8
l p sille ja
Nuorisolle
Teto vafaa on feto voimaa on
Tieto yön lapset yhtehen kerää
Se nuoriso vahva on voittamaton
Joka tiedon hengessä herää
6
YHTEISHAUDALLA!
Kirj Svea-täti
Aurinko oli noussut jo pohjolan
taivaalle näytti siltä että oli tulossa
ihrna kevätpäivä ja lapset siitä jo
riemulla puhuivat päälle pukiessaan
Sillä olihan nyt sunnuntai ja hellun-tai-juhla
jota Suomessa niin suu
resti vietetään Torpanväki oli hyvin
vaitelias paitsi nämä lapset ja olihan
nyt Taipaleen torpassa enempi väkeä
kuin tavallisesti Sota joka vuosi
sitten oli riistänyt monelta omaiset ja
hävittänyt tuhansia nämä onnettomat
perheet koettivat etsiä turvaa toisten
osatovereitensa luona Ja hyvä oli
sopu heidän keskellään vaikka tor
passa olikin nyt kolme leskivaimoa
ja yksi mies hän oli torpan vanha
isäntä ja heidän lapset joita oli kym
menen Ahdas tosin oli pienessä tu
pasessa mutta sopu antoi hyvin ti
laa Ja lapsetkin sopivat erinomai
sen hyvin yhteen Oli kuin jokin
näkymätön käsi olisi sitonut heidät
yhteen He tunsivat kuin olisivat
vain veljiä ja siskoja keskenään ja
olisivat kaikki jäseniä yhden suuren
perheen Yhdessä he taistelivat vilua
ja nälkää vastaan yhdessä jaettiin
leipäpala ja yhteisesti hoivattiin sai
rasta Se näkymätön käsi joka sitoi
heidät yhteen oli sosalismi Ne joi
den vanhemmat olivat taistellessa so
sialismin puolesta omanmaan kapita
listia ja faki:an militarismia vastaan
menettämät hnkentä lahiareiden jul
man koalor lumon tyydyttämiseksi
heidän lcprn-n a nyt ponnistivat yh
teisvoimin eteenpäin pettuleipää jyr
sien toivossa että kerran kun he
tulevat suureksi niin he kostavat
isänsä ja äitinsä muihaajille
Kun oli saatu pikkusen syötyä rien
sivät lapset kedolle kukkia poimi
maan joka oli heidän lempityötään
nain sunnuntaisin Heidän siinä poi
miessa kesän ensikukkia huudahti
Kalle joka oli joukosta vanhin :
— Kuulkaas mennään ja koriste
taan yhteishauta jossa meidän isäm
me ja äitimme lepäävät 1
— Mutta eihän sinun isäsi hau
dasta ole tietoa kun lahtarit hänet
metsässä ampuivat ei äitisi saanut
tietää paikkaa mihin oli haidattu sa
noi siihen Onni jolta oli sekä isä et
tä äiti poissa Isä oli ammuttu met
sässä vaan toverit korjanneet yh
teishautaan Äiti joka oli ensiavun
antajain joukossa oli kuollut vanki
leirillä nälkään
— Niin isäni lepopaikkaa en tie
dä mutta tuolla yhteiskummulla le
pää monen leikki toverini u tai äiti j
minä menen ja koristan heidän hau
tansa teidän kanssanne — ja samal
la on ajatukseni isäni tuntemattomal
la haudalla sanoi Kalle
— Niin — mennään sinne yhteis
haudalle! huusivat lapset ikäänkuin
yhdestä suusta
Kylän syrjässä olevassa metsän lai
dassa oli suuri yhteshauta Siihen
olivat toverit haudanneet seudun pu
nakaartilaisia Tuo hauta näytti niin
kammottavan paljaalle eivät ristit ei
kä kukat sitä koristaneet sillä suo
jeluskuntalaiset olivat ottaneet työk
seen pitää huolta ettei haudalla saa
nut olla mitään merkkiä ja kukat
heti kun ne siihen ilmestyivät lakais
tiin po-8 — Talle kummulle olivat
lapset jo saapuneet Hiljaa huokail
len he sirottelivat kevään ensikuk
kia haudalle joka oli heidän yhteiset
omaisensa sulkenut poveensa
Vähitellen kertyi joukko vaan suu
remmaksi sillä kylän useat orpolap
set olivat saapuneet myös tuomaan
kukkia haudalle
Suojeluskuntalaiset tai lahtarit
joiksi heitä kansan keskuudessa nimi
tettiin olivat saaneet jo vihiä lasten
touhusta he olivat piilossa puiden ja
pensaiden takana ja salaa katselivat
