Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, May 04, 1920, Page 2, Image 2

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    1
Tiistaina Toukokuun 4 p — Tuesday May 4
No 18
VELKA
Kirj Jaques Normand
(Suom ranskasta Kuluttajani
lehdelle)
— Miksi ette lainkaan ota osaa
seuraelämään? kysymme muuta
mia vuosia sitten kreivi R:ltä
joka ollen upporikas unkarilainen
oli hyvin tunnettu Pariisissa
Kaikki ovet ovat teille avoinna
Kaikki olisivat onnellisia voides
saan ottaa vastaan teidät Olet
te enemmän pariisilainen kuin
me pariisilaiset Teidän pitää
tulla meikäläiseksi !
— Esitän teidät Jockeyklubis
sal — Ja minä Epatant'issa
— Ei ei hyvät herrat — vas
tasi hiljaisesti kreivi — Se olisi
hyödytöntä
— Pah! Te tulisitte luke
maan sanomalehtiä töytäisitte
ystäviä Sitten hiukan pakinaa
viiden ja seitsemän välillä
— Ja päivällinen
— Ja biliaardi
— Ja silloin tällöin pieni peli
eräkin Kreivin otsa synkistyi ja hän
sanoi äkkiä melkein tylysti:
— Älkää vaatiko! Ei milloin
kaan !
Katsoimme toisiimme häm
mästyneinä Tällainen lyhyt kor
kea äänensävy kuului niin vä
hän hänen tapoihinsa Ei ku
kaan meistä vielä ollut nähnyt
tämän hiljaisen synkkämielisyy
teen asti uneksivan luonteen syt
tyvän — eikä mikään näyttänyt
voivaan poistaa tätä epämääräis
tä surunvoittoisuutta
Hän ymmärsi hämmästyksem
me ja heti hän selittikin syyn
käyttäytymiseensä
— Anteeksi olen käyttäytynyt
kuin narri Olen ihuonosti vas
tannut teidän niin hyväätarkoit
taviin ehdotuksiinne Niin o
lette herättänyt minussa surullisen-muiston
Ei hyvät ystävät
en milloinkaan yhdy jäseneksi
mihinkään klubiin Ja miksei
sen kerron teille tyydyttääkseni
herännyttä mielenkiintoanne Sil
loin käsitätte kiivastumiseni ja
toivon teidän suovansen minulle
anteeksi
Kreivi huokasi nojasi harmah
tavan päänsä tuolin selkänojaan
ja alkoi puhua hitaasti hiljaisel
la ja hiukan yksitoikkoisella ää-
neliä silmien harhaillessa ikään
kuin eksyneinä muistin hämäräs
sä — Olin silloin kahdenkymme
nen vuoden vanha nyt olen
irtelkeein viidenkymmenenkah
deksan kertomus on vanha
niinkuin näette ja kuitenkin se
on jättänyt minuun niin syvän
vaikutuksen että se tuntuu mi
nusta melkein eliseltä
Pariisissa eljn kaksikymmentä
vuotta täytettyäni sangen kevyt
mielisesti' Olin hävittänyt kai
ken haltuuni joutuneen omaisuu
teni joka kuitenkin oli ollut mel
koinen Suorittaakseni pelivel
kani — sillä peli oli suurin into
himoni — oli minun täytynyt
turvata isääni Hän oli maksa
nut sanomatta sanaakaan Mut
ta tämä pyyntöni oli tuottanut
minulle niin paljon tuskaa että
olin vannonut tapahtui mitä hy
vänsä olla sitä milloinkaan uu
distamatta Suoritettuani kaikki laskuni
" jäi minulle noin kahdeksankym
mentä tuhatta frangia Päätin
panna ne altiiksi pelissä Jos
voittaisin koettaisin jälleen al
kaa kaiken uudestaan jos me
nettäisin hyppäys ikuisuu
teen Kahdenkymmenen vuoden
iässä oli se hiukan aikaista mut
