Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Jan. 18, 1921)
No s Tiistaina Tammikuun 18 p — Tuesday January l8th vän naurahtaa Loviisa Samassa ve- kälsen vatsansa Kiitollisena katsoo PAKORETKEILIJÖITÄ a a w A KIR J HELMI M w ä a (Jatkoa) Eveliina sanoo tytölle hellästi: — Käy usein katsomassa Kaarelan muoria pistäydy sisään kun niitä pellonpientarelta tästä ohi kuljet Tyttö rientää ulos Heiluttaa kättä laisia tuulentupia rakenna mitä nyt turhia! Oletko itse mitään näh nyt vai aivanko uneksit? Vaari katsoo kauas järvelle ei ole kuulevinaankaan kun muori jatkaa: Sinä näytät lyövän asian vallan Iei- lHlrall Anna alan Iriilua niin nRBl hyvästiksi Vaari katsoo hymysuin "t "JT ' tvrnn lallrAPTt in Iriilatraa ttoaVeoon K — Miellyttävä tyttö Muistuttaa äitiään Sohvia nuorena Eve liinan ajatukset ovat jo liidelleet toi saalle — Missä on Eugen? Hän on ollut omituinen viimeaikoina Kyllä ml- täytyy hänen~huulensa katkeraan hy myyn Lapsi alkaa itkeä Hän näyttää hirveän väsyneeltä Ja uniselta Eve liina ottaa lasta kädestä Ja silittää pientä päätä virkkaen: — Olet niin väsyneen näköinen lapsi että tarvinnet lepoa Ensin sinun kuitenkin pitää saada jotain ruokaa pikku vatsaasi hän emäntään Ja vilpittömänä ylis tää: ' — Hyvää oli tuo ruoka Herra teitä siunatkoon olette aina niin ystävällinen ja avulias Ja tunnette köyhän tarpeet kan kun et edes kuuntele minua Jonkunverran vaarin välinpitämättö myydestä närkästyneenä rientää hän — Xlä nyt vielä syöntiä lopeta puhuu Eveliina hymyillen Vielä täs sä tulee se kumma kuppi Tämä vasta oikeaa sielun rohtoa on ota — Sitä hän juuri tullessa itki kun nyt!- Loviisa on ihastunut nähdes- ei ole saanut syödäkseen Mistä mi- 8ään kahvin lämpimänä edessään nä hänelle joka tunnin perästä ruo- höyryävän Vaistomaisesti alkaa hä kaa annan eväskin loppui - neltä sanat virrata niinkuin tulvave- — Herran nimessä! Lapsi raukka den vyöry Emäntä saa entistä e on varmaankin saanut nähdä suoras- nempi kunniaa — kylän muita ihml- taan nälkää sään totta Tulkaa nyt heti sl sieltä saamme- jotain siä el Loviisa enää jätä rauhaan Hän kertoo pienimmätkin tietonsa kaikis ta näkemistään Kaikkea hän on avomielisesti puhunut mutta nyt hän Hieromamatkaliako Loviisa nytkin on kuiskaa salaperäisenä: ulos Eveliinan valtaa sanomaton BUUUU P"uli"""1- ™ "° avuttomuuden ja kaihon tunne Hän laa" °'B ruo!-"""! """"'™SB- ei löydä ketään joka häntä ymmär- tälal Mikat af raart iaHtä anamnl nä tledän ff poikansa kohtalosta Ihmisen elä- 8ä Pommia aikaa Voit jäädä ta- jos kysyn tem ltaelttnlle muuat: u „™uu „Du U1„u uureksi osaksi riippuu siitä mii- oon J°K81Kln B1Ka J nleroa ™arn ta asiaa Tuota onko teidän ndhmrl multa ' iiAlti! -11 K M 4 ~l „1 - n„n Halla miAxAfic Haanatf Miloo Tna -reH BöliVtta JU OI UIO mliUlBöll - Ei poikaa vain ala kuulua ei joutuu harh seuraa käriTmykBia kiirettä muualle sanoo Eveliina sl- 11 tiimit tiiniirin tnt at An Inulrlrnnn El _ suinkaan emäntä pahastu joutunut tuonne toisten joukkoon Irnlrn HtifrfH Vnf nnllranl U!itaran f Kyllä hän minun puolestani