noiden "pikku punikkien" touhuja
Kun lapset olivat haudan koristel
leet katselivat he työtään Usealle
valui kyynel poskelle — Niin siellä
lepäät isä ja äitini armas vaan mi
nä elän ja elän niin kauan kuin olen
nähnyt koston päivän koittavan tei
dän murhaajillenne sanoi Onni roh
keasti mutta surullisesti katsellen
hautakumpua
— Mutta jos lahtarit puhdistavat
tämän hautakummun — ja he tule
vat varmaan sen tekemään sanoi
Erkki
— Niin jos he sen tekevät niin
vannokaamme tässä että jos he la
kaisevat nämä kukat pois joilla o
lemme koristaneet isämme haudan
niin me joka päivä aamuvarhain tu
lemme ja koristamme sen taas sanoi
siihen Kalle
— Niin teemme! kuului huuto use
asta suusta
— Mutta lähtekäämme jo ja lau
lakaamme tuo laulu jota isämme ja
äitimme kuolemaan astuessaan lau
loivat: "Aaatteen puolesta" — — ja
nitn alkoivat isommat lapsista laulaa
ja hiljalleen laulaen poistuivat :
"Ken o'keutta puolustaapi
niin käyköön suojaan lippumme
Viel kerran totuus voiton saapi
se vahva ompi uskomme
On taistelumme pyhä jalo
myös vahva vihollinen on
vaan rivimme on peloton
kun turvamme on hengen valo
Siis aatteen puolesta
olkaamme urhokkaat
Mars eespain mars
ja vaikka kuolohon
on voitto meidän on
Heidän poistuessa jo näkyvistä hii
pivät lahtarit esille Heitä oli kym
menkunta Hölmistyen katsoivat he
toisiinsa ikäänkuin turvaa hakien kun
metsästä vielä kuului "pikku punik
kien" laulun sanat: "Mars eespäin
vaikka kuolon — on voitto meidän
on !"
— Mitä teemme? Kovin ne ka
karat uhkailivatl sai vihdoin eräs
heistä puhuttua
— Kyllä kai se on paras antaa
tuon haudan nyt olla niin kuin nc
sen laittoivat Jos ne rupeavat niitä
kukkia joka päivä tänne tuomaan
täytyisi tähän saada vakituiset vah
dit ja se tuottaisi vaan lisää kustan
nuksia sanoi siihen aliupseeri joka
sotilaita komensi
— Kyllä taitaa olla niin paras
kuin aliupseeri sanoo Kun nyt on
rauha ei noita punikkien kakaroita
uskalla edes ampuakaan muille varo
tukseksi sanoi toinen sotilas
ja harmista kynsivät päätään lah
tarit ja poistuivat
Niin sai lasten tuomat kevään ensi
kukat olla koristeena yhteishaudalla
elän suuressa mäessä niin paljon kun
haluttaa mutta sittenkin minulla
on ikävä Ihanneliittoon Minä olin
kolmannessa luokassa Ilianneliitossa
Worce s terissä vaan kun tulimme
tänne maalle niin minun piti jättää
Ihanneliitto
Minä olen 9 vuoden vanha ja kan
sakoulussa minä olen viidennessä
luokassa
Siis lopetan ja toivon hauskaa tal
ven loppua Tervehtien
Alice Freeman
LUDLOVV VT
Trveiset pikku lukijoille! Meille
tulee Toveritar ja minusta on oikein
hauskaa seurata niitä lukuja ja äi
sanoo että siinä on paljon opetta
vaisia kertomuksia
Täällä on ollut paljon lunta ja
kovat pakkaset Nyt meillä on kou
lulomaa ja minä saan lasketella mei-
AITKIN MINN
Terve Toverittaren lukijat I — O
lenpa nyt ensikertalainen kirjottamaan
Lasten ja Nuorison osastoon olen
vasta 1 3 vuotias ja olen päässyt kou
lusta Meillä ci ole täällä pyhäkou
lua vaan ei sitä kaipaakaan oikein
täysin punaverinen S s osastoa ei
meillä myöskään ole Se olisi paljon
parempi — Tämä voi olla pimein
perukka koko Minnesotassa
Täällä ei ole minkaänmoisia yh
teisprinnÖitä lukuunottamatta seura
kuntaa Johon kuuluu viisi eli kuusi
jäsentä
Täällä on paljon sosialisteja vaan
ei täällä ole ollut koskaan sosialisti
puhujaa Minä haluaisin kuulla so
sialistisia puhujia
Talvi on ollut huono Täällä on
ollut lumipyryjä ja pakkasia joka
