marcuksen laskeutumista ei sitäkään että hän oli laskeutunut kentän sivuun jonne Antohiuksenkin kone ilmestyi Antonius nousi ystävänsä konee seen ja tarttui hänen käteensä onnitel Iakseen mutta huomasi että Marcus oli kalpea ja nääntyneen näköinen — Marcus oletkos sairas? — ky syi hän huolestuneena — En olen vain väsynyt Mutta sanohan mitä tuolla tapahtuu? He katsoivat jännittyneenä miten palkkajoukon ohiajettu poliisiparvi riehui väkijoukossa kuului epäsel viä kirouksia tuskanhuutoja — peit tyen pian sekavaan hälinään ja väen tungokseen — Siellä nähtävästi vain vangitaan röyhkeitä ihmisiä jotka ovat ehkä kutsuneet pyöveleitä — pyöveleiksi I — puhui Antonius katkerasti — Kuulehan ystäväni I — kysyi Marcus vilkastuen — Onko siinä perää että palkka joukoissa on vankilasta otettuja mur haajia? — Totta se on Muutetaan vain mahdollisimman kauas kotipaikoitaan annetaan uusi nimi värjätään tukka — ja urhoollinen palkkasoturi on val mis — Se on innoittavaa! — kuohahti Marcus ja hänen kasvoissaan kuvas tui entinen tarmo — Miksi niin! — puhui Antonius karmivan ivallisesti — Nehän ovat leti ammattitaitoisia! Tämän lisäksi nämä tulevat h--lpoimmiksi — ne saa vat vain hiukan tupakkarahaa ylläpi don lisäksi kun sensijaan monet va paehtoisesi joukkoon yhtyneet mur haajat saavat kerrassaan suuria palk koja Minäkin tiedän erään entisen maalaisrengin joka saa viisituhatta vuodessa — hän on näet parhaimpia konetykin "ohjaajia" koko joukossa! — Mutta minä kuulin että miehis tössä on kaikilla sama palkka! — virkkoi Marcus hämmästyen — Vain muodon vuoksi! Jokainen saa suljetun kotelon eikä kukian to dellisuudessa tiedä toisensa palkasta Kas niin ! Nyt ne ovat näyttäneet itsensä — ja pian saamme nähdä teatteritirehtötirimme tämänvuotisen näytännön I — Sanotko sinäkin hänestä niin? — kysyi Marcus — Ylipäällikkömme on luonne jo- ka tahtoisi häikäistä kaikki omitui suuksilla! Ja sentähden Hänen sanansa katkaisi yksinäinen tykinlaukaus — Nyt se alkaa I Katso itse I (Jatketaan) 3 LOS ANGELES CALIF S S Osaston kokouksessa t k 19 päivänä valittiin toimihenkilöt seu raavalle toimintakaudelle "Eteenpäin" lehteä kenoiteltiin kir jallisuuskomitean levittämään toisten puoluelehtien rinnalla Osaston kenttäjuhlat on Heinäk 10 p:nä Sycamore Parkissa Sinne otetaan South Pasadenan katuvaunu ja Annandale katuvaunu molemmat saa Main Streetillä Tulkaapa jouk koon väristämme huolimatta Muistakaapa ottaa ne ompeluseu- ran työt mukaanne kun lähdette ke? sälomalle että voitaisi pitää myy jäiset aikaiseen syksyllä On jokai selle tuttua että avusteissamme S S Osaston toimintaa teette palveluk sen kärsivää ihmiskuntaa auttaaksen ne että uhrauksenne ei mene jon kun yksilön tai klikin pohjattomaan pussiin Heinäk 3 p:nä on osaston puoli vuosikokous kello 5 iltapäivällä tov A Palon asunnolla Toistaiseksi pi dämme kokouksia yksilöiden perhei den luona Kirjeenvaihtaja MITÄ EI TULE TEHDÄ Älkää antako lapsille kahvia Kahvi kuolettaa lapsen luonnollisen ruoka halun Älkää antako lapsille ohukaisia ei neeksi ja sitten odottako että he suorittavat läksynsä loistavasti kou lussa Ohukaiset pakkaavat vatsan mutta ne eivät ravitse Älkää antako lapsille ravinnoksi palvattuja lihoja ja kaloja Ne ovat vaikeita sulattaa ja liian paljon maus tettuja Älkää antako lapsille rasvasia liho ja eikä rikasta sallaatti dressinkiä He eivät sen jälkeen voi nauttia yk sinkertaisemmista ja terveellisemmis tä ruuista Älkää antako lapsille lihaa Se on liian vaikeata sulattaa Älkää antako lapsille rasvaisia herkkuleipiä ja paistoksia syystä et tä rasva sulaa hitaasti ja voipi hapata Älkää antako makeisia lapsille ate rian väliajoilla tai muuta herkkua Ne kuolettavat ruokahalun eivätkä ne auta kasvamista TOVERITAR KYMMENVUOTIAS Toverittaren kymmen vuotis muisto julkaisua on nyt jälleen pienempi määrä saatavissa Hinta 60 senttiä Jolla ei sitä kaunista juhlajulkaisua vielä ole voi sen tilata osotteella : TOVERITAR Box 99 Astoria Ore Elämän käsky Muk suom Hilma Lander Älä sano niin suruisesti Älä niin monesti: "Elämä on vaan tyhjää unta" Sen henki on kuollutta Joka yhä vaan nukkuu Sillä elämä onkin toista Kuin näyttää se nukkuvasta Elämä on todellisuutta Elämä on vakaata Hauta ei ole sen päämäärä "Maasta vaan sinä olet Ja maaksi jälleen tulet" Ei ole sanottu hengellesi Eikä sinun aatteellesi Ei nautintokaan saa määrätä Ei surukaan sun tietä Mutta määrätä saa vaan teot Että jokainen uusi huomen Löytäisi varmasti meidät Yhä likempänä kuin tämä Nykyhetken päivä Aika armoton vanha on jo Ja yhä vaan kiiruhtaa Sydän meillä vaikkakin Iso Ja voimakaskin lienee Kuin peitetty rumpu se lyö Tahtia synkän Tiautausmarssin Joka mustaan hautaan vaan vie Mailman taistelukentällä Elon vartio paikalla Älä ole kuin mykkä eläin Jota ajetaan keihäin Vaan ole taistossa urhokas Älä menetä toivoas Yhä rynnistä eteenpäin! Elä toivoss' tulevaisuuden Siellä näet ajan uuden Jo alkavan aamuruskoin Kuollut menneisyys Kyllä Kuolleensa hautahan heittää ' Toimi — toimi nyt nykyhetkellä Koko sydämesi voimalla Elämät suurten tovereiden On luona aina meidän Ja niinpä mekin voimme elää Että maine tänne jää Kun lähdettyämme kuoloon Jääpi taipaleelle taaksemme Jalkaln jäljst ajan hietikkoon Jälelle jää askelten jäljet Joita seurata voi toiset Nouskaa ylös ja toimikaa! Jalon aatteen hyväksi aina Se päämäärä on saatava Sen eestä toimia taistella Kuolla tuo arvoa elämään MEREN RANNALLA Kirj Erland Uparl Istun meren rantamalla ilta lämmin kesäkuun! Aurinkoinen talvahalla kohta länteen laskeuu Rannan hiekkaa hlenoisata syleilevät aaltoset jotka vyöryin ulappata tullee kuin käärmehet Niin ne saapuu aatoksetkin menneet muistot taisteluin _ Rauha heille joiden retki päättyi kera vainotuin Seppeleet' ei haudoillanne tokko halvin ristikään mutta kerran aattettanne kumous se pyhittäää ' I