No 25 Tiistaina kesäkuun 22 p — Tuesday June 22 par- ! Muistelmia lapsuus ajoilta Suomen lahden rannalla Viipurin edustalla sijaitsee pieni saari Saa ren läntiseltä sivulta kulkee kapea salmi joka katkaisee yhteyden man nermaasta Tuon saaren kaikki niemekkeet ja lahden poukamat ovat minulle tuoreessa muistossa huolimatta sii tä vaikka olenkin ollut Jo niistä lap suuden muistojen kummuista eroi tettu lähes kaksikymmentä vuotta Silmiini näkyvät ne vielä kuin ku vastimesta Eikä ihmekään ovathan lapsuus vuodet keveämpiä hetkiä ihmiselä mässä Lapsena emme osaa kuvitel lakaan elämän todellisuutta sen vastuksellista kulkua mutkaisella po lulla Lapsuus on ihanaa perhoselä mää vapaata ihanteellista — ai naista kesää Ei silloin ymmärrä ajatella mitään elämän huolista eikä siitä että meidän tulee alkaa taival tamaan ohdakkeista tietä Suuri maa ilma joka kuitenkin tempaa pyörtei siinsä pakoittaa kulkemaan määrät tyä suuntaa Lapsellinen hymy kasvoilla ma hääräiltiin ja leikittiin kuin kalan poikaset tyynessä lahdessa Leikki välineinä oli meillä laivoja joilH seilailtiin ja kuljetettiin lasteja Ai na keväisin vajitsimme keskuudes tamme luotsit jotka "reimasivat" veden kulkuväylineen ja ohjasivat mukamas laivoja että ne eivät haak sirikkoutuneet salakareihin Syy miksi me käytimme tämäntapaisia leikkivälineitä johtui siitä että saa ren asukkaat olivat kalastaja-kansaa Kalastus oli näiden saaristo asukkaiden pääelinkeinona Sitä me lapset matkittiin leikkimällä Saaren itäisellä rannalla oli lastaus-satama josta vietiin puutavaraa satoja laivalasteja kesässä "Ulkomaalaisia" rahtilaivoja seisoi monta rinnan Niistä me iltasin kuljetimme merimiehiä maihin ja sieltä takaisin Siten vähitellen kiin- nyttiin merielämään Se tuntui meistä reippaalta ja iloiselta kun saimme olla merimies ten seurassa kaiket illat Sepä vasta lumosikin poikasten lapselliset mielet Tempasi tämä tou hu meidät mukaansa kokonaan Voi miten olimmekaan ihastuneet meri elämään! Siihen meille lopulta aukesi tilai suus Olimme itse alkaneet toteut taa niitä toiveita joista niin usein lapsena haaveilimme 'Niin saimme yksi toisensa perään lähteä ulapalle Siis monivuotiset lapsuuden unel mat toteutuivat Lapsuus! Silloin ei vielä monen tarvitse kärsimysten maljasta mais taa mutta vuosien kuluessa täytyy usean se malja pohjaan kallistaa Melkein poikkeuksetta tuomitaan merielämä turmiolliseksi Niin teh dään asiaa syvemmältä tutkimatta Merimiehiä arvostellaan raakoina sydämettöminä olioina Tämä on y Ieensä väärä tuomio Useinkin omaavat meripojat tun nerikkaan sielun huolimatta siitä että he maihin päästyään joskus iloitsevat liiaksi elävät lyhyesti ja leveästi Sitä ei sovi ihmetellä Oltuaan kuu kausimääriä eroitettuna ihmisistä jouduttuaan taisteluun luonnon voi mien kanssa myrtyy mieli ja pakos ta kaipaa jotain vaihtelua iloa Heidän luonteensa siten vilkastuu vastaanottaessaan uusia vaikutelmia Niin pysyy merimiehen mieli hilpeä nä Elämää eletään ainoastaan päivä kerrallaan Niin raakalaisina ja ala-arvoisina kuin meriväkeä yleensä pidetään ovat ne kuitenkin suurina tekijöinä olleet kaikkien aikojen kauppa- ja liike-elämässä r Nuorten