Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Nov. 30, 1920)
Tiistaina Marraskuun 30 p— Tuesday' November 30th No 48 DELENA ORE Haloo Toverittaren isot ja pienet lukijat Piirrän muutaman rivin kun en ole ainakaan kanteen vuoteen kir joittanut täältä Oregonin valtiosta Täällä on ollut sateisia ilmoja nyky ään ja päivät ovat jo niin lyhyitä että ei kerkiä mitään tekemään illoin kun tulee koulusta Tämä paikkakunta on vaan farmi kylä ja asukkaat ovat enimmäkseen suomalaisia farmareita Meillä on tääl lä pieni kymmenen eekkerin maa- pala neljättä eekkeriä puhdistettua On pari lehmää ja kolmisenkym mentä kanaa Tämä on kaunis paikka luonnon puolesta vaan tänne on hankala kul kea talvella kun kauntin tiet ovat niin huonot Ei pääse kuin lentävä lintu kulkemaan ja kesällä ovat tiet niinkuin jauholaari Täällä ei ole minkäänlaista yhteis pyrintöä vaan farmarit joskus pane vat jalalla koreasti kun on uusia tu lokkaita eli taas läksijäisiä Vaan minä en ole vielä niihin iloihin ke rinnyt No joulu on taas pian" lähellä vaan mitäpä iloa siitä on täällä far mikontrilla No en tiedä muuta täl lä kertaa Ensikerralla lisää Theodore Korsman LINFOR IDAHO Hyvät Toverittaren lukijat! Kun niitä enaikertalaisia on Ilmaantunut Toverittaren kirjoittajiin niin minä kin yhdyn samaan joukkoon ja kir jotan Jonkun rivin täältä farmiperu kalta kun el täältä koskaan näe kir jotuksia Toverittaressa Ilmat ovat nyt koko pahalla tuu lella kun täällä nyt aivan sataa vet tä Minä olen 13 vuoden vanha ja olen kahdeksannessa luokassa Meidän opettajan nimi on Mrs Haight Hän on oikein hyvä meille Meillä on farmi jossa on 133 eek keriä maata Meillä on kaksi he vosta kolme lehmää ja viisi vasil kaa Meillä myös on kanoja ja jä niksiä Täällä ei ole mlnkäänmolsta osas toa Kun siellä Enavillessa paloi se haali niin ei sielläkään ole mitään Ei täällä olekaan muuta kun kuusi suomalaista perhettä koko kylässä Miksei tämän kylän tytöt ja pojat joskus kirjota Toverittareen Onhan täälläkin lapsia Ehkä minä nyt lo petan täksi kertaa Toivoo: — Helma Kauppi ASHBURNHAM MASS Hyvät toverittaren lukijat! Kirjoi tan ensimäistä kertaa Minä olen 11 vuotta vanha ja olen kuudennella luokalla" koulussa Minä tykkään käydä koulua Täällä on paljon su) malaiBten lapsia koulussa Mjnua opettajani nimi on Miss Mary A Rowllng Meitä on 24 lasta koulus sa ja 8 luokkaa vaan ainoastaan ykol opettaja Meille tulee Toveritar Luin viimeisestä Toverittaresta Eugene V Debsin "Hellin tervehdys lapsille" Se oli kaunis tervehdys meille lapsille Minä haluaisin mennä ihannellttto kouluun vaan täällä el ole nykyään osastoakaan joten el ole myös Ihan neliittoa Parhain tervehdys teille Toveritta ren lukijat — Irja Eronen COLLINSVILLE CONN Terve teille pikku toverit ja to verittaret! Tämä on ensi kerta kun minä kirjotan Toverittareen Minä tykkään lukea toisten lasten kirjo- tuksla Ja sen tähden olen itsekin asiaan innostunut Täällä on ollut suomalainen sunnuntaikoulu tänä syksynä Ja minä olen opetellut eteliä suomenkieltä lukeman ja' kirjotta