saa yhtä nuudahtaa äItl suruisBaan 'M poi tiimin mnnnrt 1r l--1rnl In Itiim Alnntlrln - r Eugen Eveliina säpsähtää Nyt tullaan siihen arkaan asiaan — Alvan totta vlltsiukö siitä sään käydessä Vaari on siirtynyt ikkunan läheltä hyvin mennä kirkolle kun toisetkin ajatuksesKaareIan tyttärestä Jul- uunln uo tupakoimaan mutta siihen- olIe„kaan puhua Kylällä sl „ ma on Kaarelan lsänta tyrannelta uu v™UuuOTiw iumi mvau Vv tä van kuu]in iich un ciioi iuuiuuiaDDii saa im- t„_+ Vnlvtrl ntrAi ~ax Talia oieväuu Haunyyii uuKtiuiuaau Emännän sydänalassa vyöryy omi tuisesti silmiin tulee kummallinen hädänllme ja poskia kuumottaa Eveliina ääntään alentaen kuiskaa ln Tämä aJatug paisuttea ylpeyden ja kuiskaa Loviisalle: 'vaarille salaperäisenä: — Kuulehan pappa! Minulle on viimeaikoina tullut kumma ajatus siitä el pääse mihinkään Olen var massa uskossa että — Katso vaaria kun on päässyt liitelemään unen valtakuntiin Kyl)ä nistuisi ja voittaisi Kaarelan kauniin unl vällIn onkln tarpeen-- erittäin- tunteen ja kuiskaa Eveliinan kor vaan: Mitäpä joa sittenkin poika on- Armidan Kohoaisi silloin kunniaan Miinpfn nvrin tään vaihtelua Parempi halu tulee messä y&T&hm toi'n"enkIn aJatus Eveliina Ja Loviisa huomaavat - van- töitä raatamaan kun saa nuorten nahni=lnn hsen vetävän unta Eveliina hy ' T ' TT T " J°ka t'eItään P°is Jaa hyveen enk- y Kai8uiaa emuau vuverimäa Hän e( Vl mltä nyt „anosl Ry syy sitten hiljaa: i — Sano pois mitä halusit Mitä Eugen LovIlBa nauraa puolivakinaisena sanoessaan: — He he he el se niin vaa rallista ole On se kyllä vähän Jou tavaa kertoa Tuolla näin poikanne yhdessä Kaarelan tyttären kanssa Kuljin hiljaa tuota alempaa tietä pit kin Slnervä-järven rantaa ' Sieltä noustuani tänne tulevalle polulle jo ka kulkee suoraan metsän halki Ihaniityn kautta Niin tuota siellä eräällä kivellä näin Istumassa kaksi ihmisolentoa Kun kuljin hiljaa tuo lapsikaan ei sattunut ääntä pitä mään pääsin heidän ohitsensa et- ia arvrinn Irrtvtiärl Van oi o n a Innn rvr Muori keskeytti puhelunsa ja jää AurlnkQ paJstaa mustassa mullassa mietteissään tuijottamaan eteensä Vaari on hetkisen vaiti mutta sitten hän sanoo harvakseen: — Mitä sanoit että — Niin viitsinkö tuota sentään sinulle vielä sanoa — Niin mitä? — Eugenia minä ajattelen Pol kka on niin kummallinen Etkö vaa- 3ri ole hänestä mitään huomannut? — Mitä minä na taivaalla ja luo lempeää hohdetta ijäkkään naisen poskipäille antaa loisteen (äidin kasvoille äidin unek siessa poikansa tulevaisuudesta II kin kun on surua ja huolta Pian kai saammekin ikuisen nukkuniatllai Vanhoja tässä molemmat olemme — Xlkää nyt olko noin surullisella tuulella He he he keväthän nyt on Kyllä nyt selkäviat ja muut taudit parantuvat Minä koetan par haani Kun nyt viikonkin joka päi vä hieron niin eiköpä silloin ala sel kä nöyrtyä Kyllä siliää rypyt vaik- Ei kestä kauan kun Eveliina he rää haaveistaan Kyläntieltä alkaa ka syviäkin ovat he he kuulua hiljainen nyyhkytys jota Eveliina touhuaa ruuanlaitossa hänestä Yksin säestää naisen komentava ääni Pöydälle