Osasto - Ajatelkaapa miten olisi asiat jos ei merimiehiä ja merijiikjennfettä olisi? Maailman kauppa tavaran vaih to y m siihen kuuluvat seikat jos otetaan huomioon mitä se vaikuttai si ellei niitä olisi? v Vertaukseksi ajateltakoon nykyi nen poikkeustilanne Venäjään näh den Me tiedämme että Euroopan kapitalistit ovat saarrollaan eroitta neet Venäjän pois muusta maail masta Siitä on tavallaan monet seu raukset nähtävissä Vaikka Venäjä onkin suuri maa ja rikas- maa kärsii se paljon meri liikenteen seisauksesta — Päätelmäksi voimme sanoa että merimiehet ovat tärkeinä korrenkan tajina mailman yhtenäisessä suures sa muurahaiskeossa O F K— i Kotiintulo i Laatokka lepäsi peilityynenä Syyskesän hiljainen hämäryys las keutui verkalleen tienoolle kietoen tummaan verhoonsa kaikki Kun vielä korkeammilla rantakal lioilla kimalteli laskevan auringon viimeiset säteet näkyi kaukaa ula palta jotakin kullan hohtavaa Sa kimalteli niin terävästi ja heijasteli pitkiä juovia tyynelle vedenpinnalle Sieltä näkyi Valamon luostarin kul taiset kupoolit jotka hohtivat kuin sula kulta auringon säteiden niihin sattuessa Rannalla aivan lähellä Janne Sa laman pientä kalastajatupaa seisoi vanha nainen ja vähän kauempana hänestä hennolta näyttävä nuori tyt tö He olivat molemmat päivän polt tamia Hiljaa puhelivat he keske nään ja tähystelivät merelle josta näkyi pieni valkea purje Oli jo ai van tyyni joten purjeet lepattivat velttona ja vene näytti seisovan ai van paikoillaan Kuitenkin saattoi huomata että se pyrki katselijoita kohden "Kas kun piti tulla aivan tyyni Eihän se isäsi nyt pääse ennen puol ta yötä kotia" sanoi vanha vaimo Hän oli kalastaja Janne Salaman vai mo ja nuori tyttö hänen vieressään oli hänen tyttärensä "Niin tuli" sanoi tyttö puuhaillen kalakorien nostelemisessa ja siivoil lessaan kalanjätteltä sileältä kalliol ta Tuntui voimakas kalan haju Ka lalokit leijailivat ympärillä ja iskivät tuontuostakin kalliolle tavottaakseen kalanjätteitä Kalastajan vaimo hän oli jo san gen vanha luultavasti kuudenkym menen vuoden käveli hiukan köyrys sä kantaen suurta kalakoria verkko katokseen Hänen kasvonsa olivat kurttuiset ja laihat mutta kuvastui niistä silkeä voima ja tarmo Hän oli koko elämänsä ajan tai ainakin sen ajan elämästään kun hän kyke ni jotain työtä tekemään elänyt täs sä samassa paikassa Yhdessä olivat he miehensä Jannen kanssa raken taneet tuon tuvan jonka seinät jo ovat käyneet rosoisiksi ja harmaiksi Nuoruutensa päivinä silloin kun hei dän elämänsä välkkyi ja säteili kuin Laatokan vesi kirkkaassa auringon paisteessa perkasivat he pienen puu tarhan kallioiden väliin aivan tuvan viereen oli istutettu kukkapensaita ja köynnöskasvit kiemurtelivat pitkin seiniä ylös katon harjalle saakka Kun kesä oli kauneimmillaan ja tu van ympärille istutetut kukat ja hyö tykasvit rehottivat täyteläisinä istui vat he hän ja hänen miehensä Jan ne Salama pienellä verannalla Edes sä välkkyi Laatokan 1 rkas suolaton vesi ja taivaan rannalla kultaiset ku poolit Kalalokkien iloinen kfrkuna ja veden solina rantakivikolla soi niin tutunomaiselta Tätä oli kestänyt monta vuotta ja he olivat jo vanhettuneet He