FORT BRAGG CAL1F Nyt on taas vierähtänyt vähän ai kaa aiitä kun viimeksi kirjotin Toveri Leino on ollut täällä puhu massa Lokak 23 p hän puhui "Pudding Creek'in" haalilla Häntä oli siellä kuulemassa se sama joukko joka tavallisesti käy puhujia kuule massa Lokak 24 p än puhui "Fort Bragg'in" Tove-' -'m ennen s s-osaston kokoi- gf an puhui myöskin muina _ £ 4ltoina vaan en tiedä mii) -okak 30 päivä hän puhu seuran iltamassa Lokp' ° Nuorisoliiton ko- kour c Täh on tapahtunut kaksi kuole mantapausta seuraten liki toisiaan nimittäin "Pudding Creek"in" s s osastso ja Mrs Parikka Ensin lope tettiin "Pudding Creek"in" s s-osas-to voimien vähyyden takia Sitten meidän naapurin Mr Parikan vaimo kuoli synnyttäen ensin lapsen joka jäi eloon Äiti haudattiin täkäläiseen "Ocean View" hautausmaahan Mr Itäsen siunaamana Meillä koululapsilla on tämä viik ko vapaata kun opettajien täytyi mennä suorittamaan tutkintoa Toveruudella Vilho H Jylhä TURVATON Kuin hukkuva lapsi mä ojennan kätein tappavan tyhjyydyn yli Mua ohjaa ei käsi kantajan ei viihdytä äidin syli Olen turvatta myrskyissä mailman ajan aallot ne purtani heittää Ei näy edes tähtiä taivehan yön synkeys syömmeni peittää Elsa Niemelä Elämän arvo Kirj A K I Minä elämän riemua myrkkyisää jdin huulilla janoavilla Vaan vanhuus jo nuorena yllättää luo vie mua elämän illan — Niin se on ' niin e on Kun on nuori ja kokematon ei tun ne täydellisesti elämän todellista ar voa Elämän joka vaatii ihmiseltä kestävyyttä ja kärsivällisyyttä josta vallassaolijoilla ei ole tuskin aavis tusta Mailma tuo kaunis mail ina tuntuu niin lupaavalta vaan jou duttua sen aavalle ulapalle muut taa se ihanista unelmista synkkään todellisuuteen Ei rahtuakaan ole vastassa sitä mitä mailmaa tuntemattomana toi voin löytäväni Voi minua pojan poloista miksi hylkäsin Annikin) Hänen kanssaan olisin onnellinen kuin linnunpoika Tosin ei se ol lut minun oma syyni vaan vanhem pieni He minut pakottivat niin te kemään siitä syystä kun hän ei ollut rikas Voi kirottua rikkautta Kuinka monen onnen se särkee kuinka monen ihanteet se rikkoo ja tyhjiin haihduttaa Ajatuksissaan hän jatkaa: — El len olisi taipunut ja lähtenyt kotoa pois olisivat Annikin vanhemmat joutuneet tähtemme suuren lapsijou kon kanssa mieron kulkijoiksi Huh oikein puistattaa kun ajatte- Ien että ihmiset joilla olisi varaa pi tää yltä vaikka koko kyläkunnan köyhät julkeaisivat ajaa rauhalliset ihmiset pois asunnoistaan Ajaa pois vain sentähden kun heidän ainoa poikansa on kosinut noiden köyhien ihmisten tytärtä Nyt on toisin Palaan kotiin palaan tuttuun kotiin jonne olen niin usein ennen askelee ni ohjannut Mutta miten erilaisel la mielellä sinne nyt käyn Mitä olen ennen ollut ja mitä olen minä nyt? Olen saanut nähdä ja kokea mitä on mailma miten inhottavia sen riemut ja miten julman raakoja sen kärsimykset Olen oppinut anta Tiistaina Marraskuun 9 p— Tuesday November 9th Lasten maan arvoa todelliselle ihmiselämäl le todelliselle poljetun ja kärsineen kansan elämälle jota ei ole tuke massa riisto ja vääryydellä hankitut toisten