Tiistaina Toukokuun 31 p — Tuesday May 31 st
No 22
Sortajiamme vastaan
Kirj H M
Jälleen saapuivat kevään armaat
päivät
nurmi nuori noin vihannoi
Poistuivat talven hämärät häivät —
ihminen nyt luontoa ihannoi
On syytä siihen Näes kukka aukoo
väriloistoista teräänsä päivään päin
Talvisten vihurien riehunta kun
' taukoo
kevään lempeät tuulet kuin leyhkisi
näin:
— Oi koska mä nälmen orjien
kevään
milloinka raatajat vapaina on?
Koska mä uuteen päivään herään
että poissa on sorto armoton?
Milloin leyhkii se lempeä tuuli
mi orjien poskille rusot tuo?
— Kauan sitten jo riistetyt luuli:
pian vapauden maljasta työnraatajat
juo
Taisteltu kauan on monin tavoin —
riistäjät voitostaan aina kerskuneet
on
Kerran kamppailu käydään avoin
mi johtaa raatajat voittohon!
Tää on orjien vakaa aate:
Ei kestetä ääneti sorrantaa!
Pian hulmuaa korkealla punavaate —
työnjättiläinen vartensa kohottaa
+
Näen loistavan Idästä päivän säteen
niin riemuisan toiveita herättävän
Kuulen kutsunnan: orjat käsikäteen
sortajiamme vastaan rynnistämään!
KOSTAJAT
(Jatkoa)
VI
Päivä kallistui iltaan kun kuole
mankopin asukkaat tuotiin pihalle
Miehet olivat tyynen näköisiä jou
kossa oleva nainen alkoi hiljaa itkeä
Ulos tuotaessa onnistui Paavon antaa
muistikirjansa eräälle sotilaalle ja
kuiskata: "Toimita tämä Metsolan ta
looni" — Sotilas lupasi täyttää pyyn
nön vapauduttuaan vartiavuorostaan
Tuodut järjestettiin riviin kaksi
rinnan — ympärille asettui sotilas
ketju Kesti hetken odotusta — Pian
ilmestyi kolme täysi humalassa olevaa
herrasmiestä pihalle he astuivat kul
kueen etunenään Harald ärjäsi ko
mennuksen: "Eteenpäinl" — Kulkue
läksi liikkeelle Tultaessa portista
ulos sivuutti Metsolan keittäjätär jo
ka oli matkalla kartanoon kulkueen
Hän säpsähti — mutta ei ymmär
tänyt minne saattue matkasi Katse
kohtasi Paavon katseen — Paavo
nyökäytti hiljaa päätään Kulkue
meni ohi '
Aurinko alkoi tehdä laskua länti
nen taivaanranta kylpi punertavan rus
kon syleilyssä Ehdittiin kylästä ulos
käännyttiin metsään Pysähdyttiin
pienelle nummelle — Oli saavuttu
Rantakylän Golgatalle
Uhrit asetettiin riviin — sotilaat
astuivat vastapäätä Haraldin komen
nuksesta nousivat kiväärit tähtäysa
sentoon Silloin tempaa Harald revolverinsa
laukaus lensi uhririviä kohden —
Kuula sattui Paavon vatsaan Temma
ten lakin päästään ja heittäen sen il
maan hän huusi koko voimallaan:
"Eläköön köyhälistön voitto!" —
kaatuen samassa maahan —
Kuului komennus I Yhteislaukaus
rätisi — uhririvi hervahti suulleen
Valituksia — korahduksia — huo
kauksia Verta pärskyi — muuta
mat vääntelehtivät kuolonkamppailuis
sa — toiset potkivat tuskissaan —
kaksi lepäsi jo hiljaa sammuneena —
Harald hyökkäsi toveriensa seuraa
mana revolveri ojoila uhrikasan luo —
laukauksia satoi kuoleman kanssa
kamppaileviin
Kaikki oli hiljaa — Humalaiset
herrat poistuivat osan sotilaita seu
ratessa — toisten jäädessä kaivamaan
hautoja Aurinko oli laskenut He
kulkivat kiireesti — Työssä oli tul
lut lämmin — illan viileydestä huo
limatta huokui hiki ulos ruumiista
Mieli paloi totipöydän ääreen
Kotona odotti Haraldia vastatullut
kirje Hän aukasi kuoren ja luki:
"Olen sairas Tule aivan heti luok
seni Odotan Älä minkään asian
takia jää tulematta Kerttu"
Harald hymähti joi valmiina olevan
totinsa — joi toisen kolmannen nel
jännen Pyysi tovereiltaan anteeksi
poistumistaan — luvaten pian palata
Toverukset jäivät jatkamaan juo
minkejaan — Haraldin lähtiessä as
telemaan humalasta horjuen Metso
laa kohden
VII
Keittäjätär palasi hengästyneenä
matkaltaan kertoen näkemänsä
Metsolan sisäinen elämä joka koko