eivät sitä itse ollenkaan huomanneet kun nes eräänä päivänä sanoi James: 'IKatsos kun tuo meidän poikamme Janne on tullut jo suureksi Ihan kohta hän on minun mittaiseni Huo menna voi hän lähteä kanssani me relle kalastelemaan Olen alkanut tuntea itseni niin väsyneeksi toisi naan" ) Ja he katsoivat toisiaan ja kumpi kin huomasi syviä vakoja toistensa ahavoituneilla poskilla Siitä saakka sai Janne seurata i säänsä kalastusretklllä Laatokalla Hän oli silloin täyttänyt 8 vuotta Kalastusretket olivat pojan toivo tuimpia matkoja Istua pienessä ve neessä ja kiikkua mahtavilla laineil la aavalla ulapalla ja katsella kala lokkien iloista leijailua korkean sini sen taivaan alla oli hurmaava nau tinto Ihan olisi tahtonut siiville ko hota ja nuolena liidellä keveästi ja huolettomasti kuin valkosllpinen ka lalokki Pojan puhtaaseen lapsen sieluun imeytyi pois lähtemättömästi vapauden tunto Iltasella väsyneenä kotiin tultua auttoi äiti heitä molempia kalakorien kantamisessa ja verkkojen vajaan a settamisessa Myöskin Jannen sisko puuhaili heitä auttamassa vaikka oli kin parisen vuotta Jannea nuorempi Äiti oli keittänyt kahvia ja kantoi kahvipannun verannalle Yltympäri verhosivat köynöskasvit seiniä ja kaikki aukkopaikat peittyivät niiden lehdistä Salama-vanhempien laihoilla kas voilla lepäsi rauhallisuus 'ja työn tuottama ilo Äiti hyväili poikaansa ja kertoili hänelle hyviä opetuksia Kun tuli yö toivotti hän hänelle hyvää yötä Kun poika oli jo viidentoistavuo tias sanoi hän vanhemmilleen että nyt hän lähtee avaraan maailmaan Ja niin hän lähti Eikä palannut ennenkuin kolmen vuoden perästä Silloinkin viipyi hän ainoastaan muu tamia päiviä ja lähti taas takaisin eikä sen jälkeen ole palannut Yön yhä hämärtyessä kävelivät äi ti ja tytär rannalla ja tähystelivät verkalleen lähestyvää venettä "Kylläpä nyt varmaan isäsi vä syy kun täytyy noin pitkä matka soutaa" sanoi äiti Hetken katseltuaan ulapalle meni vät he sisälle Puolen yön aikana tuli Janne Sa lama kotiaan Hän oli sangen väsynyt pitkästä soutamisesta Vaivaloisesstl riisui hän märät vaatteensa päältään Ja pu heli verkalleen Vaimonsa keitti kah via ja auttoi parhaansa mukaan van haa kalastajaa Joka kaiken ikänsä oli saanut taistella ankaraa taistelua Laatokan hurjia laineita ja elämänsä kovaa kohtaloa vastaan Taistelussa niukasta toimeentulosta ja vastoin käymisistä oli hänen luonteensa ka raistunut melkein voisi sanoa raais tunut Niinpä nytkin kiroili hän huo noa kalansaalista ja vanhuuttaan "Olisipa edes se poika Janne vä hän auttamassa niin menisihän tä mä elämä vielä Mutta hänkään ei ole täällä Antautui poloinen niiden kapinallisten sakkiin ja saa nyt istua vankina Ei totellut meidän varoi tuksia eikä kieltoa ettei lähtisi maailmalle Siellä aina sattuu jota kin Olisi elänyt vaan täällä van hempiensa kanssa jos kohta tämä elämä ei mitään helppoa ole Kaik ki voimansa sitä täytyy maailmalla kin uhrata ennenkuin leipänsä saa Sekaantui poloinen siihen roistojen kapinaan" "Elähän häntä nyt soimaa" kielte li vaimo "En minä usko että Janne olisi roisto Hänellä on hyvä sydän joka ei kenellekään pahaa tahdo Näin usein kuinka hän yksikseen is