työn tulokset Elämän jota ei ole pystytetty sorrettujen hiellä ja verellä eikä orpojen ja leskien kyy nelillä vaan sen pohjana on omien kätten työ — Mitä ovat nuo rik kaat millä oikeudella he köyhiä riis tävät? Löytyykö missään todistet ta sellaiseen että maa ja luonnon aarteet kuuluvat loiseläjille ja köy häin pitää kaivaa niistä rikkaudet toisten nautittaviksi Miten lienee siellä kotona asiat en tiedä Vaan oli miten oli minä en luovu aavees tani Ellen saa tahtoani täytetyksi jätän koko syntymämaani ijäksi pui vaksi Tahdon näyttää vanhemmilleni- että olen mies eikä mikään lap si jonka he kerran pakottivat luo taan nöyrtyneenä lähtemään vain siksi etten ollut luonteeltani yhtä jul ma kuin he Mutta nyt nyt tahdon- ottaa talon ohjakset käsiini El len sitä saa vaadin osuuteni ja sit ten on oleva jälleen avara mailma edessäni vaikka tarkoitukseni onkin nyt toinen kuin ennen Tällaisissa mietteissä kulki Antti metsätietä kohden kotiaan Hän oli ollut kotoaan pois noin kolme vuot ta Tämä lyhyt aika oli hänelle pal jon opettanut Hän oli parhaassa miehuuden ijässä mutta itse mieles tään hän oli vanha Oli )0 mieles tään saanut kyllikseen elämän nau tinnoista myöskin sen tuottamasta kurjuudesta Nämä kokemukset oli vat tehneet fcänestä uuden ihmisen sellaisen joka ei ajattele yksinomaan itseään vaan koko poljetun kansan etua ja sen kohottamista ' 11 — Antti! Kuule sentään vanhaa isääsi ja äitiäsi I Sellaisella ajatuk sella on talomme ja tavaramme maan tasalla muutamassa päivässä Luu letko sillä tavalla pysyttävän varalli suudessa? Mekin vielä vanhoilla päi villämme joudumme kunnan eläteik-' si Me jotka olemme kuuluisimpia rikkaudesta koko tässä kylässä Nyt juuri olisi sinun velvollisuutesi tukea ja turvata meitä Olet ainoa poi kamme sellaisenko häpeän meille saattaisit Ajattele toki tarkoin mi tä puhut I Pienen äänettömyyden jälkeen kat kasi Antti hiljaisuuden sanoen: — Minä tiedän tarkoin teidän mie lipiteenne Vaikka olettekin jo van hoja otan oikeuden sanoa teille sel vän totuuden ilman kaunistelematta Te ette " näy pääsevän tuosta nau rettavan ylpeästä luonteestanne ette kä te tiedä miltä elämän todellisuus tuntuu Teidän ei ole tarvinnut mil loinkaan olla todellisuuden kanssa kosketuksessa Kaikki omaisuus mi tä to omistatte on toisten luomaa Työläiset ovat hikensä ja verensä uh ranneet kootessaan teille rikkautta joka on teistä tehnyt mammonan or jia Ettekä te halua vieläkään luo pua kurjasta mammonasta vaikka kohta on hauta avoinna edessänne Te pelkäätte sitä osaa elämästä jo hon moni on syösty teidän onnenne tähden Ettekä koskaan ole heidän kurjuuttaan ajatelleet ette milloin kaan kun nuo onnettomat ovat ovel lenne kolkuttaneet ja te olette hei dät palauttaneet oveltanne pois ilman avun antoa Moni mieron kulkija on saanut oveltanne astua yön pimey teen vaikka ei ole ollut tietoa mihin päänsä olisi kallistanut Näitä te ette ole milloinkaan ehtineet ajatel la Se ei olisi suurempi vääryys jos te kerran saisitte kokea saman osan Saisitte tuntea hetkenkään si tä kurjuutta jota koko luokkanne Osasto on