Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Feb. 15, 1921)
No 7 Tiistaina Helmikuun 15 p— Tuesday February l5th 11 LUOPIO Kirj Jack London Suom M N — Jos et heti nouse ylös John en anna sinulle suupalaakaan aamiai seksi! Uhkaus ei vaikuttanut poikaseen mitään Hän tahtoi vain nukkua ja antautua unensa valtaan kuin unek sija unelmansa valtaan Pojan kädet puristuivat veltosti nyrkkiin ja hän teki niillä heikkoja katkonaisia liik keitä joiden tarkotus oli sattua äi tiin mutta äiti osasi ne välttää tot tuneesti ja pudisteli poikaa kovasti olkapäästä — Anna minun olla! Se oli huuto joka alkoi matalana unen syvyydestä ja kasvoi kiihkeäksi kapinalliseksi valitukseksi ja kuoli vihdoin epäselväksi vikinäksi Se oli kiusatusta sielusta lähtenyt pedon karjahdus jossa kuvastui ääretön tus ka ja vastustus Mutta äiti el siitä vällttänvt TTKn oli surusilmäinen väsyneennäköinen yieläpa erinomaiseksi kahviksi Tuo nainen Hftn oli tottunut tähän joka 011 hänellä yksi jälelläoleva harha uudistui joka aamu Hän tarttui Iuul° e'älnastä- Hiin ei ollut milloin sänkypeitteisiin ja aikoi vetää ne kaan saanut maistaa oikeata kahvia pois pojan päältä mutta tällöin poika Lelvan li9aksl 011 pIenl TliPa° lakkasi huitomasta 1a tarttui niihin kylmaa sianlihaa Äiti täytti poi kiinni aivan epätoivoisesti Vuoteen jalkopäähän kierittyään oli hän vielä peitteen sisällä Äiti koetti aitten 'eensa- alK01 nan katselemaan eiky ma oli hehkuvan kuuma ja akkunas vetää peitteitä ja poikaa niiden muka- m antaisl 1sftä- Äiti vastasi po- ta he voivat nähdä meren pinnan na lattialle mutta Dolka Dani luiaatl 1° kysyvään katseeseen: Älä ole kaukaa niin tummansinisenä kaunii- vastaan Tällöin äiti Jännitti itsen- Bä — hänen puolellaan oli enempi painoa — ja poika ja peitteet jois ta tämä piti vaistomaisesti kiinni tarkotuksella suojella niillä itseään huoneen kylmyyttä vastaan vyöryi vät lattialle Kun poika vierähti vuoteen laidal le näytti että hän suistuu lattialle pääedellä mutta itsetajunta värähti Ta kuin 66 kouu missä hän oli tuosta ihanasta elämästä sen ran hänessä sen verran että hän vaivoin sen PPinut Hän hörppäsi kahvin- noilla Mutta kello soi Ja vielä vii- saavutti tasapainonsa Ja suistui lat- 84 l°PPuun PVyhki suunsa kädellään meisen katseen heittäen tuonne hou- tialle jaloilleen Samassa silmänrä- ia alko1 nousta- kuttelevaan aurinkoiseen ulkomail- päyftsessä 'tarttui äiti poikaa 'olka- — Odotahan vähän sanoi äiti kil- maan he rientävät "' lamauttavaan päähän Ja ' pudisti häntä ja taaskin reesti Minä luulen että leipäloh- työhön poika hosui nyrkeillään mutta lujem- kosta liikenee sinulle vielä yksi vii- Eräänä sunnuntaina loppukesällä min ja varmemmin Samalla hän a- Pale — ainakin ohut Hän toimi vei Lottie siskonsa veljensä ja Stan- vasi silmänsä ja äiti hellitti häneltä kuin silmänkääntäjä ollen leikkaavi- leyn meren rannikolle huvlretkelle Poika oli hereillä naan viipaleen lohkosta hän asetti He menivät jo aamulla" Päivällinen All-right hän mutisi sen jälleen laatikkoon peitteen alle heillä oli mukana korissa Heti sin- Äiti otti lampun ja poistui Jättäen Ja siirsi salavihkaa toisen omista ne päästyä lie pukivat itsensä uima pojan pimeään leipäkappalelstaan pojalle Hän us- pukuihin ollen niissä