tui kalliolla ja katseellaan seurasi ulapalla leijailevia kalalokkeja ja pu hui jostakin vapauden kaipuusta Hän' lapsi olisi tahtonut olla yhtä puhdas ja vapaa kuin kalalokki ava ruudessa Hän el hennonut tappaa pienintäkään elävää eikä toivonut ke nellekään pahaa" "Mutta kuitenkin sanovat ihmiset kylällä että kaikki jotka ottivat osaa kapinaan ovat roistoja" Herra sen yksin 'tietää huokasi vanha kalastajan vaimo laskeutues saan ryysyiselle vuoteelleen Ulkona oli jo alkanut valjeta kesäi nen aamu kun he nukkuivat II Kapea kivikkoinen metsäpolku puikkelehtii matalakasvuisen _ männi kön sisällä pistäytyen viimein aivan Laatokan rantaan Tämä oli oiko tie Korven kylästä kalastaja Janna Salaman mökille Harvoin sitä oli kuljettu sen näki ruohoista joita ' kasvoi keskellä polkua Ainoastaan kerran tai pari kertaa kuukaudessa kävi Salaman väki Korven kylässä ostoksillaan kulkien polkua pitkin ja muita kulkijoita ei ollut Nyt kulki polkua pitkin mies jon ka kasvot olivat harmaat ja vaatteet repaleiset Hänen käyntinsä oli hor juvaa ja vaivalloista Hän rupe si katselemaan edessä aukenevalle ulapalle Oli varhainen aamuhetki Auringon säteet kultasivat hienosti karehtivaa veden pintaa Taivaan rannalla välkkyivät luostarin tornit Kulkija hän oli Janne Salama ei ollut kuuteen vuoteen käynyt näillä tienoilla Ja siksi lähestyi hän epä röiden niitä paikkoja joita hän oli lapsena juoksennellut ja jollia hän o 11 elämää arvioinut Niin nyt hän palasi rakkaille rantakallioille nään tymäisillään olevana sielultaan jär kytettynä miehenä Hän oli ollut kapinavankina Lapsena haaveiltu kultainen va paus ja kaikkien ihmisten kesken vallitseva hyvä sopu on ollut vaan kauniisti kimalteleva kupla joka on särkynyt Sellaisella kuvittelulla ei ole oikeastaan todellista pohjaa So pu kaikkien ihmisten kesken on vie lä ihanne kaunis ihanne johon saat taa uskoa vain ilmassa kalalokkien taivoin leijailevat utopistit - Tämän oli Janne tullut tuntemaan sillä ajalla kun hän oli ollut maail malla Hän lähti sydän täynnä kau niita aatteita ja ihania tulevaisuuden kuvia hän uskoi ihmisessä löytyvään hyvään hän uskoi että elämä maail malla kulkee samaa latua kuin täällä Laatokan rannalla Täällähän elämä on niin yksinkertaista (Jatkoa kuudennella sivulla) Osoite-ilmoituksia ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joka torstai klo 2 ip 713 K lst St — Tervetuloa ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk set pidetään osaston talolla joka torstai ilta kello 8 Osote: 262 Taylor Ave HOQUIAM1N S S O ompeluseuran ko koukset pidetään osaston talolla Abjolaa sa joka torstai kello 2 jpp Osote: 315— lOtb St Hoquiam Wash PORTLANDIN 3 S Osaston ompeluseuraa kokoukset pidetään osaston talolla joka toinen torstai-ilta kello 8 — Osote: 711 Montana Ave HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään jokaisen viikon torstaina kello I jpp Huom I Kabvia saatavana loka ko kouksen loputtua VVAUKEGANIN III 8 8 O viralliset kokoukset pidetään Joka kuukau den enslmäisenä ja kolmantena sun nuntaina alkaen klo 2 ip — Osaston ompeluseuran kokoukset ovat Joka tei nen torstai alkaen klo 2 Jpp ' via kokouksen loputtua