No 24
Tiistaina Kesäkuun 14 p — Tuesiiay June 14th
7
Vuorille vapauden
riennämme
"Onnetar runsauden sarvesta
maaemolle taas osansa antoi
lahjoitti luonnon kauneutta
sylintäysin hyvyyttä kantoi — - —
Sai puut taas lehtiinsä vihreyttä
kukat nuppunsa tuoksulla täyttää
tuo tuulen kierrokset viileyttä
aurinko kirkaan kimmellän näyttää
Maan povi kuin henkisi hempeä
samoin meri laaksot ja vuoret —
koko luonto on leikkisä lempeä
niin kiehtova nuori ja tuore
Kärsimys peittihe proletaarien tien
luonnonladuilla eivät astella ehdi —
vaikka lintuset kutsua laulaen vie
samaa liplattaa puun joka lehti
Tässä paratiisi onnessa riemuitsee
vain harvat se valiokansal
Toinen joukkio luolissa liikuskelee
niissä pimeissä alhoissansa
Maan päällä syvissä myös rotkoissa
työmuurahaisten hetket entää
pelloilla pajoissa ja tehtaissa
arkitouhuissa aatokset lentää
Ei nähdä voi nauttia kauneudesta
aivot ennätä mielikuviin —
eipä jaksa enää ruumista raihnaista
viedä hetkeksikään luonnon huviin
Työn jälkeen seuraa väsymys
unelmat hennoimmatkin poistuu
riemua pientäkin seuraa pettymys
ja murhe vain alati toistuu
Työmuurahaiset vihdoinkin vim
mastuu Ke kokoavat yhteen joukot
jättävät tehtaat luolat ja muut
kurjuuspesät — ja kelmeät loukot
Kokoontuvat Sampoa takomaan
suurta Sampoa vallan ja voiman
eivät tyydy enää vankeina raata
maan palkaks saamaan syytteen ja soiman
Luolat jättävät nuo ja loukot ne
marssivat saman säveleen tahtiin
ja rientävät vapauden vuorille
Myös käskevät vartijat vahtiin
ettei riistäjät vastaan rimpua 'oi
vaikka marseljeesi vuorilla soi !
Ei kuularuiskut enää pauhaa
vaan luonto leyhkii todellista rauhaa
H M
KEVÄTKÖ OHUNTAA
(Kirj Alma Mellin)
Nyt on kevätl Sen huomion voi
tehdä näkö sekä tunto aistillaan Il
ma väreilee kirkkautta pensaat ja
puut viheriöi Maan mustasta mul
lasta vihanta nurmi päätään nostaa
ja tuulonen niin leppoisasti huolestu
neen raatajan kalpeita poskipäitä hy
väilee hänen kulkiessaan kaduilla
pakollisesti työttömänä Kevään tulo
niin pitkälle kuin muistan on aina
tehnyt mieleeni valtavan tenhoisan
vaikutelman Aatokseni täyttyvät rie
mulla ja valoisilla toiveilla vaikkei
mitään erikoista syytä sellaiseen ole
Mieli on keveä ja ääretön hyvä tun
ne täyttää sydämen Elämän iloa
rinnasta pulppuaa mutta tämä tun
nelma on niin hento kuin saippua
kupla se voi särkyä pienimmästä
kin arkielämässä sattuvista ep arme
liaisuuksista Ja kaipaus joka kai
kissa tunnelmissani on aina pohjim
pana piilenyt levittää silloin selit
tämätöntä tuskaansa niin että kipeästi
koskee Tuntuu kuin olisi suurta
vääryyttä jota ei voi korvata "maan
eikä taivaan hyvyys" ja silloin su
loisten kevät tunteiden alta leimahtaa
katkera vihan hehku sitä yhteiskunta
järjestelmää kohtaan joka jo varhai
sesta lapsuudestani" asti kevään toi
sensa jälkeen minulta ryösti telje
ten minut neljän seinän sisälle ikä
vien yksitoikkoisten tehtävien kans
sa vaikka koko olemukseni kaipaisi
vapautta sieluani poltti tiedonhalu
Olin loiseläjän orjatar Siistin huo
neita valmistin ruokaa pesin astioi
ta aina vain loppumattomiin Aika ei
riittänyt ei kehitykseen eikä hyvi
tykseen ainoastaan niukkaan legoon
Ikkunasta sisään virtaava raitis tuu
li kevät-tuoksua tulvillaan toi aa
vistuksen auringosta joka valoi kul
taista lämpöään taivaasta joka syvän
sinisenä kaartui ja metsästä jossa
kuusen kävyt tulipunaisina hehkuivat
männyn pihka tuoksui ja sinivuokot
terälehtiään aukoivat merestä joka
vapaana ja kirkkaana läikkyi silloin
©ina paisui kaipaukseni hillittömäksi
haluksi juosta ulos vapauteen kevään
tulosta riemuitsemaan mutta orjan
kahleet painoivat raskaana ne sitoi
vat käteni ja jalkani Näin laahus
tin monen monta kevättä
