Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (June 14, 1921)
No 24 Tiistaina Kesäkuun 14 p — Tuesiiay June 14th 7 Vuorille vapauden riennämme "Onnetar runsauden sarvesta maaemolle taas osansa antoi lahjoitti luonnon kauneutta sylintäysin hyvyyttä kantoi — - — Sai puut taas lehtiinsä vihreyttä kukat nuppunsa tuoksulla täyttää tuo tuulen kierrokset viileyttä aurinko kirkaan kimmellän näyttää Maan povi kuin henkisi hempeä samoin meri laaksot ja vuoret — koko luonto on leikkisä lempeä niin kiehtova nuori ja tuore Kärsimys peittihe proletaarien tien luonnonladuilla eivät astella ehdi — vaikka lintuset kutsua laulaen vie samaa liplattaa puun joka lehti Tässä paratiisi onnessa riemuitsee vain harvat se valiokansal Toinen joukkio luolissa liikuskelee niissä pimeissä alhoissansa Maan päällä syvissä myös rotkoissa työmuurahaisten hetket entää pelloilla pajoissa ja tehtaissa arkitouhuissa aatokset lentää Ei nähdä voi nauttia kauneudesta aivot ennätä mielikuviin — eipä jaksa enää ruumista raihnaista viedä hetkeksikään luonnon huviin Työn jälkeen seuraa väsymys unelmat hennoimmatkin poistuu riemua pientäkin seuraa pettymys ja murhe vain alati toistuu Työmuurahaiset vihdoinkin vim mastuu Ke kokoavat yhteen joukot jättävät tehtaat luolat ja muut kurjuuspesät — ja kelmeät loukot Kokoontuvat Sampoa takomaan suurta Sampoa vallan ja voiman eivät tyydy enää vankeina raata maan palkaks saamaan syytteen ja soiman Luolat jättävät nuo ja loukot ne marssivat saman säveleen tahtiin ja rientävät vapauden vuorille Myös käskevät vartijat vahtiin ettei riistäjät vastaan rimpua 'oi vaikka marseljeesi vuorilla soi ! Ei kuularuiskut enää pauhaa vaan luonto leyhkii todellista rauhaa H M KEVÄTKÖ OHUNTAA (Kirj Alma Mellin) Nyt on kevätl Sen huomion voi tehdä näkö sekä tunto aistillaan Il ma väreilee kirkkautta pensaat ja puut viheriöi Maan mustasta mul lasta vihanta nurmi päätään nostaa ja tuulonen niin leppoisasti huolestu neen raatajan kalpeita poskipäitä hy väilee hänen kulkiessaan kaduilla pakollisesti työttömänä Kevään tulo niin pitkälle kuin muistan on aina tehnyt mieleeni valtavan tenhoisan vaikutelman Aatokseni täyttyvät rie mulla ja valoisilla toiveilla vaikkei mitään erikoista syytä sellaiseen ole Mieli on keveä ja ääretön hyvä tun ne täyttää sydämen Elämän iloa rinnasta pulppuaa mutta tämä tun nelma on niin hento kuin saippua kupla se voi särkyä pienimmästä kin arkielämässä sattuvista ep arme liaisuuksista Ja kaipaus joka kai kissa tunnelmissani on aina pohjim pana piilenyt levittää silloin selit tämätöntä tuskaansa niin että kipeästi koskee Tuntuu kuin olisi suurta vääryyttä jota ei voi korvata "maan eikä taivaan hyvyys" ja silloin su loisten kevät tunteiden alta leimahtaa katkera vihan hehku sitä yhteiskunta järjestelmää kohtaan joka jo varhai sesta lapsuudestani" asti kevään toi sensa jälkeen minulta ryösti telje ten minut neljän seinän sisälle ikä vien yksitoikkoisten tehtävien kans sa vaikka koko olemukseni kaipaisi vapautta sieluani poltti tiedonhalu Olin loiseläjän orjatar Siistin huo neita valmistin ruokaa pesin astioi ta aina vain loppumattomiin Aika ei riittänyt ei kehitykseen eikä hyvi tykseen ainoastaan niukkaan legoon Ikkunasta sisään virtaava raitis tuu li kevät-tuoksua tulvillaan toi aa vistuksen auringosta joka valoi kul taista lämpöään taivaasta joka syvän sinisenä kaartui ja metsästä jossa kuusen kävyt tulipunaisina hehkuivat männyn pihka tuoksui ja sinivuokot terälehtiään aukoivat merestä joka vapaana ja kirkkaana läikkyi silloin ©ina paisui kaipaukseni hillittömäksi haluksi juosta ulos vapauteen kevään tulosta riemuitsemaan mutta orjan kahleet painoivat raskaana ne sitoi vat käteni ja