13
Kymmenen yhdestä
Kirj A Ilantue
Seuraavansisältöinen ' julistus oli
kiinnitetty puhelinvylväisiin ja mui
hin huomattaviin paikkoihin:
"Ilmotan täten valletetun kaupun
gin asujamille ja etenkin mahdolli
sesti vielä piileskeleville kapinalli
sille että jokaisesta salaa ammutus
ta laukauksesta tai muusta viholli
suusteosta josta itse tekijää ei voi
da todeta ja jonka laukauksen tai
muun sellaisen vihollisuuden johda
ta yksikään sotilaistani vahingoit
tuu tulen heti ammuttamaan kyin
menen (10) hallussani olevaa kap'
navankia Samoin kiellän — vangit
semisen uhalla — naisten ulkona
liikkuessaan Vävttämästä niuhvia
K nuendantti"
Kaupunki ' vallotuttu yhdeilä re
volverinlauki u: ia jonka raati
huoneen edisti le ensiksi eaapMiut
ratsumies oli laukaasut ilmaan an
nettuaan si'ii merkin vajottajiin
saapumisena
Useita tuhansia käsittävät kapinal
listen joukot olivat vapaaehtoisesti
jättäneet aseensa ia luopuneet kai
kesta vastarinnasta sekä suurim
maksi osaksi antautuneen Veli oli
menetetty mitäpä turhaan enää olisi
verta vuodatettu
Komendantti ajeli esikuntineen au
tolla ympäri vallottamaansa kaupun
kia käyden katselemassa kapina
vankeja lukuisissa kasarmeissa jot
ka olivat noita onnettomia täyteen
ahdetut
Hän tiesi olevansa tällä hetkellä
noiden tuhansien kapinallisten hen
gen herra ja hänen mielensä teki
saada näyttää mahtiaan Kun vaan
olisi saanut jostakin aihetta
Mutta ne olivat kaikki niin rau
hallisia nuo vangitkin Eikä sat
tunut mitään muutakaan josta olisi
päässyt alkuun Ne olivat niin lep
peitä ja arkoja nuo nälkiintyneet
Eivät edes yhdellä kiukkusella sa
nalla rohjenneet nousta torjumaan
niitä ivapuhelta ynu joita tässä
tarkotuksessa oli heille viskattu
Jos ne olisivat edes kerrankaan
suunsa avanneet puolustuksekseen
Monta päivää oli kulunut vallo
tuksen jälkeen eikä vähäisintäkään
aihetta löytynyt Lähikaupungeis
sa ja tehtailla y m vallotetuilla
seuduilla oli saatu kylliksi aihetta
siitä kun kapinalliset olivat tehneet
missä enemmän missä vähemmän
vastarintaa Mutta täällä ei niin
mitään sellaista ilmennyt Päin- na
toin mitä suurinta nöyryyttä ja ih
me kyllä melkein kunnioitustakin
Hänen mielensä kovasti teki tääl
läkin "järjestämään sosiaalista ky
symystä" kuten sitä "järjestettiin"
jokapuolella lähiseuduissa
Pahimmat kapinanjohtajat ja kii
llottajat olivat paenneet Käsiin oli
jäänyt vaan sellaista joukkomassaa
joka tavalla tai toisella oli ollut ry
mäkässä kapinallisten puolella ole
matta kukaan erityisemmin pääsyyl
linen Heti vallotuksen jälkeen oli kyllä
vangittu kaikki kaupungissa ja la
hiseuduilla asustaneet tunnetut so
sialistit ja työväenyhdistysten jäse
net ja toimihenkilöt mutta kun näis
tä ei ollut ainoatakaan havaittu itse
kapinaan Byypäiksi tai siihen osaa
ottaneiksi niin eihän niitä voinut
aivan noin vaan
Ne pääpohatat olivat näes livis
täneet — ja näillä toisilla oli vaan
suurempana rikoksena se että he
olivat tunnettuja sosialisteja Ja sii
nä sitä useasti oli syytä tarpeek
si Sitten eräänä yönä se tapahtui
Varhain eräänä aamuna annettiin
komendantille tuo surullinen raport
ti että yöllä oli kaupungin lähistöl
lä ammuttu salaa erästä upseeria
joka oli haavottuneena tuotu sairaalaan
Vihdoinkin!