päivän on ollut levotonta — särkyi
täydelleen Kerttu ymmärsi keittä
jättären kertomuksesta kaiken — mi
tä oli tapahtunut Ankarammin kos
ki häneen tieto että Harald oli hu
malaisena ollut kulkueen edessä
Kurjasti oli hän siis lupauksensa
rikkonut — ehkäpä kaikki vielä ta
pahtui juuri hänen toimestaan Kert
tua värisytti — hän inhosi Haraldia
Kerttu itki Aili ei ymmärtänyt
tapahtuman kaameutta — hän ei o
sannut aavistaa Paavon surullista
kohtaloa Siskonsa surusta tuli hän
alakuloiseksi — ja ajatteli vain min
nekähän Paavo oli viety —
Metken kuluttua tuli sofilas tuo
den Paavon lähettämän kirjeen pe
rille Kerttu otti sen vastaan Hän
luki sen hiljaa itseksensä — Kun
hän oli lukenut loppuun jäähyväiset
Ailille viimeiseksi — hän syleili it
kien hämmästyneen näköistä sisko
aan lausuen hänelle hiljaa:
"Paavo on kuollut!" —
Kun Aili ei heti ymmärtänyt sis
konsa sanoja — luki Kerttu hänelle
Paavon lähettämät viimeiset tervei
set Ailille
Silloin tyttöraukka ymmärsi kät
ken — hän ei kestänyt sitä — hän
pyörtyi —
Kun hän heräsi oli han vuoteel
laan äidin ja Kertun hellästi häntä
hoivatessa
Siniset silmät katselivat kummek
sivina — hän luuli nähneensä pa
haa unta Sitte muistiin palautui
Paavon jäähyväiset — ja hän purs
kahti rajuun itkuun
Kerttu oli Paavon kirjeestä saa
nut aavistuksilleen varmuuden tut
kinnon selostus totesi että luuri
Harald oli suurin syyllinen Entistä
suurempaa inhoa tunsi hän nyt Ha
raldia kohtaan — Ja hän teki lujan
päätöksen —
Kirjotettuaan kirjeen hän lähetti
rengin viemään sitä kartanoon Käy
tyään Ailin luona häntä lohdutta
massa — vetääntyi Kerttu omaan
huoneeseensa —
Jonkun ajan kuluttua kuului por-
taissa kompuroivia askeleita ja hapa
roiva käsi aukasi oven —
Sisään astui humalainen Harald
Sali oli tyhjä äiti oli Ailin luona
Harald astui salin poikki Kertun o
velle ja naputti
Sisällä kuului hiljainen: "Sisään!"
Harald ankasi oven Häntä koh
tasi outo näky — Oven lähellä ole
valla pienellä pöydällä välkkyivät hä
nen ostamansa lahjat kello sormus
ja rannerengas Ja pöydän toiselta
puolen tuijotti häneen kasvot joita
ei humalaisen silmät tahtoneet tun
tea — Kauhu ja inho olivat saatta
neet Kertun ilmeet oudon näköi
siksi Harald yritti sopertaa jotakin —
mutta kieli takertui kurkkuun
Kerttu osotti kädellään pöytää lau
suen hiljaisella mutta varmalla ää
nellä: "Ota ja mene — murhaaja!"
Harald yritti sopertaa kysymystä
— mutta Kertun käskevä ääni kes
keytti hänet: "Kurja! Ota omasi ja
lähde — minä inhoan sinua!"
Haraldin posket kuumottivat hä
nen polvensa vapisivat Kertun käs
kevän äänen edessä hän ei voinut
muuta kuin totella Hän otti korut
pöydältä ja meni ulos'
Sillä hetkellä hän tunsi itsensä
suureksi raukaksi
VIII
Haraldin palatessa lauloivat huma
laiset toverit käheällä äänellä: "Oi
kallis kotimaa " — Harald oli no
lon näköinen Toverit huomasivat
heti että jotain erityistä oli tapah
tunut — ja he alkoivat kysellä
Harald tyhjensi lasillisen raakaa
konjakkia otti taskustaan korut vis
katen ne pöydälle — ja kertoi koko
tapauksen —
Toverit nauroivat makeasti — on
nittelivat häntä — ja juominkeja
jatkettiin
Iloinen tuuli el kuitenkaan palan
nut Haraldiin vaikka päässä kier
tävä kuuma huimeni vähä vähältä
Kertun käytös oli paljastanut hänet
tuntemaan että hän oli menetellyt
hirveän väärin — Hän tunsi selväs
ti että oli kurja raukka ja lisäksi
murhaaja — Poven pohjassa kalvoi
pieni mato syyttäen
Yö oli jo ehtinyt pikkutunneille
Toverukset erosivat levätäkseen
humalatpois päästään — aamulla oli
taas tehtävät edessä —
Harald lähti hoipertelemaan ylä
kerrassa olevaan huoneeseensa Hän