ta päätökseni oli peruuttamaton
eikä mikään olisi voinut saada
minua siitä luopumaan
Lähtiessäni oopperasta kulin
jalkaisin iltaseuraani sillä silloin
olin jäsenenä useassa klubissa
Oli kylmä synkkä ja sateinen
maaliskuun yö Saavuttuani isol
le torille huomasin suuret valais
tut ikkunat jotka näyttivät mi
nusta punaisen kaulushaikaran
silmiltä Taustalla mustat var
jot liikkuivat edestakaisin
Sanoin itsekseni : "Tuolla pe
laan viimeisen pelini"
Ja kiiruhdin kulkuani
Juuri kun olin astumassa ajo
portista sisään olin vähällä kom
pastua katukäytävällä seinustal
la makaavaan tummaan ihaa
muun Tarkastin sitä
Se oli noin kahdentoista ikäi
nen pieni kerjäläinen oka rää
syihin kietoutuneena nukkuu no
jaten päätään nurkkakiveen Ar
meliaisuudesta mutta myös tai
kauskon valtaamana — sillä elä
mästänihän minä nyt ajoin pela
ta — otin louisdorin taskustani
ja pistin sen hänen käteensä
Hänen silmänsä tuskin avau
tuivat hän muitisi epäselvästi kii
tokseksi! ja sormet puristautui
vat kultarahan ympärille Käsi
painautui rinnalle ja hän nukahti
syvään uneen
Muutama minuutti senjälkeen
olin pelisalissa Siellä oli vain
kymmenisen pelaajaa mutta he
olivat sangen kiihkoisia
Alussa pelasin onnellisesti
Voitin tuhat lourista Epäile
mättä pienelle raukalle osoitta
mani armeliaisuus tuotti minulle
onnea Mutta pian onni kääntyi
Te tunnette itse sen joko e
nemmän tai vähemmän On tar
peetonta kuvailla tuota pelikuu
metta voiton ja tappion vaihte
lua jotka saavat mielemme kuo
huntaan ja yhä uudistuvaa toi
voa ja pelkoa Ajat ja ihmiset
voivat muuttua mutta -pelaajat
ovat muuttumattomia
Kello kahden aikaan oli minul
la kasituhatta frankia Uskalsin
ne yhden heiton varaan
Kaadoin kahdeksan Luulin
pelastuneeni
Pankinpitäjä kaatoi yhdeksän
Olin hukassa
Kohottauduin täydelleen halli
ten itseni mutta sisimmässäni
tuntuvasti mielenkuohun val
lassa — Korvaus huomenna! lausut
tiin minulle joka taholta
— Niin niin Huomenna!
Huomenna missä olisin 'huo
menna ?
Joku asettui jättämälleni pai
kalle — Sekoittakaa kuului pankin
pitäjän yksitoikkoinen ääni
Ja peli jatkui
Pukuhuoneessa ojennettiin mi
nulle turkkini Pukiessani koho
tin katseeni ja näin kuvani pei
lissä Olin valkea kuin lumi
Laskeuduin alas hämärästi va
laistuja portaita Alhaalla nuk
ku muutamia palvelijoita pen
keillä Eräs heistä nousi ohikul
kiessani toiset eivät liikahta
neetkaan Kaikki yksityisseikat
ovat tavattoman tarkasti muistis
sani Sytytin sikarin "Viimei
sen" ajattelin
Olin muutamia askeleita klu
bista Aikeeni olivat määrätyt
Neljännestunnin kuluttua kaikki
olisi ohi
Raskas portti sulkeutui taka
nani Olin ulkona Yön terävä
kosteus jääti kasvojani Kuljin
muutamia askeleita Ajatuk
siini vaipuneena oli vähällä ku
ten tullessanikin komppastua pei
neen kerjäläiseen Pelikiihkossa
ni olin hänet täydelleen unohtanut
Lapsi ei ollut liikahtanut Hän
nukkui yhä tyynenä käsi sydä
mellään vaistomaisesti puristaen
