Tiistaina Marraskuun 30 p— Tuesday' November 30th
No 48
DELENA ORE
Haloo Toverittaren isot ja pienet
lukijat Piirrän muutaman rivin kun
en ole ainakaan kanteen vuoteen kir
joittanut täältä Oregonin valtiosta
Täällä on ollut sateisia ilmoja nyky
ään ja päivät ovat jo niin lyhyitä
että ei kerkiä mitään tekemään illoin
kun tulee koulusta
Tämä paikkakunta on vaan farmi
kylä ja asukkaat ovat enimmäkseen
suomalaisia farmareita Meillä on tääl
lä pieni kymmenen eekkerin maa-
pala neljättä eekkeriä puhdistettua
On pari lehmää ja kolmisenkym
mentä kanaa
Tämä on kaunis paikka luonnon
puolesta vaan tänne on hankala kul
kea talvella kun kauntin tiet ovat
niin huonot Ei pääse kuin lentävä
lintu kulkemaan ja kesällä ovat tiet
niinkuin jauholaari
Täällä ei ole minkäänlaista yhteis
pyrintöä vaan farmarit joskus pane
vat jalalla koreasti kun on uusia tu
lokkaita eli taas läksijäisiä Vaan
minä en ole vielä niihin iloihin ke
rinnyt No joulu on taas pian" lähellä
vaan mitäpä iloa siitä on täällä far
mikontrilla No en tiedä muuta täl
lä kertaa Ensikerralla lisää
Theodore Korsman
LINFOR IDAHO
Hyvät Toverittaren lukijat! Kun
niitä enaikertalaisia on Ilmaantunut
Toverittaren kirjoittajiin niin minä
kin yhdyn samaan joukkoon ja kir
jotan Jonkun rivin täältä farmiperu
kalta kun el täältä koskaan näe kir
jotuksia Toverittaressa
Ilmat ovat nyt koko pahalla tuu
lella kun täällä nyt aivan sataa vet
tä Minä olen 13 vuoden vanha ja olen
kahdeksannessa luokassa Meidän
opettajan nimi on Mrs Haight Hän
on oikein hyvä meille
Meillä on farmi jossa on 133 eek
keriä maata Meillä on kaksi he
vosta kolme lehmää ja viisi vasil
kaa Meillä myös on kanoja ja jä
niksiä Täällä ei ole mlnkäänmolsta osas
toa Kun siellä Enavillessa paloi se
haali niin ei sielläkään ole mitään
Ei täällä olekaan muuta kun kuusi
suomalaista perhettä koko kylässä
Miksei tämän kylän tytöt ja pojat
joskus kirjota Toverittareen Onhan
täälläkin lapsia Ehkä minä nyt lo
petan täksi kertaa
Toivoo: — Helma Kauppi
ASHBURNHAM MASS
Hyvät toverittaren lukijat! Kirjoi
tan ensimäistä kertaa Minä olen
11 vuotta vanha ja olen kuudennella
luokalla" koulussa Minä tykkään
käydä koulua Täällä on paljon su)
malaiBten lapsia koulussa Mjnua
opettajani nimi on Miss Mary A
Rowllng Meitä on 24 lasta koulus
sa ja 8 luokkaa vaan ainoastaan ykol
opettaja Meille tulee Toveritar
Luin viimeisestä Toverittaresta
Eugene V Debsin "Hellin tervehdys
lapsille" Se oli kaunis tervehdys
meille lapsille
Minä haluaisin mennä ihannellttto
kouluun vaan täällä el ole nykyään
osastoakaan joten el ole myös Ihan
neliittoa Parhain tervehdys teille Toveritta
ren lukijat — Irja Eronen
COLLINSVILLE CONN
Terve teille pikku toverit ja to