Poliisikomisarjus joka äskettäin
oli pakopirteillään kotiutunut oli
hyvänä apuna komendantille Hän
tunsi alaisensa kauvungin kuin vii
si sormeaan ja hänellä oli syytä
tehdä pieniä leikkauksia sen punai
sessa demokratiaruumiissa
Komisarius ja apteekkari sekä e
räs luotettu kaupungin teurastaja
kutsuttiin heti komendantin viras
toon ja niin oli kaikkivaltias kenttä
oikeus koolla
Siten käytiin lähimmästä kasar
mista komisarion valinnan mukuan
hakemassa kymmenen vankia jois
ta noin puolet olivat kaupungin tun
nettuja sosialisteja Toiset olivat
vaan summassa laumasta otettu Mi
tä sillä niin oli väliä kunhan luku
oli täysi
Rauhallisina kävivät vangit ku
kin vuorollaan kenttäoikeuden kuu
lusteltavina joissa heillo muodon
vuoksi tehtiin muutamia kysymyk
siä Nimi kotipaikka ammatti ja oli
ko ottanut osaa sotatoimiin — ky
syttiin Kaksi vangeista oli ollut rinta
malla mukana vaan toiset eivät ol
leet ottaneet osaa mihinkään
Mutta sosiulisteja he myönsivät
kaikki olevansa
Ja mitäpä muita todistuksia tar
vituinkaan Puolessa tunnissa oli kuulustelu
päättynyt Ja sitten kutsuttiin nä
mä pahaa aavistamattomat vangit
yhfaikaa kuulemaan tuomiota
Nöyrinä ja hiljaisina asettuivat
miehet nyt odottamaan mitä heille
ilmotettaisiin Moni oli hyvillään
että hänen asiansa vihdoinkin oli
otettu käsiteltäväksi ja että nyt pää
sisi jo kotiin hätääntyneen perheen
ja lasten luokse
Mitäpä tiesivät miehet joilla oli
puhdas omatunto pelätä? — Kukaan
heistä ei ollut murhannut eikä ryös
tänyt ketään Monet olivat päinvas
toin olleet koko kapinapuuhaa vas
taan Tosin oli paikkakunnalla teh
ty raakoja veritöitä ja ryöstöjä mut
ta jokainen heistä puolestaan tuo
mitsi sellaiset rikokset Ja sota on
aina ollut sotaa Sellaisia on aina
tapahtunut sodissa ja kapinoissa
— Sen johdosta — alkoi komen
dantti kuivan virallisesti — että
viime yönä on erästä upseeria om
muttu salaa ja ampujaa ei ole ta
vattu ja kun olen antanut julistuk
sen jossa jokainen salalaukaus vä
keämme vastaan on määrätty ran
gaistavaksi siten että kymmenen
vankia ammutaan niin on kenttäoi
keus tuominnut teidät kaikki kuole
maan Hiljainen ikäänkuin vähäisen vi
hurin tapainen kuhaus kuivassa hei
näkeossa kävi tuon !yhv-n päätök
sen julistamisen jälkeen nyt kym
menpäisessä äsken niin rauhalli
sessa miesjoukossa
Miehet näyttivät tulleen niin yl
lätetyiksi tuosta äkillisestä kuole
mantuomionsa kuulemisesta ettei
vät kyenneet muutamaan hetkeen
muuta kuin kauhistunein ilmein kat
selemaan toisiinsa ja kenttäoikeu
den jäseniin sekä ympärillään huo
neessa oleviin kivääreillä asestettui
hin vartioihinsa
Viimeksimainittujen näkeminen
nyt oli ikäänkuin vahvistuksena äs
ken kuululle tuomiolle jota ennen
he eivät olleet klväärimiehiä juuri
huomanneetkaan
Kymmenen miestä koetti tuona
hetkenä aivan kuin kauhistuttavasta
unesta herätä todellisuuteen Hei
dän kasvolihaksensa vavahtelivat ja
kukin heistä yritti jotain sanoa nvut
ta tuloksena oli vain jokin epäselvä
mutina Näytti aivan kuin mie
het olisivat tulleet äkkiä mykiksi
Komendantti viittasi tämän kau
hean äänettömyyden kestäessä var
