Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Jan. 11, 1921)
No 2 Tiistaina Tammikuun 11 p — Tuesday January llth Nuorten Osasto Lm m „„„„_„_„ „ t Elämän pohjalta Miks' en saanut minäkin onnea tuota kultaa aikojen yön Miksi minunkin täytyy kantaa tätä leimaa orjan ja työn? Miksi onnetar rikas ja runsas viime toiveetkin pirstoiksi lyö? Miksi elämä kylmä ja karvas ihmis-uhrinsa kaikkensa myö? Vaan enhän mä olle yksin jolla orjan on elämä tuo! Ei! vaan muille se kanssa saman kurjan kohtalon suo! — Jo hiipi se ennen muinoin minun äitini kehdon luo — ja ennen itäkin aikaa ' oli runsaina kyynelvuot Niin he kärsivät ennen muinoin — niin kärsimme myöskin me Ja leima tään orjuuden seuraa kunnes sorrutte sortajat te! — Sitä leimaa mun äitini kantoi häitä elämän ryöstivät he Niin mulle jäi leima tää sama — jäi KOSTO myös minulle! SARA KOSKINEN Lemmin kevättä ihanaa ruusuja minä rakastan Riemumarssissa kiiruhtaa tahdon luonnon helmahan Siellä puhuu mulle kukkaset kaiunkin kuulla saan Ääneni värehet kauas kauas kiiruhtaa Yksi m ulia suru on: olen köyhän lapsonen Orpo pieni osaton ei onnea rikkaiden Lempi on rinnassain siin asioihin kiintyä Joutilaat her rat aina ovat ihailemassa luonnon kauneutta niistä ylistysvirsiä lau lamassa Sopiikin kun muusta ei ole huolta — Veljeni usein sanoo samalla ta valla Väittää että kovassa raadan nassa ihminen ei ehdi näkemään kau neutta käy karkeaksi Niin kai se onkin päättää tyttö hiljaa Hän kuin kavahtaa ja kysyy äk- Tytön laulu kätkee äkkiä HärT-kia: Kuomaa tulleensa Ka-relan talon ik- ~ Miasä on Euen? kunan kohdalle Huomatessaan van- — Missä lienee emme tiedä I han parin katselevan häntä veitikka- Koko aamuna ei ole poikaa näkynyt maisesti hymyillen painaa tyttö il- Luulimme että hän on tullut teille mänsä ujona alas — Tule sisään Elma! Älä toki si vu menet Eveliina kutsuu tyttöä ja aukaisee ikkunaa entistä enemmän Lämpimällä äänellä hän jatkaa: Me vanhat täällä vain kahden olemme mutta ehkä niitä nuorem piakin pian tulee Odotat hetken Tyttö on saanut reippautensa ta kaisin Hän tervehtii vanhuksia iloi sana — Kas Eveliina-täti I Te olette nyt niin sievässä juhlapuvussa Mikä päivä tänään on? Onko erityi sempää kun tavallinen sunnuntai Olette niin kaunis ja valkea vaikka olette jo van Tyttö hämmästyy — — Sano vain vanhus naurah taa Vanha minä jo olen vanha tätil Kun sinä Elma elät niin kauan kun minä tiedät paljon Elämä elettynä kunnollisesti rehellisesti ei ole häpeäksi Kun ei ole tehnyt mitään vääryyttä — Kenelle voi köyhä vääryyttä tehdä? Rikkaita ei voi paljon pet kuttaa ja toista köyhää ei tunnolli nen ihminen viitsi narrata huomaut taa vaari leikillisenä — Ovatpa rikkaat sydämettömiä niinkuin ison Kaarelan isäntä sa noo Elma kainosti Oletteko hänestä nyt kuullut) — Fmmf! hmidnhran Eveliina (Cnr- Tänä aamuna on aurinko paistanut — Vilho vaari I Emme me ole elä- ro tyttöni On mukava tietää naapu- jkauan aikaa korkealta taivaalta Le- rräämme turhaan viettäneet Sukua „„ ylpeän iännän viimeUitä hom- !veä kultainen auringon äde hyppii on jatkettu niinkuin luonto ihmiiä mistä Mekään emme ole selvillä milloin minnekin Se leikkii Kaarelan velvoittaa Vaikka emme ole jättä- veiHg hänestä Enkä tiedä mil- Eveliina emännän vanhoilla ryppyi- neet lukuisia perillisiä on hän ai- l0n hänestä selvään eroon päästään sillä kasvoilla ja loistaa kaikkialla noamme monta huonoa vastaava JCa Eugen jolloinkin Säteet