verittaret! Tämä on ensi kerta kun
minä kirjotan Toverittareen Minä
tykkään lukea toisten lasten kirjo-
tuksla Ja sen tähden olen itsekin
asiaan innostunut Täällä on ollut
suomalainen sunnuntaikoulu tänä
syksynä Ja minä olen opetellut eteliä
suomenkieltä lukeman ja' kirjotta
maan Siellä oppii monta hyvää a
siaa Ikävä että niin vähän lapsia
käy siellä vaikka paikkakunnallam
me on paljon pikkupoikia ja tyttöjä
Lasten
Xlkää peljätkö että teille opetetaan
joltakin huonoja tapoja päinvastoin
Ja onhan kaunista että osaa lukea
ja kirjottaa omaa äidinkieltään sillä
emme tiedä koska Joudumme niin
kauaksi omaisista että täytyy kir
jeellä llmottaa ajatuksensa Ja Joa
sattuisi että iBä tai äiti el osaisi
englanninkieltä niin eikös se tuot
tasl meille paljon ikävyyttä Siis
tulkaa kouluun kehotan teitä Mi
nä olen neljännessä luokassa kan
sakoulussa ja olen yhdeksän vuotta
vanha Meillä on kakslkymmentä
kuusl (26) kanaa ja kissa sen nimi
on Mikko Minä alan oikein ah
kerasti kirjottamaan Ja toivon että
toisetkin tekevät samoin
Toverillisesti tervehtäen
Emma R Huhtala
CHISHOLM MINN
Minäkin kirjoitan Toverittareen
vaikka en ennen ole kirjottanut Se
on niin hauskaa kun täällä päätet
tiin perustaa sosialistinen sunnuntai
koulu lapsille Äidille tulee Toveri
tar ja minä olen koettanut opetel
la lukemaan suomea Äiti on opet
tanut minua tavaamaan Minä olen
yhdeksänyvuoden vanha ja olen kou
lussa kolmannessa luokassa' Mi
nulla ori - yksi slsko hän on 2 vuo
den ' vanha ja hänen nimensä on
Mabel Nyt lopetan ja toivon nä
keväni tämän lehdessä
Nancy Mattila
SAULT ST E MARIE ONT
Tervehdys täältä Soo'sta kaikilla
Toverittaren lukijoille
Talvi on täällä jo tullut Maa on
lumen peitossa ja yhtämittää pyryt
tää niinkuin talvella ainakin
Ihannelilttorame on taas työssään
vaikka kylläkin hiukan veltosti Olem
mekin vasta niin alkuasteella että
silloin juuri pitäisi kaikkien kykyn
sä mukaan auttaa ihanneliittoamme
menestymään Pidämme aina Joka
kolmas sunnuntai työkokouksia tai
ohjelmakokouksen Viimeksi oli oh
jelmakokous huonoilla tuloksilla
Kaikki ohjelman suorittajat eivät ol
leet muistaneet tulla esittämään mi
tä olivat luvanneet Siispä el ollut
kaikkiaan kuin 2—3 ohjelmanume
roa En tiedä mlBtä tämä Johtuu
mutta hauskaa se ei ainakaan ole
Toivon että seuraavassa kokoukses
sa ei käy yhtä nolosti
Täällä' on näytelty paljon hyviä
kappaleita Viimeksi oli "Purimos
sa" joka onnistui koko hyvin Ylei
söäkin oli saapunut koko runsaasti
Seuraava iso kappale Joka tullaan
näyttämään täällä on "Kansan Nai
nen" TTskon että se on hyvä kap
pale ja toivottavasti yleisöäkin saa
puu taas runsaasti
Sanna Kannasto luennoitsl täällä
kolmena päivänä Puhuipa hän lap
sillekin hyvin helppotajuisesti Tää!