rahaa jonka olin hänelle anta
nut 'Mieletön ajatus juolahti pää
häni Ken tietää? Onni on vaih
televa Tällä rahalla voin vielä
pelata voittaa kaiken mitä olen
hävinnyt Tämä niin kauan viat
tomassa kädessä ollut kultaraha
ehkä muuttuu taikakalukseni
Niin!: Mutta senhän olin an-
tanut lapselle alntfuna ja olisi kel
votonta riistä se häneltä takaisin
Mutta minä voittaisin En voi
si muuta kuin voittaa Ja silloin
antaisin sen hänelle takaisin kol
minkertaisesti — nelinkertaises
ti—satakertaisesti Kuten rikollinen katsdin ym
pärilleni Ei ketään ! Kumarrun
lapsen yli Avaan varovasti hä
nen pienet sormensa Näen kiil
tävän kultarahan ja tartun sii
hen Palaan pelisaliin ja heitän
rahan vihreälle veralle —
Kreivin puhe oli vähitellen
kiihtynyt Hänen tähän asti liik
kumattomat ja kylmät kasvonsa
olivat saaneet surun ilmeen Hän
jatkoi kuumeentapaisella äänellä
vähä väliä pysähdellen :
— Voitan kerran kaksi
kertaa Heti ajattelen hyvittää
pientä kerjäläistä tällä odotta
mattomalla voitolla Antaa hä
nelle muutamia louis'ta Jat
kakaamme Heti lähden
heti Ja minä pelaan vielä ja
voitan yhä yhä Ja aika kuluu
Kello tulee kolme Olen voitta
nut kaksisataa tuhatta frangia
Toiset pelaajat pyytävät armoa
Otan kaksi täyttä kourallista
rahoja ja laskeudun nopeasti por
taita Pieni raukkani ! Kuinka
hän ilahtuukaan! Mikä kaunis
unelma ! Ja sitten pidän hä
nestä huolta vast'edes koko
hänen elämänsä ajan hän tu
lee onnelliseksi Hän on minut
pelastanut
Kuljen nopeasti portaita
juoksen sydän sykkien niin että
se on haljeta ja ojennetuin käsin
Ei ketään !
Ei se ei ole mahdollista ! Hän
oli siellä siitä on vain pieni het
ki Katson ympärilleni Synk
kää ja kylmää toria valaisevat
aamukoiton ensi säteet Missä
on pieni kerjäläiseni kaitselmuk
seni ja pelastukseni?
Joku kulkee ohi Kysyn hä
neltä Hän katsoo minuun häm
mästyneenä Hän ei ole mi
tään nähnyt Hän arvelee ole
vansa tekemisissä mielipuolen
kanssa jouduttaa askeleitaan ja
katsoo Missä on hän? Min
nepäin on hän lähtenyt? Oikeal
le? Vasemmalle? Riennän um
pimähkään katuja pitkin Ei
ketään ! Onko minun mahdoton
ta löytää häntä? Mutta silloin
olen varas Niin! Olen aivan
yksinkertaisesti häneltä varasta
nut Kerran rahan hänelle an
nettuani kuului se myös hänelle
Ja ottaa se häneltä ! Olin varas
Ja ajatella että minulla nyt oli
käsissäni millä tehdä hänet on
nelliseksi Ja että hän olisi on
nellinen koko elämänsä jos hä
net löytäisin
Minut neuvotaan poliisiviras
toon Odotan monta tuntia toi
miston avaamista Vihdoin mi
nut otetaan vastaan Kerron ta
pauksen Annan epämääräiset
— pienokaisesta Otetaan sel
koa ryhdytään välttämättömiin
toimenpiteisiin Itse lähdin maa ~
seudulle Otan selvää köyhim
mlistä ja epäiltävimmistä kaupun
ginosista toivoen yhä että sat
tuma antaisi minun löytää hä
net Viikko vierii ja toinen
kin Ei mitään tietoa poliisivi
rastosta enkä itse pienintäkään
jälkeä löydä en pienintäkään!