tijoille mutta nekin näyttivät kuin
kivettyneen paikoilleen
Vihdoin pääsi ensimäisen kuole
maantuomitun kieli siteistä
— Kuolemaanko? — kuolemaan
ko? — ja mistä syystä?! — huu
dahti hän hillitysti ja hengästynee
nä kuin olisi kilometrejä juossut
Nyt näyttivät toisetkin tuomitut
heräävän tainnostilastaan ja kukin
heistä lausui sillä hetkellä jotain
— Enkö enää saa tavata lapsia
ni!? — kysyi eräs kyynelten tulvi
essa ahavoittuneille karkeille pos
kipäille — Oi rakkaani äitini isäni
huokasi aivan nuorukainen kuolo
mantunteen herpasemana
— Vanhurskaan Jumalan nimessä
onko tämä kaikki totta! — Olem
meko tuomitut kuolemaan! — Täy
tyykö meidän nyt kuolla?- — huusi
voimakkaasti eräs vanhempi tuomi
tuista luoden samalla mielipuoli
suutta lähentelevän kysyvän kat
seen tuomareihinsa
Tuo katse oli niin vaativa ja uh
kaava että oikeuden jäsenet näytti
vät hätkähtävän
Samalla käänsivät toisetkin kuole
maantuomitut kysyvän hurjan kat
seensa tuomareihin He näyttivät
ikäänkuin yhteisesti saavansa kuul
la' vihdoin oikean totuuden ja et
tä heitä olikin tähän asti vain suot
ta säikäytetty ja peloteltu
Komendantti nousi tuomarinistui
meltaan pöydän päästä käsi revol
verinkahvalla jota esimerkkiä seu
rasivat komisario ja apteekkarikin
— Luuletteko minun leikkiä las
kevan! — vastasi komendantti ja
katsahti käskevästi vartioston joh
tajaan — Teillä on määräykset tehkää
velvollisuutenne! — lausui hän sit
ten jyrkästi ja poistui sturalaisinoen
toiseen huoneeseen
Vartioston johtaja nuori poika
nen kehotti tuomitulta poistumaan
huoneesta ja liittyi vartijoihin jotka
sulkivat vangit keskeensä Ja kul
kue lähti astelemaan ääneti kau
pungin poliisivankilaa kohti
Kuolemaantuomitut kulkivat kuin
varjot silmissä tylsä tuijotlava il
me Var'i)iion soti'ait i liat myöi 1
ääneti Hekin näyttivät saamien
kuin iskun päähänsä Tuolla eräs
sotilaista tarjosi savukkeita tuomi
tuille Sanaakaan ei puolalta eikä
toiselta kotvaan laukutta Kuole
man majesteetti oli sitonut kuikkien
kielet
(Siellä täällä joku tuomituista
pyyhkäsi silmiinsä nousseita kyyne
leitä tai huoltasi raskaasti
— Tällä tavallako sitä nyt ruvet
tanee lakia lukemaan — lausui eräs
sotilas kuin itsekseen
— Tämä on siitä julistuksesta —
ja kun ne olivat ampuneet yhtä
meikäläistä — vastasi toveri
— Mutta eihän sitä nyt sopisi
summassa ruveta ampumaan ketä
käsiin sattuu Pitäisi koettaa
saada se syyllinen käsiin Nämä
hän ovat viattomia siihen tekoon —
intti ensiksimainittu kuuluvammin
— Niin ovat mutta nyt kostetaan
sukua myöten kuin entinen rätti
saksa toisen talon kissalle — nau
rahti kolmas
— Hiljaa siellä komensi vartioston
johtaja — Meidän asiamme ei ole
arvostella kenttäoikeuden tuomioita
Ja siksi toisekseen nämäkin ovat
kait vähän välittäneet täällä isän
tinä ollessaan meikäläisten kuole
mantuomioiden julistamisista tai toi
meenpanoista Mutta nyt ovat
osat vaihtuneet! — lausui joh
taja painavasti
Sotilaat samoinkuin vangitkin
astuivat edelleen hiljaisina kohti
päämääräänsä VartioBton johtajan
ylpeä "osien vaihtumisesta" ei näyt
tänyt tekevän toivottua vaikutusta