päivä vaan nyt rupeaa kevät tule
maan Nyt lopetan tällä kertaa Jos näen
tämän Toverittaressa niin kirjotan
toistekin — Toivon hauskaa kevät
tä kaikille pienille tovereille ja tove
rittarille — M S
Haihtumattoman sydänsurun ja
kaihon murtamana muistelem
me ainoaa tytärtämme ko
timme ilonsädettä
SYLVIA SIGRID'IÄ
jonka nuori elämä murtui juuri
kukoistukseen päästyään mur
tui lääkäreiden ymmärtämättö
myyden ja rahanhimon uhrina
taisteltuaan elämästään kärsi
vällisesti ja nurkumatta yli vuo
den ajan Hän syntyi Hoquia
missa Wash elokuun 6 p :na
1 902 ja kuoli Aberdeenissä
Wash helmikuun 24 pnä 1920
siis I 7 vuoden iässä Jälkeen
sä jätti hän isän ja äidin kol
me veljeä enon sedän kaksi
tätiä perheineen ja muita su
kulaisia sekä laajan ystäväpii
rin SANNA JA CARL HUHTALA
Kuin kevään ruusu nuppuunsa
sä olit puhkeamassa
Vaan kolkko käsi kuoleman
sun taittoi säälimättä
Nyt lepäät alla multien
sä kali s kukkamme
Vaan muistos puhdas herttainen
räilyy ijäti mielessämme
ISÄ JA ÄITI
Sifko rakas ainoa
sinun paikkas' tyhjä on
Et nyt enään ilollasi
koskaan meitä ohjaile
Ei ole toista maailmassa
ken sen aukon täyttäisi
Sksi muistos sisko kulta
rauhan viepi rinnoistamme
VELJET
Hauta harmaa multa musta
siin' on osas' ihminen
Synnyit kasvoit kukit kuihduit
kuni korsi kukkanen
Suunnittelit kenties suurta
kuolo ovellas jo löil
Elämälle sykki rintas —
silmäs peittikin jo yo
ENON PERHE Astoriassa
Kiitämme kaikkia sukulaisi
amme ja ystäviämme jotka niin
osaaottavasti lohduttivat meitä
surussamme toitte kukkaseppe
leet hommasitte soittokunnat
ja lukemattomat pikku palve
lukset vainajalle jotka kaikki
olivat suurena lohdutuksena su
rumme suurimmillaan ollessa
Vieläkin sydämelliset kiitokset
kaikesta
Sanna ja Cu rl Huhtala
MUISTONSA ELÄÄ! I
SYLVIA HUHTALAN I
muistolle sepittänyt Kalle Koski
Lausunut Senja Harju
Työläisisä työläisäiti — —
kasvattivat lasta maailmaan
"Kai kerran palkitsee elämä sen
mitt' on siit' ollut vaivaa"
tuumi isä iloissansa äiti hääri
riemuissansa
kotitöissä kaiket päivät 1
"Meill' apua joutuu ukko kulta
vuoa' pari kun varrotaan —
Niin vähenevi jo huolet multa
hoitaa noita pienempiä —
tekeepi jo askareita
mitkä ovat keveimpiä"
Tulee aika opintojen kulta aika
— koulua jo kulkea lapsi
Vanhemmat on iloissansa siitä
ett' lapsens' kasvaa tietoisaksi
ja hyvillänsä siitä varmaan
ett ovat koettaneet tehdä par
haan Ei siis kumma joskin horjuu
pettyessä luotto kaikkeen:
Turnaa on !on taistelo ja vielä
vaikein
on nähdä lapsens' paarein päällä
nv nyt lepää täällä
O' nuoruus niin vähän voipi
ei:hen luottaa
Utein f ammuu elon ahjo
juur l un s'ltä enintä uotLaa
Mutt mitäpä elo jos?a vaivat
huolet
ja kärrimysten piti- ät vuodet
ryöväisivät elämätä — —
Siis säästyköonvaan kyyneitulva
— ei kuolemakaan ole aina
julma
siis pois jääköön huolet
Ja jos puhua voisi nuo kalpeat
huulet
joita tässä katselemme —
ni'n mitä meille haastaisikaan?
"Hiljaa — — Niin hiljainen
tää talvi päivä _
Minne toiset nuoret jäivät
seurastani tuonen lehtoon ♦
Pois pääsin elon taisteloista
tänne ikirauhan kehtoon
pois on tuskat pois on huolet
tään onnen toki mulle suonee
se seurapiiri missä kasvoin"
Näin ehkä hastaisivat nuo vaa
leat huulet
Mutta me emme ymmärrä si
tä syvää kieltä ja meidän on
tyytyminen siihen että katke
ralla muistolla ja kaipauksella
saatamme tämän kalpean kuk
kasen sen ohkasen multapenke
reen alle jonne kenenkään sil
mä ei kykene tahystelemään
Eläköön muistonsa kauan I