lä kuten uskon muuallakin juhlit
tiin Venäjän vallankumouksen kolml
vuotisjuhlaa Sanna Kannasto puhui
tässä tilaisuudessa sekä toveri K
Hakola Tilaisuudessa oli myös muu
ta hyvää ohjelmaa
Nyt lopetan toivoen Innostusta kal
kille "pikku kirjailijoille" että he
useammin kirjoittaisivat Lasten osas
toon ja täyttäisivät sen kirjeillään
Ihanneliiton puolesta:
Kaarina Heinonen
HI3BING MINN
Tervehdän kaikkia Toverittaren lu
kijoita Tämä on toinen kerta kun
kirjoitan Toverittareen Minä käyn
koulua ja olen kuudennessa luokassa
ja olen kahdentoista vuoden vanha
Nyt on talvi taasen ja saa mennä
luistelemaan ja mäkeä laskemaan kel
kalla Minulla on yksi sisko Jonka
Osasto
nimi on Aune ja yksi veli jonka ni
mi on Karlo Minun veli on yhdek
säntoista vuotta vanha Ja minun bIs
koni on seitsemäntoista vuotta van
ha Minulla on koira Jonka nimi on
Beauty Minä sain sen kun se olt
pikku pentu Ja annoin nimeksi
"Beauty" kun se on niin kaunis
Minun pitää lopettaa nyt ja toivoi
sin että toisetkin kirjottaisivat To
verittareen kun niitä on niin haus
ka lukea
Toveruudella: — Rauha Rannikko
BESSEMER MICH
Haloo kaikki Toverittaren pienet
lukijat Tämä on ensimäinen kerta
kun minä kirjotan Minä olen yh
deksän vuoden vanha ja neljännessä
luokassa koulussa Minä en ole näh
nyt täältä Bessemeristä yhtään kirjo
tusta Minäkin olen monta kertaa
aikonut kirjottaa mutta en kuiten
kaan ole kirjottanut Minulla ei ole
nyt enää muuta kirjoittamista
Toveruudella :
Kerttu Granholm
KALASTUS TYYNELLÄ
MERELLÄ
Kirj Uno Niemi
Heti kun koulu loppui aloin ka
lastamaan isäni kanssa Olen jo ka
lastanut kahtena kesänä
Eräänä aamuna heräsimme kello
kolmen ajoissa mennäksemme kalas
tamaan Me olimme ankkurilla II
vacon lahdessa Minä aloin asettaa
konetta käyntiin kun isäni otti ank
kuria ylös
Se oli sumuinen aamu sumu oli
niin sakea että ei voitu nähdä kahta
edessämme olevaa venettä
- Kun me olimme ulkona Columbian
joelta me hiljenisimme vauhtia o
dottaaksemme toista venettä joka ta
vallisesti oli kanssamme voidaksem
me olla yhdessä
Siellä oli sadottain veneitä mutta
enimmäkseen ne kääntyivät takasin
kun sumu oli niin sakea Kun me
lopulta pääsimme North Jettyyn
näimme muutamia veneitä ankkuris
sa odottamassa sumun hälvenevän
Kun me pääsimme ohi North Jettyn
näimme kuohuja vastassamme Isä
anoi että mennään vaan eteenpäin
ja otetaan pelastusvyöt Minä menin
hakemaan niitä sillä välin teki isä
pari käännöstä ja laski veneitä ohit
semme Minä asetin yhden pelasr
tusvyön ympärilleni ja isäni asetti
myöskin yhden ' niistä ympärilleen
Pian olimme kuohujen keskellä ja
me saimme niin kovan sysäyksen aal
loissa että kaikki esineet kajuutassa
putosivat pois paikoiltaan lattialle ja
"koneen väliin Eräs meidän jäles
sämme tuleva mies ei enää voinut
ohjata venettään vaan sysäytyi ran
taan Me pääsimme kuohujen yli onnel
lisesti mutta emme saaneet monta
kalaa Jotkut ajattelevat että kalas
tus valtamerellä on jotain hauskaa
mutta siellä täytyy uskaltaa elämänsä
vaaraan milloin sinne menee
Tämä on ensikerran kun kirjoi
tan Toverittareen Minä kuulun
Ihanneliittoon ja minun isäni ja äiti
ni kuuluvat Astorian sosialistiosas
toon Pikku Väinö
Matala ja pieni yhdellä ikkunalla
varustettu huone oli pikku Väinön
koti Se oJ Ison Marttilan pihansivu
kamari kuten sanottiin Siellä oli
Väing syntynyt siellä lapsuutensa en
