No 20
Tiistaina Heinäkuun 20 p — Tueday July 20
Unelmoin uudesta
mailmasta
Katsoin taivasta tummenevaa
Hämyssä kesäisen illan
Kauas — uuteen maailmaan
Rakensin unelmista sillan
Uudesta maailmasta unelmoin
Missä ihmiset veljinä askaroi
Eikä kansa valita sorron alla
Tahi syytön kahleita kanna
Olin onnekas näissä haaveissa
Tunne rauhaisa oli rinnassani
Mutta tummeni yö havahduin
Ja niin haihtui mun unelmani
Ida Niemelä
VANKILA
Kirj MAXIM GORJKIJ
I
Päivä oli kostean kylmä Synkät
harmaat liikkumattomat pilvet peitti
vät taivaan hienoina pisaroina lan
kesi sade hiljakseen maan pinnalle
kietoen kaupungin kadut ohueeseen
värähtelevän himmeään sumuverk-
koon i
Likaisen märkää katukäytävää ja
kylmää hohtavien kosteitten kivita
lojen seinävierustaa pitkin kulki hij
taasti eteenpäin vahvan poliisiketjun
ympäröimänä yhteen sullottu taaja
ihmisjoukko kumpaakin sukupuolta
Kulkueen kohdalla tuntui ilma aivan
kuin aaltoilevan kansajoukon syn
nyttämien epäselvien äänien humus
ta _
Harmaita huolestuneita kasvoja
lujaan puristettuja leukapieliä synk
-kiä alasluottija katseita joitakuita
hajamielisesti hymyileviä toisia jot
ka sukevalla leikkipuheella koettivat
peittää kovasti loukattua raskasta ja
sumentunutta voimattomuutensa tun
toa Aika ajoin kuuluu suuttumuk
sen tukahdettuja huutoja mutta ne
kajahtivat himmeän epävarmasti -i-käänkuin
Uiminen ei olisi selvillä
siitä — onko nyt juuri sopiva hetki
ryhtyä äänekkääseen - vastustavaan
mielenosoitukseen tai olisiko se eh
kä jo liian myöhäistä —
Poliisien väsyneet kasvot näyttä
vät huolestuneilta ja suuttuneilta ai
noastaan muutamat heistä seisovat
välinpitämättömän jäykkinä ikään
kuin puuäijät ja hienot veripisarat
kiiltävät heidän lakeillaan sekä viik
seillään Mutta kattojen yläpuolia
riippuu raskaana harmaa kylmää
kosteutta itseensä imenyt uhkaava
taivas lisäten puolestaan vitkaan pu
toilevilla isoilla märillä lumihöytä
leillään tuossa taistelutta voitetussa
kansajoukossa jo muutenkin synkän
surulliseksi käynyttä mielialaa
— Aja heidät pihaan! — kiljasi
joku käheällä äänellä
Poliisit -alkoivat röyhkeästi työn
tää masennettua märkää ihmisjouk
koa halkopihan portista sisään Syn
tyi kova ahdinko Ihmiset työntäy
tyivät kuin lampaat toinen toisensa
kylkeen yhä ahtaammalle ja vyöryi
vät mustana virtana pihalle Hei
dän harmistuneet huutonsa kaikui
vat yhä kovemmin ja herjnostuneem
min joukosta kuului vihaisia itkun
sekaisia kirpeitä ja kimakoita nais
ääniä Iloinen hyväsydäminen roteva yli
oppilas ensimäiseltä kurssilta Micha
Malinin kulki keskellä joukkoa kat
sellen lempeillä sinisillä silmillään
sääliväisesti kalpeita vihaisia ja pe
lokkaita kasvoja Naisten huudot
hermostunut nauru ja masennettu
tyytymätön nurina saivat hänet ko
konaan kuohukslin raskaasti hen
gittäen keskellä ahdinkoa sydän
täynnä harmin ja häpeän tunnetta
oli ' hän valmis itkuun purskahta
maan Työnnelien ihmisiä edestään
koetti hän niin pian kuin mahdollis-
ta päästä portista sisälle ja piiloutua
Nuorten
pihalla johonkin sopukkaan erilleen
kaikista
Jonkun pienet hennot kädet
tarttuivat lujasti hänen palttonsa hi
haan — ja bn huomasi edessään
kalpeat kasvot ja suuret kosteat sil
mät Nämä — kyyneltenkö vaiko
sateen kostuttamat kasvot — kään
tyivät suoraan häneen ja heleänpu