ilmesyy voita -leipää mal- jnuhjottaa antaa pojan olla! Mi käpä hänellä erikoista hiljaa pian tässä jo voimme levä- on vielä liedellä pysynyt lämpimänä j — Hm voi se olla niin voi olla tä Voi mihin vastukseen ihminen Kalaa Jota talossa on runsaasti tal- 'uäln Minä vain luulen että joutuukaan laittaessaan lapsia mail- veksl varattu on suolattu ja nyt Lause jää taas kesken maan ja joutuessaan heidän kanssaan -myös tuotiin pöytään Vaaria kiukuttaa tämä härnääml- kiertämään mieron polkua Kun Siinä on köyhän vaimon mielestä nen Hän ikäänkuin pahatuulisena heitä edes olisi yksi tai kaksi' Et- virkkaa: - kö sinä jo ala olla ääntä pitämättä — Sanoisi mitä aikoo kun ker- Pelotat ihmiset että ei tohdi taloon ran mielii sanoa ' mennä t — Xlä nyttuollatavalla — Mitä mukula! Etkö voi olla toa ja aamulla keitettyä velliä Joka -i„a i y„nma„naat minno — Ja mitä — Niin minä sivu kulkiessani kuu lin sanoja Jotka saattoivat minun mallmassa kovettuneen sydämen sykähtämään Kuulin kahden nuo ren ihmisen lemmen kuiskeet He luulivat että vain taivas on heidän valojensa todistaja he he Kylällä aikoja sitten puhuttiin että liiankin herkkuja Eveliina vielä lu paa pyhäpäivän kunniaksi ruuan pääl le kiehuttaa kahvia Lapsi näyttää virkistyvän kun saa Köyhästi puettu nainen pitää lasta kylliksi ruokaa Silmät loistavat teldan poIkanne aIkoo saada Koare- Evelilna hymyilee Sanoo kuin puoleksi itselleen: — Ihmisen elämä on kummallista' Vaikka on äiti ja kasvattaa sukua Minä uskon Eugenin saaneen sen kädestä ja astuu taloa kohti Eve- kirkkaina eikä väsymyksestä näy tavallisen nuoruuden ihastuksen Hän liina unohtaa äskeisen ajatuksensa ja jälkeäkään Hän oikein ahmimalla on varmaan mieltynyt johonkin tarkastaa tulijaa mutta ei voi oikein syö lämmintä velliä siitä ei minnekään päästä Kauan o tarkasti eroittaa kun' vanhuus on vie- len koettanut saada selville ketä hän nyt silmistä näön ajattelee? Hän ei ole sanonut mi- — Päivää! Kaarelan emäntä nulle aikeitaan vaikka olen niitä ko- — Päivää! No eipä mikään ettanut kauttarantain udella emäntä Eveliina minä vain ei ole kattoa' päälle asettaa eikä ko- — Kalkki asiat sinuakin muori Mutta enpä ollut tuntea enää Lovll- tia lapsella On turvattomampi kuu huolestuttavat Kyllä hän aikoinaan saa kun en kohta näe enää min- linnun poika Ääntään korottaen omansa etsii älä sinä siltä väli- nekkään asti Kaunis päivä tänä Eveliina kysyy: Missä vanhemmat tä! Hänen aikansa tulee eikä h 'in päivänä! eikö olekin Loviisa? Niin Loviisan lapset ovat? silloin välitä kiellämme tai ki' :kem- on ihana jo toukokuussa että aivan me Anna pojan olla! Parempi korkeutta kohti kiitoksen ihminen onkin kun hän vakaantuu ja menee haluaa lähettää Kyllä nyt olla kel- naimisiin niin alkaa huolekkaammin paa ei tarvitse paleltua eikä läm- tätä köyhää taloa asua mintä keltään kerjätä -r Niinhän se olisi ellei siinä olisi — On on nyt kaunista on sitä! mitään muuta! sanoo Eveliina nyr- sanoo laiha nainen jonka kasvoista (tyttö hoidon puutteeseen ellei talon pistäen suutaan näkee että hän on saanut