maan Siellä oppii monta hyvää a siaa Ikävä että niin vähän lapsia käy siellä vaikka paikkakunnallam me on paljon pikkupoikia ja tyttöjä Lasten Xlkää peljätkö että teille opetetaan joltakin huonoja tapoja päinvastoin Ja onhan kaunista että osaa lukea ja kirjottaa omaa äidinkieltään sillä emme tiedä koska Joudumme niin kauaksi omaisista että täytyy kir jeellä llmottaa ajatuksensa Ja Joa sattuisi että iBä tai äiti el osaisi englanninkieltä niin eikös se tuot tasl meille paljon ikävyyttä Siis tulkaa kouluun kehotan teitä Mi nä olen neljännessä luokassa kan sakoulussa ja olen yhdeksän vuotta vanha Meillä on kakslkymmentä kuusl (26) kanaa ja kissa sen nimi on Mikko Minä alan oikein ah kerasti kirjottamaan Ja toivon että toisetkin tekevät samoin Toverillisesti tervehtäen Emma R Huhtala CHISHOLM MINN Minäkin kirjoitan Toverittareen vaikka en ennen ole kirjottanut Se on niin hauskaa kun täällä päätet tiin perustaa sosialistinen sunnuntai koulu lapsille Äidille tulee Toveri tar ja minä olen koettanut opetel la lukemaan suomea Äiti on opet tanut minua tavaamaan Minä olen yhdeksänyvuoden vanha ja olen kou lussa kolmannessa luokassa' Mi nulla ori - yksi slsko hän on 2 vuo den ' vanha ja hänen nimensä on Mabel Nyt lopetan ja toivon nä keväni tämän lehdessä Nancy Mattila SAULT ST E MARIE ONT Tervehdys täältä Soo'sta kaikilla Toverittaren lukijoille Talvi on täällä jo tullut Maa on lumen peitossa ja yhtämittää pyryt tää niinkuin talvella ainakin Ihannelilttorame on taas työssään vaikka kylläkin hiukan veltosti Olem mekin vasta niin alkuasteella että silloin juuri pitäisi kaikkien kykyn sä mukaan auttaa ihanneliittoamme menestymään Pidämme aina Joka kolmas sunnuntai työkokouksia tai ohjelmakokouksen Viimeksi oli oh jelmakokous huonoilla tuloksilla Kaikki ohjelman suorittajat eivät ol leet muistaneet tulla esittämään mi tä olivat luvanneet Siispä el ollut kaikkiaan kuin 2—3 ohjelmanume roa En tiedä mlBtä tämä Johtuu mutta hauskaa se ei ainakaan ole Toivon että seuraavassa kokoukses sa ei käy yhtä nolosti Täällä' on näytelty paljon hyviä kappaleita Viimeksi oli "Purimos sa" joka onnistui koko hyvin Ylei söäkin oli saapunut koko runsaasti Seuraava iso kappale Joka tullaan näyttämään täällä on "Kansan Nai nen" TTskon että se on hyvä kap pale ja toivottavasti yleisöäkin saa puu taas runsaasti Sanna Kannasto luennoitsl täällä kolmena päivänä Puhuipa hän lap sillekin hyvin helppotajuisesti Tää! lä kuten uskon muuallakin juhlit tiin Venäjän vallankumouksen kolml vuotisjuhlaa Sanna Kannasto puhui tässä tilaisuudessa sekä toveri K Hakola Tilaisuudessa oli myös muu ta hyvää ohjelmaa Nyt lopetan toivoen Innostusta kal kille "pikku kirjailijoille" että he useammin kirjoittaisivat Lasten osas toon ja täyttäisivät sen kirjeillään Ihanneliiton puolesta: Kaarina Heinonen HI3BING MINN Tervehdän kaikkia Toverittaren lu kijoita Tämä on toinen kerta kun kirjoitan Toverittareen Minä käyn koulua ja olen kuudennessa luokassa ja olen kahdentoista vuoden vanha Nyt on talvi taasen ja saa