naiset yhteenpuristetut huulet suo
nenvedon tapaisesti värähdellen al
koivat sopertaa:
— Minä — en mene!! minä en
voi en tahdo! Hän tyrkkäsi mi
nua hän ei saa sillä tavoin sa
nokaa se ltänelle
Tyttönen ravisteli päätään läähät
täen mustat kiharat hajaantuivat it
sepäisesti hänen märille poskilleen
ja valkoiselle korkealle otsalleen
— Kuinka hän uskaltaa! — kiljah
ti tyttönen yhfäkkiä ja hänen ää
nensä kohosi yli kaiken ympärillä o
levan melun ja heilauttaen kättään
oikasi hän säihkyvin silmin itsensä
suoraksi aivan kuin teräsvieteri
Silloin Mischankin rinnassa leimah
ti tuli joka poltti pois- kaiken hä
veliäisjtyden ja palavana virtana vyö
ryi veri hänen suonissaan Hänen Bli
niänsä pimenivät hetkeksi ja rintan
sa täyttyi rajulla nuoruuden rohkeu
della Miseha rynnisti eteenpäin —
ja musta väkiliuta hajaantui aivan
kuin lika rapakkoon putoavan kiven
tieltä Hän näki edessään pitkä-
kasvuisen harmaaseen virkapukuun
puetun miehen ja kiljasi tälle kova':
la kajahtavalla äänellä:
— Teillä ei ole oikeutta lyödä!
— Mi kuinka! Kuka on lyö
nyt? — äännähti ärtyneenä käsiään
heiluttaen harmaanuttuinen mie-ä
Väsynyt naama ruskeine yiiksineen
vlrnistyi vinoon ja halveksivalla hy
myllä laski hän kätensä Mischan o
lalle lausuen:
— Pyydän olkaa hyvä eteen
päin Miseha nähtyään tijmän virnistyk
sen tunsi sydämessään terävän louk
kaavan piston
! — Minä — en mene — huusi hiin
raivoissaan — Me emme mene
emme me ole mikään karjalauma
Riittää jo väkivalta!
Kaikki kauniit mahtavat sanat va
paudesta ja ihmisarvosta jotka vaan
mieleen johtuivat tulvivat tulivirta
na hänen rinnastaan säihkyivät sä
keninä keskellä kansajoukkoa sytyt
täen toisissa suuttumusta toisissa
vihaa Puheensa huumaamana kuu
rona kansajoukon kirjavista huudois
ta joutui hän keskelle fhmispyörret
tä kuten kipinä keskelle mustaa sa
vupilveä eikä huomannutkaan mil
loin ja miten hänet kansajoukosta
pois raastettiin — ennenkuin oli a
jurln rattailla matkalla poliisikama
riin Tiliä tekemättä itsellensäkään kai
kesta siitä mitä oli tapahtunut au
kasi hän silmänsä selälleen vetäen
ahnaasti ilmaa keuhkoihinsa ja ko
ko ruumiinsa vavahdellessa tunsi
hän rintansa täyttyneen terveestä
iloisesta liikutuksen tunteesta — Hä
nen vieressään istui nuori mustaviik
sinen ylipoliisl jolla oli arpi oikeassa
poskessa — ja piteli häntä vyötäisis
tä Saattajan kasvot olivat synkät
huulet yhteen puristetut silmät pii
rullaan Katsellen eteenpäin — kos
ketteli tämä alituisesti poskeansa
vasemmalla kädetkään
— Minnekäs te minua? — kysä-
si Miseha hyväntahtoisesti
— Ppp — polilsikamariin vas
tasi läpi hampaittensa ylipoliisl ja
hänen kasvonsa värähtelivät saira
loisesti — Onko teitä — lyöty? — kysyi
Miseha osanottavalsesti
— Hh — hampaita särkee — piru
Osasto
vie! — murahti ylipoliisl tyrkäten
samassa nyrkillään ajuria selkään ja
hysteerisesti voihkien ärjyi:
— Aja sukkelamniin senkin ki
rottu! Ajuri — pieni harmaapäinen uk
korähjä — käänsi häneen rypynmur
tamat kasvonsa ja räpyttäen punai
sia vetisiä silmiään vastasi lohdut-"
tavasti:
— Ky — yllä me ennätämme tei
dän ylhäisyytenne eihän vankila
ole kirkko — ainahan sinne ennät
tää — Ääntele sinä siinä! — sihisi kiu
kusta ylipoliisi
Ajuri nyki pelokkaasti ohjaksista
ja mutisi hiljaa hevoselleen:
— No sinä katsos nyt mitä
sinä nyt siinä?'