pysähtyvät ilakoimaan myös Tiedätkö reippaampaa nuorta miestä Nttn mitä se on jota tiedät Karoliina-emännän miehen Vilho-vaa- ihailtavampaa joka suhteessa kun kerro nytl Vanhaakin joskus uteliai- :nn vanhentuneissa piirteissä meidän poikamme Lugenl Hänessä 8UU8 vaiVaa Eveliina totisena virk- Nämä elämän ehtooseen ehtineet on Yhtynyt molempien sukujen hy- kaa ihmiset istuvat häikäisevässä valossa ™' avut- eivät virheel ole Pokaan _ Torppareitaan häätää pois äänettöminä pitkän aikaa Katselevat Pf™n8ki jääneet Vaikka hän on- useampia Niin sanovatl Ensi kä- laineiden kirkasta leikkiä Sinervä-jär- kln oma laPseni- kehtaan häntä ylis- räjin haastaa minunkin isäni oli veliä He hymyilevät toisilleen kuin taa ml8sa tana"--- ' niin uhannut Sellaista juuri kotona pienet lapset jotka luulevat äkkiä £]g ' S]S Evelina! losDa Punuttiin Köyhyyttä läksin itkemäs- Kerineensä jotam merKiiista häntä nyl ihailetkin älä sentään tee l" — rvatsoppa vaan eiko tana aa- itsestaai narra Sitäpaitsi lasten hem muna taiva ole kummallisen kirkas moiteleminen jontaa enempi pahaan — Ja eikö tuo Sinervän vesi loista kun hyvään Onneksi on Eugen jo syvänsinisenä niinkuin viattoman im- aitonen ymmärtävä mies että ihas men silmät joista hehkuu syväl- tultsesi ei vaikuta häneen enää pilaa linen pohjaton väriloisto vast huomauttaa vaari suu Ieveäs ! 8 mmmwmmwmtmmmmtmmmntn:muawmfflmmtmmmtm j [PAKORETKEILIJÖITÄ A Kf vf o # KIRJ HELMI M w a T j pain Lienee mennyt kirkolle kun et näytä hänestä tietävän — Ei minulla ole asiaa muu ten minä vain sanoo tyttö hie man punastuen Kirkolla on tänään juhlat Ainoa Aholan tyttöä kävin hakemassa mutta ei hänkään ollut kotona Yksin en viitsisi kirkolle mennä — Mikä juhla siellä on? — Suuri kansanjuhla — Jopa nyt juhlitaan Aivan niillä on myötaänsä jotain ihmette lee vaari Naurahtaen hän virkkaat — Emmekö mene joukkoon Eve liina? — Me vanhat! Kaikkia sinä leikilläsi puhut! Eveliina hymysuin vastaa Elman ikäisten niissä sopii kulkea Sitten muori käy hieman vakavak si ja puhuu kuin vähän moittien! Kai siellä juhlassa taas levitetään sitä uutta oppia Jos sitä siellä aina saarnataan en sinne ketään kehoita Mailma aivan näyttää me nevän pilalle pahenee päivä päi vältä Kävin minäkin nuorena juhlis sa mutta silloin niissä ei kiihoittajat saarnoja pitäneet Ulkoa kuuluu iloisia ääniä (Jatkos toisella sivuTTi S Ä K E N I Ä Tilatkaa nyt ettei enään unohdu Säkeniä on yleisesti arvokkuudeltaan tunnustettu tarkoitustaan vastaavaksi julkaisuksi Ainoa laatuaan Mielen-' kiintoisia tietoja Venäjältä Hinta $200 vuosi RAIVAAJA Box 468 Fitchbun Mau Vanhus! Miten olet tuollai- aä hymyssä Ja kiroamasta rikkaita ihmisiä niinhän — Niin niin kun eivät kos kaan anna rauhassa elää aina saa olla pelossa! — Kummako on pienten torppa rien sama on meillä pikkutilalli silla edessä Kyllä Kaarelan isäntä on julma Hien? 'Tuskin elämämme pitkinä vuo isinä olen kuullut sinun puhuvan noin ~— Merkillinen ikävä minut valtaa runollisesti jos ei muistele mei- kun hän on pois luotani Muistat- ja sydämetön Mutta miten täällä dän varhaisinta yhdessäolo aikaa ko kerran kun hän sairasti kulku- on näin kauhean kuuma? Toukokuun suloisessa lämpimässä tautia luulin tulevani hulluksi ajatel- Elma pyyhkii hikeä pois otsaltaan Ikatsoivat vanhukset toisiinsa kuin juu- lessani vaaraa menettää hänet Äi- Uostuneempana jo jatkaa ikäänkuin -ti vihiltä tullut aviopari din rakkaus on merkillistä Mutta