aina ympärilleen kylvämässä Tei dän pitäisi kerran maistaa samasta maljasta ja päästä tuntemaan elämän varjopuoli Onko se ' mielestänne rikos ja vää ryys teidän jumalanne edessä jos työläisetkin jotka teitä elättävät ja rikkautta teille kokoavat saisivat it se olla osallisena omien kättensä töis tä nauttia täydellisesti niiden tulok sista Vaan nyt heille sitävastoin puute ja kurjuus pilkistää joka puo lelta kääntyvät he minne tahansa Mitä tähän sanotte? Sanokaa se pian Aika on kallis se kutsuu minua en voi kauan odottaa Isä pyyhkii hikeä pois otsaltaan ja äiti kauhusta kalpeana kuivailee sil mänurkkiaan Antti asettuu istu maan vastapäätä isäänsä odottaen vas tausta Isä rykäsee pari kertaa merkitse västi ja alkaa puhua: — Kuule Antti ainoa poikani tunnen itseni heikoksi sinun rinnal lasi Katson parhaaksi taipua tah toosi Kuitenkin pyydän että et vanhempiasi hylkää vaan annat meil le nnrkan asuttavaksi ja ruokaa syö däksemme Elämämme ehtoo on jo lähellä työllä emme voi enää itseäm me elättää Paljon olemme luon non lakeja vastaan rikkoneet antaes samme työntekijäin kärsiä puutetta silloin kun itse olemme eläneet ylel lisyydessä mutta kadumme sitä nyt Anna anteeksi poikani tahdon sovit taa mitä olen rikkonut Saat ottaa talon ohjakset käsiisi minä luovun kaikesta Käytä sitten valtaasi niin kuin haluat Voit kutsua talomme alustalaiset kanssasi keskusteluun ja sopia heidän kanssaan suhteemme heidän edukseen Voit näyttää mitä todellisuudessa saa aikaan se aate jonka puolesta puhut ja jonka eteen sanot elämäsi uhraavasi Vielä yksi asia Mitään esteitä ei ole enää minulla asetettavana sinun ja Annikin välille Siitä lähtien kun pakotin sinun lähtemään ja jättä mään Annikin olen ollut levoton Omatuntoni on minua tuominnut teostani ja olen jo kauan toivonut voivani sen korjata Mene Annikin luo ja ota hänet Tuo hänet tän ne että voin häneltäkin anteeksi pyytää Minun velvollisuuteni ol:i hänet luoksemme hakea mutta olen siihan liian heikko Tee sinä el Meidän onnemme on vielä oleva to dellinen ja meidän elämämme 4n saava ' todellisen arvon — Kiitos isäl sanoi Antti liiku tettuna Hän oli lopulta voittanut Ilois saan häh huudahti: — Niin tosiaan elämällämme on nyt arvol Kun kello soi Työläiselämä vaikea ja raskas oli päättynyt Pitkä työpäivä oli lo pussa Työ oli vihdoinkin valmis Hämärä saavutti vähitellen päivä työntekijän hän oli jo elämänsä ehtoossa Siinä hän lepää vuoteel lansa ja tarkkai'ee- kellon lyöntejä Hän ymmärtää että se tulee ole maan viimeinen Niin ihmeellistä I Koskaan ennen ei hän ollut kuullut sen lyöntejä ja kuitenkin se oli "tunti tunnin jälkeen lyönyt monena vuo tena Ja nyt kun hän lepäsi ja ikäänkuin teki tiliä yhteen sovittaen elämän tulo- ja menopuolet tuntui hänestä kuin hän olisi herännyt unes ta Se uni oli hänen elämänsä Hä nen pitkä työntäyteinen elämänsä Hän alkoi olla jo selvillä itsestänsä Aina hän oli koettanut parhaansa Ahkera uskollinen ja omantunnon tarkka hän oli ollut Toivon kipi No 45 nä oli aina palanut hänen sielussaan toivo paremmasta toimeentulosta ja valoisammasta