Kadulla sakeassa tarttuvantah
meassa sumussa vilahteli Iakkaamajf
ta sinne tänne hyöriviä ihmishahmo
ja — näytti siltä kuin he olisivat
poikenneet pois tieltä ja äänettöminl
tuskalliseti harhailleet milloin min
nekin päin tuossa synkänharmaassn
kosteassa hämyssä löytämättä kui
tenkaan oikeata suuntaa Hiljaisella
jyminällä silloin tällöin vähän ko
vemmin kolahdellen kulkivat raitio
vaunut katua pitkin pyörien alta vä
lähteli säkenöiviä sinertäviä kipinöi
tä ja vaunuissa Jstui ääneti ketä lie
nekin — liikkumattomia mustia ih
misiä Katukivillä kuului lakkaamat
ta väsyttävä hevoskavioitten kapse
ilmestyivät lyhtyjen keltaset tulet
tuikkivat värähdellen — mitään va
laisematta — kunnes taasen katosi
vat kokonaan kylmään liikkumatto
maan sumumereen Ajopelin gum
mipyörät keikahtelivät kiiruusti kii
täessä epätasaisella kivikadUlla ja
Mischan rinnassa alkoi tuntua jon
kinlaista epämieluista väristystä
mutta tämän väristyksen ohella —
joka masensi kiihtynyttä mieltä —
alkoi hänessä hehkua hiljakseen ja
lo ja ylpeä itsetietoisuus täytetystä
velvollisuudesta v
Poliisiaseman portilla eräs pieneh
kö olento paksu Ja harmaa kunl su
mu lausui kähisevän sortuneella vä
linpitämättömällä äänellä:
— Ähäs! Vai toitte tuaslise yhen?
Ei ole paikkoja — — täynn' ovat
kaikk'! Heidän ylhäisyytensä käs
kivät — ett' — ' antaa ajaa suoraa
vankilaan
— Piru periköön — voihki äh-
kyen ylipoliisi ja kääntäen tuskan
rypistämät kasvonsa Misohaan lau
sui moittivalla äänellä:
— Näettekö nyt "herra ylioppi
las miten asiat ovat! — valmiita
olette aina puhumaan — että kansan
puolestahan me! ja ja nyt —
sairaan ihmisen täytyy teitä kulot
taa välittämättä mistäkäänl
Ja jyrkästi kääntyen kiljasi hän
ajurille:
i — Hei sinä! Anna mennä
läänin vankilaan!
iMischa oli melkein nauruun purs
kahtamaisillaan mutta kun ei tahto
nut loukata sairasta ihmistä niin
pidätti itsensä ja hetkisen kuluttua
huomautti ystävällisesti:
— Jos koettaisitte — kresootil
la" Ylipoliisi ei ollut kuulevinaankaan
vasta vankilan portilla astulssaan a
jopeleistä alas äännähti hän alaku
loisesti: — Olen koittanut kresootlllakln
ei auta! Tehkää hyvin!
(Jatk)
Tilaa Toveritar!