koko päivän Sinä menetät palkkasi jos myö- koi täten -narranneensa poikaa joka Ja minkä riemuisan päivän he siitä hästyt hän varotti °H kuitenkin huomannut äitinsä sa- loivatkaan! Ei kukaan olisi voinut Poikanen ei välittänyt pimeydestä lakätisen touhun Kuitenkin hän olla iloisempi kuin he Stanley hän Kun hän sai vaatteet yllensä hän meni keittiöön Hänen Käyntinsä 011 ylen raskasta noin laihalle ja keve- älle pojalle Hänen säärensä laa- hustivat omasta painostaan joka äytti omituiselta sillä ne olivat niin kovin laihat Hän siirsi rikkein- pohjaisen tuolin pöydän viereen Tnhnnv! huudahti Hifi tfiräväsM „-„_ „ — „ -Hien jysKieni 0111110 riBuiaa juri västi ja sanaakaan sanomatta meni källinen ja kimeä puhallus sai äidin haltijattaren linna Joka tuo sinni aamu pikku lnmj8ja Mutta pesuruuhen luokse Ruuhi oli ra sekä pojan jaloilleen Äiti silmäsi komeuksia kultaa timantteja Valoa akanut a]attolcmaan : vainen ja saastaisen likainen Sen lakkiseen herätyskelloon hyllyllä Ja kalkellaisia Ihanuuksia niin pian n„n? viemäriputkesta nousi inhottava löyh- Viisari osotti puolta kuutta Tehdas- kuin hän pääsee erään pahan noi- j B'lniBilmäinen pojita e kä Poikanen ei tuota huomannut mailma alkoi juuri herätä unestaan dan vankilasta ulos mene sinne enään Että pesuruuhen tulee noin löyhkätä Hän heitti huivin hartioilleen ja pa- Lottie hämmästyi Hän oli kyllin tuntui hänestä aivan luonnolliselta ni päähänsä muodottoman vanhan vanha ymmärtääkseen että tämä samoinkuin sekin että saippua oli hatturisan poika oli erikoisuus omaten suuren TILAA TOVERITAR! astiainpesuvedestä limainen ja huo- — Meidän täytyy juosta hän sa- kultaisen lahjan noa vaahtoamaan — eikä hän niin noi kiertäen lampunsydämen ma- Niin kului tämä kaunis päivä lop- erityisesti koettanut sitä saadakaan taialle jä puhaltaen liekin sammuk- puun Hämärän laskeutuessa saa- HANMAN 8 s o ompeluseuran kokoukset vaahtoamaan Muutama läiskäys ha- siin puivat he kotiin taas Silmät sake- nasta juoksevaa kylmää vettä kas- Haparoiden he kulkivat alas pi- noiden sitä iloa mitä he tunsivat k'ouk'n loputtu voilleen ja kohta pesutoimitus oli meätä porraskäytävää Aamu oii sydämessään nyt ilman hetkenkään WAuktgan1N 111 S S O viralliset suoritettu Hampaitansa hän ei pes- selvä ja kylm$ ja ulkomailmaan tul- ajatusta huomiselle kokoukset pidetään joka kuukau syt Sitäpaitsi hän ei ollut milloin- tua alkoi poika väristä vilusta Täh- Mutta aika kulki edelleen — Pois den ensimäisenä ja kolmantena tora kaan nähnyt hammasharjaa eikä hän det loistivat vielä' aivan kirkkaina haihtui kesä Syksy suuteli maata taina alkaen kello 8 illalla — Osaa tiennyt että mailmassa oli olentoja taivaalla Ja kaupunki oli mustan pi- puita koko mailmaa Tämä "aika jon J™P'"n Bfkae°°t"o 2T Pp' ijotka olivat syypäitä niin suureen meyden peitossa Molemmat " äiti oli vähemmän tuskaista pikku työ- Kanvia kqkoujin loputtua hulluuteen kuin hampaiden pesuun sekä poika raahustivat jalkojaan kä- Iäisille Pari heistä erosi mennäk- — Voisit sinä peseytyä kerran päi- vellessään Säärilihaksissa ei ollut seen kouluun Muut jäivät paikoll- JjjJjj! !joki TtortOi klo 2 ™P7u"i£ vässä käskemättä sanoi äiti nuhdel- kylliksi tarmoa nostaa jalkaa ylös leen Lottie olisi mielellään mennyt