mennä luistelemaan ja mäkeä laskemaan kel kalla Minulla on yksi sisko Jonka Osasto nimi on Aune ja yksi veli jonka ni mi on Karlo Minun veli on yhdek säntoista vuotta vanha Ja minun bIs koni on seitsemäntoista vuotta van ha Minulla on koira Jonka nimi on Beauty Minä sain sen kun se olt pikku pentu Ja annoin nimeksi "Beauty" kun se on niin kaunis Minun pitää lopettaa nyt ja toivoi sin että toisetkin kirjottaisivat To verittareen kun niitä on niin haus ka lukea Toveruudella: — Rauha Rannikko BESSEMER MICH Haloo kaikki Toverittaren pienet lukijat Tämä on ensimäinen kerta kun minä kirjotan Minä olen yh deksän vuoden vanha ja neljännessä luokassa koulussa Minä en ole näh nyt täältä Bessemeristä yhtään kirjo tusta Minäkin olen monta kertaa aikonut kirjottaa mutta en kuiten kaan ole kirjottanut Minulla ei ole nyt enää muuta kirjoittamista Toveruudella : Kerttu Granholm KALASTUS TYYNELLÄ MERELLÄ Kirj Uno Niemi Heti kun koulu loppui aloin ka lastamaan isäni kanssa Olen jo ka lastanut kahtena kesänä Eräänä aamuna heräsimme kello kolmen ajoissa mennäksemme kalas tamaan Me olimme ankkurilla II vacon lahdessa Minä aloin asettaa konetta käyntiin kun isäni otti ank kuria ylös Se oli sumuinen aamu sumu oli niin sakea että ei voitu nähdä kahta edessämme olevaa venettä - Kun me olimme ulkona Columbian joelta me hiljenisimme vauhtia o dottaaksemme toista venettä joka ta vallisesti oli kanssamme voidaksem me olla yhdessä Siellä oli sadottain veneitä mutta enimmäkseen ne kääntyivät takasin kun sumu oli niin sakea Kun me lopulta pääsimme North Jettyyn näimme muutamia veneitä ankkuris sa odottamassa sumun hälvenevän Kun me pääsimme ohi North Jettyn näimme kuohuja vastassamme Isä anoi että mennään vaan eteenpäin ja otetaan pelastusvyöt Minä menin hakemaan niitä sillä välin teki isä pari käännöstä ja laski veneitä ohit semme Minä asetin yhden pelasr tusvyön ympärilleni ja isäni asetti myöskin yhden ' niistä ympärilleen Pian olimme kuohujen keskellä ja me saimme niin kovan sysäyksen aal loissa että kaikki esineet kajuutassa putosivat pois paikoiltaan lattialle ja "koneen väliin Eräs meidän jäles sämme tuleva mies ei enää voinut ohjata venettään vaan sysäytyi ran taan Me pääsimme kuohujen yli onnel lisesti mutta emme saaneet monta kalaa Jotkut ajattelevat että kalas tus valtamerellä on jotain hauskaa mutta siellä täytyy uskaltaa elämänsä vaaraan milloin sinne menee Tämä on ensikerran kun kirjoi tan Toverittareen Minä kuulun Ihanneliittoon ja minun isäni ja äiti ni kuuluvat Astorian sosialistiosas toon Pikku Väinö Matala ja pieni yhdellä ikkunalla varustettu huone oli pikku Väinön koti Se oJ Ison Marttilan pihansivu kamari kuten sanottiin Siellä oli Väing syntynyt siellä lapsuutensa en si vuodet viettänyt tovereina puute ja pimeys Äiti joka palveli Martti lassa ei joutanut paljon Väinölle iloksi Väinö rukka ei ollut terve kään jokin sisällinen tauti häntä hil jaa hivutti Äitinsä ei häneen pal jon huomiotaan kiinnittänyt ex sääli nyt jos ei vihannutkaan Mutta rak kautta sitä