si vuodet viettänyt tovereina puute
ja pimeys Äiti joka palveli Martti
lassa ei joutanut paljon Väinölle
iloksi Väinö rukka ei ollut terve
kään jokin sisällinen tauti häntä hil
jaa hivutti Äitinsä ei häneen pal
jon huomiotaan kiinnittänyt ex sääli
nyt jos ei vihannutkaan Mutta rak
kautta sitä ei saanut osakseen pikku
Väinö Väinö oli noin kuudenvuo
tias kun äitinsä lähetti hänet eräänä
syyspäivänä marjoja poimimaan lä
heisestä metsästä Väinö poimi ah
keraan eikä hän niitä edes hennon
nut maistaa Hän kuvitteli miten
äiti ilostuu nähdessään hänen saa
liinsa Oli jo ilta myöhä tuli kyl
mäkin ei enää tahtonut sormet mar
joja tavoittaa mutta onpa jo astia
kin täynnä Iloisena lähtee Väinö ko
tia kohti Mutta tiellä tapaa "hän
kaksi poikaa Toinen Marttilan ja
toinen läheisen naapuritalon poika
He ovat jonkun vuoden Väinöä van
hemmat Heille kai kävi kateeksi
nähdessään Väinön täydet marja-astiat
ja tyytyväisyyden loistavan hä
nen kalpeilla kasvoillaan
"Kenenkä luvalla sinä meidän met
sästä marjoja kannat" alkaa Mart
tilan poika rehennellä Hän tahtoi
näyttää että hän se on joka omis
taa Kiusaten ja pilkaten kulkivat he
Väinön kintereillä joka ei virkkanut
sanaakaan Hän tiesi että hän on
voimaton heitä vastaan Mutta silloin
tarttuu Marttilan poika häntä hihas
ta ja kisahtaa:
"Vai et sinä vastaa I Mikäs luu
let olevasi senkin kerjäläinen Mi
nun vanhoja risojani nytkin vetelet"
Marja-astia putoaa likaiselle tielle
leviää marjat Tästä "pojat vähän
säikähtävät ja lopettavat urheilunsa
jättäen ' Väinön itkien kokoamaan
marjojaan Tuskin puoliakaan niitä
voi hän ottaa Äidilleen ei hän asias
ta kertonut Hän tiesi että hän saisi
vain nuhteita kuten aina ennen Jos
hän toisten kiusanteoista kertoi äiti
aina vihastui "Minkälainen sinä olet
et osaa toisten kanssa leikkiä Tiedä
että me olemme köyhiä täytyy tässä
olla ihmisten armoilla Selkääsi saat
jos et opi olemaan sovinnossa Ei
siis Väinö asiasta mitään puhunut
Hiljaa kantoi surunsa kuten aina en
nen Illalla äiti marjoja tarkastaen
lausuu:
"No eipä sieltä paljon tullut vaik
ka niitä näkyi siellä olevan mättäät
punaisena"
Väinö-rukka joka juuri söi kuivaa
illallistaan ei vastaa sanaakaan Hän
nielee itkun — tuijottaa vain him
meästi valaisevaan lamppuun Äiti
huomaa lapsen silmissä kyyneleitä
Kuinka helposti olisi hän voinut loh
duttaa ainoastaan ' joku lohduttava
sana tai äidin hellivä syleily Se
olisi ollut kuin virkistävä päivänpais
te pikku Väinön tummaan elämään
Mutta äiti ei sitä tehnyt Mailma ei
ollut häntä säälinyt vaan se oli sää
limättä riistänyt ja pirstonut kaiken
hyvän ja kauniin siksi hän nyt on
mikä on Äiti ilman äidin rakkaut
ta nainen ilman naisellisuutta Itse
säilyttämisvaisto pakottaa häntä yhä
enemmän ja enemmän raatamaan
mitä ahtaammalla on toimeentulo
Ajattelemattomasti hän nyt Väinölle
tokasee:
"Ei sinusta koskaan tule miestä
aina sinä vain vesittelet"
On tuima tammikuun pakkaspäivä
Marttilan pienessä pihansivukamarissa
taistelee pikku Väinö viimeistä tais
telua Hän on houraillut koko päi
vän Nyt hän nukkuu rauhallisena
Yhtäkkiä v hän avaa silmänsä katsoo
raukeasti vieressä nyyhkivään äitiinsä
"Äiti ollaanko me taivaassakin
köyhiä? Minä tarkoitan saako mi
nua sielläkin toiset lapset pilkata ja
ahdistella" Enempi aikoi ky
syä mutta hengästyi sulki silmänsä
pikku Väinö — ainiaaksi
Ida Niemelä