Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 12, 1921)
Tiistaina Heinäkuun 12 p— Tuesday July 12th No 28 YLÖS HELVETISTÄ KIRJ KONRAD LEHTIMÄKI 1 Oli parhaillaan vuoden suurin sota joukkojen katselmus Pienellä kummulla kentän yläpääs sä seisoi esikuntaupseerien loistoauto jen parvi ja siitä pisti esiin ylipäälli kön auto terasharmaana solakkana — manaodan jälkeen ammuttu sotaa vas aivankuin laukaisuvalmis jättiläismäi- tu8tavaan salaliittoon kuulumisesta nen torpeedo joka ahnaasti kuroittaa Kun Marcus taas muisti että hänen terävän karkensa vihollislaivaa koh den Ja tämän editse marssi sota joukkojen loppumaton kulkue — kuni kohiseva vastustamaton virta Mutta laajan kentän keskellä seisoi 'suunnattomaan neliöön järjestyneenä kolmesataa sotilaslentokonetta Ja näiden takana kaksikymmentä tavatto man suurta oudonnäköistä konetta jotka muistuttivat joitakin sadun hir viöitä — siinä seisoivat äskettäin keksityt mailman nopeimmat lento koneet Tämän rivin toisessa päässä ää rimmäisen koneen vieressä seisoi nii den keksijä sotilasinsinöÖri Marcu3 joka kaksi viikkoa takaperin oli ni niitetty lento-osaston harjoituspäälli- köksi häntä pidettiin myöskin valta kunnan taitavimpana ja rohkeimpana ilmailijana Hän oli vasta kolmenkymmenvuo tias solakka ja jäntevavartaloinen kulmikkaat terävät kasvot olivat en nemmin rumat kuin kauniit mutta ni is s a kuvastui sellainen tarmo päät- täväisyys ja voima ettei nata kerran nähtyään voinut unohtaa Hänen si leiksi ajellut jäntevät kasvonsa näyt tivät nytkin kylmiltä ja suletuilta kat sellessaan ohivyöryvää ihmisten ja ko neiden virtaa Marcuksen katse vilkastui hiukan nähdessään kaartinjoukkojen hiekan- vänsme pukuineen lähenevän INarna joukot oli asetettu uudella tavalla joka toisella miehellä oli pieni miltei leikkikapinetta muistuttava kuularujs ku toisella kevyt kilpi ja pieni lauk ku patruunavöineen — - ja komppa nian jäleäsä tuli panssaroitu ampumatarve-auto josta pisti esiin pieni ko netykki Jokaisen pataljoonan jalesä jyrisi kokonainen jono panssarivau nuja konetykkeineen suurempine kuu laruiskuineen ja ampumatarpeilleen Välillä marssi taas kivääreillä asestet tua jalkaväkeä sitten sapööriauto ja kummallisine koneineen — ja ta is tininiimata rvpmitoia sairasauto ia ruo i L„mtinrtQ„fr-: loppumattomiin tuli kolmipyöräisiä moottoripyöriä joissa oli pieni kone tykki tni kuularuUku sitten tieduste lijat ja lähetit tavallisilla moottori pyörillä autoilla ja ratsu Marcusta alkoi väsyttää tuo lakkaa- valkeata liinaa katselisi omituisilla sil mätön moottorien ja pyörien jyrinä millään kun hän kohoaa ilmaan hän alkoi katsella toisaalle: kaukana Ei — mitäpä Aurelia minua kat kentän laidalla näytti ylipäällikkö selisil — ajatteli Marcus katkerana liikkumattomana tarkastavan ohimars- Ja sama epätietoisuus joka monta sivia kiikarillaan viikkoa oli 1 häntä kiduttanut alkoi Marcus katsahti vierustoverinsa An- taasen kalvaa rinnassa Hän muisti toniuksen kasvoihin ja hämmästyi: yksityiskohtia myöten ne muutamat tämäkin katsoi kunnaalle mutta hä- kohtaukset jotka hänellä oli ollut ty- nen laihoilla kalpeilla kasvoillaan oli bn kanssa punnitsi ' mielessään hä- niin kylmä pelottava ilme ettei Mar- nen sanojaan silmäyksiään Miten cui ollut koskaan nähnyt ystäväänsä hän kerrankin sellaisena Jospa hän sittenkin ehkä hän — Antonius mikä sinun on? — nytkin on tuolla väkijoukossa kyVyi hän hiljaa Puhuteltu näytti — Mitä sinä niin onnellisena kat- hiukan hätkähtävän aivankuin olisi selet ? kuuli hän äkkiä Antoniuk- heiännyt unesta hän käännähti ja sa- sen äänen noi väkinäisesti hymyillen: Marcus säpsähti kuin yllätetty pa — Ei mikään miksi niin luulet? hantekijä mutta nähdessään toverin Marcuksen tuli paha olla: noissa sa veljellisen katseen änkyi hän kasvoissa kuvastui jokii salainen tusi hiukan punastuen : ka hänen suuret mustat silmänsä — Katsos veli ajattelin sitä sa näyttivät vajonneen entistäänkin sy vemmälle ohimoilla näytti tukka en tistä harmaammalta — ja hän oli vasta 35-vuotias! — Minusta vain tuntui ja sinä hän olet laihtunutkin viimeaikoina I — sanoi Marcus — Olenko ? En kai ole oikein terve Marcus muisti taas että Antoniuk sen molemmat veljet oli viime mail- o nuj isänsä oli samaan aikaan sur mattu kadulla tunsi hän karvasta katkeruutta ja hänen mieleensä len nähti epämääräinen aavistus että vel jiensä tähden Antoniuskin kärsi Hänen ajatuksensa keskeytyivät sillä tuulispäänä syöksyi kevyt tykistö lujissa autoissa esiin Niissä oli e dessä lumiauran näköinen panssaii ja tavattoman voimakkaat koneet joiden jyske täytti ilman huumaavalla pau hulla jonon loppupuoli peittyi poly pilveen Kun nämä olivat ehtineet ohi kuu lui kumeata jytinää ja suunnattoman suurissa autoissa lähenivät siellä 30 — 35 cm haubitsit ja kenttätykit Kai Iiokj}i jjtu kenttä vapisi niiden alla ja Marcuksesta tuntui ikäänkuin muinaisajan hirviöt olisivat anna ras kaasti ähky en ja huohottaen kömpi neet ohitse Mutta vielä valtavampa na häämÖitti kentän toisella puolella rivi 40 — 50 cm mörssäreitä — niin kuin siellä olisi istunut parvi i ura jcaujen järtiläisliskoja — mustat nm- Hiottavat kidat kohotettuna ta vasta kohti kuin uhkaavaan irvistykseen Raskaan tykistön jälkeen läheni vuoristoväki Ensin tuli joukko rat sastajia satulassa nuo pienet kuula ruiskut sitten toisia joilla varaheo sen selässä oli keveitä konetykkeja jalustoja ja kilpiä senjälkeen ampu- matarveosastot sitten jalkaväkeä Marcusta alkoi taas kyllästyttää hän tarttui kiikariinsa ja ojensi sen kaupunkia kohden Nyt hän vasta huomasi että miltei kaikki kentänpuoleiset parvekkeet oli vat väkeä täynnä Eniten näkyi nais ten vaaleita pukuja ja monet vilkut tivat innokkaasti nenäliinojaan Ensin hän ei käsittänyt mutta sit ten hän yhtäkkiä ymmärsi — nehän ovat täälläolevien morsiamia tahi nuo ria rouvia jotka tahtovat nain ilmaia ta että he nytkin ajattelevat vain ra kastettujaan Tosin eivät nämä voi vastata mutta lienee ainakin suloista ähdä