ei saanut osakseen pikku Väinö Väinö oli noin kuudenvuo tias kun äitinsä lähetti hänet eräänä syyspäivänä marjoja poimimaan lä heisestä metsästä Väinö poimi ah keraan eikä hän niitä edes hennon nut maistaa Hän kuvitteli miten äiti ilostuu nähdessään hänen saa liinsa Oli jo ilta myöhä tuli kyl mäkin ei enää tahtonut sormet mar joja tavoittaa mutta onpa jo astia kin täynnä Iloisena lähtee Väinö ko tia kohti Mutta tiellä tapaa "hän kaksi poikaa Toinen Marttilan ja toinen läheisen naapuritalon poika He ovat jonkun vuoden Väinöä van hemmat Heille kai kävi kateeksi nähdessään Väinön täydet marja-astiat ja tyytyväisyyden loistavan hä nen kalpeilla kasvoillaan "Kenenkä luvalla sinä meidän met sästä marjoja kannat" alkaa Mart tilan poika rehennellä Hän tahtoi näyttää että hän se on joka omis taa Kiusaten ja pilkaten kulkivat he Väinön kintereillä joka ei virkkanut sanaakaan Hän tiesi että hän on voimaton heitä vastaan Mutta silloin tarttuu Marttilan poika häntä hihas ta ja kisahtaa: "Vai et sinä vastaa I Mikäs luu let olevasi senkin kerjäläinen Mi nun vanhoja risojani nytkin vetelet" Marja-astia putoaa likaiselle tielle leviää marjat Tästä "pojat vähän säikähtävät ja lopettavat urheilunsa jättäen ' Väinön itkien kokoamaan marjojaan Tuskin puoliakaan niitä voi hän ottaa Äidilleen ei hän asias ta kertonut Hän tiesi että hän saisi vain nuhteita kuten aina ennen Jos hän toisten kiusanteoista kertoi äiti aina vihastui "Minkälainen sinä olet et osaa toisten kanssa leikkiä Tiedä että me olemme köyhiä täytyy tässä olla ihmisten armoilla Selkääsi saat jos et opi olemaan sovinnossa Ei siis Väinö asiasta mitään puhunut Hiljaa kantoi surunsa kuten aina en nen Illalla äiti marjoja tarkastaen lausuu: "No eipä sieltä paljon tullut vaik ka niitä näkyi siellä olevan mättäät punaisena" Väinö-rukka joka juuri söi kuivaa illallistaan ei vastaa sanaakaan Hän nielee itkun — tuijottaa vain him meästi valaisevaan lamppuun Äiti huomaa lapsen silmissä kyyneleitä Kuinka helposti olisi hän voinut loh duttaa ainoastaan ' joku lohduttava sana tai äidin hellivä syleily Se olisi ollut kuin virkistävä päivänpais te pikku Väinön tummaan elämään Mutta äiti ei sitä tehnyt Mailma ei ollut häntä säälinyt vaan se oli sää limättä riistänyt ja pirstonut kaiken hyvän ja kauniin siksi hän nyt on mikä on Äiti ilman äidin rakkaut ta nainen ilman naisellisuutta Itse säilyttämisvaisto pakottaa häntä yhä enemmän ja enemmän raatamaan mitä ahtaammalla on toimeentulo Ajattelemattomasti hän nyt Väinölle tokasee: "Ei sinusta koskaan tule miestä aina sinä vain vesittelet" On tuima tammikuun pakkaspäivä Marttilan pienessä pihansivukamarissa taistelee pikku Väinö viimeistä tais telua Hän on houraillut koko päi vän Nyt hän nukkuu rauhallisena Yhtäkkiä v hän avaa silmänsä katsoo raukeasti vieressä nyyhkivään äitiinsä "Äiti ollaanko me taivaassakin köyhiä? Minä tarkoitan saako mi nua sielläkin toiset lapset pilkata ja ahdistella" Enempi aikoi ky syä mutta hengästyi sulki silmänsä pikku Väinö — ainiaaksi Ida Niemelä