No 25
Tiistaina kesäkuun 22 p — Tuesday June 22
par- !
Muistelmia lapsuus
ajoilta Suomen lahden rannalla Viipurin
edustalla sijaitsee pieni saari Saa
ren läntiseltä sivulta kulkee kapea
salmi joka katkaisee yhteyden man
nermaasta Tuon saaren kaikki niemekkeet
ja lahden poukamat ovat minulle
tuoreessa muistossa huolimatta sii
tä vaikka olenkin ollut Jo niistä lap
suuden muistojen kummuista eroi
tettu lähes kaksikymmentä vuotta
Silmiini näkyvät ne vielä kuin ku
vastimesta Eikä ihmekään ovathan lapsuus
vuodet keveämpiä hetkiä ihmiselä
mässä Lapsena emme osaa kuvitel
lakaan elämän todellisuutta sen
vastuksellista kulkua mutkaisella po
lulla Lapsuus on ihanaa perhoselä
mää vapaata ihanteellista — ai
naista kesää Ei silloin ymmärrä
ajatella mitään elämän huolista eikä
siitä että meidän tulee alkaa taival
tamaan ohdakkeista tietä Suuri maa
ilma joka kuitenkin tempaa pyörtei
siinsä pakoittaa kulkemaan määrät
tyä suuntaa
Lapsellinen hymy kasvoilla ma
hääräiltiin ja leikittiin kuin kalan
poikaset tyynessä lahdessa Leikki
välineinä oli meillä laivoja joilH
seilailtiin ja kuljetettiin lasteja Ai
na keväisin vajitsimme keskuudes
tamme luotsit jotka "reimasivat"
veden kulkuväylineen ja ohjasivat
mukamas laivoja että ne eivät haak
sirikkoutuneet salakareihin Syy
miksi me käytimme tämäntapaisia
leikkivälineitä johtui siitä että saa
ren asukkaat olivat kalastaja-kansaa
Kalastus oli näiden saaristo
asukkaiden pääelinkeinona Sitä me
lapset matkittiin leikkimällä
Saaren itäisellä rannalla oli lastaus-satama
josta vietiin puutavaraa
satoja laivalasteja kesässä
"Ulkomaalaisia" rahtilaivoja seisoi
monta rinnan Niistä me iltasin
kuljetimme merimiehiä maihin ja
sieltä takaisin Siten vähitellen kiin-
nyttiin merielämään
Se tuntui meistä reippaalta ja
iloiselta kun saimme olla merimies
ten seurassa kaiket illat
Sepä vasta lumosikin poikasten
lapselliset mielet Tempasi tämä tou
hu meidät mukaansa kokonaan Voi
miten olimmekaan ihastuneet meri
elämään! Siihen meille lopulta aukesi tilai
suus Olimme itse alkaneet toteut
taa niitä toiveita joista niin usein
lapsena haaveilimme 'Niin saimme
yksi toisensa perään lähteä ulapalle
Siis monivuotiset lapsuuden unel
mat toteutuivat
Lapsuus! Silloin ei vielä monen
tarvitse kärsimysten maljasta mais
taa mutta vuosien kuluessa täytyy
usean se malja pohjaan kallistaa
Melkein poikkeuksetta tuomitaan
merielämä turmiolliseksi Niin teh
dään asiaa syvemmältä tutkimatta
Merimiehiä arvostellaan raakoina
sydämettöminä olioina Tämä on y
Ieensä väärä tuomio
Useinkin omaavat meripojat tun
nerikkaan sielun huolimatta siitä
että he maihin päästyään joskus
iloitsevat liiaksi elävät lyhyesti ja
leveästi
Sitä ei sovi ihmetellä Oltuaan kuu
kausimääriä eroitettuna ihmisistä
jouduttuaan taisteluun luonnon voi
mien kanssa myrtyy mieli ja pakos
ta kaipaa jotain vaihtelua iloa
Heidän luonteensa siten vilkastuu
vastaanottaessaan uusia vaikutelmia
Niin pysyy merimiehen mieli hilpeä
nä Elämää eletään ainoastaan päivä
kerrallaan
Niin raakalaisina ja ala-arvoisina
kuin meriväkeä yleensä pidetään
ovat ne kuitenkin suurina tekijöinä
olleet kaikkien aikojen kauppa- ja
liike-elämässä
r
Nuorten Osasto
-
Ajatelkaapa miten olisi asiat jos
ei merimiehiä ja merijiikjennfettä
olisi?