unhoittaneena mailman huolet ja su- — Eveliina! Miten lieneekään mitäpä sinä siitä ymmärrät ruti muistuu nyt mieleeni niin kummalli- — No no miken minä — Tänään on niin erikoisen ihana essti elämäni päivät ne päivät jotka Enkö minä sitten pojastani pidä! Ei toukokuun päivä Oi miten ke olen yhdessä kanssasi viettänyt Yh- sitä silti tarvinne joka tilaisuudessa väällä on kaunista Kuljen niin mie hessä olemme iloinneet ja kärsineet uudelleen kertoa Tuskin olisi yh- lelläni tuota teidän pellon pientaret ja nyt on vanhuus' ajan päätös tu- teiselämämme niin sopuisaa ollut el- ta suoraan alas ja sieltä metsätietä lossa Elämän halu on meillä mo- lei meidän molempien ajatukset olisi Sinerväjärven rantaa pitkin kotiin lemmilla vielä voimakas ' Mutta tähdätyt samaan asiaan lapseein- Missään ei voi olla kauniimpaa kuin kuka tietää miten kauan tämä elämä me täällä Niin olivat herratkin sanoneet suo minun ilojaan nähdä kun olen — Ymmärrän sinua vaari vaikka kun täällä maaseutuja tutkimassa oli niin terveyteni heikoksi menettänyt noin sanoinkin Mies voi hallita tun- vat Elma yhä katsoo ihaillen Sinervä- — Sinä olet liiaksi kiini tässä teitään nainen on herkempi järvelle maailmassa Vilho! Katoavaista tämä He katsoivat jälleen totisina veden — - Niin herrat kai ne kauneu on kaikki ei meillä täällä ole pysy- leikkiä Sinervä-järvellä Äkkiä kuu- det parhaiten ymmärtävät Tässä -väistä asuinsijaa päättelee emän- luu ulkoa herttainen lapsellinen nai- tyonraadannassa ei silmä tajua kaU 'tä Silti hän tunnossaan ajattelee sa- sen ääni Se kajahtaa kirkkaana tun- neutta kun joskus Juuri mekin maa Vanhuus! Se sana ei anna teellisenä väreilevänä ja kauniina Eveliina-muorin kanssa ihailimme Si :hyvää kaikua Kuin kaukaa metsän huminan säes- ncrvän syvän sinistä väriä Vä- E mäntä jatkaa: taessa kuuluu sanat: liin on hetkiä jolloin saat La a aellai- NAISTEN OSUUSKOTI SAN FRANCISCO CAU 3627— 16t h 8t Telefooni: Market 3958 SAN FRANCISCO "I t ! I- 1-H-M M T t ! ! t I I I I HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään jokaisen viikon torstaina kello 8 jpp Huom I Kukvia saatavana joka ko coukuen loputtua WAUKEGAN1N 111 S S O viralliset kokoukset pidetään joka kuukau den er simaisena ja kolmantena tors taina alkaen kello 8 illalla — - Osas ton ompeluseuran kokoukset ovat jor ka toinen torstai alkaen klo 2 j p p Kahvia kokouksen loputtua ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joka torstai klo 2 ip 713 E Ist St — Tervetuloa HOQUIAM1N S S O ompeluseuran ko koukset pidetään osaston talolla Akjola a joka torstai kello 2 jpp Osotei 315— lOtu St Hoquiam Wash PORTLANDIN S S Osastoa ompeluseuraa kokoukset pidetään osaston talolla joka tomen torstai-ilta kello 8 — Osote 1 719 Montana Avc JOS OLETTE KIPEÄ Pyytäkää VAPAA f LÄÄKEKIRJA — No O Blinit on yli 25 mi oston Ja naisten tautia soit tetlyuH Kuin myöskin täydellinen luettelo suo malaisinta ko UI iiii k kcitil Mlstll jokainen voi ItHe vnlita sopivan M a k koen taudilleen- samaten myöskin liUiitMtten hinnat y m LMkkoet eivlit ole patenUJUiäkkeltä vnan tosi suomalaisia vn'mlstef ta Jolta Suomessa on Jo kifytetiy monia kymmeniä vuosia Tiimiin kirjan saatte vajmasti Ja pltHlHl sen olla jukntaeMKfl suoniH laisena kodtena sillä ette tiedä koska fllrtt tarvitsette varokaa humbuukl läiikkeltS Ja Iiumbuukl-tohtorelta — Mgnt'11'tn Apteekki on suurin— — Suom Apteekkiliike Yhdysvalloissa— P A LIGNELL CO Superlor Wl