tulevaisuudesta Ja kuitenkin oli elämä aina ollut hänelle samanlaista Vuode oli ol lut yhtä kova vaatteet huonot ja kuluneet ravinto heikkoa ja niukkaa Kuinka hän olikaan ponnistellut ja tehnyt työtä Kaikin voimin oli hän koettanut torjua puutetta oveltansa Ja niin oli päivä päivän jälkeen ku lunut ja kello lyönyt tarkat tahdilli set lyöntinsä Hänellä oli ollut hyvä ja työte liäs vaimo joka oli uskollisesti sei sonut hänen sivullaan Kunnollinen ja väsymätön Tämä oli ollut valon pilkkuna hänen harmaansynkeässä e lämässään Vaimon uhrautuva rak kaus alituinen huolenpito kodista hänestä ja lapsista oli lakkaamatta lämmittänyt häntä Ah hän hymyili ajatellessaan kuinka he palkanmaksupäivinä olivat lyöneet viisaat päänsä yhteen voi dakseen määritellä mitenkä viikko ansio olisi paraiten käytettävä Mut ta vaikka he olisivat miten tahansa laskeneet el se ollut koskaan riittä nyt — Lapsijoukko oli suuri monta suuta oli ruokittava Lapset niin — he olivat nyt ai kuisia hajaantuneina eri puolille Heille oli k elio lyönyt ensimäiset lyöntinsä Ja hän heidän vanha isänsä väsynyt oäivätyöläinen ma kasi tässä kuunnellen viimeisiä Hä nen hiuksensa olivat harmaat otsa ryppyinen poskensa sisäänpainuneet ja katseensa väsyneen raukea Hän oli oikea kuva miehestä jonka elä mä on loppuunkulunut kärsimyksis sä ja puutteessa — — — — Niin oli hänen elämäqsä yksitoik koinen mutta ei kuitenkaan vähem män tavallinen historia kulkenut hetken kuvana hänen sielunsa sil mäin edessä Kaikki tämä vain muu tamissa lyhyissä minuuteissa Ja kun nyt kello viimeisen kerran löi tunsi hän itsensä niin nuoreksi niin ih meellisen teräväksi ja vahvaksi Hä nestä tuntui kuin olisi hänen elä mänsä alkanut uudelleen Tuolla tulee suuri joukko nuoria voimakkaita miehiä ja naisia Jo kainen heistä näyttää terveeltä iloi selta ja toivorikkaalta Heidän kat seistaan loistaa elämänrohkeus Ja hän kulkee heidän keskellään ojen taa kätensä ja sanoo: — "Tulkaa meidän on kiirehdit tävä I Ettekö kuule kuinka kello lyö? Meidän on yhdessä taisteltava suuri taistelu leivän jä vapauden puolesta Meidän täytyy taistella oikealla ta valla ja meidän on käytettävä jok' ainut tunti mahdollisimman hyvin Kuinka voisimmekaan muuten päästä päämääräämme? Kuinka täyttyvät kään haudat — oikeuden haudat Lyö lyö — — — " Yksinäisen miehen köyhän vuo teen vieressä istuu yanha murtunut vaimo Pieni — suuri — nainen Kyynelten hitaasti tipahdellessa kal peille poskille sovittaa hän varovasti yhteen kylmenneet kädet Nyt saa vat ne levätä Levon ovatkin ne hyvin ansainneet sillä päivätyö on täytetty Näkymättömät kädet pukivat päi vätyöläisen kuin sankarin Ne las kivat kiitollisuuden seppeleen hänen otsalleen Se loisti kauniisti niin kuin gloria hänen päänsä ympärillä Se oli uhrautuvaisuuden palkinto -— Työläisnainen — Jos tahdot tehdä hyvän palveluksen tuttavallesi tilaa hänelle Toveritar H I I 1 I l I l 1 I 1 i tit + NEW YORKIN SUOM NAISTEN A t OSUUSKOTI t + JA PATANVKLITY8TOIMI8TO-I + 241 Lenox Ave 4 12? 8t i + Telefooni: 818 Mornlno ilta +- Hl I I III H I I I 1 I I IM I ' M--M-