Maailman kauppa tavaran vaih
to y m siihen kuuluvat seikat jos
otetaan huomioon mitä se vaikuttai
si ellei niitä olisi? v
Vertaukseksi ajateltakoon nykyi
nen poikkeustilanne Venäjään näh
den Me tiedämme että Euroopan
kapitalistit ovat saarrollaan eroitta
neet Venäjän pois muusta maail
masta Siitä on tavallaan monet seu
raukset nähtävissä
Vaikka Venäjä onkin suuri maa
ja rikas- maa kärsii se paljon meri
liikenteen seisauksesta —
Päätelmäksi voimme sanoa että
merimiehet ovat tärkeinä korrenkan
tajina mailman yhtenäisessä suures
sa muurahaiskeossa
O F K— i
Kotiintulo
i
Laatokka lepäsi peilityynenä
Syyskesän hiljainen hämäryys las
keutui verkalleen tienoolle kietoen
tummaan verhoonsa kaikki
Kun vielä korkeammilla rantakal
lioilla kimalteli laskevan auringon
viimeiset säteet näkyi kaukaa ula
palta jotakin kullan hohtavaa Sa
kimalteli niin terävästi ja heijasteli
pitkiä juovia tyynelle vedenpinnalle
Sieltä näkyi Valamon luostarin kul
taiset kupoolit jotka hohtivat kuin
sula kulta auringon säteiden niihin
sattuessa
Rannalla aivan lähellä Janne Sa
laman pientä kalastajatupaa seisoi
vanha nainen ja vähän kauempana
hänestä hennolta näyttävä nuori tyt
tö He olivat molemmat päivän polt
tamia Hiljaa puhelivat he keske
nään ja tähystelivät merelle josta
näkyi pieni valkea purje Oli jo ai
van tyyni joten purjeet lepattivat
velttona ja vene näytti seisovan ai
van paikoillaan Kuitenkin saattoi
huomata että se pyrki katselijoita
kohden
"Kas kun piti tulla aivan tyyni
Eihän se isäsi nyt pääse ennen puol
ta yötä kotia" sanoi vanha vaimo
Hän oli kalastaja Janne Salaman vai
mo ja nuori tyttö hänen vieressään
oli hänen tyttärensä
"Niin tuli" sanoi tyttö puuhaillen
kalakorien nostelemisessa ja siivoil
lessaan kalanjätteltä sileältä kalliol
ta Tuntui voimakas kalan haju Ka
lalokit leijailivat ympärillä ja iskivät
tuontuostakin kalliolle tavottaakseen
kalanjätteitä
Kalastajan vaimo hän oli jo san
gen vanha luultavasti kuudenkym
menen vuoden käveli hiukan köyrys
sä kantaen suurta kalakoria verkko
katokseen Hänen kasvonsa olivat
kurttuiset ja laihat mutta kuvastui
niistä silkeä voima ja tarmo Hän
oli koko elämänsä ajan tai ainakin
sen ajan elämästään kun hän kyke
ni jotain työtä tekemään elänyt täs
sä samassa paikassa Yhdessä olivat
he miehensä Jannen kanssa raken
taneet tuon tuvan jonka seinät jo
ovat käyneet rosoisiksi ja harmaiksi
Nuoruutensa päivinä silloin kun hei
dän elämänsä välkkyi ja säteili kuin
Laatokan vesi kirkkaassa auringon
paisteessa perkasivat he pienen puu
tarhan kallioiden väliin aivan tuvan
viereen oli istutettu kukkapensaita
ja köynnöskasvit kiemurtelivat pitkin
seiniä ylös katon harjalle saakka
Kun kesä oli kauneimmillaan ja tu
van ympärille istutetut kukat ja hyö
tykasvit rehottivat täyteläisinä istui
vat he hän ja hänen miehensä Jan
ne Salama pienellä verannalla Edes
sä välkkyi Laatokan 1 rkas suolaton
vesi ja taivaan rannalla kultaiset ku
poolit Kalalokkien iloinen kfrkuna
ja veden solina rantakivikolla soi
niin tutunomaiselta
Tätä oli kestänyt monta vuotta ja
he olivat jo vanhettuneet He eivät
sitä itse ollenkaan huomanneet kun
nes eräänä päivänä sanoi James:
'IKatsos kun tuo meidän poikamme
Janne on tullut jo suureksi Ihan
kohta hän on minun mittaiseni Huo
menna voi hän lähteä kanssani me
relle kalastelemaan Olen alkanut
tuntea itseni niin väsyneeksi toisi
naan" )
Ja he katsoivat toisiaan ja kumpi
kin huomasi syviä vakoja toistensa
ahavoituneilla poskilla
Siitä saakka sai Janne seurata i
säänsä kalastusretklllä Laatokalla
Hän oli silloin täyttänyt 8 vuotta
Kalastusretket olivat pojan toivo
tuimpia matkoja Istua pienessä ve
neessä ja kiikkua mahtavilla laineil
la aavalla ulapalla ja katsella kala
lokkien iloista leijailua korkean sini
sen taivaan alla oli hurmaava nau
tinto Ihan olisi tahtonut siiville ko
hota ja nuolena liidellä keveästi ja
huolettomasti kuin valkosllpinen ka
lalokki Pojan puhtaaseen lapsen
sieluun imeytyi pois lähtemättömästi
vapauden tunto
Iltasella väsyneenä kotiin tultua
auttoi äiti heitä molempia kalakorien
kantamisessa ja verkkojen vajaan a
settamisessa Myöskin Jannen sisko
puuhaili heitä auttamassa vaikka oli
kin parisen vuotta Jannea nuorempi
Äiti oli keittänyt kahvia ja kantoi
kahvipannun verannalle Yltympäri
verhosivat köynöskasvit seiniä ja
kaikki aukkopaikat peittyivät niiden
lehdistä
Salama-vanhempien laihoilla kas
voilla lepäsi rauhallisuus 'ja työn
tuottama ilo
Äiti hyväili poikaansa ja kertoili
hänelle hyviä opetuksia Kun tuli
yö toivotti hän hänelle hyvää yötä
Kun poika oli jo viidentoistavuo
tias sanoi hän vanhemmilleen että
nyt hän lähtee avaraan maailmaan
Ja niin hän lähti Eikä palannut
ennenkuin kolmen vuoden perästä
Silloinkin viipyi hän ainoastaan muu
tamia päiviä ja lähti taas takaisin
eikä sen jälkeen ole palannut
Yön yhä hämärtyessä kävelivät äi
ti ja tytär rannalla ja tähystelivät
verkalleen lähestyvää venettä
"Kylläpä nyt varmaan isäsi vä
syy kun täytyy noin pitkä matka
soutaa" sanoi äiti
Hetken katseltuaan ulapalle meni
vät he sisälle
Puolen yön aikana tuli Janne Sa
lama kotiaan
Hän oli sangen väsynyt pitkästä
soutamisesta Vaivaloisesstl riisui
hän märät vaatteensa päältään Ja pu
heli verkalleen Vaimonsa keitti kah
via ja auttoi parhaansa mukaan van
haa kalastajaa Joka kaiken ikänsä
oli saanut taistella ankaraa taistelua
Laatokan hurjia laineita ja elämänsä
kovaa kohtaloa vastaan Taistelussa
niukasta toimeentulosta ja vastoin
käymisistä oli hänen luonteensa ka
raistunut melkein voisi sanoa raais
tunut Niinpä nytkin kiroili hän huo
noa kalansaalista ja vanhuuttaan
"Olisipa edes se poika Janne vä
hän auttamassa niin menisihän tä
mä elämä vielä Mutta hänkään ei
ole täällä Antautui poloinen niiden
kapinallisten sakkiin ja saa nyt istua
vankina Ei totellut meidän varoi
tuksia eikä kieltoa ettei lähtisi
maailmalle Siellä aina sattuu jota
kin Olisi elänyt vaan täällä van
hempiensa kanssa jos kohta tämä
elämä ei mitään helppoa ole Kaik
ki voimansa sitä täytyy maailmalla
kin uhrata ennenkuin leipänsä saa
Sekaantui poloinen siihen roistojen
kapinaan"
"Elähän häntä nyt soimaa" kielte
li vaimo "En minä usko että Janne
olisi roisto Hänellä on hyvä sydän
joka ei kenellekään pahaa tahdo
Näin usein kuinka hän yksikseen is
tui kalliolla ja katseellaan seurasi