noi iden valkoliinojen liehu- van Marcus tunsi rinnassaan sen oudon selittämättömän kaipauksen jospa hänkin Aurelia liehuttaisi jossakin maa asiaa josta sinulle toissailtana puhuin Antonius katsoi häntä hetken ja sanoi sitten miltei surumielisesti: — Älä vain veli luota liiaksi on neen Koeta ajatella myöskin pet tymystä — sitten on helpompi jos jos se sattuisi tulemaan li Äkkiä kuulut vihlova vihellys — ja kolmesataa moottoria alkoi yhtä aikaa surista kolmesataa ilmailijaa tarttui ohjauslaitteeseen Kajahti terävä kiväärinlaukaus — ja aivankuin sitä säikähtänyt lintu parvi kohosi kolmesataa konetta val tavana tiheänä parvena ilmaan Vasta siellä korkealla ne silmää hive levän säännöllisesti järjestyivät yhteen ainoaan ympyrään joka alkoi hurjasti vonkuen pyöriä kentän kohdalla — aivankuin "mailman suurin vauhri ratas Mutta tätä mahtavaa näkyä et tältä hetkellä katsottu Katsojain joukko paikoillaan seisovat sotajoukot esi kuntaupseerit ylipäällikkö — kaikki tuijottivat henkeä pidättäen noita ou donnäköisiä koneita jotka nyt ensi kerran lähtivät lentoon julkisesti Marcus tunsi myöskin omituista jännitystä odottaessaan koneensa vie ressä — sillä hänen piti lähteä etu maisena Kajahti terävä kiväärinlaukaus hän hypähti notkeasti paikallensa sanoi jotain apulaiselleen ja pani moottorit käymään Kone alkoi ankarasti täristä surina oli ihan korvia särkeä mutta kun hän väänsi äänensammuttajat paikoil leen vaimeni se oinitujseksi huminak si — ja sitten hän lisäsi moottoreihin täyden vaiAdin Kun lähtölaukaus oli pamahtanut kuului tuhansista kurkuista ihastuksen ja hämmästyksen huuto — sillä niin kuin suunnattoman suuri ammuttu projektiili syöksähti ilmaan en limmäi ren kone sitä seurasi kolmenkymme nen sekunnin kuluttua toinen kol mat: aina kolmenkymmenen sekunnin kuluttua uusi — aivankuin ihmisjär-jt-lle käsittämätön jättiläimörssäsi o lisi niitä nopeasti sylkenyt kidastaan Ja viimeiset kaksi oli sidottu yhteen rinnakkain se näyfi vielä kum mallisemmalta 1 Huuto oli ehtinyt jo hiukui vaime ta Mutta silloin saapui ensimmäinen lentäjä tuon mahtavan vinhasti pyö rivän ympyrän ulkolaidalle — ja lu kemattomat ylöspäin kohotetur kasvoi kalpenivat oudosta hurmauksesta huu to kiihtyi se muuttui puolittain kau huhuudoksi epäselvästi eroitti sen joukosta muutamia naisten kirkaisuja: — Kauheata! — Jumala auttakoon häntä! — Tuo on hirveätä l Kun Marcus päästi propellit pyö rimään ja kone syöksyi viistoon ylö? päin valtasi hänet omituinen riemun ja voiman tunne Hän ohjasi yhä jyrkemmin ylöspäin ja hänen koneen sa kohosi miltei kohtisuoraan I Hän antoi sen nousta vieläkin noin viisi sataa metriä — ja sitten Kylmät väreet syöksyivät hänen ruumiinsa lävitse kun hän ensin an toi koneen pudota miltei krhl suo raan alaspäin itten vähitellen viis lompaan ja vihdoin äkkiä vaakasuo raan eteenpäin Tällä tein pulla saa vutti hän hett tavattoman vauhdin Samalla hän aukaisi erään laitteen joka lisäsi vauhtia vaakasuoraan l:n täessä ja