— Tahdotko tietää- mitä
työläisnaiset toimivat ja ajat
televat — Tilaa Toveritar
SEATTLE WASH
Harvoinpa näkyy Toverittaremme
palstoilla kirjettä Seattlesta Mik
sikä ei? Eikös täältä sitten mi
tään kertomisen arvoista olisi?
Vaiko ei ole kertoiluun pystyviä
täällä? Syynä äänettömyyteen ei
ole "kumpanenkaan Kyllä täällä
lännen New Yorkissa kertomisen
arvoista olisi ja kyllä täällä siihen
olisi pystyviäkin mutta meidän nai
siamme samoin kuin miehiäkin vai
vaa toimettomuus velttous Me
haikailemme olojen kurjuutta ja por
vareiden palmutta Ruikutamme sor
rosta ja puutteesta mutta emme tee
tämän taivaallista näiden tällaisten
ilmiöiden poistamiseksi Kyllä me
emme tahdo tehdä mitään työtä val
lankumouksen eteen Me kyllä rä
pytämme käsiämme punaisille pu
heille mutta valistustehtäviin joi
hin myöskin kuuluisi omaan leh
teemme klrjottaminen ei me jouda
Meidän tyttöjen on työn loma-aikoina
kulottava vain tansseissa ja mui
jien piittaamassa pirua tai pelaa
massa vistiä Ne harvat naiset
jotka osaston toimiin ottavat osaa
ovat taasen todella niin työllä rasi
tetut että heiltä ei jää alkaa vaik
ka olisi todella haluakin enää kir
jeiden kirjotteluun edes omaan läh
teensä Mitäs te toverittaret oikein
odotatte?
Edellä sanotusta jo selvlnneekin
että naisemme ovat kai ottaneet täs
säkin suhteessa esikuvakseen mie
het ja ruvenneet odottamaan — mi
tä? Vallankumoustako tai — muut
tumistanne porvareiksi? Jos kerran
ei kumpaakaan näistä niin käykää
pä sitten mukaan Se on S S 0
sasto sittekln se paikka jossa mei
dän on työskenneltävä Jos mielim
me olla osaltamme mukana tämän
rosvojärjestelmälle perustuvan yh
teiskunnan muuttamisessa sosialisti
seksi Se ou tämä lehti johon mei
dän on nyt klrjottolemaan ruvetta
va Toivottavasti täsfedes saamme
tähänkin lehteen vakituisesti kirjei
tä Seattlesta kuin myöskin naisem
me kuten miehetkin käyvät mu
kaan osastotolmintaan Ensi sunnun
taina on taasen hyvä ohjelmatuen
iltama osaston talolla Riennetään
pä sinne Liitytään osastoon Ja pan- '
n aan toimintamme ripeäksi ja rattoisaksi!
— Jos tahdot tehdä hyvän
palveluksen tuttavallesi tilaa
hänelle Toveritar
HALUTAAN TIETÄÄ
Haluan tietää niissä on mie
heni Kalle Kangas kotoisin Ala
Härmästä Hän jätti sairaan
vaimonsa ilman rahaa Kenos
haan Wis 1919 kesäkuun 14
päivä Hän oli sanonut rakas
tetulleen Mrs! R — karille että
olen ruma ja vanha Siitä huo
limatta oli hän kanssani yhdek
sän vuotta Viisas härmäläinen
sai palkkion kuin pelastin hä
net kaikesta Musta käärme kie
murteli illoin aamuin mieheni
ympärillä- Eikä miehellä näy
olevan sydäntä hän voi raadel
la naista kuinka pahoin tahan
sa Pyydän tovereita ilmoitta
maan mieheni olinpaikan palkin
toa vastaan Menen ensi kuun
lopulla pois tästä maasta
Osote: Mrs Amanda Kangas
300 Charles StFitchburg Mass
SÄKENIÄ
Tilatkaa nyt ettei enään unohdu
Säkeniä on yleisesti arvokkuudeltaan
tunnustettu tarkoitustaan vastaavaksi
julkaisuksi Ainoa laatuaan Mielen
kiintoisia tietoja Venäjältä Hinta
$150 vuosi
RAIVAAJA
Box 468 Fitchburg Maat