ulapalla leijailevia kalalokkeja ja pu
hui jostakin vapauden kaipuusta
Hän' lapsi olisi tahtonut olla yhtä
puhdas ja vapaa kuin kalalokki ava
ruudessa Hän el hennonut tappaa
pienintäkään elävää eikä toivonut ke
nellekään pahaa"
"Mutta kuitenkin sanovat ihmiset
kylällä että kaikki jotka ottivat osaa
kapinaan ovat roistoja"
Herra sen yksin 'tietää huokasi
vanha kalastajan vaimo laskeutues
saan ryysyiselle vuoteelleen
Ulkona oli jo alkanut valjeta kesäi
nen aamu kun he nukkuivat
II
Kapea kivikkoinen metsäpolku
puikkelehtii matalakasvuisen _ männi
kön sisällä pistäytyen viimein aivan
Laatokan rantaan Tämä oli oiko
tie Korven kylästä kalastaja Janna
Salaman mökille Harvoin sitä oli
kuljettu sen näki ruohoista joita
' kasvoi keskellä polkua Ainoastaan
kerran tai pari kertaa kuukaudessa
kävi Salaman väki Korven kylässä
ostoksillaan kulkien polkua pitkin
ja muita kulkijoita ei ollut
Nyt kulki polkua pitkin mies jon
ka kasvot olivat harmaat ja vaatteet
repaleiset Hänen käyntinsä oli hor
juvaa ja vaivalloista Hän rupe
si katselemaan edessä aukenevalle
ulapalle Oli varhainen aamuhetki
Auringon säteet kultasivat hienosti
karehtivaa veden pintaa Taivaan
rannalla välkkyivät luostarin tornit
Kulkija hän oli Janne Salama ei
ollut kuuteen vuoteen käynyt näillä
tienoilla Ja siksi lähestyi hän epä
röiden niitä paikkoja joita hän oli
lapsena juoksennellut ja jollia hän o
11 elämää arvioinut Niin nyt hän
palasi rakkaille rantakallioille nään
tymäisillään olevana sielultaan jär
kytettynä miehenä Hän oli ollut
kapinavankina
Lapsena haaveiltu kultainen va
paus ja kaikkien ihmisten kesken
vallitseva hyvä sopu on ollut vaan
kauniisti kimalteleva kupla joka on
särkynyt Sellaisella kuvittelulla ei
ole oikeastaan todellista pohjaa So
pu kaikkien ihmisten kesken on vie
lä ihanne kaunis ihanne johon saat
taa uskoa vain ilmassa kalalokkien
taivoin leijailevat utopistit
- Tämän oli Janne tullut tuntemaan
sillä ajalla kun hän oli ollut maail
malla Hän lähti sydän täynnä kau
niita aatteita ja ihania tulevaisuuden
kuvia hän uskoi ihmisessä löytyvään
hyvään hän uskoi että elämä maail
malla kulkee samaa latua kuin täällä
Laatokan rannalla Täällähän elämä
on niin yksinkertaista
(Jatkoa kuudennella sivulla)
Osoite-ilmoituksia
ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura
kokoontuu joka torstai klo 2 ip 713 K
lst St — Tervetuloa
ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk
set pidetään osaston talolla joka torstai
ilta kello 8 Osote: 262 Taylor Ave
HOQUIAM1N S S O ompeluseuran ko
koukset pidetään osaston talolla Abjolaa
sa joka torstai kello 2 jpp Osote: 315—
lOtb St Hoquiam Wash
PORTLANDIN 3 S Osaston ompeluseuraa
kokoukset pidetään osaston talolla joka
toinen torstai-ilta kello 8 — Osote: 711
Montana Ave
HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset
pidetään jokaisen viikon torstaina kello I
jpp Huom I Kabvia saatavana loka ko
kouksen loputtua
VVAUKEGANIN III 8 8 O viralliset
kokoukset pidetään Joka kuukau
den enslmäisenä ja kolmantena sun
nuntaina alkaen klo 2 ip — Osaston
ompeluseuran kokoukset ovat Joka tei
nen torstai alkaen klo 2 Jpp '
via kokouksen loputtua