hkon kuluttua näytti mit tari korkeiat& nejjansadan kilomet rin tuntinor?utta Lentäessään toisten ohi hän vasta oikein huomasi miten hirveä hänen vauhtinsa oli Hänen koneestaan kuului vain villitty humina mutia il ma ulvoi ja vonkui — niinkuin hä nen ympärillään olisi lennellyt luke maton parvi näkymättömiä ulvovia pahojahenkiä Marcus oli kuulevinaan jotain muu takin Hän ei ensin käsittänyt mut ta se alkoi kuulua kovemmin ja vil kaistuaan alas näki hän jotain epä määräistä varisevaa niinkuin paikal laan tanssivia lumihiutaleita — Ahaal Ne ovat vilkkuvia nenä liinoja — väkijoukot huutavat — - ne huutavat hänelle Oo — hän olisi tahtonut lentää vielä hurjemmin! Mutta kyllä hän kiitikinl— Kun myrskylinnut varisten ympärillä kier sivät hänen koneensa vanhojen ym pyrää Ja kolmannen kierroksen jäl keen alkoi Marcus suunnitelman mu kaisesti kohota ylöspäin Armeijan ylipäällikkö käännähti il mailuosaston päällikön puoleen ja kuiskasi jännittyneenä: — No kenraali saavutammeko me tänään korkeuslento-ennätyksen? — Toivon parasta teidän ylhäisyy tenne! Ilma on kaunis ja hän on sen miltei varmasti luvannut No peusennätys nyt on kiistämättä mei lä! Ylipäällikkö hierasi tyytyväisenä kä siään ja sanoi armollisesti: — Se on hyvä! Jos nyt vielä sa mana päivänä tulisi korkeusennätys niin minä kyllä tulen teidät muista maan Se tulee olemaan kirpeä uu tinen naapurimaassamme joka jo lii an kauan on tässä puhteessa kulke- nut etunenässä! — Niin teidän ylhäisyytenne — lausui kenraali kumartaen — Tulen olemaan sangen kiitollinen teidän yl häisyytenne Ylipäällikkö kohotti taas kiikarinsa ja sanoi hetken kuluttua iloisesti: — Hän on todellakin sangen kor kealla Niinkuin oudonnäköinen ylpeä lin tu kohoaa yksinäinen lentokone yhä ylemmäksi rnuuttuu kierros kirrok selta yhä pienemmäksi Nyt näkyy se sinistä taivasta vasten vain pienenä pilkkuna Mutta se ei tyydy et taukoa — se kohoaa yhä Toisi naan se katoaa katselijoiden näky vistä niinkuin aineeton varjo taas näkyy taas katoia — niinkuin var III Marcus nousi ensin viistoon mah dollisimman suoraan ylöspäin sitten vastakkaiseen suuntaan — vasta sit ten alkoi hän kohota kierrellen Nyt kun ei ohjaaminen enää vaati nut sellaista äärimmäistä huomiota katsoi hän alas huimaavaan syvyyteen Kaikki oli muuttunut epämääräisek si vähäpätöiseksi Kenttä oli vain pieni ruskea läiskä jossa ei joukkoja enää eroittanut : vain vaivoin näkyi toisella laidalla muurahaisen kokois ten panssariautojen rivi joka hiljaa mateli eteenpäin Kentän toisella lai dalla häämötti jokin pitkulainen him meä täplä jonka hyvällä tahdolla voi selittää katsojajoukoksi Ja lentoko neet hänen alapuolellaan näyttivät hyönteisiltä suurilta sudenkorennoil ta jotka parveilevat lammikkojen kohdalla Yhä korkeammalle kohoaa Marcus — ja hurja riemu täyttää hänen rin tansa Hän on nuori ja voimakas hän on keksinyt tämän hurmaavan koneen joka nousee nopeana kuin ajatus Hänellä on mukanaan tar- { 1 i 3 i i is - 'ii ä h Vi ti 1 f - il