ist St - TetTttulo Ien Hän piteli rikkinäistä kantta kahvipannun 'päällä ja kaatoi kahvia kahteen kuppiin Poika ei vastannut mitään tähän äitinsä huomautukseen -sna iuiiKS„ „n u" ta peseytymisestä ja se oli yksi a- Bia jonka suhteen äiti oli kova kuin Poikanen el vastannut vaan jat- luun Kaksi vuotta oli hän käynyt kivi Pojan täytyi peseytyä ainakin koi verkalleen matkaansa Kaupun- koulua Sitten ei isä"ollut enään kerran päivässä Poika kuivasi kas- gin tehdasosassa availtiin ovia kaik- antanut mennä OH sanonut että vonsa rasvaseen pyyhkeeseen joka kialla ja pian oli hän yksi suuresta tottuu vain laiskuutoen Usein he oli kostea likanen ja rikkinäinen ja laumasta mikä painui eteenpäin pi- puhuivat keskenään koulusta ja Stan- siltä jäi hänen kasvoihinsa tahmeaa meydessä Kun hän saapui tehtaan fey hyvin mielellään olisi mennyt nöhtää portille puhalsi pilli toisen kerran mutta se ei käynyt päinsä — Jospa me emme asuisi näin kau- Hän silmäsi itäänpäin Huoneiden Eräänä päivänä kun marraskuun kana huoahti äiti istuutuen pöydän harjojen muodostaman epätasaisen tuimat vihurit temmelsivät hurjassa ääreen — Minä koetan tehdä par- linjan yli alkoi hiipimään vaalea va- leikissään ulkona ei Stanley saapu liaani Sinä tiedät sen Mutta doi- loJuova Tämän verran näki poika- mitkään työhön Lottie ihmetteli lari vähempi vuokraa on suuri sääs- nen koittavasta päivästä kun hän Tämä oli ensi kerta kun se tapahtui tö meille ja tässä on tilavampi asua käänsi sille selkänsä ja liittyi por- Vielä kahtena päivänä turhaan odo Sinä tiedät sen tilla työntekijäin laumaan tettuaan päätti hän illalla mennä Poikanen tuskin kuuli mitä äiti sa- Häu asettui paikallensa yhden lui katsomaan noi Hän oli tuon kaiken kuullut en- monista samanlaisista rivissä ole- Stanley asui puolalaisten kaupun- nenkin monet kerrat Äidin ajatus- viata koneista Hänen edessään ginosassa Kurja ränBtynyt talo piiri oli rajotettu Hän napisi alitut- Pieniä puolia täynnä olevan laati- Jonkinlainen kahvila ja pelibuoue sesti kovasta kohtalosta kun heidän kon yläpuolella pyöri useita suuria ensimäisessä kerroksessa toisen ker- täytyi asua niin kaukana tehtailta puolia vinhalla vauhdilla Näihin roksen anastaen suuri Joukko pim- — Dollari enempi merkitsee lisää h"0 kääri' hamppulankaa v pieniltä mia etelämaalaisia miehiä Kolnian ruokaa huomauttaa poikanen mietti- puolilta Työ oli yksinkertaista Sii- nessa kerroksessa kattohirren ra västi — Minä mieluummin kävelen nä tarvittiin vain vikkelyyttä Suu- ja-=sa asui sitten Stanley Noustes jotta saan ruokaa ria puolla oli niin monta että ne saan portaita ylös kuuli Lottie ovien Hän söi kiireesti pureskellen lei- 'yhJensivät pienet puolat niin nope- takaa humalaisten elämöimistä huu- Vän nuolinaisesti la huuhdellen nuo- likuivat suupalat alas kahvilla Kuu maa mustaa lientä kutsuttiin ka h viksi Johnny luuli sitä kahviksi kasen kupln udelleen kahvilla Kun ban °" "J011?1 viimeisen leipäkappa- nmarl Johnny! Sinä olet Baanut Jo osasj Sinun sisaresi Ja veljesi ovat nuoremmat kuin sinä ' Poikanen ei vastannut mitään äi- tinsä nuhteeseen Hän 1 nllUt TIU- nelias Hän myöskin lopetti nälkäi- sen katselemisensa Hän oli nurku- maton ja kesti kaiken sellaisella kärsivällisyydellä mikä oli yhtä