jalkani Näin laahus tin monen monta kevättä Muuttui työmaani jätin loiseläjän ja lupauduin palkkaorjan toveriksi tulin puolisoksi ja näin elämäni kau neimman unelman täyttyvän Pite lin sylissäni esikoistani jota rintani olla suloisten aavistusten keralla olin vaalinut Mutta orjalle ei ole suotu äitiyden iloakaan eheänä ruma saas tainen todellisuus on minunkin ihan nettani raastanut ennen aavistamat tomat kärsimykset ja huolet synkis tävät nyt senkin vähäisen ilon jota ennen tuulonen minulle ikkunasta kertoili ja mielikuvat tulevaisuudesta loihti Mutta lannistunut en ole sit tenkään Ylpeänä ja itsetietoisena pääni pystyssä kannan ja voittoon luottaen kuljen väsymättä selvästi viitoitettua taistojen tietä Kevät tuo minulle tietoisuus siitä että olen osallinen (vaikka osuuteni onkin pieni kuin tomu hiukkanen) siinä valtavassa voimassa joka yli koko mailman valmistaa ihmiskuntaa vas taan ottamaan uutta tulevaisuutta jo ka luo yhteiskunnan missä köyhälis tönkin nainen on oleva vapaa ja riip pumaton Ja on minulla toinenkin e lämän työ se on kehittää lasteni hen kinen elämä sosialismin valistustyölle hyödylliseksi istuttaa nuoriin mieliin sä jo varhain vapaus ja oikeuden tunne Nykyistä riisto järjestelmää vastaan istutin heihin kapinan hengen jo sil loin kuin heitä povellani kannoin he imivät rinnoistani jo ensi aterial laan tyytymättömyyttä ja orjuuden kirouksen Siemen on jo istutettu ja jos elän ei se hoidon puuttee seen kuole Helmenhijoja Kirj J F K — i Oli marraskuun kuudes päivä ja palkollisten vapaaviikko loppuun ku lunut Metsälän pappilassa hyvin kalus tetussa ruokasalissa rovasti ja ruus tinna söivät illallista Rovasti oli keskikokoa noin neljäkymmentä vuot ta vanha mies Hänen vaaleat hi uksensa ja kasvojensa piirteet muis tuttivat keskihämäläistä Hänen har maansinisissä silmissään näkyi into himon ilme Ruustinna oli rovastia nuorempi kymmenen vuotta Hänen keltasenruskea tukkansa ja kauniit kasvojensa piirteet seka tummansi nisten silmiensä loiste edusti kaune utta Ruustinna otti pöydällä olevan kel lon varresta ja soitti kelloa Sa liin tuli vanhanpuoleinen nainen Las ki teekannun pöydälle Kääntyi ruus tinnaan ja sanoi: — Kaikki toiset ovat jo tulleet paitsi se sisäkkö Kuinka hänen ni mensä olikaan? — En minäkään sitä nyt muista vastasi ruustinna Kun nainen meni salista rupesi ruustinna puhumaan äsken tulleista palvelijoista Ja teki kuulemiensa perusteella ennakkoarvosteluja hei dän kuntoisuudestaan Rovasti vasta si myöntäen ruustinnan puheeseen Juotuaan teetä nousi rovasti ja me ni akkunan luo katsoi sen läpi pi meään pihamaahan ja sanoi: — Siellä on rankkailma Sataa räntää ja tuulee rajusti! — Niin kuuluu Mutta mikä lie nee kun se sisäkkö ei tule) Kello on jo yli kahdeksan — Jos ei tulekkaan tänään kun ilma on noin paha arveli rovasti — Jos ei tule on se aika harmi Viikon päästä on syntymäpäiväsi ja siksi minulla on paljon tehtäviä — Ota kylästä apual Jos se tulo kas sattuisi olemaan vielä tottumatoin tehtäviinsä niin ei ne silloin luista kuten toivot — Kenen otat? Ne jotka tulisi vat ovat sellaisia vetelyksiä että hei tä ei viitsi katsella — Ota Olga Elo I Vai eikö hän ole saatavissa) Kehtaatkin ehdottaa I Häntä en ota koskaan töihin Vaikka sen kyllä tiedän että sinä sitä toivot Toivothan sinä — Älä turhia I Ehdotin vain siksi kun olen sinun kuullut kiittävän hän tä ahkeraksi ja taitavaksi — Turhia tosin fcinun mielestäsi Mutta ei minun I — Kyllä ne ovat turhia Ja heitä nyt jo ne mustat sukat hiiteeni Tie dän minäkin jotakin mutta en viitsi sanoa Ruustinnan kasvot punastuivat ve ren päähän noususta Ja hänen ruu miinsa värähteli suuttumuksesta Hän nousi seisomaan meni rovastin eteen ja