Muuttui työmaani jätin loiseläjän
ja lupauduin palkkaorjan toveriksi
tulin puolisoksi ja näin elämäni kau
neimman unelman täyttyvän Pite
lin sylissäni esikoistani jota rintani
olla suloisten aavistusten keralla olin
vaalinut Mutta orjalle ei ole suotu
äitiyden iloakaan eheänä ruma saas
tainen todellisuus on minunkin ihan
nettani raastanut ennen aavistamat
tomat kärsimykset ja huolet synkis
tävät nyt senkin vähäisen ilon jota
ennen tuulonen minulle ikkunasta
kertoili ja mielikuvat tulevaisuudesta
loihti Mutta lannistunut en ole sit
tenkään Ylpeänä ja itsetietoisena
pääni pystyssä kannan ja voittoon
luottaen kuljen väsymättä selvästi
viitoitettua taistojen tietä Kevät
tuo minulle tietoisuus siitä että
olen osallinen (vaikka osuuteni onkin
pieni kuin tomu hiukkanen) siinä
valtavassa voimassa joka yli koko
mailman valmistaa ihmiskuntaa vas
taan ottamaan uutta tulevaisuutta jo
ka luo yhteiskunnan missä köyhälis
tönkin nainen on oleva vapaa ja riip
pumaton Ja on minulla toinenkin e
lämän työ se on kehittää lasteni hen
kinen elämä sosialismin valistustyölle
hyödylliseksi istuttaa nuoriin mieliin
sä jo varhain vapaus ja oikeuden
tunne
Nykyistä riisto järjestelmää vastaan
istutin heihin kapinan hengen jo sil
loin kuin heitä povellani kannoin
he imivät rinnoistani jo ensi aterial
laan tyytymättömyyttä ja orjuuden
kirouksen Siemen on jo istutettu
ja jos elän ei se hoidon puuttee
seen kuole
Helmenhijoja
Kirj J F K — i
Oli marraskuun kuudes päivä ja
palkollisten vapaaviikko loppuun ku
lunut Metsälän pappilassa hyvin kalus
tetussa ruokasalissa rovasti ja ruus
tinna söivät illallista Rovasti oli
keskikokoa noin neljäkymmentä vuot
ta vanha mies Hänen vaaleat hi
uksensa ja kasvojensa piirteet muis
tuttivat keskihämäläistä Hänen har
maansinisissä silmissään näkyi into
himon ilme Ruustinna oli rovastia
nuorempi kymmenen vuotta Hänen
keltasenruskea tukkansa ja kauniit
kasvojensa piirteet seka tummansi
nisten silmiensä loiste edusti kaune
utta Ruustinna otti pöydällä olevan kel
lon varresta ja soitti kelloa Sa
liin tuli vanhanpuoleinen nainen Las
ki teekannun pöydälle Kääntyi ruus
tinnaan ja sanoi:
— Kaikki toiset ovat jo tulleet
paitsi se sisäkkö Kuinka hänen ni
mensä olikaan?
— En minäkään sitä nyt muista
vastasi ruustinna
Kun nainen meni salista rupesi
ruustinna puhumaan äsken tulleista
palvelijoista Ja teki kuulemiensa
perusteella ennakkoarvosteluja hei
dän kuntoisuudestaan Rovasti vasta
si myöntäen ruustinnan puheeseen
Juotuaan teetä nousi rovasti ja me
ni akkunan luo katsoi sen läpi pi
meään pihamaahan ja sanoi:
— Siellä on rankkailma Sataa
räntää ja tuulee rajusti!
— Niin kuuluu Mutta mikä lie
nee kun se sisäkkö ei tule) Kello
on jo yli kahdeksan
— Jos ei tulekkaan tänään kun
ilma on noin paha arveli rovasti
— Jos ei tule on se aika harmi
Viikon päästä on syntymäpäiväsi ja
siksi minulla on paljon tehtäviä
— Ota kylästä apual Jos se tulo
kas sattuisi olemaan vielä tottumatoin
tehtäviinsä niin ei ne silloin luista
kuten toivot
— Kenen otat? Ne jotka tulisi
vat ovat sellaisia vetelyksiä että hei
tä ei viitsi katsella
— Ota Olga Elo I Vai eikö hän
ole saatavissa)
Kehtaatkin ehdottaa I Häntä
en ota koskaan töihin Vaikka sen
kyllä tiedän että sinä sitä toivot
Toivothan sinä
— Älä turhia I Ehdotin vain siksi
kun olen sinun kuullut kiittävän hän
tä ahkeraksi ja taitavaksi
— Turhia tosin fcinun mielestäsi
Mutta ei minun I
— Kyllä ne ovat turhia Ja heitä
nyt jo ne mustat sukat hiiteeni Tie
dän minäkin jotakin mutta en viitsi
sanoa
Ruustinnan kasvot punastuivat ve
ren päähän noususta Ja hänen ruu
miinsa värähteli suuttumuksesta Hän
nousi seisomaan meni rovastin eteen
ja alkoi puhua Mutta eteisen ovikel