ko- otti leipäpalan häpeämättä Hän oli uuiannuuui imeneen nusnynaeu cuu äidillä oli kuitenkin alituisen sairaa- telun takia huono ruokahalu Äiti huomasi että poika nieleksi leipää kuiviltaan ja kaatoi oman kahvinsalopun pojan kuppiin — Ei tuo tunnu maistuvan tänä aamuna hän sanoi maasta Viidentoista äänettömän minuutin kuluttua kääntyi äiti oikealle — Älä vain myöhästy kuului hä- non „iinolnon nrntuliun nimov "~" ' ™ r j destä mikä hänet nieli kitaansa ella JoutonetKla ei poikasilla ouui ouuuKuun uatKJ Pieni sinisilmäinen poika Kirj Iris (Jatkoa Useana päivänä he istuivat päiväl- llsajan yhdessä akkunan ääressä Ik na viileänä Väliin pieni tuulahdus hipaisi heidän kasvojaan Ja nojau- tuen akkunasta ulos he Buuntasivat katseensa tuonne kauas kuin pyytä- n annon rnlrnUlon tnnta clnlct II eä'tä merta lähettämään heille vieU muutaman vilpoisen tuulahduksen jotka kertoisivat heidän nääntyville janoaville sieluilleen hieman lisää huusi vihelteli lauloi hyppi ja nau- iui ™™ djuucoouciu toi heille kummallisia ihmeellisiä kauniita kertomuksia — Mistä olet lukenut ne? kysyi Lottie — En mistään he tulevat minulle itsestään vastasi poika Minä aina kuvittelen hän jatkoi Tehdaskaan erään korkeakouluun mutta suruKseen naa huomasi öffH ro nn mahdotonta etta se on manuoioiua Isä oli juuri joutunut työttömäksi ja äiti ei voinut paljoa ansalta nvvkinnesulla! Hän iäi siis ikoil- rJ r- - - leen Stanleykaan ei mennyt kou- a- Kirosanoja panojen oeiueiemis- tä Hän koputti ovelle Sen avasi hänelle Stanley jota hän ensin huo non valaistuksen vuoksi ei ollut tun tea — Mikä sinua vaivaa? kysyi- hän Stanley piteli rintaansa sai yskän kohtauksen ja sitten selitti: — Minussa on niin kova yskä etten voi hengittääkäan välillä ja äi tikin on taas huonompi Lottie astui sängyn luo Siinä la päsi parin repalalsen peiton alla nähtävästi jo lähellä hautaa oleva nainen Hän enemmän oli kuoleman kuin ihmisen kuva Lottie ei tietä nyt mitä sanoa miten edes jollain tavalla lohduttaa näitä onnettomia sillä hän el tietänyt voisiko apua mistään saapua Hän jutteli Stan- leyn kanf8a htfe" ja J"™1™ hua äidilleen heistä hän kiiruhti pois sillä todellakin oli tämä hir veätä katsella Seuraavana päivänä saapui talon eteen kunnan suuri sairas-auto Mo lemmat Stanley ja hänen äitinsä nostettiin paarien päälle Ja vietiin pois Tämän oli Lottien äiti saa nut aikaan kun oli puhunut heidän kohtalostaan sille rouvalle jolle pesi pyykkiä - Heti kun hänelle tuli tilaisuus meni Lottie sairashuoneelle Sai raanhoitajatar johdatti hänet suuren sairassaliu toiseen päähän Kävel lessään valkeiden vuoderivlen välit se tuntui hänestä kuin kuolema oli si täällä jo niin lähellä Stanleyn vuoden oli nurkassa ak kunan ääressä Siinä lepäsi pieni gtanley lumivaikealla vuoteella Kau- niit kasvot niin kovin kalpeana hiukset kiehkuroina kuumeisella -otsalla Mutta suuret siniset silmät olivat sulkeutuneena ja Lottie nl hennonut herättää häntä- Asettaen tuomansa kukkaset vuoteelle hän poistui hiljaa JK01166' tehtaassa käyvät yhä jys- nodOIAMlM S S o ompeiiamnui ko- koum piqcimd umsiuu iwuii „! tn„ a !„- na: ais— toth St Hoquiam VVaik nnnTTiliniH S nunna hmuIhmumb kokoukset pidetiin _ osutoa talolla jok toinen torsti-Uta keUo — Usotet 71 MooUB1 a™