Ajattelin epäilemättä että vä
syin pian näihin tuloksettomiin
etsimisiin ja ipklin kaikkea toi
voa kadonneena En suinkaan
Minulla oli vain yksi ajatus:
löytää tämä lapsi ja antaa hänel
le mitä olin hänelle velkaa Sil
lä minä olin hänen velallisensa
eivät mitkään ihmisten päätelmät
voineet minulle todistaa päinvas
taista Ja ken tietää? 'Enkö
ollut vieläkin enemmän syylli
nen? Raha jonka olin hänelle
antanut ja sitten ottanut olisi
kenties1 hänellekin tuonut pelas
tuksen se olisi kenties pelas
tanut hänet kurjuudesta varjel
lut häpeästä Oikeaan aikaan
tulleella almulla saattaa joskus
' olla suuri vaikutus koko elämään
Olen vain etsinyt etsinyt yhä
jo kolmekymmentä vuotta
enkä ole mitään löytänyt
Pieni raukkani on epäilemättä
kuollut Tai vielä pahempaa
Ja ajatella että ehkä olen hänel
le puhunut
Ilman onnellista sattumaa en
löydä häntä milloinkaan ' Suori
tan kuitenkin velkani Jos en
voi sitä feehdä yhdelle maksan
sen monille Olen jäänyt nai
mattomaksi Hallitsen täydel
lisesti omaisuuteni johon myös
on tullut lisäksi isänperintöni
Jos en ennen kuolemaani löydä
kadonnuttani niin sen sijaan
teen monet onnellisiksi Siinä
kaikki! —
Kreivi vaikeni hetken Sitten
hän pudisti päätään ikäänkuin
karkoittaakseen sieltä synkät a
jatukset ja virkkoi hieman suru
mielisesti hymyillen:
— Käsitätte nyt ystäväni
miksi en halua ottaa osaa seura
elämään Siihen on aiheena lu
paukseni jonka olen tehnyt ken
ties liiallisen epäilyksen hetke-
nä mutta niinkuin ymmärrätte
pysyn siinä peruuttamattomasti
minkä olette jo huomanneet pie
nestä tuimuuden puuskastani
--
En nähnyt kreiviä kolmeen
vuoteen Hän matkusti nähtä
västi paljon '
Äskettäin avatessani sanoma
lehteä osuivat silmiini seuraavat
muutamat rivit:
- "Pestistä ilmoitetaan että krei
vi R on kuollut Testamentin
mukaan hän lahjoittaa suuren o
maisuutensa Pariisin köyhille"
Hän ei ollut löytänyt pientä
kerjäläistään
UUTTA HISTORIAA LUODESSA
Pois menneisyyden lehti siirtyy
ja uuden kääntää - käsin känsäisin
työn valta hallitsija mahtavin —
Nyt uudet teot historiaan piirtyy
Vuossadat kahlehia kantoi
työ raatoi tyytyi orjan osahan
ja rikkaudet suuret mailman
se teoillansa mailmalle antoi
Mutt' kasvoi laiskurien päivät
ne söi ja joi ja piti juhliaan
ne historian peitti loistollaan
kun unhotukaiin orjain teot jäivät
Mutt' nousi TYÖ! Jättiläinen
nous' maasta mahtavana kuohahtain
ja vallan laiskurien juhlivain
se kaatoi kuni myrsky tuhatpäinen!
Se kaatoi vallan kaatui valtias
ja nosti orjan ihmisejämähän
Ja orjat nosti sortunehen pään
kun alkoi aika uusi onnekas
Eemeli Rautiainen
H-
H I I 1 f ! I j
+ NEW YORKIN SUOM NAI8TEN
% OSUUSKOTI %
+ JA PAIKANVÄLITY8-TOIMI3TO +
+ 241 Lenox Ave & 122 8t +
+ +
+ Telefooni: 813 Mornlnj aido +
l-H H H M I 1 I 1 I I M-H-H-M--M-+
~~ - — -