lon soiminen keskeytti hänet Ro
vasti meni avaamaan oven
Oven auettua tuli eteiseen Anna
Noska ja hänen tyttärensä Helmi
Kummallakin oli pussi selässä ja vaat
teet likomärät
Rovasti tervehti naisia kädestäpi
täen Samoin ruustinna jonka kas
voilla vielä loisti suuttumuksen puna
Anna niijasi syvään Pyyhki kas
vojaan röijynsä hialla ja alkoi puhua
— Antakaa anteeksi kun tulimme
näin myöhään mutta emme voineet
nopeammin käydä Ja sade myös
esti joutumista
— Kuinka pitkä matkanne oli? ky
syi rovasti
— Yli neljäkymmentä kilometriä
vastasi Helmi
— Oli siinä matkaa Mutta hyvä
että tulitte tänään Minulla on kii
reitä tehtäviä puhui ruustinna ja kat
seli Helmiä tutkivasti
— Jos ruustinnalla on kiireitä teh
täviä niin olen halukas jäämään aut
tamaan muutamaksi päiväksi Kyllä
osaan tehdä yhtä ja toista Olen
nuorena palvellut herrasväkeä pu
hui Anna hieman kainona
Ruustinna teeskenteli kohteliai
suutta Laski kätensä Annan olka
päälle puhuessaan:
— Kiitän tarjouksestanne Nyt
saatte mennä keittiöön syömään il
lallista Ja sitten alatupaan maata
Teidän on nukuttava samassa sän
gyssä Aamulla emännöitsijä vie tei
dät tehtäviinne Hyvää yötä I
Rovasti toivotti myös hyvää yötä
Anna ja Helmi lähtivät eteisestä Ro
vasti salpasi oven
Ruustinna lausui hyvää yötä ja
meni kamariinsa rovastin jäädessä
eteiseen
Sade oli tauonnut ja ohut lumi
kerros peitti maata Tähdet tuikkien
ja kuu kalpeana loisti taivaalla Hil
jaisuus vallitsi kaikkialla aamutuulen
hiljaa henkiessä Aamuhiljaisuuden
rikkoi puoli viisi pappilan ruokakel
lon rämisevä ääni synnyttäen liikettä
ja häärinää väentuvassa jossa vouti
mäaräili miehille ja emännöitsijä nai
sille tehtäviä Viimeksi vei emän
nöitsijä Annan ja Helmin vierassa
liin akkunoita pesemään
Kello kymmenen ajoissa tuli ruus
tinna saliin ja määräsi Helmin toisiin
tehtäviin
Ruustinna jäätyään kahden kesken
Annan kanssa alkoi puhua yhtä ja
toista Annakin tuli rohkeammaksi
ja kysyi:
— Onko ruustinnalla lapsia?
— On yksi elossa Hän on vanhin
ja käy kaupungissa koulua Nuorin
on kuollut
Kun ruustinna lopetti puheensa
vallitsi salissa hiljaisuus jonka Anna
rikkoi sanoen:
— Olen iloinen siitä että Helmi
pääsi pappilaan Täällä on hän tur
vassa vaaralta joka aina nuorta nais
ta uhkaa Samalla kun ilmoitan tä
män iloni niin pyydän myös että
häntä opetettaisiin täällä kirjoitta
maan On niin ikävästi että hän ei
osaa En ole kyennyt häntä opetta
maan enkä kustantamaan kouluun
— Oletteko leski ja kauanko siitä
cn kun miehenne kuoli)
— Kauan — Ja sitäpaitse on mi
nun elämäni tarina hyvin surullinen
— - Kuinka surullinen? Olisin ha
lukas kuulemaan jos kerrotte Tah
dotteko kertoa?
— Sitä en ole monelle kertonut
Sillä sen kertominen tuo aina mie
leeni katkeria muistoja Mutta jos
kertoisin ruustinnalle Te osaatte mi
nua ymmärtää oikein
Ruustinna poistui salista mutta pa
lasi pian tuoden kahviko jeet muka
naan Kaatoi kahvia kuppeihin ja
sanoi: Olkaa hyvä ja juokaa ensin
kahvia Kertokaa sitten elämästän
ne Anna joi kahvin mitään puhumat
ta Nousi seisomaan ja hänen kas
voilleen tuli synkkä ilme Hän alkoi:
— Tänä päivänä on tasan kaksi
kymmentä vuotta siitä kun menin
Karjalassa palvelemaan kihlakunnan
tuomarille Heti seuraavalla viikolla
sairastui tuomarin rouva ja oli vuo
teessa yli puoli vuotta Kun rouva
oli ollut pari viikkoa sairaana" alkoi
tuomari minua mielistellä ja aina ti
laisuuden saatua ahdistelemaan Minä
torjuin aina hänen aikomuksensa en
kä kehdannut niitä kenellekään sa
noa Mutta helmikuun lopulla kui
tenkin suostuin Päätökseni murtui
ja suhteemme jatkui ja seurauksena
oli Helmi
— Oliko tuomarilla lapsia ja mitkä
elivät heidän n'nensä Muistatteko?
(Jatk)
TILAA TOVERITAR!