alkoi puhua Mutta eteisen ovikel lon soiminen keskeytti hänet Ro vasti meni avaamaan oven Oven auettua tuli eteiseen Anna Noska ja hänen tyttärensä Helmi Kummallakin oli pussi selässä ja vaat teet likomärät Rovasti tervehti naisia kädestäpi täen Samoin ruustinna jonka kas voilla vielä loisti suuttumuksen puna Anna niijasi syvään Pyyhki kas vojaan röijynsä hialla ja alkoi puhua — Antakaa anteeksi kun tulimme näin myöhään mutta emme voineet nopeammin käydä Ja sade myös esti joutumista — Kuinka pitkä matkanne oli? ky syi rovasti — Yli neljäkymmentä kilometriä vastasi Helmi — Oli siinä matkaa Mutta hyvä että tulitte tänään Minulla on kii reitä tehtäviä puhui ruustinna ja kat seli Helmiä tutkivasti — Jos ruustinnalla on kiireitä teh täviä niin olen halukas jäämään aut tamaan muutamaksi päiväksi Kyllä osaan tehdä yhtä ja toista Olen nuorena palvellut herrasväkeä pu hui Anna hieman kainona Ruustinna teeskenteli kohteliai suutta Laski kätensä Annan olka päälle puhuessaan: — Kiitän tarjouksestanne Nyt saatte mennä keittiöön syömään il lallista Ja sitten alatupaan maata Teidän on nukuttava samassa sän gyssä Aamulla emännöitsijä vie tei dät tehtäviinne Hyvää yötä I Rovasti toivotti myös hyvää yötä Anna ja Helmi lähtivät eteisestä Ro vasti salpasi oven Ruustinna lausui hyvää yötä ja meni kamariinsa rovastin jäädessä eteiseen Sade oli tauonnut ja ohut lumi kerros peitti maata Tähdet tuikkien ja kuu kalpeana loisti taivaalla Hil jaisuus vallitsi kaikkialla aamutuulen hiljaa henkiessä Aamuhiljaisuuden rikkoi puoli viisi pappilan ruokakel lon rämisevä ääni synnyttäen liikettä ja häärinää väentuvassa jossa vouti mäaräili miehille ja emännöitsijä nai sille tehtäviä Viimeksi vei emän nöitsijä Annan ja Helmin vierassa liin akkunoita pesemään Kello kymmenen ajoissa tuli ruus tinna saliin ja määräsi Helmin toisiin tehtäviin Ruustinna jäätyään kahden kesken Annan kanssa alkoi puhua yhtä ja toista Annakin tuli rohkeammaksi ja kysyi: — Onko ruustinnalla lapsia? — On yksi elossa Hän on vanhin ja käy kaupungissa koulua Nuorin on kuollut Kun ruustinna lopetti puheensa vallitsi salissa hiljaisuus jonka Anna rikkoi sanoen: — Olen iloinen siitä että Helmi pääsi pappilaan Täällä on hän tur vassa vaaralta joka aina nuorta nais ta uhkaa Samalla kun ilmoitan tä män iloni niin pyydän myös että häntä opetettaisiin täällä kirjoitta maan On niin ikävästi että hän ei osaa En ole kyennyt häntä opetta maan enkä kustantamaan kouluun — Oletteko leski ja kauanko siitä cn kun miehenne kuoli) — Kauan — Ja sitäpaitse on mi nun elämäni tarina hyvin surullinen — - Kuinka surullinen? Olisin ha lukas kuulemaan jos kerrotte Tah dotteko kertoa? — Sitä en ole monelle kertonut Sillä sen kertominen tuo aina mie leeni katkeria muistoja Mutta jos kertoisin ruustinnalle Te osaatte mi nua ymmärtää oikein Ruustinna poistui salista mutta pa lasi pian tuoden kahviko jeet muka naan Kaatoi kahvia kuppeihin ja sanoi: Olkaa hyvä ja juokaa ensin kahvia Kertokaa sitten elämästän ne Anna joi kahvin mitään puhumat ta Nousi seisomaan ja hänen kas voilleen tuli synkkä ilme Hän alkoi: — Tänä päivänä on tasan kaksi kymmentä vuotta siitä kun menin Karjalassa palvelemaan kihlakunnan tuomarille Heti seuraavalla viikolla sairastui tuomarin rouva ja oli vuo teessa yli puoli vuotta Kun rouva oli ollut pari viikkoa sairaana" alkoi tuomari minua mielistellä ja aina ti laisuuden saatua ahdistelemaan Minä torjuin aina hänen aikomuksensa en kä kehdannut niitä kenellekään sa noa Mutta helmikuun lopulla kui tenkin suostuin Päätökseni murtui ja suhteemme jatkui ja seurauksena oli Helmi — Oliko tuomarilla lapsia ja mitkä elivät heidän n'nensä Muistatteko? (Jatk) TILAA TOVERITAR!