No s
Tiistaina Tammikuun 18 p — Tuesday January l8th
vän naurahtaa Loviisa Samassa ve- kälsen vatsansa Kiitollisena katsoo
PAKORETKEILIJÖITÄ
a a w A KIR J HELMI M w ä a
(Jatkoa)
Eveliina sanoo tytölle hellästi:
— Käy usein katsomassa Kaarelan
muoria pistäydy sisään kun niitä
pellonpientarelta tästä ohi kuljet
Tyttö rientää ulos Heiluttaa kättä
laisia tuulentupia rakenna mitä
nyt turhia! Oletko itse mitään näh
nyt vai aivanko uneksit?
Vaari katsoo kauas järvelle ei ole
kuulevinaankaan kun muori jatkaa:
Sinä näytät lyövän asian vallan Iei-
lHlrall Anna alan Iriilua niin nRBl
hyvästiksi Vaari katsoo hymysuin "t "JT '
tvrnn lallrAPTt in Iriilatraa ttoaVeoon K
— Miellyttävä tyttö Muistuttaa
äitiään Sohvia nuorena Eve
liinan ajatukset ovat jo liidelleet toi
saalle — Missä on Eugen? Hän on ollut
omituinen viimeaikoina Kyllä ml-
täytyy hänen~huulensa katkeraan hy
myyn Lapsi alkaa itkeä Hän näyttää
hirveän väsyneeltä Ja uniselta Eve
liina ottaa lasta kädestä Ja silittää
pientä päätä virkkaen:
— Olet niin väsyneen näköinen
lapsi että tarvinnet lepoa Ensin
sinun kuitenkin pitää saada jotain
ruokaa pikku vatsaasi
hän emäntään Ja vilpittömänä ylis
tää: '
— Hyvää oli tuo ruoka Herra
teitä siunatkoon olette aina niin
ystävällinen ja avulias Ja tunnette
köyhän tarpeet
kan kun et edes kuuntele minua
Jonkunverran vaarin välinpitämättö
myydestä närkästyneenä rientää hän
— Xlä nyt vielä syöntiä lopeta
puhuu Eveliina hymyillen Vielä täs
sä tulee se kumma kuppi Tämä
vasta oikeaa sielun rohtoa on ota
— Sitä hän juuri tullessa itki kun nyt!- Loviisa on ihastunut nähdes-
ei ole saanut syödäkseen Mistä mi- 8ään kahvin lämpimänä edessään
nä hänelle joka tunnin perästä ruo- höyryävän Vaistomaisesti alkaa hä
kaa annan eväskin loppui - neltä sanat virrata niinkuin tulvave-
— Herran nimessä! Lapsi raukka den vyöry Emäntä saa entistä e
on varmaankin saanut nähdä suoras- nempi kunniaa — kylän muita ihml-
taan nälkää
sään totta
Tulkaa nyt heti sl
sieltä saamme- jotain
siä el Loviisa enää jätä rauhaan Hän
kertoo pienimmätkin tietonsa kaikis
ta näkemistään Kaikkea hän on
avomielisesti puhunut mutta nyt hän
Hieromamatkaliako Loviisa nytkin on kuiskaa salaperäisenä:
ulos Eveliinan valtaa sanomaton BUUUU P"uli"""1- ™ "°
avuttomuuden ja kaihon tunne Hän laa" °'B ruo!-"""! """"'™SB-
ei löydä ketään joka häntä ymmär-
tälal Mikat af raart iaHtä anamnl
nä tledän ff poikansa kohtalosta Ihmisen elä- 8ä Pommia aikaa Voit jäädä ta- jos kysyn tem ltaelttnlle muuat:
u „™uu „Du U1„u uureksi osaksi riippuu siitä mii- oon J°K81Kln B1Ka J nleroa ™arn ta asiaa Tuota onko teidän
ndhmrl multa ' iiAlti! -11 K M 4 ~l „1 - n„n