surua tytär olisi ihmisellisempi Lupasi — Mitä "muuta" siinä sitten on? maistaa ja kylmiäkin päiviä vilussa pitää tytöstä huoltp Merkillistä kysyy vaari ihmeissään värjöttää Hän katsoo taivaalle ja 'miten suurt ero hänellä ja v&nhem- — Tiedätkö miten sille käy joka virkkaa: millaan on Hän ei ole heikäläisten Jentää korkeammalle kun siivet kan- — Kumman heleä ja kirkas on tai- tapainen lainkaan Jos ei olisi Kaa taa? Muori on jälleen saanut hymyä yas pilvet niin ohuina Ja vaaleina relan suvun näköinen ei luulisi hän- ]an tyttären no niin tuota Sitä minun teki mieli udella onko poika teille puhunut aikeitaan vai vastako sitä noin taivaan alla tuulentupia ra kennetaan? Kaarelan isäntä voi tehdä tenän kun sattuu — Hyvä Loviisat Älä Jatka! Se on siis totta Tämä asia on tun toani vaivannut kauan aikaa? En ole sitä varmana asiana pitänyt kuu Eugen el ole itse aikeitaan puhu nut Salavihkaa' olen saanut hänen — Mlssäkö? Tuonne myytiin Bjatukaensa Beiville Mitä sinä luu Juuri huutolaisiksi Isoon Kaare- et asBu aalasaa Dara8ta olevan ah dä? kysyy Eveliina kaiaoen vakava- laan Itkin katkerasti kun Kerttu- tyttöni sinne joutui Siellä on nyt ylpeän emännän kiusattavana Tul- na Loviisaan — No voi sun kylläpä emäntä kasvoilleen — Mitä se tahtoo sanoa ko sillä jotain? Eugen on varmaankin ihastunut 1- son Kaarelan Armidaan Ajattele! kiertävät ' taivaanlakea Niin ne tä sen talon perilliseksi ollenkaan tarkoitat- nyt on kevät on ihanimmillaan la Muorivainajaansa hän hyvin muistut- vihreä nurmi peittää maan Toista taa Siinä oli oikea ihminen — an on syksyllä kun puiden lehdet väri- toi arvon köyhällekin — sevat ja kultaavat mustan mullan Eveliinan on taas vallannut surun- Mitä siitä luulet tulevan? Sellainen Auringonsäteet laskeutuvat kuin kul- voittoinen tunne Hänelle muistuu haaveilu on vallan turhaa Ei kui- tapöly kentälle johon keltainen mat- äskeiBet ajatukset mieleen Uskal- tenkaan Kaarelan ylpeä isäntä anna to on levitetty taisiko hän kysellä mitään Lovlisat- näin köyhään taloon tytärtään vai — Niin vain on Loviisa nuorekas ta? Voisi saada jotain tietoja hä- luuletko sinä ehkä sitä? Älä usko kun ennenkin Osaa puhuä niin neltä kun hän kulkee Joka paikaBsa — Suotta minulle tuollaisia puhut kauniisti kun ikinä ei olisi nähnyt ja kuulee kaikkea — Hän kuitenkin muori! Mistä olet kummat ajatuk- surun päivää vielä päättää olla kysymättä sesi saanut? Ei suinkaan Eugen sei- —Sanotaan minulla sanoja löyty- Loviisa on saanut täytetyksi näl- lessani nanei sinne jaun uoii ottaa asan raskaasti Hn ha antaa pojan yrittää! Mitä olisin tästä' kertonutkaan mutta kun huvit ti se kuhertelu että en malttanut olla puhumatta Vaari on herännyt Ja kääntynyt vuoteen laidalle istumaan Hänkin on kuullut Loviisan puheen Murah taa kuin itselleen: — Oli siinä Eveliinan puheessa lo pultakin perää Poika alkoi suotta tyhjää ilmaa hapuilemaan Ei siitä kuitenkaan mitään tule! Eveliina on hetken ajatuksissaan Vähän ajan perästä huokaa hän: (Jatk) Tilaa Toveritar! Kenelle ei vielä tule Toveritar tilatkoon sen heti!