oli onneton Syyllisyyden tunne pai
nosti häntä — Käytävä oli himmeä
— Tuntui kuin vainajien mailina oli
si ympärillä liikkunut
Kellarissa humisivat kohtalonsa
varassa vaappuvien vangittujen nuo
kaukset
IX
Huoneeseensa saavuttuaan ri'sul
Harald takin yltään kiskoi saappaat
jalastaan asetti revolverinsa vuo
teen ääressä olevalle pöydälle — ja
heittäytyi vuoteelle
Päätä huimasi — huone tuntui
pyörivän ilmassa
Pahat ajatukset vaivasivat häntä
— mato poven pohjassa kalvoi en
tistä kiihkeämmin — Uni ei yrittä
nytkään saapua
Ikkunakaihtimien lomasta pilkistä
vä kevätyön hämärä loi seinälle aa
vemaisia varjoja jotka saivat mitä
kummallisimpia muotoja — Väliin
ne kuvastuivat metsältä — väliin ih
miseltä — väliin eläimeltä
Haraldia pelotti — Kylmä hiki
huokui ruumiista — päässä kiersi
niin että oli haljeta — ja poven
pohjassa teki mato kuluttavaa työ
tään Ajatukset risteilivät — mielessä
välähteli kuvia eilis-iltaisesta kaame
asta näytelmästä
Hän tunsi verensä seisahtuvan
Vapisevat huulet sopertelivat hou
reita Kuumeesta kiiltoiset silmät pysäh
tyivät erääseen nurkkaan — Siellä
näkyi tummia täpliä — Ne lähestyi
vät — Nyt hän erotti jo että siellä
oli kuusi päätä! — Hän näki jo kas
vot — ja hän kirkasi kauhusta! —
Kuusi veristä päätä otsat puhki
huulet sinertävinä Etumaisena hän
tunsi Paavon kalpeat verentahraa
mat kasvot —
Hän odotti liikkumattomana — us
kaltamatta nousta — uskaltamatta
edes huutaa —
Paavon huulet alkoivat liikkua
Harald kuuli haudantakaisen äänen
puhuvan:
"Olemme neuvotelleet koston muo
dosta jonka sinulle — murhaajalle
— nyt tulemme suorittamaan
He tahtoisivat että alati kulklslm
me kasvojesi edessä — kunnes jär
kesl sammuu! Olen rukoillut ar
moa sinulle Pelastut vuosien kau
husta jos kymmenen sekunnin ku
luessa otat revolverisi ja ammut kuu
lan otsaasi — Valitse! Aika on ly
hyt!" Huulet sulkeutuivat tiukasti
Harald oli sekaisin Hän syöksyi
ylös — joka puolella hän näki ve
risiä päitä —
Sekunnit kuluivat! —
Äkkiä hän tempasi revolverin pöy
dältä — ojensi ohimolleen — yön
hiljaisuudessa kumahti ' laukaus
Aamulla löydettiin Harald vuoteel
taan verisenä kuolleena
Kauhua — hälinää — kuiskauksia
onnettomasta rakkaudesta — vain
harvat aavistivat että talossa olivat
vierailleet — kostajat!
NEW YORK N Y
Ohjelma-iltamassa toukokuun 15 p
esitettiin seuraava ohjelma: Soittoa
orkesterilta runo Kivilahdelta laulun
ihanneliiton oppilaalta Taimi Maju
rin'ilta runo in 1 op Kerttu Nuor
tevalta viulusoolo meidän orkeste
riimme kuuluvalta soittajalta D
Heino lyhykäisessä puheessaan selos
ti tämän maan työväenliikkeestä jn
sen vaiheista ja sen opportunistisis
ta johtajista joiden syyksi on luetta
va erimielisyydet ja hajaannukset
työväenliikkeessä Nämä hajaannuk
set on antaneet meille monta hyvää
opetusta niihin tehtäviin joita Kol
mas Kansainvälinen meille asettaa
Ja ero s s liikkeessäkin oli edulli
nen Nyt saa kumpikin puoli tilai
suuden kehittää aatteitaan ja edis
tyä Kehoitti puheensa lopussa liit
tymään rehellisten työläisten rivei
hin On koetettava aukaista har
haan johdettujen silmät Eteenpäin
sanomalehteä tulisi jokaisen tilata
sillä se puhuu Kolmannen Kansain
välisen puolesta ja on sen kannalla
Puheen jälkeen lauloi pieni ih
liittolainen Veikko Mäki pienen lau
lun Olga Halme lauloi J Tuomaisen
säestyksellä pari laulua jonka jäl
keen tanssittiin Yleisöä oli Harlem
Casinon alahaali täysi
Eteenpäin lehden konttori on 1018
5 Ave likellä 125 katua New York
Sinne voitte tilata lehden itsellenne
jos ei ole vakituista osotetta Ke
hoittakaa tuttaviannekin tilaamaan
Eteenpäin lehti — r
7
i