Halla miAxAfic Haanatf Miloo Tna -reH BöliVtta JU OI UIO mliUlBöll
- Ei poikaa vain ala kuulua ei joutuu harh seuraa käriTmykBia kiirettä muualle sanoo Eveliina sl-
11 tiimit tiiniirin tnt at An Inulrlrnnn
El _ suinkaan emäntä pahastu
joutunut tuonne toisten joukkoon
Irnlrn HtifrfH Vnf nnllranl U!itaran f
Kyllä hän minun puolestani saa yhtä nuudahtaa äItl suruisBaan 'M poi
tiimin mnnnrt 1r l--1rnl In Itiim Alnntlrln - r
Eugen
Eveliina säpsähtää Nyt tullaan
siihen arkaan asiaan
— Alvan totta vlltsiukö siitä
sään käydessä
Vaari on siirtynyt ikkunan läheltä
hyvin mennä kirkolle kun toisetkin ajatuksesKaareIan tyttärestä Jul- uunln uo tupakoimaan mutta siihen- olIe„kaan puhua Kylällä sl
„ ma on Kaarelan lsänta tyrannelta uu v™UuuOTiw iumi mvau Vv tä van kuu]in
iich un ciioi iuuiuuiaDDii saa im- t„_+ Vnlvtrl ntrAi ~ax Talia oieväuu Haunyyii uuKtiuiuaau
Emännän sydänalassa vyöryy omi
tuisesti silmiin tulee kummallinen
hädänllme ja poskia kuumottaa
Eveliina ääntään alentaen kuiskaa ln Tämä aJatug paisuttea ylpeyden ja kuiskaa Loviisalle:
'vaarille salaperäisenä:
— Kuulehan pappa! Minulle on
viimeaikoina tullut kumma ajatus
siitä el pääse mihinkään Olen var
massa uskossa että
— Katso vaaria kun on päässyt
liitelemään unen valtakuntiin Kyl)ä
nistuisi ja voittaisi Kaarelan kauniin unl vällIn onkln tarpeen-- erittäin-
tunteen ja kuiskaa Eveliinan kor
vaan: Mitäpä joa sittenkin poika on-
Armidan Kohoaisi silloin kunniaan
Miinpfn nvrin
tään vaihtelua Parempi halu tulee messä y&T&hm toi'n"enkIn aJatus Eveliina Ja Loviisa huomaavat - van-
töitä raatamaan kun saa nuorten nahni=lnn hsen vetävän unta Eveliina hy
' T ' TT T " J°ka t'eItään P°is Jaa hyveen enk- y Kai8uiaa emuau vuverimäa Hän e( Vl mltä nyt „anosl Ry
syy sitten hiljaa:
i — Sano pois mitä halusit Mitä
Eugen
LovIlBa nauraa puolivakinaisena
sanoessaan:
— He he he el se niin vaa
rallista ole On se kyllä vähän Jou
tavaa kertoa Tuolla näin poikanne
yhdessä Kaarelan tyttären kanssa
Kuljin hiljaa tuota alempaa tietä pit
kin Slnervä-järven rantaa ' Sieltä
noustuani tänne tulevalle polulle jo
ka kulkee suoraan metsän halki
Ihaniityn kautta Niin tuota siellä
eräällä kivellä näin Istumassa kaksi
ihmisolentoa Kun kuljin hiljaa
tuo lapsikaan ei sattunut ääntä pitä
mään pääsin heidän ohitsensa et-
ia arvrinn Irrtvtiärl Van oi o n a Innn rvr
Muori keskeytti puhelunsa ja jää AurlnkQ paJstaa mustassa mullassa
mietteissään tuijottamaan eteensä
Vaari on hetkisen vaiti mutta sitten
hän sanoo harvakseen:
— Mitä sanoit että
— Niin viitsinkö tuota sentään
sinulle vielä sanoa
— Niin mitä?
— Eugenia minä ajattelen Pol
kka on niin kummallinen Etkö vaa-
3ri ole hänestä mitään huomannut?