kehenkään Kuolemanraskas mieliala
painoi niin saattajia kuin eaatetta
viakin Milloin meidän lähtömme koit
taa? — kysyi lähinnä vartion johta
jaa marssiva vanki tyynesti
— Huomenaamulla kello viisi —
vastasi puhuteltu hiljaa mutta siksi
kuuluvasti että lähinnä olevat pa
ri muutakin vankia sen kuuli
— Huomenaamulla viiden aikaan
Aamulla kello- viisi — toistivat
vangit kuiskaten tuon uutisen jii
lenpänä kulkeville kohtalotovereil
leen mies mieheltä Kukin heistä
nosti silloin hetkeksi katseensa ylös
tovereihinsa — ja toiset vilffaisivat
kelloihinsa Sitten taas alkoi sama
tylsä tuijotus ja äänetön kulku koh
ti vankilaa — kohti puolen vuoro
kauden kuluttua koittavaa kuole
maa Kymmenen miestä seisoi rivissä
kaupungin lähistöllä olevan sorahau
dan reunalla keväisen aamuauringon
sädehtiessä
Viimeinen hetki oli lyönyt Kak
sikymmentä kivääriä kohosi kym
menisen askeleen päässä kohti mios
ten rintoja kaksi kutakin kohti:
— Tähdätkää! — kuului alkuko
niento Silloin nostivat monet tuomituis
ta hattunsa ilmaan Kuului hurraa-huutoa
muutamat alkoivat lau
laa marseljeesia
— Laukaiskaa!
Kajahti epätasainen yhteislaukaus
— ja kymmenen miehen veriset ruu
miit lysähtivät kokoon kuin tyhjät
säkit vierien verisinä sorahaudan
pohjalle
— Onko kuolema tosiaankin noin
helppoa? — kysyi eräs
— En tiedä mutta kyllä ainakin
nämä osasivat miehen laifla kuol
la — vastasi toinen
— Kyllä kyllä — ihmettelivät
miehet ja lähtivät ääneti paikalta
Osa jäi hautaamaan kuolleita
Työtä siinä oli ennenkuin kymmo
nen miestä oli soraan peittynyt
Juuri kun hauta oli alkanut peit
tyä ja hautaajat heittelivät viimei
siä lapiollisia soraa ammuttujen
haudalle kajahti juhlallisena kau
pungin kirkontornista kellojen soitto
— Hautauslielloja soitetaan! — So
päs sattui! — tuumi eräs
Äänetönnä nojasivat miehet lapi
oihinsa ja kuuntelivat kirkonkellojen
kuminaa
Niiden ääni tuntui niin särkyneel
tä valittavalta ja surunvoittoiselta
Ne todellakin muistuttivat hautaus
kellojen soittoa vaikka ne tiiliä ker
taa ilmoltivat yhden kristikunnan
suurimmista kirkkojuhlista alka
neeksi Nyt vasta muistivat hautaajatkin
että oli pyhä kristikunnan juhlapäi
vä Ja ikäänkuin häveten rikko
neensa sabattia moisella työllään
lähtivät kiiruusti haudoilta
Samoihin aikoihin ajeli komen
dantti autollaan ahtaita katuja Ol
tiin sairashuoneen kohdalla ja sa
massa hänelle muistui mieleen tuo
sala-ampujan uhriksi joutunut up
seeri Hän päätti mennä tervehtimään
haavottunutta ja tiedustelemaan hä
nen tilaansa
Auto seisahtui ja komendantti as
tui sairaalaan
Haavottunut istui sängyssään tyy
nyjen varassa ja vihelteli iloisesti
Hänen silir lnsä verestivät ja konja
kin löyhkä täytti huoneen
Komendantti tervehti ystävälli
sesti — Sepä oli onni etteivät parem
min osanneet! Kuten näen voitte
kai hyvin?
— Aivan hyvin Pieni naarmu
vain joka pian paranse Mutta oli
han se ikävä vahinko josta olisi
saattanut tulla vakavampaakin:
— Vahinko?! — keskeytti komen
dantti äkkiä
— Niin Toverini kanssa olimme
aika hönössä jo käsittelimme revol
vereita hiukan huolimattomasti joi-