— Mitä minä
na taivaalla ja luo lempeää hohdetta
ijäkkään naisen poskipäille antaa
loisteen (äidin kasvoille äidin unek
siessa poikansa tulevaisuudesta
II
kin kun on surua ja huolta Pian
kai saammekin ikuisen nukkuniatllai
Vanhoja tässä
molemmat olemme
— Xlkää nyt olko noin surullisella
tuulella He he he keväthän
nyt on Kyllä nyt selkäviat ja muut
taudit parantuvat Minä koetan par
haani Kun nyt viikonkin joka päi
vä hieron niin eiköpä silloin ala sel
kä nöyrtyä Kyllä siliää rypyt vaik-
Ei kestä kauan kun Eveliina he
rää haaveistaan Kyläntieltä alkaa ka syviäkin ovat he he
kuulua hiljainen nyyhkytys jota Eveliina touhuaa ruuanlaitossa
hänestä Yksin säestää naisen komentava ääni Pöydälle ilmesyy voita -leipää mal-
jnuhjottaa antaa pojan olla! Mi
käpä hänellä erikoista hiljaa pian tässä jo voimme levä- on vielä liedellä pysynyt lämpimänä
j — Hm voi se olla niin voi olla tä Voi mihin vastukseen ihminen Kalaa Jota talossa on runsaasti tal-
'uäln Minä vain luulen että joutuukaan laittaessaan lapsia mail- veksl varattu on suolattu ja nyt
Lause jää taas kesken maan ja joutuessaan heidän kanssaan -myös tuotiin pöytään
Vaaria kiukuttaa tämä härnääml- kiertämään mieron polkua Kun Siinä on köyhän vaimon mielestä
nen Hän ikäänkuin pahatuulisena heitä edes olisi yksi tai kaksi' Et-
virkkaa: - kö sinä jo ala olla ääntä pitämättä
— Sanoisi mitä aikoo kun ker- Pelotat ihmiset että ei tohdi taloon
ran mielii sanoa ' mennä t
— Xlä nyttuollatavalla
— Mitä mukula! Etkö voi olla toa ja aamulla keitettyä velliä Joka -i„a i y„nma„naat minno
— Ja mitä
— Niin minä sivu kulkiessani kuu
lin sanoja Jotka saattoivat minun
mallmassa kovettuneen sydämen
sykähtämään Kuulin kahden nuo
ren ihmisen lemmen kuiskeet He
luulivat että vain taivas on heidän
valojensa todistaja he he
Kylällä aikoja sitten puhuttiin että
liiankin herkkuja Eveliina vielä lu
paa pyhäpäivän kunniaksi ruuan pääl
le kiehuttaa kahvia
Lapsi näyttää virkistyvän kun saa
Köyhästi puettu nainen pitää lasta kylliksi ruokaa Silmät loistavat teldan poIkanne aIkoo saada Koare-
Evelilna hymyilee Sanoo kuin
puoleksi itselleen:
— Ihmisen elämä on kummallista'
Vaikka on äiti ja kasvattaa sukua
Minä uskon Eugenin saaneen sen kädestä ja astuu taloa kohti Eve- kirkkaina eikä väsymyksestä näy
tavallisen nuoruuden ihastuksen Hän liina unohtaa äskeisen ajatuksensa ja jälkeäkään Hän oikein ahmimalla
on varmaan mieltynyt johonkin tarkastaa tulijaa mutta ei voi oikein syö lämmintä velliä
siitä ei minnekään päästä Kauan o tarkasti eroittaa kun' vanhuus on vie-
len koettanut saada selville ketä hän nyt silmistä näön
ajattelee? Hän ei ole sanonut mi- — Päivää! Kaarelan emäntä
nulle aikeitaan vaikka olen niitä ko- — Päivää! No eipä mikään
ettanut kauttarantain udella emäntä Eveliina minä vain ei ole kattoa' päälle asettaa eikä ko-
— Kalkki asiat sinuakin muori Mutta enpä ollut tuntea enää Lovll- tia lapsella On turvattomampi kuu
huolestuttavat Kyllä hän aikoinaan saa kun en kohta näe enää min- linnun poika Ääntään korottaen
omansa etsii älä sinä siltä väli- nekkään asti Kaunis päivä tänä Eveliina kysyy: Missä vanhemmat
tä! Hänen aikansa tulee eikä h 'in päivänä! eikö olekin Loviisa? Niin Loviisan lapset ovat?
silloin välitä kiellämme tai ki' :kem- on ihana jo toukokuussa että aivan
me Anna pojan olla! Parempi korkeutta kohti kiitoksen ihminen
onkin kun hän vakaantuu ja menee haluaa lähettää Kyllä nyt olla kel-
naimisiin niin alkaa huolekkaammin paa ei tarvitse paleltua eikä läm-
tätä köyhää taloa asua mintä keltään kerjätä
-r Niinhän se olisi ellei siinä olisi — On on nyt kaunista on sitä!
mitään muuta! sanoo Eveliina nyr- sanoo laiha nainen jonka kasvoista (tyttö hoidon puutteeseen ellei talon
pistäen suutaan näkee että hän on saanut surua tytär olisi ihmisellisempi Lupasi
— Mitä "muuta" siinä sitten on? maistaa ja kylmiäkin päiviä vilussa pitää tytöstä huoltp Merkillistä
kysyy vaari ihmeissään värjöttää Hän katsoo taivaalle ja 'miten suurt ero hänellä ja v&nhem-
— Tiedätkö miten sille käy joka virkkaa: millaan on Hän ei ole heikäläisten
Jentää korkeammalle kun siivet kan- — Kumman heleä ja kirkas on tai- tapainen lainkaan Jos ei olisi Kaa
taa? Muori on jälleen saanut hymyä yas pilvet niin ohuina Ja vaaleina relan suvun näköinen ei luulisi hän-
]an tyttären no niin tuota Sitä
minun teki mieli udella onko poika
teille puhunut aikeitaan vai vastako
sitä noin taivaan alla tuulentupia ra
kennetaan? Kaarelan isäntä voi
tehdä tenän kun sattuu
— Hyvä Loviisat Älä Jatka! Se
on siis totta Tämä asia on tun
toani vaivannut kauan aikaa? En ole
sitä varmana asiana pitänyt kuu
Eugen el ole itse aikeitaan puhu
nut Salavihkaa' olen saanut hänen
— Mlssäkö? Tuonne myytiin Bjatukaensa Beiville Mitä sinä luu
Juuri huutolaisiksi Isoon Kaare- et asBu aalasaa Dara8ta olevan ah
dä? kysyy Eveliina kaiaoen vakava-
laan Itkin katkerasti kun Kerttu-
tyttöni sinne joutui Siellä on nyt
ylpeän emännän kiusattavana Tul-
na Loviisaan
— No voi sun kylläpä emäntä
kasvoilleen
— Mitä se tahtoo sanoa
ko sillä jotain?
Eugen on varmaankin ihastunut 1-
son Kaarelan Armidaan Ajattele!
kiertävät ' taivaanlakea Niin ne tä sen talon perilliseksi ollenkaan
tarkoitat- nyt on kevät on ihanimmillaan la Muorivainajaansa hän hyvin muistut-
vihreä nurmi peittää maan Toista taa Siinä oli oikea ihminen — an
on syksyllä kun puiden lehdet väri- toi arvon köyhällekin —
sevat ja kultaavat mustan mullan Eveliinan on taas vallannut surun-
Mitä siitä luulet tulevan? Sellainen Auringonsäteet laskeutuvat kuin kul- voittoinen tunne Hänelle muistuu
haaveilu on vallan turhaa Ei kui- tapöly kentälle johon keltainen mat- äskeiBet ajatukset mieleen Uskal-
tenkaan Kaarelan ylpeä isäntä anna to on levitetty taisiko hän kysellä mitään Lovlisat-
näin köyhään taloon tytärtään vai — Niin vain on Loviisa nuorekas ta? Voisi saada jotain tietoja hä-
luuletko sinä ehkä sitä? Älä usko kun ennenkin Osaa puhuä niin neltä kun hän kulkee Joka paikaBsa
— Suotta minulle tuollaisia puhut kauniisti kun ikinä ei olisi nähnyt ja kuulee kaikkea — Hän kuitenkin
muori! Mistä olet kummat ajatuk- surun päivää vielä päättää olla kysymättä
sesi saanut? Ei suinkaan Eugen sei- —Sanotaan minulla sanoja löyty- Loviisa on saanut täytetyksi näl-
lessani nanei sinne jaun uoii ottaa asan raskaasti Hn ha
antaa pojan yrittää! Mitä olisin
tästä' kertonutkaan mutta kun huvit
ti se kuhertelu että en malttanut
olla puhumatta
Vaari on herännyt Ja kääntynyt
vuoteen laidalle istumaan Hänkin
on kuullut Loviisan puheen Murah
taa kuin itselleen:
— Oli siinä Eveliinan puheessa lo
pultakin perää Poika alkoi suotta
tyhjää ilmaa hapuilemaan Ei siitä
kuitenkaan mitään tule!
Eveliina on hetken ajatuksissaan
Vähän ajan perästä huokaa hän:
(Jatk)
Tilaa Toveritar!
Kenelle ei vielä tule Toveritar
tilatkoon sen heti!